Puoliso odottaa kiitosta siitä että oli tiskannut sillä aikaa kun synnytin esikoista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähintäänkin kohtuullinen vaatimus. Sinä olet lepäillyt täysihoidossa ja saanut uusia kivoja asioita elämääsi, toisen sillä aikaa raataessa kotiaskareiden pariss.

Ap on ollut sairaalahoidossa ja puolisonsa viettänyt yksin rentoa arkea kotona.

Missä hoidossa? Synnyttämässähän se kävi. Ponnistetaan mukula ulos ja muutama päivä lepäillään valmiin pöydän ääressä ja opetellaan ihanaa vauvaelämää. Kotona pitää pitää arki rullaamaasa.

Jos et tiennyt, niin synnytys vaatii lääketieteellistä hoitoa. Ilman sitä on suuressa vaarassa kuolla.

Hoitohenkilökunta avustaa synnytyksessä ja varmistaa että se sujuu mahdollisimman turvallisesti. Sen jälkeen äidille tulleet vauriot kartoitetaan ja pyritään korjaamaan niin hyvin kuin mahdollista.

Synnytyksen jälkeen äiti saa toipua toimenpiteestä hieman samaan tapaan kuin leikkauspotilaatkin, paitsi että toipumisen ohella pitää hoitaa lasta yksin.

Ihminen on synnyttänyt lisää ihmisiä vuosimiljoonia ennen lääketieteen keksimistä. Minin paikoin edelleen. Se ei ole sairaus vaan normaalia elämää. Joskus voi tulla komplikaatio ja sitä sitten hoidetaan, mutta se onkin ihan eri asia. Normaali synnytys ei ole sairaus eikä sitä hoideta. Vauva pusketaan pihalle ja kätilö vähän auttelee ja neuvoo. Sitten lepäillään ja naatiskellaan.

Edes villeimmät evolutionistit eivät taida väittää, että ihmisiä olisi ollut olemassa vuosimiljoonia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan se vähän niin, että melkein pitäisi miehelle järjestää paraati, jos on saman päivän aikana tyhjännyt tiskikoneen ja vienyt roskat pyytämättä. Jos mä olen saman päivän aikana pessyt ja viikannut kolme koneellista pyykkiä, tiskannut, imuroinut kaikki 200 neliötä ja tehnyt ruuan ja siihen liittyvät toimet, niin nehän vaan kuuluu asiaan.

Luulisi, että 200-neliöiseen asuntoon on varaa tilata myös siivooja?

Siitä on vielä sen verran velkaa, että ei ole varaa. Toisekseen, mulle olisi kelvannut pienempikin talo, mies halusi välttämättä paljon tilaa.

Kiitä sitä, helvetti. Kaikesta turhasta ei kannata alkaa rakentaa muureja.

Kiittäminen on sitä lempeää neuvomista, jolla saavutetaan toivottuja tuloksia. - Saattaa tiskata toistekin, kun huomaa, että sille tekemiselle annetaan arvoa ja se ilahduttaa.

Jos tekee tästä jonkun taistelun, sitä seuraa toinen. Miksi se mies enää tiskaisi, jos tuota pikku apua ei arvosteta.

Jos on oma mammansa/isäukkonsa jättänyt kasvattamatta näiltä osin, ap voisi viisaasti menetellen viimeistellä kasvatuksen näiltä osin karkoittamatta miestä pois.

Tuossa vaiheessa mies helposti "syrjäytyy" siitä vauva-arjesta, kun äidillä imetyksineen on niin suuri rooli, jota pahentaa se itsensä ylentäminen uhriutumalla.

Ei ole kauan, kun näin kadulla ison miehen kävelemässä suunnilleen kädet taskuissa ja pikkuäidin pungertamassa vieressä (hyvä ettei suorastaan juossut perässä) vaunujen kanssa.

Kun itse olin vaunuvauheessa (neljästi neljän lapsen kanssa) en yhtäkään kertaa työntänyt vaunuja, jos mies oli mukana. Se oli niitä asioita, joissa hän saattoi osallistua täysin lihaksin. Eikä vaunut + ostokset siellä korissa (myöhemmässä vaiheessa kaksostenrattaat kun oli suht lyhyt ikäero nuorimmilla) olleetkaan niin kevyitä liikuteltavia, etten mielihyvin olisi kipittänytkin koristeellisesti siinä rinnalla ;D

Tämä tapahtui 1970-80 -luvuilla.

Vierailija kirjoitti:

Kiitä sitä, helvetti. Kaikesta turhasta ei kannata alkaa rakentaa muureja.

Kiittäminen on sitä lempeää neuvomista, jolla saavutetaan toivottuja tuloksia. - Saattaa tiskata toistekin, kun huomaa, että sille tekemiselle annetaan arvoa ja se ilahduttaa.

Jos tekee tästä jonkun taistelun, sitä seuraa toinen. Miksi se mies enää tiskaisi, jos tuota pikku apua ei arvosteta.

Jos on oma mammansa/isäukkonsa jättänyt kasvattamatta näiltä osin, ap voisi viisaasti menetellen viimeistellä kasvatuksen näiltä osin karkoittamatta miestä pois.

Tuossa vaiheessa mies helposti "syrjäytyy" siitä vauva-arjesta, kun äidillä imetyksineen on niin suuri rooli, jota pahentaa se itsensä ylentäminen uhriutumalla.

Ei ole kauan, kun näin kadulla ison miehen kävelemässä suunnilleen kädet taskuissa ja pikkuäidin pungertamassa vieressä (hyvä ettei suorastaan juossut perässä) vaunujen kanssa.

Kun itse olin vaunuvauheessa (neljästi neljän lapsen kanssa) en yhtäkään kertaa työntänyt vaunuja, jos mies oli mukana. Se oli niitä asioita, joissa hän saattoi osallistua täysin lihaksin. Eikä vaunut + ostokset siellä korissa (myöhemmässä vaiheessa kaksostenrattaat kun oli suht lyhyt ikäero nuorimmilla) olleetkaan niin kevyitä liikuteltavia, etten mielihyvin olisi kipittänytkin koristeellisesti siinä rinnalla ;D

Tämä tapahtui 1970-80 -luvuilla.

tässäpä olikin kaikki, jos mies on niin tumpelo että on saanut ahaa elämyksen ja tiskannut, siinähän saattaa olla ihan kehittyvä parisuhde, nyt vaan moiskua poskelle ja kehut, tiedä vaikka alkaisi nähdä parisuhteen kaksisuuntaisena, kun antaa niin saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset äiteinä näitä vätyksiä kasvattavat, isäthän ei ota edes vastuuta kasvatuksesta, mikäli palstaa on uskominen.

Lapset oppivat parhaiten esimerkistä. Poikalapsista tulee vätyksiä, jos heidän isänsäkin on sellainen. Mutta vätysisän tyttärestä tulee normaali ihminen jos äitikin on normaali.

Mun isä ainakin opetti mulle erinäisiä kikkoja. Esim. "Jos ei halua tehdä jotain tehtävää, kannattaa hoitaa se mahdollisimman huonosti. Ei pyydetä uudestaan." ja "Viisas pääsee vähemmällä."

T. Ahkeran äidin laiska tytär

Nimimerkki "Ahkeran äidin laiska poika" olisi tuskin saanut noin montaa yläpeukkua tästä.

Miestä pitäisi siis kiittää siitä, että hän on tiskannut itse sotkemansa astiat? Pitääkö miestä kiittää siitäkin, että hän pyyhkii oman takapuolensa? Voi herranen aika. Kiittää voi ja pitääkin, mutta ei nyt ihan jokaisesta asiasta. Johan sana menettää merkityksensä. "Kiitos, kun laitoit ulko-oven kiinni, kiitos, kun laitoit takkisi naulakkoon, kiitos, kun pesit kätesi, kiitos, kun et roiskuttanut kastiketta hellalle, kiitos, kun söit lautasen tyhjäksi, kiitos, kun veit likaiset astiasi tiskikoneeseen, kiitos, kun nostit maidon ja voin jääkaappiin".

Kaikesta ei tarvitse tapella ja ruveta öykkäröimään. Kun olin esikoisen kanssa kotiutunut siistiin kotiin ja kun makasin sohvalla imettämässä ja puolisoni kävi kaupassa, teki ruokaa ja syötti minut niin kyllä kiitin. Ja monta kertaa vaikka tietenkin nämä asiat mitä puolisoni teki, olivat itsestäänselvyyksiä. Hän osoitti arvostuksensa passaamalla minut pilalle, jotta sain hoitaa vauvaa ja minä häntä sanallisesti kiittämällä. Kiitin myös kun hän esim vei vauvan lenkille ja hän kiitti minua kun sai esim nukkua pitkään aamulla vuorostaan. Jos aletaan viivottimella mitata että koska kiitetään ja et sinäkään ole kiittänyt kertaakaan kun tiskaan, niin se johtaa katkeruuden kehään. Kiitos on täysin ilmainen sana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä siitä voi kiittää, kun on pitänyt kodin siistinä, vaikka tuleekin kotiin vauva kainalossa.

On itsestäänselvyys, että puoliso tekee kotihommat jos toinen joutuu sairaalahoitoon. Ei siitä erikseen tarvitse kiitellä.

Synnytys ei ole mitään hoitoa eikä sinne jouduta vaan ihan vapaaehtoisesti hakeudutaan

Palaa asiaan kun olet itse synnyttänyt.

Synnytys ei ole hoitoa eikä sinne jouduta vaan vapaaehtoisesti hakeudutaan. Päätös hankkia lapsi on oma valinta, kuten sekin, että mennään laitokselle hoitamaan toimenpide ja jätetään puoliso yksin kotia pyörittämään.

Mieheni oli mukana synnytyksissä (1970- ja -80-luvuilla).

Tämä oli itselleni hyvin ehdotonta ja tärkeää. Varsinkin ensimmäisessä synnytyksessä, jossa olin kivuista kauhuissani ja synnytyksessä avustanut vanha hoitaja mikä lie, moitti minua koko ajan (koin asian siten), joten en pystynyt ottamaan vastaan hoitohenkilöiden ohjeita vaan mieheni toisti ne minulle - hänen äänensä kuulin ja häntä uskoin :D

Vasta myöhemmin tajusin, että se toinen, nuorempi nainen oli varsinainen kätilö - hän ei moittinut. Lapsi sai 10/10 pistettä, joten tuskin hirveän väärin synnytin, vaikka haukuttiin. Mielestäni hengitin juuri siten kuin oli valmennuksessa opetettu.

Mieheni ei ollut tuolloin töissä, joten yhdessä hoidimme ison vauvan sekä päivällä että yöllä. Kun mies meni töihin, hoisin yksin yösyötöt, jotta hän sai nukkua. Mutta olinkin saanut toipua parhaan mahdollisen tuen avulla.

En muista, kuka tiskasi - ei ollut keskeinen asia elämässämme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä kaipaat puolisoltasi tiettyjä asioita tässä elämänvaihessa ja hän kaipaa sinulta kiitosta. Mikä tässä on epätasapainossa? Vai eikö mies saa kaivata enää suhteessa kiitosta jos vaimo on joskus synnyttänyt?

Kiittääkö mies vaimoa kun hän tiskaa tai laittaa ruokaa tai keittää kahvit tai siivoaa tai pesee pyykkiä?

Jos kiittää, niin on ihan ymmärrettävää jos odottaa itsekin saavansa kiitosta.

Muussa tapauksessa kuulostaa siltä kuin mies pitäisi vaimoa vain kodinhoitajana.

Minä kiitän aina miestä, kun hän keittää kahvia ja hän myös tuo kupilliseni sinne, missä kulloinkin sijaitsen.

Itse en keitä ikinä. Jos mies ei ole paikalla, teen pikakahvia.

känkkäränkkä kirjoitti:

Onpa sinulla kiitoksenkipeä puoliso. Kiittele sitä piruuttasi ja kysy mihin hän on piilottanut sinun "ponnistuslahjasi". On todella tumpelo tapaus, jos ei ole sinulle hankkinut ko. yllätystä.

Olen edelleenkin sitä mieltä, että kumppania pitää ohjata/ kouluttaa käyttäytymään oikein itseäsi kohtaan. Ei ne muuten tajua.

Itse määräämme miten haluamme kumppanin kohtelevan meitä. Mikäli puoliso on fiksu ja  hoksaava tyyppi, pitäisi onnistua kevyesti neuvomalla. Jos taas tyyppi on umpitampio, se on parasta toimittaa heti ulkoruokintaan.

.

Onnittelut esikoisen syntymän johdosta!  :)

Mikä v*tun PONNISTUSLAHJA?!

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta ei tarvitse tapella ja ruveta öykkäröimään. Kun olin esikoisen kanssa kotiutunut siistiin kotiin ja kun makasin sohvalla imettämässä ja puolisoni kävi kaupassa, teki ruokaa ja syötti minut niin kyllä kiitin. Ja monta kertaa vaikka tietenkin nämä asiat mitä puolisoni teki, olivat itsestäänselvyyksiä. Hän osoitti arvostuksensa passaamalla minut pilalle, jotta sain hoitaa vauvaa ja minä häntä sanallisesti kiittämällä. Kiitin myös kun hän esim vei vauvan lenkille ja hän kiitti minua kun sai esim nukkua pitkään aamulla vuorostaan. Jos aletaan viivottimella mitata että koska kiitetään ja et sinäkään ole kiittänyt kertaakaan kun tiskaan, niin se johtaa katkeruuden kehään. Kiitos on täysin ilmainen sana.

Juuri näin :)

Luin kerran jostain jonkun silminnäkijän todistuksen siitä, miten hän oli nähnyt ja kuullut englantilaisen tai amerikkalaisen rouvan sanovan miehelleen "thank you, darling" kun tämä avasi hänelle oven.

Minusta se oli hauska idea ja kopioin sellaisenaan omaan käyttööni. Jos jonkun kaupan ovella kuulette naisen sanovan miehelleen tämän avatessa pikkurouvalle oven "thank you darling", se olen todennäköisesti minä.

Nyt en ymmärrä. Ensimmäinen mun elämässä, siis kerta kun itse tiskasin! Olin niin ylpeä itsestäni eikä toinen iloinnut kanssani, jotain vauvaa vain hoiti. Pahoitin mieleni enkä varmasti ikinä enää tiskaa.

Vierailija kirjoitti:

Nyt en ymmärrä. Ensimmäinen mun elämässä, siis kerta kun itse tiskasin! Olin niin ylpeä itsestäni eikä toinen iloinnut kanssani, jotain vauvaa vain hoiti. Pahoitin mieleni enkä varmasti ikinä enää tiskaa.

Näinhän se menee.

Pian vaimo kirjoittelee jossain keskustelupalstalla, ettei mies edes vaivaudu tiskaamaan, vaikka en ikinä kiitä sitä mistään mitä se tekee.

Voi hyvänen aika. Älkää alkaako parisuhteeseen sellaisen äidin passaaman vätyksen kanssa joka ei tee omaa osaansa kotitöistä. Ja miehille tiedoksi. Synnytyksen jälkeen ei tosiaankaan synnytyslaitoksella lepäillä vaan opetellaan hoitamaan omaa vauvaa. Ja tervejärkinen isä on lapsen synnyttyä niin onnesta sykkyrällä että hakee vaikka kuun taivaalta puolisolleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt en ymmärrä. Ensimmäinen mun elämässä, siis kerta kun itse tiskasin! Olin niin ylpeä itsestäni eikä toinen iloinnut kanssani, jotain vauvaa vain hoiti. Pahoitin mieleni enkä varmasti ikinä enää tiskaa.

Näinhän se menee.

Pian vaimo kirjoittelee jossain keskustelupalstalla, ettei mies edes vaivaudu tiskaamaan, vaikka en ikinä kiitä sitä mistään mitä se tekee.

Minä tulen siihenkin keskusteluun kysymään, onko mies kiittänyt vaimoa joka kerta, kun vaimo on tiskannut. Kysyn vielä senkin, mistä kaikesta mies vaimoa kiittelee vai kiitteleekö mistään.

:D Helmi.

Mun mies väitti kovasti siivonneensa kotona sillä aikaa kun olin sairaalassa synnytyksen jälkeen. Totuus paljastui kotona, oli esim. pessyt tiskikoneessa osan astioista, osa lojui tiskipöydällä ja olohuoneessa, vaatteitansa lojui lattioilla, sänky sotkuinen, lattioita ei imuroitu jne.... Kipeänä ja hormooneista sekaisin tulin kotiin ja hyvä etten alkanut itkeä!  

"Sä vaan jauhat jostain synnytyksestä, oli mullakin kuule vaikeaa täällä! Mä jouduin tiskaamaan! Miksen saa edes kiitosta siitä :'( "

Minä en odota vaimoltani kiitosta... Mutta voisi vaimo kiittää joskus pesukonettamme.

Minun mielestä kiitos ei paljon maksa ja toisen huomioiminen ja kiittäminen pitää yllä hyvää tuulta ja tunnelmaa kotona. Kiitän aina, jos huomaan, että mies on tehnyt jonkin kotityön ja hänkin kiittää minua. Tottakai minulle kotitöiden tekeminen ja jakaminen on itsestäänselvyys, mutta miksei silti voi kiittää? Mitään haittaa ei siitä ole ollut, mukavaa vain kun toinen huomaa, mitä on tehty.

Kun tulen siistiin ja siivottuun kotiin, takuulla kiitän, vaikka omien jälkien siivoaminen kotona olijan tehtävä onkin.

Siitä on tietysti turha kilpailla, kumpi on suurempi uroteko, synnytys vai tiskaus.

Vierailija kirjoitti:

Miestä pitäisi siis kiittää siitä, että hän on tiskannut itse sotkemansa astiat? Pitääkö miestä kiittää siitäkin, että hän pyyhkii oman takapuolensa? Voi herranen aika. Kiittää voi ja pitääkin, mutta ei nyt ihan jokaisesta asiasta. Johan sana menettää merkityksensä. "Kiitos, kun laitoit ulko-oven kiinni, kiitos, kun laitoit takkisi naulakkoon, kiitos, kun pesit kätesi, kiitos, kun et roiskuttanut kastiketta hellalle, kiitos, kun söit lautasen tyhjäksi, kiitos, kun veit likaiset astiasi tiskikoneeseen, kiitos, kun nostit maidon ja voin jääkaappiin".

Kiitos kun ajoit nurmikon, vaihdoit renkaat autoihin, huolsit lasten polkupyörät ja ruohonleikkurin, rakensit terassin, ulkoilutit koirat, leikkasit pensasaidan, koulit tomaatit, asensit pihakivet, maalasit autotallin, rakensit piharakennukset, istutit perunat, leikkasit omenapuut, kolasit lumet, haravoit lehdet, kasasit lipastot, kirjahyllyt, pöydät, vitriinit, yöpöydät ja kaapit, vaihdoit tuuletusluukkujen hyttysverkot, porasit kymmeniä reikiä kiviseiniin, kaadoit lahonneen männyn, valoit uudet raput kodinhoitohuoneen ovelle ja toimit mikrotukena. Joka. Ikinen. Päivä.