Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu, että joitain ihmisiä vihataan aina, vaikka olisivat kilttejä ihmisiä?
19.05.2020 |
Ymmärrän hyvin, että joku diktaattorimainen ihminen tai muuten vaan esim. selän takana juonitteleva, joutuu vihan kohteeksi. Usein kuitenkin olen havainnoinut, että ihmiset joilla on vähän ystäviä ja joita vihataan tai ällötään tai muuten vaan sivuutetaan, eivät suinkaan ole pahoja vaan aika kilttejä ja harmittomia ihmisiä. Itsekin tähän ryhmään kuulun, mutta olen huomannut myös muissa vastaavissa ihmisissä tällaisen kohteeksi joutumista. Molemmissa sukupuolissa.
Kommentit (305)
Jos en saa valita erakkoutta ja sisäänpäin käpertymistä,millainen olen aina ollutkin sitten mieluummin kuolen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ns. kiltit ihmiset eivät välttämättä ole niin helppoja tai mukavia, vaikka päälle päin vaikuttaisi siltä. Olen tuntenut yläkoulusta asti erään naisen (kutsun häntä vaikka Veeraksi), joka on ensi vaikutelmalta hiljainen ja nöyrän oloinen. Hän ei ollut kovin pidetty, ja ihmettelin miksi, koska hän vaikutti mukavalta ja harmittomalta. Aloin kaveerata Veeran kanssa aika tiiviisti ja huomasin pian, että hän oli todella epävarma itsestään. Se purkautui siten, että hän puhui monista pahaa selän takana, oli hyvin negatiivinen ja urhiutuva. Otti päähän myös, kun minulla oli kerran riitaa erään toisen kaverin kanssa ja kostoksi hän valehteli tälle Veeralle, että nauran hänelle selän takana ja puhun hänestä aina pahaa muille. Vaikka tuo kaveri oli Veeralle täysin vieras, hän uskoi tätä ennemmin kuin minua, eikä antanut minun selvittää asiaa. Hän piti minulle pitkän aikaa mykkäkoulua.
Pidemmän päälle hänen käytöksensä oli siis raskasta, ja kun yläkoulu loppui, ystävyytemme hiipui pikkuhiljaa. Olemme edelleen kolmekymppisinä etäisiä tuttuja, ja hänellä on edelleenkin tuo asenne "kukaan ei pidä minusta, vaikka en ole tehnyt kenellekään mitään".
Ja sinulla " pahapoika"ei ole minkäänlaatuista oikeutta,olla despootti!Minä ehdin jo rakastua toiseen,koko loppuelämäkseni,minun aviomieheeni!Aamen!
Koska hiljaisuudesta tuli kiltin synonyymi? Hiljaisuus on epäkohteliasta, vaikka ei niin kiinnosta niin jotakin mukavaa voi sanoa ihan kohteliaisuudesta. Joku itseensä käpertyminen ei ole kilttiä, se on egosentristä.
Vierailija kirjoitti:
Koska hiljaisuudesta tuli kiltin synonyymi? Hiljaisuus on epäkohteliasta, vaikka ei niin kiinnosta niin jotakin mukavaa voi sanoa ihan kohteliaisuudesta. Joku itseensä käpertyminen ei ole kilttiä, se on egosentristä.
Tottw,olen egosentrinen ja tavattoman hedonistinen,sekä mukavuudenhaluinen!En jaksa puhua,koska se on niin helvetin rasittavaa!Äkkiä mukavuusvyöhykkeelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella moni joka sanoo olevansa kiltti ja mukava ei sitä todellisuudessa ole. Se ei vielä ihmisestä kilttiä ja mukavaa tee että vain päättää että minä olen kiltti ja mukava kun siinä vaiheessa putää oikeasti olla kiltti ja mukava
Anteeksi,mutta Valitsen "huumeeni"teidän sijaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa mielihyvää koko ajan!Sen minä valitsen seuran sijaan!
Äitini ja tätini aina uhriutuvat, miten heistä ei pidetä. Nuorena ajattelin, että onpa kurjaa. Myöhemmin olen tajunnut, että ihan syystä ei pidetä: molemmat puhuvat todella paljon pahaa selän takana, haukkuvat suunnilleen kaikki ja ovat hyvin ehdottomia ja mustavalkoisia moraalisessa ylemmyydessään. Vastenmielistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Internet-ajan ilmiöitä, sosiaalisessa mediassaa luokitellaan ihmiset "hyviksiin" ja "pahiksiin". Joillekin se kaksijakoinen ajattelu jää päälle myös arkisissa kohtaamisissa. Jokin merkityksetön ulkoinen piirre jossakin ihan tuntemattomassa ihmisessä tulkitaan somemaisen kaavamaisesti, ja ko. "pahikselle" pitää sitten totta kai myös mennä kiukkuamaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien kemiat ei sovi yhteen. Mä olen outo johtuen 25 vuotta kestäneestä vakavasta masiksesta, siksi mua jotkut karsastaa. Moni sanoo myös siitä kuinka helppo ja muava mun seurassa on, kun ollaan kahden.
Itsekin tunnen monia ihmisiä, joista en porukassa tykkää, mutta kahden kesken ovat varsin miellyttävää seuraa.
Enkä nyt siis tiedä koskettaako tämä juuri sinua, mutta nämä tuntemani ihmiset on käytännössä aina aivan "eri ihmisiä" porukassa ja kahden kesken. Kahden kesken rauhallinen ja asiallinen ihminen onkin porukassa sellainen kovaääninen, tekonaurua viljelevä mölytoosa.
Kumpi on sitten se "oikea", niin sitähän en varmaksi voi tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini ja tätini aina uhriutuvat, miten heistä ei pidetä. Nuorena ajattelin, että onpa kurjaa. Myöhemmin olen tajunnut, että ihan syystä ei pidetä: molemmat puhuvat todella paljon pahaa selän takana, haukkuvat suunnilleen kaikki ja ovat hyvin ehdottomia ja mustavalkoisia moraalisessa ylemmyydessään. Vastenmielistä.
Se menee just noin.
Minä en x-sukupolven edustajan nykymaailmasts tykkää ja minua ei voi pakottaa mukaan!Mieluummin kuolen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisko asialla olla jotain tekemistä sen kanssa, että ihminen poikkeaa jotenkin valtavirrasta, on erilainen kuin useimmat?
Olen huomannut, että moni vierastaa sellaista ihmistä.
Olen huomannut saman! Olen itsekin nimenomaan kiltti, puolustan heikompia ja olen myös vähän omalaatuinen. Mutta olen myös vielä(kin?) ihan kaunis, mikä tuntuu suojaavan pahimmalta vihalta. Tulkintani mukaan ihminen on viheliäinen otus, varsinkin ryhmässä.
Ryhmässä ihmiset pyrkivät varmistamaan omia asemiaan, ja moni alitajuisesti skannailee sitä, kuka on ryhmän "oudoin" tai "heikoin" jäsen. Kun tällainen on tunnistettu, niin ihminen yrittää omaa ryhmäasemaansa parantaakseen ottamaan eroa tähän heikoimpaan/oudoimpaan. Saattaa pienesti kiusatakin tätä, samalla oma status nousee hieman ja tulee myös selväksi, ettei kuulu heikoimman "porukkaan". Pohjimmiltaan tämä käytös on kyllä alhaista, ja liittynee ihmisen primitiiviseen puoleen.
Itse olen sen verran no tosiaan nätti ja ehkä vahvakin, että jätän ryhmäpelien pelaajat pitkälti omaan arvoonsa. Aina löytyy niitä jotka juttelevat minullekin hyvin mielellään, yleensä ne muut hieman erilaiset tyypit sekä tietenkin miehet.
Vierailija kirjoitti:
Äitini ja tätini aina uhriutuvat, miten heistä ei pidetä. Nuorena ajattelin, että onpa kurjaa. Myöhemmin olen tajunnut, että ihan syystä ei pidetä: molemmat puhuvat todella paljon pahaa selän takana, haukkuvat suunnilleen kaikki ja ovat hyvin ehdottomia ja mustavalkoisia moraalisessa ylemmyydessään. Vastenmielistä.
Se menee just noin, enemmistö vaan nyt on oikeassa, jos enemmistö kokee että joku tyyppi on kurja. Ei ole mitään salaliittoja, muuta kuin mielenterveysongelmaisen päässä.
Vähintään aika itsekäs pitää olla, jos arvelee että muut ovat hänestä niin kiinnostuneita, että oikein vihaavat.
Vierailija kirjoitti:
Voisko asialla olla jotain tekemistä sen kanssa, että ihminen poikkeaa jotenkin valtavirrasta, on erilainen kuin useimmat?
Olen huomannut, että moni vierastaa sellaista ihmistä.
Minua ei voi pakottaa mukaan!Mieluummin kuolen!Vihaan digisomepaskaa!Ei meillä kasarilla ollut tällaista,sitten olen valtavirrasta poikkeava enkä välitä v..Akaan mitä mieltä te olette siitä!
Jaa, kyllä aidosti erilainen on mielenkiintoinen, paljon mielenkiintoisempi kuin joku joka ei ole oikein mistään mitään mieltä, hajuton ja mauton.
Tietysti erilainen voi olla monella tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Seli seli seli.
Useimmat ihmiset ovat pelkureita. Mutta silti pitää esittää jotenkin, et älkää mulle alkako (koska jos muut huomaa et sä oot pelkuri, NE alkaa kiusata). Joten valitaan (ehkä tiedostamattaankin) helppoja kiukun ja antipatian kohteita, kilttejä ihmisiä, joilla ei ole laajaa verkostoa ympärillään. Heitä on helpompi kiusata, heitä voi pitää 'ärsyttävinä', siis niiku silleen, tai 'energiat ei kato kohtaa', siis niinku silleen, tai 'mulle tulee vaan niiiiiiin outo olo siit', siis niinku silleen. Tämä näkyy selvimmin kouluissa ja lastentarhoissa, mutta ei ihminen siitä paljon kummemmaksi vanhempanakaan muutu.
Sitten kun näitä tällaisia pelkureita vastaan kävelee ilkeä ja paha ihminen, niin kyllä pysyy turpa tiiviisti kiinni. Ei ärsytä vaikkei siis niinku energiat kohtaa, mut oi kun mä niin haluisin et kohtais, ei katsota kieroon, kun siit tulee niiiin outo olo, mut se ei niinku silleen ainakaan hui kauhiaa mielistele, mun pitää mielistellä sitä, ai kun kivaa!! Mä oon niin turvassa sen ilkeän ja pahan selän takana! Oi onnea.
Semmoista, ei niin sankarillista, vaan raadollista ja ,melko tyypillistä taviksen käytöstä.
Tulikohan lainaus mukaan? Mutta tässä kommentissa on juuri se mitä yritin kuvailla! Varsinkin ryhmässä tosiaan kiusataan "heikointa" vaikka olisi mukavakin, koska ollaan omasta asemasta huolissaan.
Oikeasti kivaa ihmistä ei tasan kukaan vihaa. Jos kaikki vihaavat, niin vika on kohteessa, ei ihmisiä edes kiinnosta toisten asiat niin paljon että oikeasti vaivautuisi vihaamaan jotakuta mukavaa, hänelle aika merkityksetöntä ihmistä.
Kivat ja kiltit ihmiset ovat suosittuja. Ne jotka eivät ole, eivät ole kivoja tai kilttejä. Se on juuri näin yksinkertaista.
Eikä se ole kateutta että epämiellyttävästä ei pidetä, se on sitä että on epämiellyttävä. Itselleen voi toki perustella kaikkea kateudelle, vaikka oikeasti kateelliset ihmiset ovat kohtalaisen harvassa.
Jokainen itsensä erityisen kiltiksi luokittelevista joita olen tavannut ovat oikeasti olleet täysi kuspäitä, tässä asiassa se enemmistö on kyllä oikeassa.
Jos haluaa muutosta asiaan, pitää muuttaa sitä mitä voi muuttaa, eli itseään.