Lue keskustelun säännöt.
Miten kestätte jatkuvia pettymyksiä työnhaussa?
19.05.2020 |
Miten te työttömät tai uusia töitä etsivät jaksatte jatkaa hakemista paikka toisensa jälkeen, vaikka aina tulee takkiin eikä välttämättä edes haastattelukutsuja?
Minulla on osa-aikatyö (ainakin vielä, yt:t alkaa ja irtisanomisia taitaa olla tiedossa) kaupassa ja olen koittanut vaihtaa toimistotöihin. En vain saa edes kutsuja haastatteluun, olisiko 1/11 paikasta tullut vuoden sisään. Tänään tuli taas sellaisesta paikasta, jonne olisin toivonut pääseväni haastatteluun, tieto siitä että tehtävään on löydetty työntekijä. Pettymys ja huonouden tunne on jälleen niin kova, että itkettää ja oksettaa. Mikä on kun en riitä, kun ei työnantaja halua edes tavata... Aiemmin työttömänä olin se joka ajatteli "no sinulla on sentään joku työ" näistä jotka työssäkäyvinä manasivat, että uutta työtä ei löydy. Nyt sitä on tullut huomattua, että samalla tavalla se torjutuksi tuleminen sattuu, oli sitten töissä jo tai ei. Osa paikoista on sellaisia joista melkein jo tietää että ei ole mahdollisuuksia (kokeillen silti kepillä jäätä), mutta ne jotka voisivat sopiakin, jotka vaikuttavat tosi hyviltä paikoilta, joista alkaa jo haaveilla... Sieltä tulee sähköposti ja hetken jo toivoo olisiko haastattelukutsu, mutta: "valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun...".
Kommentit (90)
Vaikeampaa on kielteisen päätöksen jälkeen saada itseni motivoitumaan siitä nykyisestä työstä. Motivaationi notkahtaa entisestään joka kerta joksikin ajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen varautunut ettei töitä kuitenkaan saa. Ei tule enää pettymyksiä. Haastattelutkin on vain pieni oljenkorsi. Vuokrafirmatkin tekee nykyisin esikarsintaa, siis jotain listaa jonka perusteella on työhaastattelu ja sitten vielä toinen työhaastattelu. Ennen vain mentiin töihin kun oli töitä. Jenipetterit haastattelee kun ovat oppineet tämän pudotuspelin.
Mitä toimistotöitä voi tehdä ihan kouluttamattomana ummikkona? Meillä on insinööritoimistossa vaan insinöörejä ja teknisiä suunnittelijoita, HR-mamma oli opiskellut HR:rää ja viestintäosasto viestintää. Tekninen tuki ovat joko insinöörejä tai tietokonevelhoja itsekin.
Uteliaisuudesta kysyn, mitä toimistotöitä on olemassa sellaisia joihin ei tarvitse koulutusta tai tietyn alan kykyjä?
Kaljaa juomalla. T. Filosofian maisteri/yhteiskuntapolitiikka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä teen työhakemukset huolellisesti ja haettavaan paikkaan sopiviksi eli en spämmää samaa hakemusta joka paikkaan. Usein myös soitan seuraavana päivänä paikkaan ja varmistan, että hakemukseni on tullut perille ja osoitan mielenkiintoa työtä kohtaan. Jos kutsua edes haastatteluun ei tule niin minkäs sille voi kun on oman parhaansa tehnyt.
Jos haastatteluun pääsee niin usein haastattelijasta voi "aistia" lopputuleman ennen kuin sanotaan näkemiin. Jos on itse tullut ajoissa haastatteluun, pukeutunut asiallisesti, ollut rehellinen, ei ole haukkunut edellisiä työnantajiaan ja osoittanut aitoa kiinnostusta työtä ja yritystä kohtaan niin on täysin haastattelijan harkinnassa kuinka käy. Minusta riittää, että voi rehellisesti sanoa tehneensä parhaansa vaikka ei tulisikaan valituksi. Hyvä sentään jos edes ilmoittavat lopputuloksesta hakijoille, sillä osa arpoo pinosta vain päällimmäisen hakemuksen ja unohtaa tyystin muut. Olen itse nähnyt tämän.
Ikäväähän se on ja äärimmäisen turhauttavaa jos joutuu hakemaan ja hakemaan turhaan. Itsetunto on koetuksella ja alkaa tympiä, mutta silti yritän itse ajatella että joskus se sokeakin kana jyvänsä löytää (rekrytoija minut ja/tai minä järkevän työpaikan).
Entä jos AP hakisi välillä myyjän työtä, itseluottamuksen nostamiseksi? Tarkoitan sitä kun haastatteluun johtaneita hakemuksia ei käytännössä ole uudelle alalle, niin se syö itseluottamusta. Myyjän töitä on jonkun viestin mukaan aiemminkin ollut, joten sellaiseen haastatteluun on paremmat mahdollisuudet päästä. Mahdollista tarjottua työpaikkaa ei olisi pakko ottaa vastaan, mutta saisit tunteen siitä että kiinnostat kyllä työnantajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä toimistotöitä voi tehdä ihan kouluttamattomana ummikkona? Meillä on insinööritoimistossa vaan insinöörejä ja teknisiä suunnittelijoita, HR-mamma oli opiskellut HR:rää ja viestintäosasto viestintää. Tekninen tuki ovat joko insinöörejä tai tietokonevelhoja itsekin.
Uteliaisuudesta kysyn, mitä toimistotöitä on olemassa sellaisia joihin ei tarvitse koulutusta tai tietyn alan kykyjä?
Oikeastaan mitä vain, unhan saa kunnon perehdytyksen. Harva meistä tarvitsee sitä kaikkea tietoa mitä kahlaamme läpi opinnoissamme. Olen maisteri, mutta yhtä hyvin voisin olla insinööri, tai terveydenhoitaja. Sattumankauppaa se mihin tieni on vienyt. Muuntautumiskyky on nykyajan valtti, joka rekrytoijien kannattaisi tajuta...
Yritä pitää mielessä ettei sinussa varmasti ole mitään vikaa sinäänsä. Nyt vaan on niin, että tosi moni ihminen hakee toimistotyöhön. Hakijoiden joukossa on siis sellaisia jotka ovat jo tehneet toimistotyötä ja sellaisia jotka haluaisivat muista hommista mieluummin toimistoon töihin. Ja kun vielä työ on toimistoissa monesti sellaista että soveltuu vaikka liikuntarajoitteisille ja ylipäänsä ihmisille joille ei syystä tai toisesta sovi fyysinen työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ongelma on se että kaikki muutkin haluavat toimistoon. Mikä sun koulutus on?
Vierailija kirjoitti:
Entä jos AP hakisi välillä myyjän työtä, itseluottamuksen nostamiseksi? Tarkoitan sitä kun haastatteluun johtaneita hakemuksia ei käytännössä ole uudelle alalle, niin se syö itseluottamusta. Myyjän töitä on jonkun viestin mukaan aiemminkin ollut, joten sellaiseen haastatteluun on paremmat mahdollisuudet päästä. Mahdollista tarjottua työpaikkaa ei olisi pakko ottaa vastaan, mutta saisit tunteen siitä että kiinnostat kyllä työnantajia.
Tätä kieltämättä ajattelin tänään, kun tuli tuo päätös. Ja kohtahan niitä on ehkä alettava hakeakin, jos nykyisestä tulee lähtö.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, ongelma on se että kaikki muutkin haluavat toimistoon. Mikä sun koulutus on?
Niinpä. Olen koulutukseltani merkonomi, asiakaspalveluun ja myyntiin suuntautunut. Jos tradenomin opinnot takaisivat pääsyn haluamiini töihin niin voisin hakea jatkamaan amk:hon, mutta kun ei takaa niin enpä tiedä. Tuttavapiirissä on muutamakin tradenomi, joka on yhä kaupassa myyjänä vaikka tavoitteet olivat toiset.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihtelevasti. Joskus ohitan olankohautuksella nämä "valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun...", joskus asia jää kaihertamaan pitkäksikin aikaa. Olin aikanaan 4 kk täysin työttömänä, ja silloin oli olo etten tule koskaan työllistymään. Mutta sainkin pari peräkkäistä työpätkää kahdesta eri paikasta, ja pian tämän jälkeen vakituisen työpaikan. Viimeisen olen puolen vuoden ajan yrittänyt vaihtaa työpaikkaa. Luulin tosiaan työttömyyden jälkeisen työllistymisen olevan hankalaa, mutta kyllä minun kohdallani työpaikan vaihtaminen on vielä hankalampaa! Viiteen paikkaan olen hakenut, yhteen sain haastattelukutsun. Tämä korona-aika on vain siitä huono, että rekrytoinnit ovat jäässä. Paikasta, jossa kävin haastattelussa, ei ole kuulunut tämän takia mitään kahteen kuukauteen. Pakko vain jaksaa nykyisessä työssä. Koitan pitää mielessä, että saamalla lisää työkokemusta parannan tsäänssejäni uuden työpaikan saamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ongelma on se että kaikki muutkin haluavat toimistoon. Mikä sun koulutus on?
Niinpä. Olen koulutukseltani merkonomi, asiakaspalveluun ja myyntiin suuntautunut. Jos tradenomin opinnot takaisivat pääsyn haluamiini töihin niin voisin hakea jatkamaan amk:hon, mutta kun ei takaa niin enpä tiedä. Tuttavapiirissä on muutamakin tradenomi, joka on yhä kaupassa myyjänä vaikka tavoitteet olivat toiset.
Ap
En myöskään usko tradenomiopintojen välttämättä auttavan sinua eteenpäin ellet sitten suuntaa vaikka taloushallintoon, millä puolella on kuitenkin paremmin töitä kuin yleisissä toimistotehtävissä. Sinuna miettisin myös ihan jotain muuta alaa jos et halua kauppaan jäädä.
Huonosti.
En jaksa enää panostaa kovin paljon, huitaisen vain hakemuksia menemään, enkä viitsi valmistautua haastatteluihin kummemmin. Olen alkanut olla ihan rehellinen vain.
Lopetin työnhaun kokonaan ja elelen hanttihommilla hamaan loppuun. Kaikki työehdotukset tai rekryjen kyselyt torjun saman tien, ei kiinnosta.
Olen ollut semifyysisessä työssä pitkään. On maisterin paperit toiselle alalle, mutta en edes pääse haastatteluihin. Tienaan bruttona noin 45000e/vuosi. Olisin valmis leikkaamaan palkkaani kolmanneksella, jotta pääsisin koulutustani vastaaviin töihin. Valitettavasti työkokemukseni on vääränlaista. Suomessa on turhan jäykät työmarkkinat.
En mitenkään, joka aamu toivon ettei tarvitsisi uutta poäivää enää nähdä:( Olen pitkäaikaistyötön siis, eli jo vuosia kärsinyt tästä enkä tule ikinä työllisttymään palkkatöihin, koska on terveysongelmaakin. Haluaisin ennemmin eutanasian kuin vielä vuosikymmeniä työmarkkinatuella ja 9€-pelleilyissä(olen vielä nuori kuitenkin), mutta sitäkäänhän en tässä maassa saa:( Koko ajan pitää myös pelätä tukien leikkaamista/lakkauttamista, josta täälläkin moni haaveileekin, ei ainakaan auta elämänhalun paluuseen sekään.
Lopetin yrittämisen jo kauan aikaa sitten kun en saanut töitä alaltani enkä muualtakaan. Nyt olen löytänyt tasapainon ja olen onnellinen :) Yhteiskunnan silmissä olen työtön työnhakija. Oikeasti teen pimeänä netissä töitä, keksin aina jonkun tavan tienata ekstraa tukien lisäksi. harrastelen, pidän huolta terveydesta, kehitän yritysideaani rauhassa, matkustan jos tekee mieli. Yhteiskunta ei ole kyennyt minulle antamaan työtä vaikka olen koulutettu, tekevä ja fiksu niin sitten otan ohjat omaan käsiini. Tajusin etten voi ketään pakottaa minua ottamaan töihin joten hankin omat rahani. Minulle on hällä väliä mitä muut sanoo. olen ajatellut muuttaa suomesta työnperässä ulkomaille, uskon että olisin onnellisempi maassa jossa on aktiivisempi sosiaalinen kulttuuri ja enemmän yhteisöllisyyttä sekä töitä.