Lue keskustelun säännöt.
Miten kestätte jatkuvia pettymyksiä työnhaussa?
19.05.2020 |
Miten te työttömät tai uusia töitä etsivät jaksatte jatkaa hakemista paikka toisensa jälkeen, vaikka aina tulee takkiin eikä välttämättä edes haastattelukutsuja?
Minulla on osa-aikatyö (ainakin vielä, yt:t alkaa ja irtisanomisia taitaa olla tiedossa) kaupassa ja olen koittanut vaihtaa toimistotöihin. En vain saa edes kutsuja haastatteluun, olisiko 1/11 paikasta tullut vuoden sisään. Tänään tuli taas sellaisesta paikasta, jonne olisin toivonut pääseväni haastatteluun, tieto siitä että tehtävään on löydetty työntekijä. Pettymys ja huonouden tunne on jälleen niin kova, että itkettää ja oksettaa. Mikä on kun en riitä, kun ei työnantaja halua edes tavata... Aiemmin työttömänä olin se joka ajatteli "no sinulla on sentään joku työ" näistä jotka työssäkäyvinä manasivat, että uutta työtä ei löydy. Nyt sitä on tullut huomattua, että samalla tavalla se torjutuksi tuleminen sattuu, oli sitten töissä jo tai ei. Osa paikoista on sellaisia joista melkein jo tietää että ei ole mahdollisuuksia (kokeillen silti kepillä jäätä), mutta ne jotka voisivat sopiakin, jotka vaikuttavat tosi hyviltä paikoilta, joista alkaa jo haaveilla... Sieltä tulee sähköposti ja hetken jo toivoo olisiko haastattelukutsu, mutta: "valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun...".
Kommentit (90)
Nykyaikana työpaikan saaminen on lottovoitto. Ei tarvitse olla lahjakas tai älykäs. Pitää vaan hakea työtä duunarialoilta tai perustaa firma. Sivistynyt maailma on mennyttä kun kilpaillaan matalapalkka-aloilla Kiinan ja Ukrainan yms. Kanssa. Jos haluat työtä, ole valmis tekemään se halvemmalla kuin sun virolainen kilpailija. Niitä töitä joita koneet ei vielä pysty tekemään on mm. Raksa- ja hoitsutyöt. Työnantajia tämä aika tosin suosii. Nyt sitä saa, nyt sitä saa halpaa työtä ympäri maailmaa. Tietokoneala on kaikkein järkevin investointi - jos joku abi sattuu tätä lukemaan. Älä lue mitään yliopiston aloja, jotka vielä 10v sitten työllisti melkoisenkin varmasti. Tietokoneet, raksa ja hoitsut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse mietin, että miten tulen koskaan edes töihin pääsemään jos monella hyvällä hakijallakin on vaikeaa. Miten kukaan koskaan palkkaisi siis minut lähes ilman työkokemusta olevan ja muutenkin vääränlaisen ( ujo, hiljainen) ihmisen jolla ei ole edes ammattia vielä. Pitäisi sekin jotenkin saada, mutta ei meinaa löytyä edes alaa jossa pärjäisin. Tiedän, ettei monella ole helppoa, mutta silti joskus mietin, että olisi edes itselläkin vähän helpompi tie.
Kyllähän se aina tuntuu kurjalta, kun todella panostaa hakemukseen, portfolioon ja haastatteluun ja tulee hylky. Olen kokenut ja hyvä työssäni, mutta en vaan saa vakipaikkaa. Pääsen nykyään aina haastatteluun, joihinkin paikkoihin olen ollut haastattelussa jo kahdesti ja joskus haastattelija saattaa olla jopa entinen opiskelukaveri. Minulle aina kerrotaan miten hyvä hakija olen ja joskus kerrotaan jälkikäteen, että oli ihan hilkulla, että olisin saanut paikan.
Tänä keväänä olen taas ollut useammassa tällaisessa haastattelussa. Odotan vielä vastausta viimeisimmästä. Olen aina ensin toiveikas, sitten alan varautua hylkyyn, kun puhelu tulee ja hylky, iskee sen jälkeen alakulo ja huonommuuden tunne, jopa häpeä. Sitä kestää pari päivää ja sitten alan nousta alhosta ja olo normalisoituu. Onneksi kuitenkin on joku työ, vaikka pätkää onkin. Tiedän, että minussa ei ole vikaa. Hyviä hakijoita on alallani todella paljon. En ole häikäisevä itseni kauppias, olen vaan hyvä siinä, mitä teen.
Olen lopettanut oman arvoni mittaamisen työn kautta. En enää ylisuorita saadakseni vakipaikan. Teen työni hyvin, mutta VAIN riittävän hyvin. Ylisuorittamisesta ei palkita, sen olen oppinut.
Olen myös oppinut paljon työnhausta ja tiedän mitä haastatteluissa kysytään ja mitä kannattaa vastata. Usein tiedän/arvaan jo etukäteen kuka valitaan. Piirit kun on pienet. Työnhaku on teatteriesitys. Tiedän sen, mutta kyllä hylky aina tuntuu kurjalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ongelma on se että kaikki muutkin haluavat toimistoon. Mikä sun koulutus on?
Niinpä. Olen koulutukseltani merkonomi, asiakaspalveluun ja myyntiin suuntautunut. Jos tradenomin opinnot takaisivat pääsyn haluamiini töihin niin voisin hakea jatkamaan amk:hon, mutta kun ei takaa niin enpä tiedä. Tuttavapiirissä on muutamakin tradenomi, joka on yhä kaupassa myyjänä vaikka tavoitteet olivat toiset.
Ap
En myöskään usko tradenomiopintojen välttämättä auttavan sinua eteenpäin ellet sitten suuntaa vaikka taloushallintoon, millä puolella on kuitenkin paremmin töitä kuin yleisissä toimistotehtävissä. Sinuna miettisin myös ihan jotain muuta alaa jos et halua kauppaan jäädä.
Olen aiemmin itseasiassa hakenutkin sekä suuhygienistiksi että fysioterapeutiksi muutaman kerran, mutta en yllätys yllätys päässyt opiskelemaankaan (paras saavutus 2. varasija, kyllä harmittaa välillä vieläkin). Nyt pääsisin varmaan vielä huonommin kun tuli ne pääsykoeuudistukset, vaikka mielessä kyllä on käynyt että pitäisi vielä shg:ksi pyrkiä jos ei tilanne tästä muutu, kiinnostaa se kuitenkin vieläkin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se aina tuntuu kurjalta, kun todella panostaa hakemukseen, portfolioon ja haastatteluun ja tulee hylky. Olen kokenut ja hyvä työssäni, mutta en vaan saa vakipaikkaa. Pääsen nykyään aina haastatteluun, joihinkin paikkoihin olen ollut haastattelussa jo kahdesti ja joskus haastattelija saattaa olla jopa entinen opiskelukaveri. Minulle aina kerrotaan miten hyvä hakija olen ja joskus kerrotaan jälkikäteen, että oli ihan hilkulla, että olisin saanut paikan.
Tänä keväänä olen taas ollut useammassa tällaisessa haastattelussa. Odotan vielä vastausta viimeisimmästä. Olen aina ensin toiveikas, sitten alan varautua hylkyyn, kun puhelu tulee ja hylky, iskee sen jälkeen alakulo ja huonommuuden tunne, jopa häpeä. Sitä kestää pari päivää ja sitten alan nousta alhosta ja olo normalisoituu. Onneksi kuitenkin on joku työ, vaikka pätkää onkin. Tiedän, että minussa ei ole vikaa. Hyviä hakijoita on alallani todella paljon. En ole häikäisevä itseni kauppias, olen vaan hyvä siinä, mitä teen.
Olen lopettanut oman arvoni mittaamisen työn kautta. En enää ylisuorita saadakseni vakipaikan. Teen työni hyvin, mutta VAIN riittävän hyvin. Ylisuorittamisesta ei palkita, sen olen oppinut.
Olen myös oppinut paljon työnhausta ja tiedän mitä haastatteluissa kysytään ja mitä kannattaa vastata. Usein tiedän/arvaan jo etukäteen kuka valitaan. Piirit kun on pienet. Työnhaku on teatteriesitys. Tiedän sen, mutta kyllä hylky aina tuntuu kurjalta.
Kirjoitit, että pääset nykyään aina haastatteluun. Nykyään, onko siis joskus ollut aika kun pääsit harvemmin haastatteluun? Oletko muuttanut hakemuksien tekemisessä jotain, vai onko ajat parantuneet alallasi?
Toivottavasti tämä viimeisin hakusi tärppää!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen juuttunut osa- aikatöihin joilla ei elä kunnolla. Olen alalla, jolla on kova kilpailu.Haastatteluihin pääsen noin kolmanneksessa hauistani. Huomaan kyynistyneeni, en oikeasti usko että pääsen kunnon töihin ja ärsyttää kun ihmiset kyselevät siitä. Valmistuin hyvillä papereilla ja urani alkoi lupaavasti, mutta jäin lasten kanssa kotiin ja paluuni työelämään oli aikamoinen mahalasku. Hanttihommiakin olen katsellut, niihinkin tarvitsee kokemusta tai jotain erityisosaamista. Itsellekin tulee tunne että minussa on jotain tosi pahasti vialla, vaikka olen työtäni tehnyt jo vuosikymmeniä.
Mitä siitä pitäisi päätellä, kun hakijan kysyessä miksi haku jäi omalta osalta hakemusvaiheeseen ilman haastattelua ta vastaa: "vaikeaa sanoa yksittäistä asiaa, hakijoita oli yli sata"??
Oliko hakemus niin susi lukijan mielestä että oli yksittäistä asiaa vaikea sanoa kun niitä oli monia, vai että eipä tuossa kummempaa syytä, hakijoita vain oli niin paljon (että sieltä löytyi ne pari täydellisen kuuloista, jotka vain haastattelimme)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ongelma on se että kaikki muutkin haluavat toimistoon. Mikä sun koulutus on?
Niinpä. Olen koulutukseltani merkonomi, asiakaspalveluun ja myyntiin suuntautunut. Jos tradenomin opinnot takaisivat pääsyn haluamiini töihin niin voisin hakea jatkamaan amk:hon, mutta kun ei takaa niin enpä tiedä. Tuttavapiirissä on muutamakin tradenomi, joka on yhä kaupassa myyjänä vaikka tavoitteet olivat toiset.
Ap
En myöskään usko tradenomiopintojen välttämättä auttavan sinua eteenpäin ellet sitten suuntaa vaikka taloushallintoon, millä puolella on kuitenkin paremmin töitä kuin yleisissä toimistotehtävissä. Sinuna miettisin myös ihan jotain muuta alaa jos et halua kauppaan jäädä.
Olen aiemmin itseasiassa hakenutkin sekä suuhygienistiksi että fysioterapeutiksi muutaman kerran, mutta en yllätys yllätys päässyt opiskelemaankaan (paras saavutus 2. varasija, kyllä harmittaa välillä vieläkin). Nyt pääsisin varmaan vielä huonommin kun tuli ne pääsykoeuudistukset, vaikka mielessä kyllä on käynyt että pitäisi vielä shg:ksi pyrkiä jos ei tilanne tästä muutu, kiinnostaa se kuitenkin vieläkin.
Ap
Kannatan tuota, että yrität saada jonkun muun kuin kaupallisen alan opiskelupaikan AMK:sta. Joko terveydenhuollon tai sitten tekniikan puolelta, jos vain kiinnostaa.
En enää välitä. En näköjään kelpaa enää mihinkään, joten olkoon sitten.
Olen 53-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saan jatkuvasti kyselyjä, miksi vaimoni ei "mene" töihin.
Onhan vaimoni sentään ylioppilas, artesaani ja merkonomi, ikää 48.
Työkokemusta 1 vuosi(16v sitten) kaupan kassalta ja monena vuonna varastoyöitä muutama kuukausi.
Muuten kotiäitinä tai sairastellut.
Tuossa oli palkanlaskijan toimi juuri auki, miksi ei mennyt sinne?
Yksi suurempi firmakin kylältä löytyy, miksi ei mene sinne toimistolle?
Miksi ei mene töihin, sen kun menee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuta nyt asennettasi niin, että nauti kesästä ja vapaudesta. Nyt on muutenkin huono aika hakea uutta työtä koronan vuoksi.
Muuta sitten työnhakutyyliäsi. Et ehkä usko, että on olemassa paljon sellaisia työpaikkoja, jossa odotetaan, että tulisipa joku kysymään töitä.
Tuttu lähti juuri hakemaan työkokemusta taloushallinnosta palkattomaan harjoitteluun. Työkkäri sentään suostui katsomaan tuon työkokeiluksi, harkka kestää puoli vuotta. Kuulemma hyvin menneen harjoittelun jälkeen on mahdollisuus saada ihan palkallinen soppari.
Mitä veikkaatte? Minä toivon että tuttuni tuosta sitten kanssa työllistyy, mutta nämä on niin nähty. Todennäköisesti "ei ole resursseja palkata" ja kohta on uusi harkkari talossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En enää välitä. En näköjään kelpaa enää mihinkään, joten olkoon sitten.
Olen 53-vuotias.
Täsmälleen sama täällä! No, kolmen viikon päästä täytän 54. Köyhyys jatkuu hamaan loppuun asti.
Vierailija kirjoitti:
Mitä siitä pitäisi päätellä, kun hakijan kysyessä miksi haku jäi omalta osalta hakemusvaiheeseen ilman haastattelua ta vastaa: "vaikeaa sanoa yksittäistä asiaa, hakijoita oli yli sata"??
Oliko hakemus niin susi lukijan mielestä että oli yksittäistä asiaa vaikea sanoa kun niitä oli monia, vai että eipä tuossa kummempaa syytä, hakijoita vain oli niin paljon (että sieltä löytyi ne pari täydellisen kuuloista, jotka vain haastattelimme)?
Ei kaikkia hakemuksia varmaankaan edes luettu, joten sen vuoksi on vielä vaikeampi sanoa mitään tekosyytä valituksi tulemattomuuteen.
Villakangasmi kirjoitti:
Saan jatkuvasti kyselyjä, miksi vaimoni ei "mene" töihin.
Onhan vaimoni sentään ylioppilas, artesaani ja merkonomi, ikää 48.
Työkokemusta 1 vuosi(16v sitten) kaupan kassalta ja monena vuonna varastoyöitä muutama kuukausi.
Muuten kotiäitinä tai sairastellut.Tuossa oli palkanlaskijan toimi juuri auki, miksi ei mennyt sinne?
Yksi suurempi firmakin kylältä löytyy, miksi ei mene sinne toimistolle?
Niin, kyllä sinne töihin tuosta vain "mennään". Ei tarvitse kuin ilmoittaa, että minä tulen nyt.
Muualla kuin fantasiamaailmassa valitettavasti toimitaan aivan toisella tavalla ja useimmat työnhakijat joutuvat olemaan "menemättä" töihin. Sinne pääsevät vain harvat ja valitut.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu lähti juuri hakemaan työkokemusta taloushallinnosta palkattomaan harjoitteluun. Työkkäri sentään suostui katsomaan tuon työkokeiluksi, harkka kestää puoli vuotta. Kuulemma hyvin menneen harjoittelun jälkeen on mahdollisuus saada ihan palkallinen soppari.
Mitä veikkaatte? Minä toivon että tuttuni tuosta sitten kanssa työllistyy, mutta nämä on niin nähty. Todennäköisesti "ei ole resursseja palkata" ja kohta on uusi harkkari talossa.
Ihan oikein teet, ettet arvaile ääneen lopputulosta. Näillä tiedoilla olen samaa mieltä kanssasi, harjoittelija, ilmainen työntekijä kelpaa mutta rahaa ei tule löytymään palkkaan.
Olen jo ajat sitten lopettanut ajattelemasta työnhakua kisana. Hylsyt ei paljoa hetkauta.
Mulla on kokemusta, että ole mielistellyt ja esittänyt haastattelussa, saanut paikan ja joutunut toteamaan että olisi ollut parempi olla ryhtymättä hommaan.
Sitten kun työpaikka on tullut niin, että aidot tarpeet ovat kohdanneet, tulos on ollut hyvä. Joten uutta matoa koukkuun.
Tällä hetkellä työnhaku menossa ja valitettava seuraus on, että nykyiseen työhön sitoutuminen kärsii. Pahasti.
Rutiinilla menee jo. Koskaan ei saa jäädä laakereille lepäämään, vaikka olisi kolmannella kierroksella ja tosi vahva ehdokas, uutta hakemusta maailmalle vaan.
Vaikeimpia ovat tilanteet, joissa minut katsotaan ylipäteväksi työhön, joka on parempaa kuin mitä teen tällä hetkellä. Tai sitten sen uuden työnkin ilmoitus on valhetta, ja olisin mennyt ojasta allikkoon.
En jaksakaan. Nykyajan työnhaku on mennyt aivan pelleilyksi. Suunnitelmissa opiskella uusi ammatti työvoimapula-alalta. En jaksa kehittää itseäni nykyisellä alalla kun en mitenkään voi olla hakijoista paras ja jos korona aiheuttaa pitkänkin laman niin mahdollisuus saada kunnon työ on olematon.