Lue keskustelun säännöt.
Minussa on jotain todella outoa.
Titityy
19.05.2020 |
En pysty tuntemaan tunteita normaalisti. Tai siis, esimerkiksi jos itken, se alkaa tuntumaan minusta usein jossain vaiheessa tekoitkulta ja itku voi loppua kuin kirveen silmään. Sama naurun kanssa. Tai empatian, koen että en tunne aitoa empatiaa vaan minun pitää oikeen ajatuksen kanssa ajatella että onpa nyt surullinen tilanne, että olenpa nyt surullinen tai että nyt täytyy lohduttaa tuota ihmistä. Sitten joskus minulla tulee oudoissa tilanteissa mieli hymyillä ilkikurisesti ja koitan pitää naaman pokerina, mutta se hymynkare todennäköisesti näkyy sieltä. Vaikka se tilanne ei oikeasti huvittaisi minua yhtään. Se tulee kuin pakko-oireena että jos ei saa hymyillä niin silloin alkaa hymyilyttää. Olen miettinyt olisiko minulla asperger, mutta en sitten tiedä... Kellään muilla mitään vastaavaa?
Kommentit (28)
Millaisena / miten koet vihan tunteen? Entä rakkauden tunteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tuon itkun kanssa ongelmia. Tekis mieli itkeä kunnolla surut ja muut pasckat pois, mutta yhtäkään tippaa ei tule. Ei ole tipan tippaa silmästäni tullut itkunmuodossa 15 vuoteen. Aiheita tälle on kyllä ollut.
Vierailija kirjoitti:
Millaisena / miten koet vihan tunteen? Entä rakkauden tunteen?
Sama vihassa. En pysty aidosti näyttämään vihan tunteita siten kun haluaisin joten yleensä se on sellaista epämääräistä kiukuttelua joka menee överiksi. Rakkauden kohdalla siten, että esim. minulle on perheen jäsenet todella tärkeitä ja pystyn ilmaisemaan sen heille helposti. Ja se tuntuu aidolta. Romanttista rakkautta en ole tuntenut. -ap
Kuulostaa tutulta. ihan kuin olisi jotkut epäaidot tunteet/epäaito ihminen. Menee välillä ihan parodian puolelle kun yrittää jotain tunnetta saada aikaiseksi.
Paitsi, että en tykkää halata tai muuten olla lähellä edes perheenjäseniäni. Haluaisin kyllä, mutta se tuntuu ahdistavalta. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. Olet niin tavis kuin olla voi.
Aivovammako? kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. ihan kuin olisi jotkut epäaidot tunteet/epäaito ihminen. Menee välillä ihan parodian puolelle kun yrittää jotain tunnetta saada aikaiseksi.
Hyvin tiivistit tuon! Siis minusta tuntuu juuri tuolta. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen lause kuulostaa tutulta, melkein kuin olisin itse kirjoittanut tämän aloituksen. En tiedä mikä minussa on, mutta aspengeria epäillään, että olisikohan sitä?
Vierailija kirjoitti:
Paitsi, että en tykkää halata tai muuten olla lähellä edes perheenjäseniäni. Haluaisin kyllä, mutta se tuntuu ahdistavalta. -ap
Mulla ei tunnu enää ahdistavalta. Tuntui nuorempana niin. Pelkäsin aina halaamista jo ennakkoon. Tiesin että näin tulee käymään tiettyjen ihmisten kanssa. Tykkäsivät halata, minä en. Nykyään jopa tykkään halaamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivovammako? kirjoitti:
Kuulostaa tutulta. ihan kuin olisi jotkut epäaidot tunteet/epäaito ihminen. Menee välillä ihan parodian puolelle kun yrittää jotain tunnetta saada aikaiseksi.
Hyvin tiivistit tuon! Siis minusta tuntuu juuri tuolta. -ap
Ollaan samiksii. :)
Kuulostat täysin normaalilta, joskin nuorelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on jostain syystä yhteys omiin todellisiin tunteisiin, sydämeen häiriintynyt. Itselläni oli lapsuys, jossa piti piilottaa ja hävetä tunteita. Multa katosi yhteys itseeni kokonaan. Tunsin esim, kun yritin nauraa muoden mukana, että en pystynyt nauramaan aidosti, koko sydämestäni, vaan tunsin niissä hetkissä ihmeekseni aina surua. Lopulta olin tosi ahdistunut ja psyk. Sairaalassakin sen vuoksi. Lopulta sain avun erään sukulaisen kautta, joka ihmeellisesti sai yhteyden minun syvimpiin tunteisiin, joita en itsekään tiedostanut.
Kuulostaa autismilta. Heillä on tunne-elämän ja sen ilmenemisen poikkeavuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpottavaa kuulla, että on muitakin joilla samaa. Olen välillä jo luullut, että olen joku psykopaatti. Mutta kun ongelmana ei ole se etten tuntisi tunteita, vaan se että en pysty ilmaisemaan niitä luonnollisesti. -ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat täysin normaalilta, joskin nuorelta.
No kun en ole edes niin nuori enää. Se lapsellisuuteni on jo toinen tarina. En jaksa nyt siitä avautua enempää. -ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa autismilta. Heillä on tunne-elämän ja sen ilmenemisen poikkeavuuksia.
Tämä voisi hyvin olla. Se vain hämää kun en ole varma olinko jo lapsena ja teininä samanlainen. -ap
Ei sinussa mitään vikaa ole. Tuo on jonkinlaista estoisuutta tai rajoittuneisuutta, jota olen itsekin kokenut, mutta oppinut aika lailla pois siitä.
Onko käytössä hormonaalinen ehkäisy? Minulla oli kapseli 5 vuotta, ja kun se otettiin pois, Kaikki tunteet oikein vyöryivät päälle. Elämään tuli ihan uudet värit. Olin ihan tllättynyt tästä, ja tunsin oloni hormonihirviöksi, vaikka tämä tilahan on se luonnollinen tila. Kapselin kanssa olin tottunut siihen, ettei mikään tunnu miltään, vaan kaikki on tasaista. Masennusta se ei aiheuttanut, mutta kaikki oli laimeaa. Kierukka ja pillerit voi vaikuttaa samoin.
Kyllä mulle tulee tuosta mieleen asperger, ja nimenomaan naispuolisella. Se on erilainen kuin miespuolisilla.
Voisiko joku mt-diagnoosi aiheuttaa vastaavaa? -ap