Puoliso odottaa kiitosta siitä että oli tiskannut sillä aikaa kun synnytin esikoista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miestä pitäisi siis kiittää siitä, että hän on tiskannut itse sotkemansa astiat? Pitääkö miestä kiittää siitäkin, että hän pyyhkii oman takapuolensa? Voi herranen aika. Kiittää voi ja pitääkin, mutta ei nyt ihan jokaisesta asiasta. Johan sana menettää merkityksensä. "Kiitos, kun laitoit ulko-oven kiinni, kiitos, kun laitoit takkisi naulakkoon, kiitos, kun pesit kätesi, kiitos, kun et roiskuttanut kastiketta hellalle, kiitos, kun söit lautasen tyhjäksi, kiitos, kun veit likaiset astiasi tiskikoneeseen, kiitos, kun nostit maidon ja voin jääkaappiin".

Kiitos kun ajoit nurmikon, vaihdoit renkaat autoihin, huolsit lasten polkupyörät ja ruohonleikkurin, rakensit terassin, ulkoilutit koirat, leikkasit pensasaidan, koulit tomaatit, asensit pihakivet, maalasit autotallin, rakensit piharakennukset, istutit perunat, leikkasit omenapuut, kolasit lumet, haravoit lehdet, kasasit lipastot, kirjahyllyt, pöydät, vitriinit, yöpöydät ja kaapit, vaihdoit tuuletusluukkujen hyttysverkot, porasit kymmeniä reikiä kiviseiniin, kaadoit lahonneen männyn, valoit uudet raput kodinhoitohuoneen ovelle ja toimit mikrotukena. Joka. Ikinen. Päivä.

Muuta kerrostaloon, niin lähes kaikki noista hommista käy turhiksi. Miksi muuten poraat seiniä? Huviksesi?

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika. Älkää alkaako parisuhteeseen sellaisen äidin passaaman vätyksen kanssa joka ei tee omaa osaansa kotitöistä. Ja miehille tiedoksi. Synnytyksen jälkeen ei tosiaankaan synnytyslaitoksella lepäillä vaan opetellaan hoitamaan omaa vauvaa. Ja tervejärkinen isä on lapsen synnyttyä niin onnesta sykkyrällä että hakee vaikka kuun taivaalta puolisolleen.

Ja sitten ovat nämä ei niin normaalit isät, joita niitäkin löytyy kiitettävästi. Kun lapsi on syntynyt, tulee pikataantuma lapseksi, vaikka mies sitä ennen olisi ollut kotitöihin oma-aloitteisesti osallistuva.

Minutkin yllätti mieheni nopea muutos, joka alkoi raivoamisella synnytyksen aikana, kotitöihin ei enää osallistunut ja kauan toivomansa lapsen hoito jaksoi kiinnostaa vain pari viikkoa, vaikka oli etukäteen leikillään jauhanut toistuvasti, kuinka saan nähdä vauvaa vain kuin imetän, sillä hän haluaa olla lapsen kanssa joka hetki. Opinnotkin laittoi jo hyvissä ajoin jäihin ollakseen 24/7 isä.

Kiva huomata olevansa vastasyntyneen yh, jonka sohvalla roikkuu kärttyinen ikiteini. Onneksi sentään äitiysrahani riittivät elämiseen, kun miehen tulot olivat opintojen keskeyttämisen seurauksena tasan nolla euroa kuussa.

En uskoisi todeksi kuvattua muutosta, jos en olisi itse sitä kokenut.

Jokainen lapsi ansaitsee kaksi normaalia, täyspäistä ja vastuullista vanhempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miestä pitäisi siis kiittää siitä, että hän on tiskannut itse sotkemansa astiat? Pitääkö miestä kiittää siitäkin, että hän pyyhkii oman takapuolensa? Voi herranen aika. Kiittää voi ja pitääkin, mutta ei nyt ihan jokaisesta asiasta. Johan sana menettää merkityksensä. "Kiitos, kun laitoit ulko-oven kiinni, kiitos, kun laitoit takkisi naulakkoon, kiitos, kun pesit kätesi, kiitos, kun et roiskuttanut kastiketta hellalle, kiitos, kun söit lautasen tyhjäksi, kiitos, kun veit likaiset astiasi tiskikoneeseen, kiitos, kun nostit maidon ja voin jääkaappiin".

Kiitos kun ajoit nurmikon, vaihdoit renkaat autoihin, huolsit lasten polkupyörät ja ruohonleikkurin, rakensit terassin, ulkoilutit koirat, leikkasit pensasaidan, koulit tomaatit, asensit pihakivet, maalasit autotallin, rakensit piharakennukset, istutit perunat, leikkasit omenapuut, kolasit lumet, haravoit lehdet, kasasit lipastot, kirjahyllyt, pöydät, vitriinit, yöpöydät ja kaapit, vaihdoit tuuletusluukkujen hyttysverkot, porasit kymmeniä reikiä kiviseiniin, kaadoit lahonneen männyn, valoit uudet raput kodinhoitohuoneen ovelle ja toimit mikrotukena. Joka. Ikinen. Päivä.

Muuta kerrostaloon, niin lähes kaikki noista hommista käy turhiksi. Miksi muuten poraat seiniä? Huviksesi?

Seiniin porataan reikiä vaimon mielitekojen mukaan. Kerrostalojen kiviseinät ne vasta kovia ovatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miestä pitäisi siis kiittää siitä, että hän on tiskannut itse sotkemansa astiat? Pitääkö miestä kiittää siitäkin, että hän pyyhkii oman takapuolensa? Voi herranen aika. Kiittää voi ja pitääkin, mutta ei nyt ihan jokaisesta asiasta. Johan sana menettää merkityksensä. "Kiitos, kun laitoit ulko-oven kiinni, kiitos, kun laitoit takkisi naulakkoon, kiitos, kun pesit kätesi, kiitos, kun et roiskuttanut kastiketta hellalle, kiitos, kun söit lautasen tyhjäksi, kiitos, kun veit likaiset astiasi tiskikoneeseen, kiitos, kun nostit maidon ja voin jääkaappiin".

Kiitos kun ajoit nurmikon, vaihdoit renkaat autoihin, huolsit lasten polkupyörät ja ruohonleikkurin, rakensit terassin, ulkoilutit koirat, leikkasit pensasaidan, koulit tomaatit, asensit pihakivet, maalasit autotallin, rakensit piharakennukset, istutit perunat, leikkasit omenapuut, kolasit lumet, haravoit lehdet, kasasit lipastot, kirjahyllyt, pöydät, vitriinit, yöpöydät ja kaapit, vaihdoit tuuletusluukkujen hyttysverkot, porasit kymmeniä reikiä kiviseiniin, kaadoit lahonneen männyn, valoit uudet raput kodinhoitohuoneen ovelle ja toimit mikrotukena. Joka. Ikinen. Päivä.

Minkälainen huusholli teillä oikein on, kun on joka päivä tehtävä asioita, jotka muut tekee kerran viikossa - monen vuoden välein? Vai ootko vaan niin tumpelo, ettei työn jälki ole kovin pysyvää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miestä pitäisi siis kiittää siitä, että hän on tiskannut itse sotkemansa astiat? Pitääkö miestä kiittää siitäkin, että hän pyyhkii oman takapuolensa? Voi herranen aika. Kiittää voi ja pitääkin, mutta ei nyt ihan jokaisesta asiasta. Johan sana menettää merkityksensä. "Kiitos, kun laitoit ulko-oven kiinni, kiitos, kun laitoit takkisi naulakkoon, kiitos, kun pesit kätesi, kiitos, kun et roiskuttanut kastiketta hellalle, kiitos, kun söit lautasen tyhjäksi, kiitos, kun veit likaiset astiasi tiskikoneeseen, kiitos, kun nostit maidon ja voin jääkaappiin".

Kiitos kun ajoit nurmikon, vaihdoit renkaat autoihin, huolsit lasten polkupyörät ja ruohonleikkurin, rakensit terassin, ulkoilutit koirat, leikkasit pensasaidan, koulit tomaatit, asensit pihakivet, maalasit autotallin, rakensit piharakennukset, istutit perunat, leikkasit omenapuut, kolasit lumet, haravoit lehdet, kasasit lipastot, kirjahyllyt, pöydät, vitriinit, yöpöydät ja kaapit, vaihdoit tuuletusluukkujen hyttysverkot, porasit kymmeniä reikiä kiviseiniin, kaadoit lahonneen männyn, valoit uudet raput kodinhoitohuoneen ovelle ja toimit mikrotukena. Joka. Ikinen. Päivä.

Minkälainen huusholli teillä oikein on, kun on joka päivä tehtävä asioita, jotka muut tekee kerran viikossa - monen vuoden välein? Vai ootko vaan niin tumpelo, ettei työn jälki ole kovin pysyvää?

Joo. Olen niin tumpelo, tänään kaadettu puu pitää kaataa huomenna uudestaan.

Missä kukaan väitti, että noita asioita tehdään joka päivä?

Jotain tehdään pari kertaa vuodessa (esim renkaanvaihto), kerran vuodessa (esim pensasaidan leikkaus), kerran vuosikymmenien aikana (pihakivien asennus).

Jostain syystä nämä hommat vain on sellaisia, että ne aina kasaantuu miehelle.

Kiitos on lyhyt sana, mutta joillakin kynnys sen sanomiseen tuntuu olevan liian korkea.

Vierailija kirjoitti:

Onko se nyt niin vaikea sana?

Juurikin näin, ei luulisi olevan vaikeaa jakaa kiitosta omille perheen jäsenille. Itse pyrin aina sanomaan että " ihana, kun oot tiskannut"," ihana kun olet siivonnut" jne. Ei se ole keltään pois. Ja se kiitos tulee yleensä moninkertaisesti takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos on lyhyt sana, mutta joillakin kynnys sen sanomiseen tuntuu olevan liian korkea.

Ap:n tapauksessa kiitos-sana lienee miehelle tuntematon siinä mielessä, että mies ei sitä itse käytä vaikka sen sanomista muilta vaatiikin.

Olisi voinut jättää tiskaamattakin! Vauva nyt tulee joka tapauksessa ulos, yrittää tai on yrittämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos on lyhyt sana, mutta joillakin kynnys sen sanomiseen tuntuu olevan liian korkea.

Ap:n tapauksessa kiitos-sana lienee miehelle tuntematon siinä mielessä, että mies ei sitä itse käytä vaikka sen sanomista muilta vaatiikin.

Vaikka toinen ei ikinä kiittäisi, ei se tarkoita, että pitäisi itse lakata kiittämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset äiteinä näitä vätyksiä kasvattavat, isäthän ei ota edes vastuuta kasvatuksesta, mikäli palstaa on uskominen.

Lapset oppivat parhaiten esimerkistä. Poikalapsista tulee vätyksiä, jos heidän isänsäkin on sellainen. Mutta vätysisän tyttärestä tulee normaali ihminen jos äitikin on normaali.

Mun isä ainakin opetti mulle erinäisiä kikkoja. Esim. "Jos ei halua tehdä jotain tehtävää, kannattaa hoitaa se mahdollisimman huonosti. Ei pyydetä uudestaan." ja "Viisas pääsee vähemmällä."

T. Ahkeran äidin laiska tytär

Nimimerkki "Ahkeran äidin laiska poika" olisi tuskin saanut noin montaa yläpeukkua tästä.

Totta. Me naiset itse tehdään omat ansamme, joissa sitten valitamme kaikesta.Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos on lyhyt sana, mutta joillakin kynnys sen sanomiseen tuntuu olevan liian korkea.

Ap:n tapauksessa kiitos-sana lienee miehelle tuntematon siinä mielessä, että mies ei sitä itse käytä vaikka sen sanomista muilta vaatiikin.

Voihan sitä itse näyttää mallia, ei kai sitä ole pakko käyttäytyä yhtä töllösti kuin toinen ?? Samalla tavalla sitä antaa mallia siinä lapsilleen ja voihan se puolisi hyvinkin tajuta vinkin.Ja jos ei, asioista voi puhua.