Millainen nainen jää yksin?

Minä. Mutta, koska olen liian sulkeutunut.

Pari kertaa olen ollut suomi24 treffisivuilla. Siellä niitä alkoholi- ja mielenterveysongelmista kärsiviä miehiä riittää. Tietystikkään se asia ei ilmene kun vasta sitten kun se on jo myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

Jos on feministi ja vielä pullukka, niin on erittäin todennäköistä, että feministipullukka jää yksin.

Saa naisessa muotoja olla, jotta on mistä ottaa kiinni. Liian luuviulu ei saa olla. 

Vierailija kirjoitti:

Älykäs ja introvertti on aika varma yhdistelmä, että tasavertaisen kumppanin löytäminen menee mahdottomaksi

Miehiä on enemmän kuin naisia noilla spekseillä. Voi kuitenkin olla kohtaamisongelmaa. Tuon tyypin miehet ovat tottuneet harrastamaan nörttijuttuja, joissa ei paljon naisia pyöri ja he ovat myös tottuneet siihen että naiset ovat alempia olentoja :(

Tositosi älykkäät naiset useammin ovat kiinnostuneita taiteista, psykologiasta ym. ja haluaisivat miehen jolla on tunneälyäkin.

Vierailija kirjoitti:

Läski

Ja sanakirjassa kohtaan ´omaperäisyyden puute´  tämän kommentoijan naamavärkki asiaa selventämään.

Näköjään ihan silläkin jää yksin, että viihtyy kotona ja ystävien seurassa (lähinnä kotioloissa, koska nykyään kaikki ystävät ovat jo perheellisiä). Tiedostan kyllä, että työ ja omat harrastukset ovat vieneet aina paljon aikaa ja ei ole tullut hankkiuduttua varta vasten ihmisten ilmoille "miestä etsimään". Nyt kun nelikymppisyys lähenee ja haaveilee vielä vauvasta, ei varmaan ole kovin paljon kiinnostuneita miehiä jonossa, vaikkei sen kummempaa "vikaa" olekaan. Aika vain meni niin huomaamatta ja nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Minä. Siis sellainen, joka pärjää niin hyvin itsekseenkin, ettei erityisemmin kaipaa parisuhdetta, vaan ryhtyy siihen vain, jos mies on niin täydellinen, että elämänlaatu paranee, eikö heikkene. Eli ei halua ottaa ketään "ok hyvää" miestä, vaan pitää olla todella hyvä, tai ei miestä ollenkaan.

Juuri näin. En tahdo tyytyä kehenkään joka on mielestäni ihan ok, vaan sen täytyy kolahtaa kunnolla. Sellainen kolahdus on tapahtunut elämässäni kerran, eikä se mies ollut minusta kiinnostunut. En aio olla kenenkään kanssa kunnes tunnen jonkun kanssa sellaisen samanlaisen kolahduksen, ja silloinkin sen pitäisi tietenkin olla molemminpuolista. Jos sitä ei ikinä tapahdu niin ei sekään haittaa, en odota enkä edes usko että sellaista voi enää tapahtua. Siihen asti olen yksin ja se sopii minulle mainiosti.

Minä!

Ujo ja epävarma. Hiljainen.

Vierailija kirjoitti:

Minä. Siis sellainen, joka pärjää niin hyvin itsekseenkin, ettei erityisemmin kaipaa parisuhdetta, vaan ryhtyy siihen vain, jos mies on niin täydellinen, että elämänlaatu paranee, eikö heikkene. Eli ei halua ottaa ketään "ok hyvää" miestä, vaan pitää olla todella hyvä, tai ei miestä ollenkaan.

Täsmälleen näin. :) Yksinkin on hyvä, kaksin voi olla parempi, mutta ei kannata riskeerata nykyistä tilannetta ellei ole varma siitä.

Vierailija kirjoitti:

Näköjään ihan silläkin jää yksin, että viihtyy kotona ja ystävien seurassa (lähinnä kotioloissa, koska nykyään kaikki ystävät ovat jo perheellisiä). Tiedostan kyllä, että työ ja omat harrastukset ovat vieneet aina paljon aikaa ja ei ole tullut hankkiuduttua varta vasten ihmisten ilmoille "miestä etsimään". Nyt kun nelikymppisyys lähenee ja haaveilee vielä vauvasta, ei varmaan ole kovin paljon kiinnostuneita miehiä jonossa, vaikkei sen kummempaa "vikaa" olekaan. Aika vain meni niin huomaamatta ja nopeasti.

Sun on pakko toimia nyt, jos oikeasti jotain haluat. Meitä on monta, joilla se juna meni ohi liian nopeasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä. Siis sellainen, joka pärjää niin hyvin itsekseenkin, ettei erityisemmin kaipaa parisuhdetta, vaan ryhtyy siihen vain, jos mies on niin täydellinen, että elämänlaatu paranee, eikö heikkene. Eli ei halua ottaa ketään "ok hyvää" miestä, vaan pitää olla todella hyvä, tai ei miestä ollenkaan.

Juuri näin. En tahdo tyytyä kehenkään joka on mielestäni ihan ok, vaan sen täytyy kolahtaa kunnolla. Sellainen kolahdus on tapahtunut elämässäni kerran, eikä se mies ollut minusta kiinnostunut. En aio olla kenenkään kanssa kunnes tunnen jonkun kanssa sellaisen samanlaisen kolahduksen, ja silloinkin sen pitäisi tietenkin olla molemminpuolista. Jos sitä ei ikinä tapahdu niin ei sekään haittaa, en odota enkä edes usko että sellaista voi enää tapahtua. Siihen asti olen yksin ja se sopii minulle mainiosti.

Mistä tiedät ettei mies ollut sinusta kiinnostunut?

Minä olen yksin. Ei ole syy ulkonäössä eikä käytöksessä, mutta varmaankin olen liian nirso kun en halua pettäjää, alkoholistia, haisulia, taloudellisesti hyväksikäyttävää, rasistia, pervertikkoa tai syvästi masentunutta kumppanikseni. Oikein muunlaisia ei ole tullut vastaan. Toki nuo piirteet eivät alussa käyneet ilmi vaan vasta pikkuhiljaa, mutta vaikka olen muuten optimisti, miesten suhteen toiveeni eivät ole enää korkealla jos koskaan olivatkaan.

Minä, olen sen verran viisas ja elämää jo nähnyt, että minua ei miehet pysty hyväksi käyttäämään taloudellisesti eikä muutenkaan.

Ei haittaa vaikka ei ole vakituista ukkoa paitsi paljon on mieskavereita kenen kanssa vietän aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä, olen sen verran viisas ja elämää jo nähnyt, että minua ei miehet pysty hyväksi käyttäämään taloudellisesti eikä muutenkaan.

Ei haittaa vaikka ei ole vakituista ukkoa paitsi paljon on "mieskavereita" kenen kanssa "vietän aikaa".

Minä jäisin yksin, jos eroaisimme nykyisen aviomieheni kanssa. Pan*seuraa löytäisin helposti, mutta pitkäaikaiseen suhteenseen tuskin kukaan haluaisi kanssani. Olen elämässäni epäonnistunut ja aika surkeakin tapaus. Mutta joo, sänkyehdokkaista tuskin tulisi puutetta. Onhan sekin tietysti jotain. 

Epätoivoinen.

Pelaava ja toisten tunteilla leikkivä nainen jää yksin kissojen ja koiriensa kanssa ellei sitten saa itselleen jonkun nössön räsynuken leikkikaluksi jota komennella.

Nyt kun mammat ovat kehuneet itsensä ja muut yksin jääneet naiset (ja haukkuneet siinä samalla kaikki elämänsä miehet), niin kertokaapa miksi samat adjektiivit eivät päde yksin jääneisiin miehiin? Onko sukupuolella väliä siihen miten suhtaudutte tuntemattomaan? Kuulostaa hyvin feminismin mukaiselta tasa-arvolta.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun mammat ovat kehuneet itsensä ja muut yksin jääneet naiset (ja haukkuneet siinä samalla kaikki elämänsä miehet), niin kertokaapa miksi samat adjektiivit eivät päde yksin jääneisiin miehiin? Onko sukupuolella väliä siihen miten suhtaudutte tuntemattomaan? Kuulostaa hyvin feminismin mukaiselta tasa-arvolta.

Kyse on siitä onko mies yksin omasta valinnastaan, koska ei halua tyytyä johonkuhun ketä ei oikeastaan ottaisi jos olisi vaihtoehtoja. Sellainen on ihan yhtä ok, kuin nainen joka on yksin samasta syystä. Tuntemattoman kohdalla mulle on ihan sama miksi se on yksin, vasta tutustuessa sillä saattaa olla merkitystä, mikäli se kuuluu ja näkyy hänen koko elämänasenteestaan.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun mammat ovat kehuneet itsensä ja muut yksin jääneet naiset (ja haukkuneet siinä samalla kaikki elämänsä miehet), niin kertokaapa miksi samat adjektiivit eivät päde yksin jääneisiin miehiin? Onko sukupuolella väliä siihen miten suhtaudutte tuntemattomaan? Kuulostaa hyvin feminismin mukaiselta tasa-arvolta.

Tämä on ihan relevantti kysymys. Miksi naiselle yksinjääminen on jopa saavutus? Miksi sitä pitää pitää hyveenä ja kehumisen aiheena? Onko niin, että itsenäisyys ja riippumattomuus luetaan synonyymiksi sinkkuelämän kanssa?