Lapsuutesi kamalin/surullisin kokemus?
Pidetäänhän keskustelu asialinjoilla.
Tuli aihe mieleen, koska pappani kuolemasta on nyt tasan kymmenen vuotta aikaa. Olin silloin 11-vuotias ja olin papan kanssa perheemme mökillä kaksistaan. Minä olin uimassa ja pappa lähti hakkaamaan halkoja. Muistan kuinka lilluin uimapatjalla auringosta nauttien, ja kuuntelin halkojen hakkaamisesta seurannutta ääntä. Yhtäkkiä ääni loppui ja ajattelin ensin että pappa lähti varmaan viemään niitä valmiita halkoja saunalle.
Menin hetken päästä katsomaan ja pappa makasi elottomana saunan kuistilla. Soitin paniikissa äidille vaikka ambulanssihan siinä olisi pitänyt soittaa, mutta äiti soitti sen samantien. Pappa oli saanut sydänkohtauksen ilmeisesti liiasta rehkimisestä.
Näin tapahtumasta pitkään painajaisia ja vanhemmat vielä vähättelivät tilannetta, tyyliin "kaikkihan me täältä kuollaan, mitä sinä sitä mietit"
Eli käytäntö on, että
Yläpekku = Kamalaa, olisin itsekin järkyttynyt
Alapeukku = No eihän tuo nyt mitään ollut
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pie9ni veljeni hukkui talomme takana olevaan lampeen ja tästä syytettiin minua ja syytetään yhä tänäkin päivänä. Perinnönjaosta jäin suosiolla ulkopuolelle, olinhan "lapsentap paja" Veli oli 3-vuotias, minä 6v.
Olimme nuijapäitä katsomassa ja veli halusi sellaisen käteensä. Kielsin häntä menemästä syvemmälle, mutta hän ei huomannut että liejupohja alkoi upottaa ja veti veljen mennessään. Yritin kaikin voimin kepin ja takkini avulla kiskoa häntä ylös, mutten onnistunut. Kaikki neljä sisarustani ja äitini vihaavat minua tästä syystä. Tuosta päivästä lähtien en saanut syntymäpäivä- enkä joululahjoja. Minut potkittiin kotoa pois 13-vuotiaana erääseen toiseen maalaistaloon piiaksi.
Olen kohta kuusikymppinen ja ollut koko ikäni masentunut, ja veljen kuolema kummittelee mielessä lähes joka yö, edelleen.
Aivan pimeetä sakkia. Villi veikkaus, mutta taisit olla jo ennen tuota tapahtumaa perheen ns. musta lammas. Tee itsellesi palvelus, ja päästä irti menneisyydestä. Älä anna hullujen enää määritellä sinua.
Olen perheen musta lammas ja huomannut, että ne muut tarvii jonkun jota syyttää. Ne vaan tarvii, eikä sille voi mitään. Usein perheestä on hoidossa väärä henkilö. Olin graavin insestin kohde.
Tässä tapauksessa, yritithän auttaa veljeä, teit kaikkesi. Se ei ollut sinun syytäsi! Lapset on aina vanhempien vastuulla, ei 6-vuotiaan sisaruksen.
Vierailija kirjoitti:
Koirani oli ainut ystäväni lapsuus- ja teiniaikanani. Kun koira täytti 9v ja olisi tarvinnut tiettyä, kallista leikkausta, minun olisi pitänyt maksaa se. Olin silloin itse juuri täyttänyt 16v. Annoin kaikki rippilahjaksi saadut rahat ja myin saamani korut, mutta rahat eivät riittäneet leikkaukseen. Isäpuoli käski minun hakea työpaikkaa naapurin sikalasta. Minulla ei ollut kokemusta joten en saanut paikkaa. Poljin kyyneleet silmissä kotiin, että miten selitän isäpuolelle etten saanut työtä. Isäpuoli sanoi, että jos et tuon kovemmin yrittänyt niin ei hänkään ala oikkujeni mukaan elämään ja ampui koirani silmieni edessä.
Tuli paha mieli.
Tulee pohjaton suru ja tuska näitä lukiessa. Ja ymmärrys siitä että toimivat tunnetaidot olisivat pelastaneet niin monelta. Voi kun ihmisillä riittäisi voimat katkaista sukupolvien kierre. Useissa näissä tarinoissa aikuinen toimii kuin hämmentynyt ja rajaton pikkulapsi ja onnistuu sillä aiheuttamaan omalle lapselleen korjaamattomia vaurioita.
Rakkautta teille kaikille.
Mummo kysyi että mitä haluaisin synttärilahjaksi ja vastasin että fikkarin ja mummo toi tikkarin.
Vierailija kirjoitti:
Mummo kysyi että mitä haluaisin synttärilahjaksi ja vastasin että fikkarin ja mummo toi tikkarin.
Hah hah hah hah haa.
Hah hah hah hah hah hah haa.
Hah hah hah hah hah hah hah hah haa.
Up