Kuinka monia 40v perheitä autetaan taloudellisesti?

Mun vanhemmat antaa reilut joulu- ja synttärirahat lapsille ja lastenlapsille. Myös isompia summia saatiin pari kertaa silloin kun he vielä olivat työelämässä.

Ehdoton tasapuolisuus korostuu lahjoissa: veli ja minä saadaan aina saman verran ja jos toista on autettu enemmän, toiselle annetaan saman verran. Esim. kun veljen perhe sairasti ja vanhemmat kävivät heidän puolestaan kauppareissuilla ym., mun tilille tupsahti yhtäkkiä pari sataa.

Ollaan molemmat keskituloisia ja hyvin toimeentulevia, joten ilman taloudellista apuakin pärjäisimme hyvin. Olemme myös sanoneet, että emme odota mitään lahjoja. Eläkkeet eivät vanhemmillamme ole mitään valtavia, mutta jonkin verran on omaisuutta kertynyt, jota he nyt haluavat meille jakaa.

Arvostan kyllä apua ja etenkin tasapuolisuutta. Miehen perheessä siskoa on aina autettu paljon enemmän ja se ei tunnu reilulta, kun mies on aina saanut pärjätä vain omillaan.

Vierailija kirjoitti:

16 vuotiaana muuttanut Oman kotiin, enkä sen jälkeen ole saanut mitään taloudellista apua vanhemmiltani,( enpä juuri sitä ennenkään. ) Hävettäis, jos olisin saanut, itse aviomiehen kanssa hoidettu kaiken mitä on, neljä lasta . Kermap***

Ja sinä olet kateellinen.

Hmm, omat vanhempani kyllä varmasti antaisivat, jos meillä olisi joku sellainen meno, mistä emme selviä. Tai jos haluaisimme hankkia jotain mihin juuri ei rahat riitä.

Mutta koen kyllä itse, kun olen ihan ok tuloinen, kuten mieskin, että elätämme perheemme ihan itse. Kuitenkin rahalla myös ylläpidetään tietynlaisia valta-asetelmia, mitkä eivät aikuisten välillä kyllä enää ihan terveellisiä ole. Eri asia, kun on vaikkapa nuori opiskelija, tai jos on muuten vaikea vaihe elämässä.

Tiedän jo nyt, että jos vain oma talous antaa periksi, niin on paljon juttuja joita haluan maksaa aikuisille lapsilleni ja heidän lapsilleen. Esim. aion tarjoutua maksamaan kotisiivouksen (tai muun arkea helpottavan palvelun) pikkulapsiaikaan ja mielelläni maksaisin kulttuuria, harrastamista ja matkailua - sellaista mitä ilmankin pärjää mutta joka tekee elämästä vähän parempaa.

Tai toki jos lapsen taloudellinen tilanne on se että pitää mieluummin ostaa maitoa ja lapselle haalari niin ostan ne, mutta silloin auttaisin myös mahdollisuuksien mukaan siihen suuntaan että jatkossa "tulisivat toimeen" ilmankin. Esim. tukisin opiskeluun tms.

Vanhemmat sijoittavat lapsilleni sen mitä verottomasti voi. Antavat myös käyttörahaa, kun ovat käymässä, muutamia kymppejä.

Minä en ota rahaa, vaikka tuputtavatkin.

Vierailija kirjoitti:

Hmm, omat vanhempani kyllä varmasti antaisivat, jos meillä olisi joku sellainen meno, mistä emme selviä. Tai jos haluaisimme hankkia jotain mihin juuri ei rahat riitä.

Mutta koen kyllä itse, kun olen ihan ok tuloinen, kuten mieskin, että elätämme perheemme ihan itse. Kuitenkin rahalla myös ylläpidetään tietynlaisia valta-asetelmia, mitkä eivät aikuisten välillä kyllä enää ihan terveellisiä ole. Eri asia, kun on vaikkapa nuori opiskelija, tai jos on muuten vaikea vaihe elämässä.

Rahalla voidaan pitää yllä valta-asetelmia, mutta ei se mikään automaatio ole. Se voi olla pyyteetön kuten mikä vain lahja. Ja toki muillakin lahjoilla _voi_ ylläpitää ja luoda valta-asetelmia ja manipuloida toista, mutta ei lahjat silti ole lähtökohtaisesti väärin.

Vanhemmat eivät ole auttaneet taloudellisesti sen jälkeen kun muutin kotoa 19 vuotiaana. En ole pyytänyt eivätkä ole tarjoutuneet. Pärjätään miehen kanssa omillamme, meillä on hyvät palkat. Syntymäpäiväni on joulun alla, jolloin olen yleensä saanut lahjaksi 200€. Se on siis yhteinen joulu/synttärilahja ja enemmän kuin tarpeeksi.

Itselläni on 20 ja 22v lapset.

Kumpikin opiskelee, ja annan kummallekin muutaman satasen kuussa rahaa ihan perus elämiseen. Lisäksi olen lapsesta asti sijoittanut kummallekin osakkeisiin, näitäkin ostan muutaman kerran vuodessa.

Mutta enpä usko, että kun valmistuvat ja jos järkevät työpaikat saavat, että jatkan näin. Jos saavat lapsia, voin alkaa sijoittaa heille, mikäli se vanhemmille sopii. Aikuinen on kuitenkin oikeasti aikuinen vasta kun taloudellisesti on omillaan. Sitä ennen on kyse jonkinlaisesta riippuvuussuhteesta, enkä halua sellaista suhdetta aikuisiin lapsiini.

Me osaan elää tulojemme mukaan, niin ei tarvitse mitään tukia. Kuulostaa elämänhallinnan ongelmilta, jos ei osaa sovittaa menojaan tulojen mukaan. Toivottavasti ette jää koskaan työttömäksi, vaikeaa tulee olemaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm, omat vanhempani kyllä varmasti antaisivat, jos meillä olisi joku sellainen meno, mistä emme selviä. Tai jos haluaisimme hankkia jotain mihin juuri ei rahat riitä.

Mutta koen kyllä itse, kun olen ihan ok tuloinen, kuten mieskin, että elätämme perheemme ihan itse. Kuitenkin rahalla myös ylläpidetään tietynlaisia valta-asetelmia, mitkä eivät aikuisten välillä kyllä enää ihan terveellisiä ole. Eri asia, kun on vaikkapa nuori opiskelija, tai jos on muuten vaikea vaihe elämässä.

Rahalla voidaan pitää yllä valta-asetelmia, mutta ei se mikään automaatio ole. Se voi olla pyyteetön kuten mikä vain lahja. Ja toki muillakin lahjoilla _voi_ ylläpitää ja luoda valta-asetelmia ja manipuloida toista, mutta ei lahjat silti ole lähtökohtaisesti väärin.

Toki, mutta lahja voi olla näennäisesti pyyteetön, mutta silti se valta-asetelma siellä tiedostamattomana on olemassa. Niin kauan kuin toinen antaa ja auttaa, ja toinen ottaa vain vastaan, suhde ei ole tasavertainen. Vaikka kuinka aidosti ja vilpittömästi tämä tapahtuisi.

Aloittaja on siis tehnyt 2 lasta, vaikka ei pysty näitä puolisonsa kanssa elättämään. 

Melko vastuutonta!

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on siis tehnyt 2 lasta, vaikka ei pysty näitä puolisonsa kanssa elättämään. 

Melko vastuutonta!

Mielenkiintoista kun on kaksi aikuista ja kumpikin ovat valmiita ottamaan vanhemmilta rahaa. Häpeisin kyllä jos joutuisin ottamaan appivanhemmilta rahaa.

Minulla avustaa, maksavat teinien harrastukset. Olen yksinhuoltaja ja lasten isä ei osallistu mitenkään, ei osta edes joululahjoja tms. Omat tulot alle 30000, sillä pärjään, mutta isovanhemmat mahdollistaa kalliimmat harrastukset. Eivät osta mitää kalliita lahjoja vaan haluavat ennemmin mahdollistaa urheilua ja sponsoroivat myös lukiolaisen kirjoja. Minusta hienoa. Silloin kun olin nuori minun isovanhempani tekivät samoin, ja auttoivat opiskelijana minua.

Tämä selvittää paljon miten lapsiperheillä on varaa kaikenlaiseen.

Eivät auta, mutta ei myöskään ole tarpeellista. Järkevä rahankäyttö on opetettu jo pienestä pitäen.

Minä tienaan nettona n. 1100-1400 kuukaudessa tunneista riippuen ja mies n. 2800 euroa. Asutaan vuokralla ja yksi lapsi. Ollaan lainattu mun työkyvyttömyyseläkkeellä olevalle isälle 15000 euroa kriittiseen taloremonttiin, kun hänellä ei olisi ollut varaa maksaa pankille. Tai olisi just ja just, mut ei siinä olis ollut järkeä. Joutuu elämään ns. kädestä suuhun. Isä taas joutui makselemaan isoveljeni velkoja, kun hän masentui ja oli joutunut pahoihin talousvaikeuksiin.

19-vuotiaasta olen elättänyt itseni. Vanhemmiltani en ole saanut mitään enkä tule saamaan. Heillä on motto, että mitään ei perinnöksi tarvitse jäädä, kaiken aikovat laittaa menemään.

Mieheni vanhemmat on tehneet konkurssin ja meillä on mennyt niin päin, että me annamme heille rahaa.

Kaksi lastamme ovat jo onneksi täysi-ikäisiä mutta penniä on kyllä välillä joutunut venyttämään oikein huolella.

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani ovat saaneet paljon omilta vanhemmiltaan jo ennen perintöjä.

Esim. mökkitontti, metsää ja isoisä antoi omakotitalon ostosummasta puolet.

Luonnollisesti he auttavat myös meitä lapsia.

Sama juttu omilla vanhemmilla, mutta luonnollisesti he haluavat pitää kaiken itsellään. Meitä on joka junaan.

Aika paljon näköjään avustetaan aikuisia lapsia. Itse olen nelikymppinen yhden lapsen yh, hyvätuloinen asiantuntijatyössä. Olen ohjannut vanhemmat antamaan mahdolliset kohtuulliset rahalahjat ym. lapselleni (ei mitään övereitä tässäkään) sekä kieltänyt tukemasta minua ja kertonut että on ok jo panostaa heihin itseensä. Me aikuiset lapset pärjäämme omillamme. Taidamme olla veljeni kanssa ainoita jotka olemme kieltäytyneet rahan vastaanottamisesta (veli on varakas) :)

Jos vanhemmat antavat rahaa niin perheiden oma asia. Eivät ole yhteiskunnalta mitään kuppaamassa joten ei hävettävää. Suurin osa rahoista siirtyy joka tapauksessa jälkeläisille vanhempien kuoltua ja fiksumpaa silloin kun niillä vielä käyttöä.