Lue keskustelun säännöt.
Miten kestätte jatkuvia pettymyksiä työnhaussa?
19.05.2020 |
Miten te työttömät tai uusia töitä etsivät jaksatte jatkaa hakemista paikka toisensa jälkeen, vaikka aina tulee takkiin eikä välttämättä edes haastattelukutsuja?
Minulla on osa-aikatyö (ainakin vielä, yt:t alkaa ja irtisanomisia taitaa olla tiedossa) kaupassa ja olen koittanut vaihtaa toimistotöihin. En vain saa edes kutsuja haastatteluun, olisiko 1/11 paikasta tullut vuoden sisään. Tänään tuli taas sellaisesta paikasta, jonne olisin toivonut pääseväni haastatteluun, tieto siitä että tehtävään on löydetty työntekijä. Pettymys ja huonouden tunne on jälleen niin kova, että itkettää ja oksettaa. Mikä on kun en riitä, kun ei työnantaja halua edes tavata... Aiemmin työttömänä olin se joka ajatteli "no sinulla on sentään joku työ" näistä jotka työssäkäyvinä manasivat, että uutta työtä ei löydy. Nyt sitä on tullut huomattua, että samalla tavalla se torjutuksi tuleminen sattuu, oli sitten töissä jo tai ei. Osa paikoista on sellaisia joista melkein jo tietää että ei ole mahdollisuuksia (kokeillen silti kepillä jäätä), mutta ne jotka voisivat sopiakin, jotka vaikuttavat tosi hyviltä paikoilta, joista alkaa jo haaveilla... Sieltä tulee sähköposti ja hetken jo toivoo olisiko haastattelukutsu, mutta: "valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun...".
Kommentit (90)
Mä en kestänytkään ja luovutin. Kituutan nykyisessä työssäni hamaan tappiin asti, kun en kerta muuallekaan kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sain hyvin kutsuja. Viime syksynä, kun vielä oli paikkoja auki; nyt tilanne on heikentynyt huomattavasti. POhdin, että eivät tajua parastaan, kun eivät palkkaa. Ei ole minun vikani. Olen parhaani yrittänyt. Nyt mietinnässä jonkin koulutuksen aloittaminen lisäarvon tuottamiseksi.
Hyvin.
En rakenna identiteettiäni ja elämääni KOSKAAN työn varaan.
Ei sen takia putoa ainakaan kaikelta pohja.
Suosittelen.
Kestän pettymyksiä, kun annan itselleni hetken aikaa ja luvan todeta, että kylläpä harmittaa kun en saanut taaskaan paikkaa. Sitten vähän ajan päästä muistan, että yritinpä kuitenkin parhaani ja tiedän, että olisin ollut todella hyvä työntekijä vaikka työnantaja ei päässyt sitä koskaan näkemäänkään. Heidän menetyksensä 🤷♀️. Uskon kyllä, että kohta joku työnantajakin näkee minussa sen, mitä hyvää voisin oikeasti työpaikkaan tuoda.
En kestä. Työhaastatteluiden jälkeen alkaa hirveä itseviha käynnistyä siinä vaiheessa, kun tulee kielteinen valintapäätös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina kun tuli viestiä, ettei valittu, analysoin haastattelutilanteen ja aina tuli tunne, etten olisi ollut haastattelijan kanssa samalla aaltopituudella tai jokin muu asia tökki. Eli pyrin ajattelemaan, etten olisi sopinut työhön, työyhteisöön tai työtehtävä olisi ollut väärä juuri minulle. Ja lopulta tuli tunne, että olikin helpotus, kun valitsivat jonkun toisen. Tätä "metodia" kannattaa käyttää varsinkin silloin, kun lähettelee kokeilumielellä hakemuksia, silloin niitä pettymyksiäkin tulee useammin.
Ja pitkän aikaa kun olin työttömänä, kyllästyin esittämään jotain muuta kuin olin. Pari haastattelua puhuin pelkästään totta, en edes kaunistellut. Ja työ, johon pääsin, ei ollut se mitä hain vaan oli haastavampi. Haastattelussa pomo tätä ehdotti ja sanoin suoraan, että kys. taidosta on pitkä aika kun olen ollut tekemisissä, enkä ole varma miten selviydyn. Pomo luotti muhun enemmän mitä minä itse, mutta niitä töitä tehdään nyt kolmatta vuotta. Eli älä esitä parempaa mitä olet, kokenut haastattelija huomaa jos esität.
Pelkkä hakemuksen lähettäminen ei riitä. Pitäisi ns. katsoa itseään peiliin ja todeta, että samalla hakumetodilla lopputulos on sama.
Miten voit päästä kassalta toimistotöihin? Onko sinulla työkokemusta toimistotöistä?
Kannattaa myös korostaa, että kassatyö on väliaiksista esim. osapäiväisen opiskelun ohella. Jollei näin vielä ole, niin hanki se osapäiväinen opiskelu esim avoimesta yliopistosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pelkkä hakemuksen lähettäminen ei riitä. Pitäisi ns. katsoa itseään peiliin ja todeta, että samalla hakumetodilla lopputulos on sama.
Miten voit päästä kassalta toimistotöihin? Onko sinulla työkokemusta toimistotöistä?
Kannattaa myös korostaa, että kassatyö on väliaiksista esim. osapäiväisen opiskelun ohella. Jollei näin vielä ole, niin hanki se osapäiväinen opiskelu esim avoimesta yliopistosta.
On parista paikkaa toimistotyökokemusta. Näissä paikoissa oli sellaisia töitä kuin arkistointia, asiakaspalvelua, laskutusta yms. hommaa ja tämänkaltaisiin paikkoihin olen hakenut nytkin, mutta ei onnistu. Koska näiden töiden jälkeen olen ollut muutamassa paikassa myyjänä ennen tätä nykyistä työtäni, niin näyttää ehkä työnantajan silmiin siltä, että viihdyn kaupassa paremmin. Siksi olen tuonut motivaatiota erityisesti esiin, kertonut kuinka viihdyin aiemmissa toimistotöissä ja miksi haluaisin palata sellaisiin.
Ap
Muistaakseni ammattibarometrissa oli, että näihin hommiin on ylitarjontaa, eli ei varmaan kovin helppoa erottua siitä hakijamassasta. Voisitko tiedustella edellisistä paikoista missä olet ollut, jos heillä olisi mahdollisesti tarjota sinulle paikkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kerran en kelpaa töihin, niin mitä sitä suremaan.
Vierailija kirjoitti:
Muistaakseni ammattibarometrissa oli, että näihin hommiin on ylitarjontaa, eli ei varmaan kovin helppoa erottua siitä hakijamassasta. Voisitko tiedustella edellisistä paikoista missä olet ollut, jos heillä olisi mahdollisesti tarjota sinulle paikkaa?
Niinhän niihin on ja sillä minä aina yritänkin lohduttautua, että meitä on vaan liikaa, monia hyviä hakijoita jää niiden haastattelujenkin ulkopuolelle.
Valitettavasti nämä edelliset toimistotyöpaikat olivat kumpikin palkkatukea saaville tarkoitettuja paikkoja, joten niihin en pääse.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne joihin en ole päässyt eivät niin hyviä ole olleet, eikä osa niistäkään joihin olen päässyt. Työtä se vain on ja joka päivä syödään kuitenkin, ei sitä ihminen muuta tarvitse.
On se raskasta. Kun niin kovasti haluaisi töihin. On niin noloa sanoa että on työtön. Se kuulostaa epäonnistuneelta ihmiseltä.
Pikkukoululaisen yh-äitinä en voi ilta- tai viikonlopputöitä tehdä ja se rajoittaa paljon työnhakua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne joihin en ole päässyt eivät niin hyviä ole olleet, eikä osa niistäkään joihin olen päässyt. Työtä se vain on ja joka päivä syödään kuitenkin, ei sitä ihminen muuta tarvitse.
No kyllä mä haluaisin joskus ostaa oman kodin, en elää aina vuokralla.
No entäs se kun pääsee kyllä haastatteluihin, mutta sen jälkeen tuleekin torjutuksi? Niinpä, en minä sitä enää kestäkään. Vaikea edes yrittää parantaa toimintaansa jos ei edes saa tietää että miksi jälleen kerran tuli torjutuksi vaikka aluksi kaikki vaikutti hyvältä.
Suomesssa pitäisi olla enemmän samanlainen mentaliteetti kuin saksassa etttä työkokeilun kautta pääsee harjoitteluuuun, siinä luodaan luottamusta ja suhdetta työporukkaan ja työympäristöön, työharjoittelija itse muovaaa oman käsityksensä ja palpeli palaset loksahtelevat kohdillleen konkretiassa.
En mä ole oikein hyvin kestänytkään. Olen ollut 2,5v työttömänä ja ensimmäisen vuoden jaksoin vielä uskoa, että se työpaikka löytyy. Nyt on toivo kokonaan mennyt ja usko hiipunut. Masennus hiipii esiin. Häpeän itseäni ja on hirveä huonommuuden tunne. Harvakseltaan enää jaksan edes hakemuksia laittaa.
Vierailija kirjoitti:
Suomesssa pitäisi olla enemmän samanlainen mentaliteetti kuin saksassa etttä työkokeilun kautta pääsee harjoitteluuuun, siinä luodaan luottamusta ja suhdetta työporukkaan ja työympäristöön, työharjoittelija itse muovaaa oman käsityksensä ja palpeli palaset loksahtelevat kohdillleen konkretiassa.
Suomesssa ensinnäkin työehtosopimuksien joustavuuus erilaisiin kuntiiina jatyötilanteseeen on retuperälllä, mennään vuokratyövoimallla mikä ei taas ole hyväksi sillle että ihmiset eivät lisääänny ja työpaikat siiiirtyvät kiinaaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä sain hyvin kutsuja. Viime syksynä, kun vielä oli paikkoja auki; nyt tilanne on heikentynyt huomattavasti. POhdin, että eivät tajua parastaan, kun eivät palkkaa. Ei ole minun vikani. Olen parhaani yrittänyt. Nyt mietinnässä jonkin koulutuksen aloittaminen lisäarvon tuottamiseksi.
Itse olen sen verran hyvässä asemassa että ”valitsen” työpaikkani. Jos työpaikan ilmapiiri ei miellytä niin vaihdan työpaikkaa.
Kysyn yleensä mitä työpaikkalla on annettavaa minulle? Jos HR ei löydy vastausta, niin yleensä firmassa on surkea yhteyshenki.
Jaa a. Aina sitä toivo herää jotenkin uudelleen, kun laittaa hakemuksen.