Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka monia 40v perheitä autetaan taloudellisesti?
kyselijä77
21.05.2020 |
Saatteko rahallista apua 40 vuotiaana vielä omilta vanhemmiltamme? Hävettää myöntää, että saamme ja suht paljon. me ei kertakaikkiaan tulla aina toimeen. Hyvät ammatit, yliopistotutkinnot, kaksi lasta ja paljon harrastuksia. Kulut ovat kuitenkin niin kovat perheessä, että viimeksi saatu tällä viikolla omilta vanhemmilta 500€ apurahaa. Lainat hoidetaan tietty eikä maksuhäiriöitä, , mutta perustulotasolla (50-60k€/vuosi) tulot riittävät vaivoin. On välivaiheita kuitenkin elämässä (äitiysloma, opintovapaat) ja sitten jotain muita isompia yllätyksiä menoissa. Ei vaan ainavieläkään pärjätä omilla, vaan joskus ollaan kiitollisia vanhempien avusta. Vähän kuin aikoinaan opisleluaikoina, mutta nyt tietty kaksi pientä lastakin perheessä.
Kommentit (91)
Isäni auttaa minua taloudellisesti. Antaa satasen kuussa, osallistuu lasten isompiin hankintoihin ja antaa lapsille taskurahaa. Satanen auttaa siihen, ettei tarvitse hakea toimeentulotukea, tulot ovat juuri rajalla. Lahjaksi saamme usein rahaa. Olen kuntoutustuella oleva yh. Kelasta saan elatustuen, lasten isä asuu hoitokodissa, olemme silti yhä naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni kuoli kun olin 15.
Lukionkin jouduin käymään työn ohessa ja ei, mitään apua en ole ikinä saanut.
Muutin omilleni 19 vuotiaana, silloin loppui vanhempien rahallinen tuki. Sama oli miehellä. En kysynyt tukea edes silloin, kun KELA mokasi opintotukien kanssa ja elo-marraskuun tuet maksettiin marraskuun lopussa tileille. Senkin yli pärjäsin omillani. Ja on ollut opintovelkaa, kolme lasta (eli äitiys-ja vanhempainvapaita) jne. Ei olla miehen kanssa vaan tehty ensin vaan ajateltu ja suunniteltu ensin, niin ihan on selvitty.
Vierailija kirjoitti:
Isäni auttaa minua taloudellisesti. Antaa satasen kuussa, osallistuu lasten isompiin hankintoihin ja antaa lapsille taskurahaa. Satanen auttaa siihen, ettei tarvitse hakea toimeentulotukea, tulot ovat juuri rajalla. Lahjaksi saamme usein rahaa. Olen kuntoutustuella oleva yh. Kelasta saan elatustuen, lasten isä asuu hoitokodissa, olemme silti yhä naimisissa.
No sun kohdalla tuon vanhempien tuen ymmärrän.. jos tuo sun kuntoutustuki ja miehen hoitokotiin joutuminen on tapahtunut yllättäen noiden lasten saannin JÄLKEEN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miksi vanhemmilta ei "saisi" ottaa vastaan rahaa, jos/kun ne rahat saa kuitenkin perintönä sitten kun vanhemmat kuolee. Parempi saada rahaa silloin kun sille on tarvetta kuin kituuttaa hammasta purren perintöä odotellessa.
Vierailija kirjoitti:
Ei lasten kuuluisi saada mitään vanhemmiltaan enää poismuutettua.
Ei pitäisi, mutta...
Jos vanhemmat päättäisivät antaa kaiken ylimääräiset rahansa avustusjärjestöille, pultsareille ym. Kuinkahan monen välit säilyisivät? Ei tultaisi enää isän- ja äitienpäivänä käymään suu leveässä hymyssä ja kukkapuska kädessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhempieni eläkkeet ovat suurempia kuin meidän keskituloisten työtulot, joten avustavat opiskelevia lapsiamme (puhelimet, läppärit, käyttöraha, asunnot, matkat yms.). Minä saan jokusen tuhannen silloin tällöin.
Eikö hävetä?
Vuonna 1986 sain 20 mk, kun opiskelut loppui ja työstä palkka maksettiin vasta kesäkuun lopussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyytyvä hymy... kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lasten kuuluisi saada mitään vanhemmiltaan enää poismuutettua.
Ei pitäisi, mutta...
Jos vanhemmat päättäisivät antaa kaiken ylimääräiset rahansa avustusjärjestöille, pultsareille ym. Kuinkahan monen välit säilyisivät? Ei tultaisi enää isän- ja äitienpäivänä käymään suu leveässä hymyssä ja kukkapuska kädessä.
Tässähän se ulkokultaisuus paljastuisi. Ei kiinnostaisi tavata vanhempia enää niin useasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun itsekkäät ku*ipää pskavanhemmat heitti ulos kaikki lapsensa aina kun 18v tuli täyteen. Lähtösanat olivat että heidän vastuu loppu nyt, omillasi olet ja emme tule auttamaan sinua missään asiassa koskaan.
En saanut mitään apua, tukea, rahaa tms silloin enkä sen jälkeenkään. En ole saanut siis yhtäkään joulu/synttärilahjaa, häälahjaa, tai lapsemme ristiäislahjaa (eivät olleet kyllä ristiäisissä eivätkä ollenkaan tapaa lapsiamme, heitä ei kiinnosta). Ei mitään. Nada.
Itselleen kyllä rohmuavat kaiken. Isoisäni metsät ovat myyneet ja hummanneet (joiden isoisä toivoi jäävän lpsenlapsille ja pysyvän suvussa).
No mun vanhemmat on boo-mereita. Käytös sen mukaista. Lapsille ei haluta mitään hyvää.
Kieltäydyn ottamasta rahaa äidiltäni, mutta lapsellemme antaa tasaisesti jootain kymppejä tai ostaa jotain. Äitini on elättänyt meidät aikanaan pyhällä hengellä ja ansaitsisi käyttää rahat itseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emme saa mieheni kanssa vanhemmiltamme taloudellista avustusta ja tulemme ilman toimeen paremmin kuin hyvin. Tosin miehen isä on nyt jakamassa minulle ja miehelleni ja miehen veljen perheelle jotain Nokian Renkaitten osakkeita mutta eipä niillä taida juurikaan arvoa olla tällä hetkellä
Vierailija kirjoitti:
Vierailulija kirjoitti:
Isäni auttaa minua taloudellisesti. Antaa satasen kuussa, osallistuu lasten isompiin hankintoihin ja antaa lapsille taskurahaa. Satanen auttaa siihen, ettei tarvitse hakea toimeentulotukea, tulot ovat juuri rajalla. Lahjaksi saamme usein rahaa. Olen kuntoutustuella oleva yh. Kelasta saan elatustuen, lasten isä asuu hoitokodissa, olemme silti yhä naimisissa.
No sun kohdalla tuon vanhempien tuen ymmärrän.. jos tuo sun kuntoutustuki ja miehen hoitokotiin joutuminen on tapahtunut yllättäen noiden lasten saannin JÄLKEEN.
Kyllä, on tapahtunut lasten syntymien jälkeen. Ei ollut suunnitelmissa tämä ahdinko, meillä molemmilla oli työpaikat, kun lapsia hankimme.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi vanhemmilta ei "saisi" ottaa vastaan rahaa, jos/kun ne rahat saa kuitenkin perintönä sitten kun vanhemmat kuolee. Parempi saada rahaa silloin kun sille on tarvetta kuin kituuttaa hammasta purren perintöä odotellessa.
Fiksut opiskelevat ja tienaavat hyvin - jopa paremmin kuin vanhemmat aikanaan - ja pystyvät elättämään itsensä kevyesti. Toiset ilmeisesti ovat matalapalkka-alalla vanhempiensa kuolemaa odottaen. Surullista. Minä avustan pienituloisia eläkeläisvanhempiani, ihan vapaaehtoisesti jotta heillä olisi parempi olla ja elämänlaatu hyvä. Maailmalla muuten työssäkäyvät aikuiset lapset auttavat vanhempiaan kun he eläköityvät, täällä ilmeisesti joidenkin vanhempien elatus lapsiaan kohtaan jatkuu hautaan saakka.
Jotenkin silmiä avaavaa. Tosi monella on rakastavat vanhemmat jotka pyyteettä auttaa ja haluaa hyvää. Sitä karummalta tuntuu omat vanhemmat jotka saivat paljon omilta vanhemmiltaan mutta eivät vahingossakaan anna muruakaan omille lapsilleen. Eivät auta missään, eivät juuri välitä, ovat vahingoniloisia ja ilkkuvat jos lapsilla on vaikeaa. Sanalla sanoen täysin rakkaudettomia. Sellaisia olivat lapsuudessakin, kylmät ja piittaamattomat.
Haikealta tuntuu kun näkee millaisia hyvät vanhemmat on omille lapsilleen. :’(
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin silmiä avaavaa. Tosi monella on rakastavat vanhemmat jotka pyyteettä auttaa ja haluaa hyvää. Sitä karummalta tuntuu omat vanhemmat jotka saivat paljon omilta vanhemmiltaan mutta eivät vahingossakaan anna muruakaan omille lapsilleen. Eivät auta missään, eivät juuri välitä, ovat vahingoniloisia ja ilkkuvat jos lapsilla on vaikeaa. Sanalla sanoen täysin rakkaudettomia. Sellaisia olivat lapsuudessakin, kylmät ja piittaamattomat.
Haikealta tuntuu kun näkee millaisia hyvät vanhemmat on omille lapsilleen. :’(
Mulla ihan sama juttu kuin sulla, iso halaus täältä sinne <3
Eihän tuo taloudellisen avustuksen tarve ole riippuvainen iästä tai siitä, onko lapsia, tai missä suhteessa on avun antajaan. Joku avustaa omia vanhempiaan, toinen lapsiaan. Useimmiten lienee niin, että boomerit avustavat opiskelevia lapsiaan, mutta taloudellisesti vaikeampi tilanne on kyllä jos keski-iässä tulee ero ja menee työpaikka alta yhtä aikaa, eikä ole säästöjä, kuten minulle kävi. Omat vanhempani eivät ole apuaan työttömyyden vuoksi tarjonneet. Auttoivat kyllä enemmän kuin olisi ollut tarpeen silloin kuin olin opiskelija. Opiskelijanahan ei ollut huolen häivää, kun nostin lainat ja kävin töissäkin vielä opintojen ohella.
Työtön ei saa alennuksia kulkuneuvoista tai ravintoloista kuten opiskelija, hätätilanteessa ei ole halpaa valtion takaamaa lainaa nostettavaksi, ja silti voi olla työssäollessa otettujen lainojen lyhennyksiä maksettavana. Itselleni ei esimerkiksi jää yhtään rahaa ruokaan, kun maksan kaikki laskut. Tai oikeasti en saa edes kaikkia laskuja maksettua, vaan joudun neuvottelemaan lisää maksuaikaa. Tässä tilanteessa ottaisin kyllä vanhemmiltani taloudellisen avun vastaan kursailematta, jos tarjoaisivat. Olen jo kahdesti kouluttautunut ammattiin, ja aina työttömyys iskee kuitenkin.
Alue: Aihe vapaa
Vanhempieni eläkkeet ovat suurempia kuin meidän keskituloisten työtulot, joten avustavat opiskelevia lapsiamme (puhelimet, läppärit, käyttöraha, asunnot, matkat yms.). Minä saan jokusen tuhannen silloin tällöin.