Lue keskustelun säännöt.
Miten kestätte jatkuvia pettymyksiä työnhaussa?
19.05.2020 |
Miten te työttömät tai uusia töitä etsivät jaksatte jatkaa hakemista paikka toisensa jälkeen, vaikka aina tulee takkiin eikä välttämättä edes haastattelukutsuja?
Minulla on osa-aikatyö (ainakin vielä, yt:t alkaa ja irtisanomisia taitaa olla tiedossa) kaupassa ja olen koittanut vaihtaa toimistotöihin. En vain saa edes kutsuja haastatteluun, olisiko 1/11 paikasta tullut vuoden sisään. Tänään tuli taas sellaisesta paikasta, jonne olisin toivonut pääseväni haastatteluun, tieto siitä että tehtävään on löydetty työntekijä. Pettymys ja huonouden tunne on jälleen niin kova, että itkettää ja oksettaa. Mikä on kun en riitä, kun ei työnantaja halua edes tavata... Aiemmin työttömänä olin se joka ajatteli "no sinulla on sentään joku työ" näistä jotka työssäkäyvinä manasivat, että uutta työtä ei löydy. Nyt sitä on tullut huomattua, että samalla tavalla se torjutuksi tuleminen sattuu, oli sitten töissä jo tai ei. Osa paikoista on sellaisia joista melkein jo tietää että ei ole mahdollisuuksia (kokeillen silti kepillä jäätä), mutta ne jotka voisivat sopiakin, jotka vaikuttavat tosi hyviltä paikoilta, joista alkaa jo haaveilla... Sieltä tulee sähköposti ja hetken jo toivoo olisiko haastattelukutsu, mutta: "valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun...".
Kommentit (90)
Olen saanut huomata että mitä enemmän haluan jonkun työn ja panostan hakemukseen, sen varmemmin ei kuulu mitään. Nykyisen työn sain sellaisesta hakemuksesta että ihan yllätyin päästyäni haastatteluun. Kirjoitin vähän vasemmalla kädellä, koska duuni olisi ollut "ihan ok", ei mikään "ihan pakko saada tämä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä siitä pitäisi päätellä, kun hakijan kysyessä miksi haku jäi omalta osalta hakemusvaiheeseen ilman haastattelua ta vastaa: "vaikeaa sanoa yksittäistä asiaa, hakijoita oli yli sata"??
Oliko hakemus niin susi lukijan mielestä että oli yksittäistä asiaa vaikea sanoa kun niitä oli monia, vai että eipä tuossa kummempaa syytä, hakijoita vain oli niin paljon (että sieltä löytyi ne pari täydellisen kuuloista, jotka vain haastattelimme)?
Ei kaikkia hakemuksia varmaankaan edes luettu, joten sen vuoksi on vielä vaikeampi sanoa mitään tekosyytä valituksi tulemattomuuteen.
Hain ekana päivänä joten luulisi lukeneen, mutta mistä näistä tietää.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu lähti juuri hakemaan työkokemusta taloushallinnosta palkattomaan harjoitteluun. Työkkäri sentään suostui katsomaan tuon työkokeiluksi, harkka kestää puoli vuotta. Kuulemma hyvin menneen harjoittelun jälkeen on mahdollisuus saada ihan palkallinen soppari.
Mitä veikkaatte? Minä toivon että tuttuni tuosta sitten kanssa työllistyy, mutta nämä on niin nähty. Todennäköisesti "ei ole resursseja palkata" ja kohta on uusi harkkari talossa.
Kieltämättä käy itselläkin mielessä joskus, että työkokeilumahdollisuuttako tässä on kysyttävä, niin saisi ehkä cv:hen taas toimistoduuniakin. En kuitenkaan haluaisi tehdä näin, koska ehdottomasti olen sitä mieltä, että kyllä ihmisen on työstään palkkaa saatava.
Ap
Työttömäksi jäädessäni nautin parin viikon ajan siitä että ei tarvitse laatia aikatauluja kotitöiden ja vuorotöiden rajoittamien sosiaalisten kohtaamisten suhteen. Tuntui uskomattomalta kun ei tarvinnut kytätä kelloa tai vastata jokaiselle kaverille "en pääse kun oon töissä..."
Työkokemukseni ja koulutukseni vuoksi uskoin, että löydän töitä puolessa vuodessa. Nyt olen laittanut useita hakemuksia ja lähes jokaisesta olen saanut copypaste-viestin "Valitettavasti valintamme ei tällä kertaa osunut sinuun. Kiitos mielenkiinnostasi yritystämme kohtaan"
Olo on todella lannistunut ja mielenkiinto työhakemusten lähettämiseen on pohjalukemissa. Eräästä paikasta jonne pääsin työhaastatteluun odottelen yhä vastausta, mutta en usko saavani paikkaa.
Työkkäristäkään ei ole liiemmin apua sillä painostavat vain lähtemään yrittäjäksi ja hehkuttavat yrittämisen helppoutta. Kerran työkkäristä soitti todella turhautuneen kuuloinen täti joka suuttui kun kerroin ettei yrittäjyyden taloudellinen epävarmuus ole minua varten. Täti lopulta ehdotti, että muuttaisin muualle etsimään töitä eli halusi minut vain pois listoilta rumentamasta työttömyyslukemia jonkun toisen kunnan tilastoihin
Kadun sitä että tyhmyyttäni tein töitä opintojeni ohessa. Tuntuu että tekemäni koulutusta vaatimattomat matalapalkkatyöt leimaavat minut vaikka työhistoriaani mahtuu myös vaativiakin työtehtäviä. Uskoin vakaasti että ahkeruus palkitaan mutta toisin on käynyt kun yleensä hakemiini paikkoihin pääsee sellaisiakin joilla ei ole työkokemusta juuri yhtään.
Pettymys, turhautuminen ja huono itsetunto ovat jo tuttuja tunteita enkä enää osaa edes toivoa saavani töitä alalta jota varten kouluttauduin.
Rekrytointiprosessit koen henkisesti kuluttavina koska usein hakemuksen lähetettyä paikasta ei kuulu mitään tai jos haluaisit lisätietoja niin ilmoituksessa olevaan numeroon ei vastata.
Haastatteluissa tsemppaan mutta hyvä etten ole itkien lähtenyt niistä "kuulusteluista" joissa työkokemukseni, koulutukseni, erinomaiset arvosanani ja suosittelijani eivät kiinnosta niin paljoa kuin se että en asu omakotitalossa tai ole naimisissa. Tämä on epäasiallista ja loukkaavaa.
Jos vuokralla asuvaa sinkkua ei kelpuuteta niin ihan riittäisi viikon sisään haastattelusta saapuva tieto ettei minua valittu kuin kritisointi ja halveksunta haastattelussa.
Monikaan yritys ei taida ymmärtää miten rekrytointi on tietynlaista markkinointia ja mahdollisuus yritykselle herättää ihmisissä mielenkiintoa. Parista törkeimmästä haastattelutilanteesta on jäänyt niin paha maku suuhun että en olisi ottanut työtä edes vastaan enkä ole näissä yrityksissä asioinut jatkossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työttömäksi jäädessäni nautin parin viikon ajan siitä että ei tarvitse laatia aikatauluja kotitöiden ja vuorotöiden rajoittamien sosiaalisten kohtaamisten suhteen. Tuntui uskomattomalta kun ei tarvinnut kytätä kelloa tai vastata jokaiselle kaverille "en pääse kun oon töissä..."
Työkokemukseni ja koulutukseni vuoksi uskoin, että löydän töitä puolessa vuodessa. Nyt olen laittanut useita hakemuksia ja lähes jokaisesta olen saanut copypaste-viestin "Valitettavasti valintamme ei tällä kertaa osunut sinuun. Kiitos mielenkiinnostasi yritystämme kohtaan"
Olo on todella lannistunut ja mielenkiinto työhakemusten lähettämiseen on pohjalukemissa. Eräästä paikasta jonne pääsin työhaastatteluun odottelen yhä vastausta, mutta en usko saavani paikkaa.
Työkkäristäkään ei ole liiemmin apua sillä painostavat vain lähtemään yrittäjäksi ja hehkuttavat yrittämisen helppoutta. Kerran työkkäristä soitti todella turhautuneen kuuloinen täti joka suuttui kun kerroin ettei yrittäjyyden taloudellinen epävarmuus ole minua varten. Täti lopulta ehdotti, että muuttaisin muualle etsimään töitä eli halusi minut vain pois listoilta rumentamasta työttömyyslukemia jonkun toisen kunnan tilastoihin
Osaatko kirjottaa hyviä hakemuksia?
Mitä tarkalleen ottaen tarkoittaa toimistotyö..?
Nykyään se taitaa olla niin, että toimistohommissa työskentelee lähinnä alan erikoiskoulutuksen saanut henkilö, joka sitten tekee myös vaihtelevasti niitä perustoimistohommia.
Esim. itse olen tilitoimistoyrittäjä ja maisteri, ja teen itse suurimman osan omista toimistohommistani :D samaten kollegani toimistotyöntekijät ovat kaikki kirjanpitäjiä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu lähti juuri hakemaan työkokemusta taloushallinnosta palkattomaan harjoitteluun. Työkkäri sentään suostui katsomaan tuon työkokeiluksi, harkka kestää puoli vuotta. Kuulemma hyvin menneen harjoittelun jälkeen on mahdollisuus saada ihan palkallinen soppari.
Mitä veikkaatte? Minä toivon että tuttuni tuosta sitten kanssa työllistyy, mutta nämä on niin nähty. Todennäköisesti "ei ole resursseja palkata" ja kohta on uusi harkkari talossa.
Kieltämättä käy itselläkin mielessä joskus, että työkokeilumahdollisuuttako tässä on kysyttävä, niin saisi ehkä cv:hen taas toimistoduuniakin. En kuitenkaan haluaisi tehdä näin, koska ehdottomasti olen sitä mieltä, että kyllä ihmisen on työstään palkkaa saatava.
Ap
Ole toki oikeassa, mutta pidemmän päälle se voisi olla sen arvoista. ☺
Itse lukiosta valmistautuneena välivuotelaisena minulla oli vaikea saada mitään muuta työtä kuin puhelinmyyntiä (sieltäkin tuli potkut), koska kokemusta ei ollut.
Olin sitten työkokeilussa viitisen kuukautta kaupassa, jonka avulla sitten sain suoraan paikan vuokrafirmasta, jossa tein töitä kolme vuotta opintojen ohessa.
Tuskin olisin tätä osa-aikatyötä ilman kokemusta saanut, varsinkaan ilmam hakemista. Se työ oli pelastukseni, koska elätin sillä itseni opintojen ekat vuodet.
"Palkka" työkokeilussa oli sama summa, jonka olisin saanut kotona olosta + se 9 e per päivä. Lounas oli ilmainen ja päivän pituus 6 h.
En ikinä katunut tätä. Olen saanut oman alan haastiksissa kehuja, että ompas pitkä työhistoria jo nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkalleen ottaen tarkoittaa toimistotyö..?
Nykyään se taitaa olla niin, että toimistohommissa työskentelee lähinnä alan erikoiskoulutuksen saanut henkilö, joka sitten tekee myös vaihtelevasti niitä perustoimistohommia.
Esim. itse olen tilitoimistoyrittäjä ja maisteri, ja teen itse suurimman osan omista toimistohommistani :D samaten kollegani toimistotyöntekijät ovat kaikki kirjanpitäjiä tms.
Kai se voi viitata myös esim. johonkin Gigantin tai Telian puhelin- ja chattiaspaan?
Toki jopa toimistoassareilta vaaditaan kaupallista koulutusta, sellaisia vähemmän kyllä nykyään näkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömäksi jäädessäni nautin parin viikon ajan siitä että ei tarvitse laatia aikatauluja kotitöiden ja vuorotöiden rajoittamien sosiaalisten kohtaamisten suhteen. Tuntui uskomattomalta kun ei tarvinnut kytätä kelloa tai vastata jokaiselle kaverille "en pääse kun oon töissä..."
Työkokemukseni ja koulutukseni vuoksi uskoin, että löydän töitä puolessa vuodessa. Nyt olen laittanut useita hakemuksia ja lähes jokaisesta olen saanut copypaste-viestin "Valitettavasti valintamme ei tällä kertaa osunut sinuun. Kiitos mielenkiinnostasi yritystämme kohtaan"
Olo on todella lannistunut ja mielenkiinto työhakemusten lähettämiseen on pohjalukemissa. Eräästä paikasta jonne pääsin työhaastatteluun odottelen yhä vastausta, mutta en usko saavani paikkaa.
Työkkäristäkään ei ole liiemmin apua sillä painostavat vain lähtemään yrittäjäksi ja hehkuttavat yrittämisen helppoutta. Kerran työkkäristä soitti todella turhautuneen kuuloinen täti joka suuttui kun kerroin ettei yrittäjyyden taloudellinen epävarmuus ole minua varten. Täti lopulta ehdotti, että muuttaisin muualle etsimään töitä eli halusi minut vain pois listoilta rumentamasta työttömyyslukemia jonkun toisen kunnan tilastoihin
Osaatko kirjottaa hyviä hakemuksia?
Omasta mielestäni kyllä. Hakemuksissani oon kertonut omista vahvuuksistani ja kokemuksestani joka sopii ilmoitukseen. Mitään ylisanoja en ole viljellyt ja tarkastan hakemukseni useasti ennen lähettämistä
Kun ei odota liikoja ja muistaa että työsuhde ei loppujen lopuksi määritä koko ihmistä niin pettymyksiä on helpompi käsitellä.
Nykyään työnhausta on tehty ihmeellistä pelleilyä. Vaikka hakisit varastotyöntekijäksi niin hakemukseen vaaditaan joku älytön temppuvideo hakijasta. Ymmärtäisi jos haussa olisi juontaja, näyttelijä tms. koska silloinhan se esiintyminen ja ulosanti ovat merkittävässä osassa työstä suoriutumista.
Sama homma kuvan liittämisen kohdalla. Meno muistuttaa lapsuuden kirjekaveri-ilmoittelua "vastaan kaikille kuvansa lähettäneille". Ei kai se ammattitaito, työmoraali, koulutus ja motivoituneisuus yhdestä kuvasta välity.
Pettymyksiä voi myös välttää olemalla tarkkana mihin hakemuksen laittaa. Yritykset joissa haetaan jatkuvasti samaan tehtävään henkilöä kielivät että porukka ei syystä tai toisesta viihdy paikassa kovinkaan kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miltähän tuntuu olla se hakija joka on niin täydellinen, että sen takia poistetaan työpaikkailmoitus kesken kaiken, koska rekrytoija ei koe olevan mitään tarvetta enää vastaanottaa enempää hakemuksia.
Aika monet "perustoimistotyöt" on nykyään myös ulkoistettu mm. vartiointifirmoille. Tarkoitan siis näitä aulapalvelu-, vastaanotto-, puhelinvaihde-, assarityylisiä töitä. Nämä työt saattaa vaihdella sisällöltään ihan laidasta laitaan. Jotkut paikat saattaa oikeastikin olla niitä, missä on kuoleman tylsää (kuulemma; en ole itse ollut sellaisissa ja toisaalta paljon saattaa riippua myös työntekijästä...) ja pääpaino on vartioinnilla ja kulunvalvonnalla. Sitten on niitäkin paikkoja, joissa hoidetaan miljoona asiakasta päivässä, puhelinvaihteet soi, tehdään laskutusjuttuja, hoidetaan matkavarauksia ja kokouskahvituksiakin ehkä jopa, avustetaan hr:ää, markkinointitiimiä yms.
Näihinkin kuitenkin saattaa olla tunkua tai muuten vaikea päästä. Esim. tradenomin tai restonomin koulutuksesta voi olla hyötyä sekä muutenkin asiakaspalvelukokemus, ystävällinen, avulias ja tekevä asenne plussa! :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole koskaaan hakenut töitä koska olen tiennnyt kokoaika sen etten ole sinut itseni kansssa. Se on ihan sama ihmissuhteissa kuiin työn haussa kun kysyty itseltäsi etttä olisitko valmis seurustelemaan itsesi kanssa tai olisitko valmis otttamaan itsesi töihin niin siitten kun vastaus on kyllä niin sillloin voi alkaa vakavasti harkita sitä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole koskaaan hakenut töitä koska olen tiennnyt kokoaika sen etten ole sinut itseni kansssa. Se on ihan sama ihmissuhteissa kuiin työn haussa kun kysyty itseltäsi etttä olisitko valmis seurustelemaan itsesi kanssa tai olisitko valmis otttamaan itsesi töihin niin siitten kun vastaus on kyllä niin sillloin voi alkaa vakavasti harkita sitä.
Minäkin tiedän että olen tosi väsynyt ja vähintään lievästi masentunut ja kaikki vituttaa, mutta jos joskus valmistun niin pitäisi jotenkin esittää normaalia ihmistä ainakin työhaastattelun ajan. En vain tiedä millaisia normaalit ihmiset ovat. Ja opiskelen sosiaalialaa. Yaaasqueen.
Ymmärrän hyvin, että useat hylsyt tuntuvat pahalta, ja niiden jälkeen itsetuntoa joutuu keräilemään. Vaihdoin itse viime kesänä työpaikkaa ja lähetin noin 60 hakemusta ennen kuin tärppäsi. Usko oli välillä koetuksella! Tässä kuitenkin muutamia pointteja kannustukseksi ja pohdittavaksi :)
- Työmarkkinat ovat koronan jäljiltä aivan myllingissä ja työnhakijoita on todella, todella paljon liikkeellä. Yhtä kaupan kassan paikkaa kohden voi tulla satoja hakemuksia. Vaikka on varmasti vaikeaa, yritä iloita nykyisestä työpaikastastasi (niin pitkään kuin mahdollista), moni olisi siitäkin ikionnellinen! Juuri tämä työnantaja on valinnut sinut töihin, miksei siis joku muukin voisi niin tehdä :)
- Koska hakemuksia tulee ovista ja ikkunoista, niihin kaikkiin ei hyvin todennäköisesti ehditä paneutua. Näin ollen ei kannata suhtautua hylsyihin henkilökohtaisesti - hakemustasi ei ehkä edes avattu saati luettu huolellisesti. Haastatteluihin (edes videohaastatteluihin) pyydetään harvoin kymmeniä ihmisiä, joten todella moni erinomainenkin hakija jää rannalle.
- Kuten täällä on todetukin, toimistotöihin on ylitarjontaa, varsinkin sellaisiin joihin ei vaadita erityisosaamista. Kehottaisin vakavasti pohtimaan, voisiko joku muu ala olla mahdollinen. Minäkään en suosittele tradenomin opintoja, mieluummin juurikin terveydenhuollon tai tekniikan alaa. Voisiko ennen mahdollisia uusia opintoja kuitenkin harkita muitakin kuin toimistotöitä? Henkilökohtaisille avustajille on hurja tarve, tällä hetkellä on useita hakuja esim. syksyllä pidettäviin harrastus- ja ip-kerhoihin, ja syksyllä tarvitaan myös sijaisia koulunkäynninavustajiksi yms. Voisiko yksi mahdollisuus myös olla siirtyä toisenlaisiin kaupan alan tehtäviin? Tai onko nykyisellä työnantajallasi tarjota vaihtelevampaa työnkuvaa, jossa pääsisit kehittämään itseäsi?
- Jos toimistotyö on ainoa kiinnostava vaihtoehto, kannattaa pistää kaikki peliin! Alanvaihtajana olet heikommassa asemassa, ja palkkatuettu toimistotyö (jos kunnalla suoritettu) ei aivan vastaa yleisten työmarkkinoiden osaamisvaatimuksia, joten hakemusten lähettämisen lisäksi on hyvä harkita kokemuksen kartuttamista muulla keinoin, kuten vapaaehtoistyöllä tai luottamustehtävillä. Moni yhdistys/järjestö etsii vapaaehtoistyöntekijöitä esim. viestinnän, talousvastaavan tai sihteerin tehtäviin. Toki voi olla että joidenkin paikkojen osalta on odotettava esim. yhdistyksen syyskokousta, mutta kiinnostavia tahoja kannattaa listata heti. Myös lyhyempi lisäkouluttautuminen, mm. taloushallinnon kursseilla on hyödyllistä.
- Etsi avoimia työpaikkoja muualta kuin yleisimmiltä työnhakusivustoilta, esimerkiksi FB-ryhmistä, Twitteristä, LinkedInistä ja yritysten omista some-kanavista. Ainakin pk-seudulla monikin työpaikkailmoitus julkaistaan vain valituissa paikoissa.
- Panosta kunnolla hakukirjeeseen ja CV:hen! Tämä on asia jonka TODELLA moni ”lähetin 200 hakemusta enkä ikinä saanut vastausta” jättää tekemättä. Jokaiseen työpaikkaan tulee tehdä kustomoitu, visuaalinen hakemus ja CV, varsinkin kun on kyse toimistopaikoista. Suosittelen myös vahvasti, että kävisit vaikka 1-2 kertaa uraohjaajalla tai työnhakuvalmentajalla, tai vähintäänkin antaisit hakemukset kaverille kommentoitavaksi ennen lähetystä.
Vierailija kirjoitti:
Kadun sitä että tyhmyyttäni tein töitä opintojeni ohessa. Tuntuu että tekemäni koulutusta vaatimattomat matalapalkkatyöt leimaavat minut vaikka työhistoriaani mahtuu myös vaativiakin työtehtäviä. Uskoin vakaasti että ahkeruus palkitaan mutta toisin on käynyt kun yleensä hakemiini paikkoihin pääsee sellaisiakin joilla ei ole työkokemusta juuri yhtään.
Pettymys, turhautuminen ja huono itsetunto ovat jo tuttuja tunteita enkä enää osaa edes toivoa saavani töitä alalta jota varten kouluttauduin.
Rekrytointiprosessit koen henkisesti kuluttavina koska usein hakemuksen lähetettyä paikasta ei kuulu mitään tai jos haluaisit lisätietoja niin ilmoituksessa olevaan numeroon ei vastata.
Haastatteluissa tsemppaan mutta hyvä etten ole itkien lähtenyt niistä "kuulusteluista" joissa työkokemukseni, koulutukseni, erinomaiset arvosanani ja suosittelijani eivät kiinnosta niin paljoa kuin se että en asu omakotitalossa tai ole naimisissa. Tämä on epäasiallista ja loukkaavaa.
Jos vuokralla asuvaa sinkkua ei kelpuuteta niin ihan riittäisi viikon sisään haastattelusta saapuva tieto ettei minua valittu kuin kritisointi ja halveksunta haastattelussa.
Monikaan yritys ei taida ymmärtää miten rekrytointi on tietynlaista markkinointia ja mahdollisuus yritykselle herättää ihmisissä mielenkiintoa. Parista törkeimmästä haastattelutilanteesta on jäänyt niin paha maku suuhun että en olisi ottanut työtä edes vastaan enkä ole näissä yrityksissä asioinut jatkossa
Sitähän se on ja haastattelijan kannattaisi muistaa, että aina se paha kello kuuluu kauemmas kuin hyvä. Ongelma työnhakijoiden kannalta on se, että hakijoita on niin valtava määrä. Lyhytnäköinen työnantajan edustaja sokaistuu siitä ja vaatimukset nousevat. Ei enää riitäkään, että henkilö suoriutuisi työstä hyvin vaan aletaan painottaa tehtävän kannalta aivan epäolennaisia asioita.
Siinä mentiin vikaan, kun rekrytointi ulkoistettiin jollekin rekryfirmalle, jossa nuoret ja ylipirteät haastattelijat odottavat työnhakijoidenkin olevan samanlaisia. Alasta ja tehtävästä riippumatta. Haastatteluihin kutsutaan yleensä vain alle kolmevitoset, vanhempien hakemuksia tuskin edes luetaan. Ammattitaidoton rekrytoija ei aina edes tiedä tarkalleen mitä työnantaja haluaisi ja mitä haettava työ edellyttää.
Itse vastaisin esim. asumismuotokysymykseen, että mitä tekemistä sillä on haettavan työn kanssa. Eikö työnantajalle riitä tieto, että ihmisellä on paikka josta lähteä töihin? Ja jossa voi mahdollisesti tehdä etätyötä. Perhesuhteet eivät nekään kuulu työnantajalle. Nuorten naisten kohdalla tietysti pyritään selvittämään, onko lapsia ja minkä ikäisiä tai milloin niitä aikoo hankkia (vaikkei noita saisi kysyä).
Työnhaku on kovaa oman osaamisensa kauppaamista, mutta muistakaa että useimmiten valitsematta jääminen ei ole teistä kiinni.
Kaikkeen turtuu ja tottuu, pessimisti ei pety, kun laittaa hakemuksen sillä asenteella että taas tuli tehtyä turhaa työtä. Joskus on huomannut jälkeenpäin että olipa hyvä kun en tullut valituksi, on kuin olisi luodin väistänyt. Mielelläni olen työttömänä, on paljon aikaa harrastaa.
Haen aina velvollisuudentuntoisesti oman alani työpaikkoja Hangosta Utsjoelle, vaikka tiedän, ettei niihin ole mahdollisuuksia, kun olin yliopisto-opintojen aikaan niin naiivi ja urpo, etten tajunnut silloin tyrkyttää itseäni töihin.
Nyt jaan mainoksia syksyyn asti ja nautin siitä, kun on edes työsuhde, vaikka palkkakuitit näissä ovatkin koomista katsottavaa.
En tiedä kun ei ole kokemusta. Mulle on tarjottu työtä useammin kuin olen pystynyt ottamaan vastaan. Laskin että 9 työnantajaa on pyytänyt minua töihin ja neljään paikkaan olen itse hakenut.