Elämä helvettiä teinin kanssa!

Mahdollisesti introvertti ja yövirkku niinkuin minäkin.

Älä yritä kasvattaa lapsesta itsesi kloonia, vaikka sinä olisitkin ekstroverttipäivävirkku, niin ei tarkoita että kaikki olisi tälläisiä!

Kysy onko kiinnostusta lähteä datanomiksi opiskelmaan ilta toteutuksella, koodaajat tienaa hyvää rahaa.

Ilman koodaajia meillä eiolisi tätäkään palstaa, että näin...

MMS85 kirjoitti:

Kysy onko kiinnostusta lähteä datanomiksi opiskelmaan ilta toteutuksella, koodaajat tienaa hyvää rahaa.

Ilman koodaajia meillä eiolisi tätäkään palstaa, että näin...

Datanomit eivät ole mitään koodaajia.

Ylipäätään ne koodaajat jotka tienaavat "hyvää rahaa" ovat niitä jotka ovat poikkeuksellisen hyviä koodaamaan.

Tämä näkyy myös datanomien työllisyysluvuissa, jotka ovat sieltä huonoimmasta päästä ammattikoulutettujen joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla myös 15-vuotias poika, syksyllä 16-vuotias.

Joo pelaisi (pleikkaa) koko ajan jos ei puututa. Sitten kun on ilman ohjainta niin "ryömii kolostaan" ja viettää aikaa meidän kanssa.

On yleensä aina hyvällä tuulella kuitenkin ja juttelee. Tekee pyynnöstä kotitöitä mutta mieluummin tietysti on tekemättä. Tavarat jää niille sijoilleen mutta siivoaa pyynnöstä. Ei enää riitele pienempien sisarusten kanssa ja 2-vuotiasta leikittää ja hänen kanssaan myös "painii" ja rymyää.

Meillä myös kohta 13-vuotias poika ja hän on vieläkin helpompi.

Oletko varma ettei lapsellasi ole masennusta? Liika pelaaminenkin aiheuttaa tuollaista käytöstä joskus. Ainakin omista huomaa jos pelaa liikaa. Sitten vaan kylmästi kone pois kunnes käytös paranee.

Jonkinlaista käytösongelmaa kuulostaisi myös olevan. Ei kaikkea voi pistää teiniyden piikkiin vaikka murkkuikä välillä voimille ottaisikin.

Koita jutella lapsesi kanssa mikä mättää ja jos ei onnistu niin vaikka koulupsykologiin yhteys jos huolettaa.

AIJJAAA, että pelaaminen = masennus?

Pelaaminen on nykyajan ammatti, siinä missä joku jääkiekkoilijakin!

Olisitko samanlailla ihmeissäs jos olis kaikki päivät jääkaukalossa? No etpä tietenkään, koska on hienompaa kerskua että tuolla se taas lätkii kiekkoa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se pelikoneen pois ottaminen varmasti pahentaa vaan tilannetta.

Meidän vanhempien on vaan ymmärrettävä sitä murkkuikää käyvää lasta.

Itsekin olimme joskus murkkulaisia.

Siis teilläkö jos lapsi raivoaa ja ei tottele, niin sitä vaan halataan tai jotain?

En tiedä miten heillä, mutta ehkä odotetaan että kohtaus on ohi ja sitten keskustellaan?

Vaikutat aika negatiiviselta, vanhemmiltahan se elämisen malli otetaan. Että pitäisikö sittenkin kiinnittää huomio siihen ihan omaan käyttäytymiseen ensin.

Mikä kohtaus? Onko krooninen tottelemattomuus ja halveksuva asenne vanhempia kohtaan jokin kohtaus?

Edelleen taitaa olla peiliin katsomisen paikka.

Olen yläkoulun opettaja, ja vietän päiväni juuri teini-ikäisten nuorten seurassa. He ovat lähes poikkeuksetta koulussa varsin kohteliaita ja mukavia nuoria. Me opettajat emme toki näe, millainen on tilanne kotona.

En ole kerinnyt lukea vielä koko ketjua, joten anteeksi, jos tässä tulee nyt toistoa, mutta halusin vastata sinulle.

Voisitko laittaa vaikkapa Wilma-viestiä jollekin opettajalle, joka tuntee pojan hyvin? Voit hyvin kysyä, miten pojalle menee koulussa, onko kavereita, miten käyttäytyy. Sitä ei kukaan opettaja pidä pahana tai omituisena. Sieltä saisit ainakin tietoa, onko pojalla kaverisuhteet kunnossa ja pystyykö hän koulussa säätelemään kiukkuaan.

Murrosikä on jokaisella nuorella omanlaisensa. Oma äitini sanoo aina, että hän ottaa kiukuttelun kohteliasuutena, sillä lapsi purkaa pahaa mieltään siihen ihmiseen, johon luottaa eniten. Uskoisin, että sinä olet siis pojan luottoaikuinen. Veikkaan, että hän ei koulussa paisko ovia tai haistattele.

Sinulla on silti oikeus vaatia pojaltasi asiallista käytöstä. Voisitteko tehdä jotain kaksin, joku kiva juttu, josta hän pitää. Siinä samalla voisit kertoa, että viime aikainen tunnelma kotona tuntuu sinusta pahalta. Riidan hetkellä ei kannata yrittääkään puhua lapselle järkeä. Teini ei pysty sillä hetkellä ajattelemaan kypsästi. Sopikaa yhdessä kodin pelisäännöt. Ne voi kirjata ihan paperille. Sinä saat päättää vaikkapa nelj kohtaa ja lapsi neljä kohtaa, mutta molempien pitää hyväksyä sovitut asiat. Esim voit vaatia, että viikonloppuisin syödään yhdessä aamiainen, taloon laskeutuu hiljaisuus klo 24 jne. Hän puolestaan voi kertoa, mitä hän toivoo arkeenne,

Toivon, että pojallanne on vain niin sanottu kiukkumurrosikä, joka menee kyllä viimeistään amiksen/lukion alussa ohi. Saat nähdä, että sieltä kuoriutuu komea herrasmies, kun hormonit tasaantuvat. Jos taustalla kuitenkin on masennusta, yksinäisyyttä tms, hän uskoutuu sinulle parhaiten, kun teet selväksi, että olet hänen puolellaan aina.

Tsemppiä!

Nykyajan kasvatuksessa on mielestäni virhe se, että odotetaan jo ihan pieneltä taaperolta pikku hiljaa paljon enemmän, kuin mihin pystyy. Siis lapsen ei anneta olla lapsi. 

Murkkulaisen murkkulainen jne. 

Annetaan aikaa ja annetaan kaiken tapahtua ajallaan.

Aloituksesta tuli mieleen minä itse nuorempana. Avasin läppärin aamulla, pelasin tunnin ja menin kouluun. Koulun jälkeen pelasin koko illan. Ap:n lapsesta poiketen tosin siivosin jälkeni ja tein ne kotityöt, mitä oltiin käsketty tehdä ennen äidin iltavuoron päättymistä. Kävin äidin pyynnöstä pianotunnilla kerran viikossa, muuten en ikinä nähnyt ketään tai tehnyt muuta, kuin pelannut tietokoneella.

Koulussa minulla ei ollut ystäviä, ja harva se päivä minua haukuttiin tai tönittiin välitunneilla. Minulla oli jatkuvasti ahdistunut ja kireä olo koulussa, piti olla varpaillaan. Olo ei koskaan helpottanut kotonakaan äidin ollessa paikalla, sillä sain kuulla jatkuvaa huutoa tietokoneriippuvuudesta ja jouduin koulussa pitämään aina pitkähihaista, jottei äidin tekemät mustelmat näkyisi käsivarsissa. Jos äitini vei tietokoneen laturin mukanaan töihin, tärisin ahdistuksissani sängyssä. Eihän minulla ollut muita ihmisiä, joille jutella, kuin kaverit netissä. En voinut puhua (minun kokemukseni mukaan) vihaisille vanhemmilleni koulussa tapahtuneista asioista, enkä uskaltanut koulussa kertoa kotona tapahtuvista asioista.

En usko, että Ap:n perheen tilanne on näin paha. Tekstin mukaan kuitenkin vaikuttaisi siltä, että teinillä on paha olla ja pakenee tilannetta välttelemällä kontaktia. Minun kohdallani tilanne helpotti, kun pääsin muuttamaan pois vanhemmiltani ja tunsin vihdoin saavani olla kotona rauhassa. Pelaaminen väheni, ja aloin tekemään kotona muutakin.

Ap, poikani oli ihan samanlainen teininä. Omasta halustaan muutti kotoa heti, kun täytti 18 v. Se oli meille kumnallekin suuri helpotus. (Lupasin, että saa tuoda pyykit kotiin pestäväksi, kun asui ihan naapurikorttelissa)

Sitten löytyi hyvä tyttöystävä, jonka kanssa meni kimppaan asumaan, kun pääsi armeijasta.

Siitä lähin pojan elämä on ollut nousujohteista, ja meillä on oikein hyvät, luottamukselliset välit. Pojasta kasvoi kunnon puoliso, työntekijä ja isä.

Vaikka 15-vuotiaan kanssa oli pelkkää kaaosta ja epätoivoa. Murrosiäksi sitä sanotaan, ja joillakin ottaa koville, ennen kuin kypsyy ja seestyy.

Jos lapsi itsekin todennut kaiken olevan paremmin kun kone oli poissa niin ota se vaan uudestaan pois. Ja herätät sen ihmisten aikoihin eikä keskellä päivää. En ymmärrä vanhempia jotka antaa teinien hillua aamuyöhön ja sitten maataan iltapäivään. Ajoissa aamulla ylös niin johan alkaa uni maistua illalla järkevään aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan kasvatuksessa on mielestäni virhe se, että odotetaan jo ihan pieneltä taaperolta pikku hiljaa paljon enemmän, kuin mihin pystyy. Siis lapsen ei anneta olla lapsi. 

Murkkulaisen murkkulainen jne. 

Annetaan aikaa ja annetaan kaiken tapahtua ajallaan.

Tuntuu että virhe on se että lapsilta ei enöä vaadita mitään. Siellä ne möllöttää omassa huoneessaan jo pienestä pitäen omissa oloissaan ilman että joutuu/pääsee osallistumaan ja oppimaan sitä myötä.

Samoin se että lapsille ei aseteta rajoja, se luo turvattomuutta. Ei lapsen kuulu päättää asioita, he ei ole kypsiä siihen, se on aikuisen tehtävä.

MMS85 kirjoitti:

Mahdollisesti introvertti ja yövirkku niinkuin minäkin.

Älä yritä kasvattaa lapsesta itsesi kloonia, vaikka sinä olisitkin ekstroverttipäivävirkku, niin ei tarkoita että kaikki olisi tälläisiä!

Kysy onko kiinnostusta lähteä datanomiksi opiskelmaan ilta toteutuksella, koodaajat tienaa hyvää rahaa.

Ilman koodaajia meillä eiolisi tätäkään palstaa, että näin...

Jostain syystä nämä "yövirkut" päätyvät ilman minkäänlaista ohjeistusta elämästä pitkäaikaistyöttömiksi ja syrjäytyneiksi nuoriksi miehiksi. Peli/tietokoneaddiktio on oikeasti todella vakava asia, eikä pitäisi antaa teinien jäädä koukkuun noihin. On suurempi riski, etteivät koskaan pääse irti niistä ja sitten he eivät koskaan pääse elämässä mihinkään... Ja lopulta tulee alkoholikin kuvioihin.

A) miksi hankit koneen?

B) etkö tajua että teini on teini?

Kaikki ovat tuollaisia.

C) mitä voitat rähisemällä?

Et taida ymmärtää että saat aikaan vastarinnan.

D) miksi mulla oli helppoa?

Koska en huutanut enkä rähjännyt.

Ei ollut mitään vaikeuksia.

E) kaikki teinit valvovat.

Vierailija kirjoitti:

Ap, poikani oli ihan samanlainen teininä. Omasta halustaan muutti kotoa heti, kun täytti 18 v. Se oli meille kumnallekin suuri helpotus. (Lupasin, että saa tuoda pyykit kotiin pestäväksi, kun asui ihan naapurikorttelissa)

Sitten löytyi hyvä tyttöystävä, jonka kanssa meni kimppaan asumaan, kun pääsi armeijasta.

Siitä lähin pojan elämä on ollut nousujohteista, ja meillä on oikein hyvät, luottamukselliset välit. Pojasta kasvoi kunnon puoliso, työntekijä ja isä.

Vaikka 15-vuotiaan kanssa oli pelkkää kaaosta ja epätoivoa. Murrosiäksi sitä sanotaan, ja joillakin ottaa koville, ennen kuin kypsyy ja seestyy.

Itse olen seurannut vierestä, kun taas vastaavanlainen poika on täysin syrjäytynyt ja ei tee muuta, kuin on vaan omassa kämpässä ja pelaa pelejä.

Kannattaako tuollaista riskiä ottaa, varsinkin kun syrjäytyneiden nuorten miesten määrä on kasvussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidä kone pidempään poissa joka kerta. Viikko aina lisää, jos käytös ei parane.

Pidin konetta kuukauden poissa yhdessä vaiheessa ja poika alkoi alun raivoamisen jälkeen nukkua aikaisemmin, olla iloinen ja pirteä, auttoi kotitöissä ja jutteli. Kertoi että on huomannut olevansa pirteä koulussa ja päivisin koska menee ajoissa nukkumaan. Annoin koneen takaisin ja heti ollaan samassa jamassa kuin ennen. Ap

Kohta et voi ottaa tietokonetta pois, jos hän aloittaa lukion.

Ei tarvitse sitä yöllä!