Oletteko lopulta ystävystyneet ihmisten kanssa joista ette aluksi niin hirveästi pitäneet?

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata hengailla sellaisen kanssa, josta et pidä. Se olisi valheellista sitä toistakin kohtaan. Ap:n tavalla ajattelevalle suosittelen sitä, että menet itseesi ja koetat miettiä asioita nykyistä empaattisemmin. Miksi se toinen on sellainen kuin hän on? Miltä siitä toisesta tuntuu?

Aivan sama miltä siitä toisesta tuntuu- itsehän se tungee apn seuraan. Paljon ystävällisempää on olla suora ja kieltäytyä tuttavuudesta sellaisen kanssa, josta ei pidä ja henkilökemiat ei kohtaa. Se, että joku tyrkyttäytyy kaveriksi ei tarkoita sitä, että nyt on pakko ystävystyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et pidä hänestä?

Niinkuin kirjoitin ei ole kyse siitä, että minulla olisi jotain häntä vastaan. Hän on vain jokseenkin kaikkitietävä ja tuntuu, että kaikki mitä sanon analysoidaan ja korjataan "oikeaksi". Minulla on myös todella sarkastinen huumorintaju ja minusta tuntuu, että hän ei ymmärrä kun vitsailen vaan ottaa kaiken tosissaan. Tulee siis paljon väärinymmärryksiä ja minulle tulee typerä olo. Tämän takia alan välttelemään vitsailua ja asioiden kommentoimista ja yritän parhaani mukaan mukautua hänen persoonallisuutensa.

- Ap

Miksi juuri sinun pitäisi mukautua? Ota etäisyyttä tähän tyyppiin , ette ole samalla aallonpituudella ja tästä ei koidu mitään hyvää.

En ystävystynyt, mutta tullut oikein hyvin toimeen alkukankeuksien jälkeen. Moni ihminen on vaikuttanut alkuun tympeältä, tai jopa ylimieliseltä, mutta kun on enemmän oltu tekemisissä, negatiiviset piirteet on hälvenneet.

Olenkin pohtinut, olenko se minä itse, jokin minussa, mikä saa ihmiset varuilleen? 

Tulee mieleen tapaus opiskeluajoilta. Muuan nuori mies tuntuiolevan hyvin itsevarma ja itseään täynnä. Piti kehuskella yhdellä jos toisellakin jutulla. Olen harvoin inhonnut ketään niin paljon kuin tätä opiskelukaveria pari ensimmäistä viikkoa. Enkä ollut ainoa. Mutta loppujen lopuksi meistä tuli hyvät kaverit, kun hän oli päästellytliiat höyryt päästään, ei ystävät eikä kumppanit, mutta hyvät juttukaverit.

Joo mutta varo sellaisia tyyppejä, jotka yrittää aloittaa ystävystymisen toisen alistamisella tai pelottelulla. Heti niskan päälle. Ei seuraa hyvää.

Täällä jäi yks tulokas kaikkien naapureiden inhokiksi, kun aloitti kaikkien kanssa joko komentamalla tai mielistelemällä. (Huippu oli kun se yritti taivutella yksiä uusimpia naapureita mua vastaan ihan siinä meidän kaikkien kuullen. Fiksut uudet tulokkaat ei tietty lähteneet sellaiseen mukaan.) Käytös oli aina sellaista muiden manipulointia, että se karkoitti muut ihmiset pois. No nyt se ei kaveeraa kuin miehensä kanssa.

Yksi minun nykyisistä hyvistä ystävistä oli alussa sellainen että en ymmärtänyt häntä. Hän oli niin syvällinen ja tuntui että aina kun vastasin hänen pohdintoihinsa, olin ajatellut asiat ihan eri tavalla kuin hän. Yhdessä vaiheessa nähtiin paljon kun asuttiin lähekkäin ja jossain vaiheessa opittiin ymmärtämään toisiamme. Eikä minulla enää ole sellainen olo, että en pysyisi kärryillä hänen ajatuksenjuoksustaan.

Minulla on paljonkin hyviä ystäviä, joitten ensivaikutelma oli tyyliin "kuka ihme toi nyt luulee olevansa?!?". Aitoja ja sydämmellisiä ihmisiä, osan kanssa on kasvettu yhdessä paremmiksi ihmisiksi puolin ja toisin. Toisista on tarvinnut taukoa välillä, mutta sitten on taas jatkettu ystävyyttä.

Harva ihminen on paha ja ilkeä tai muuta negatiivista tarkoituksella. Oleellista onkin, pystyykö hänen kanssaan keskustelemaan, vaikka olisittekin eri mieltä. Tämä vaatii toiseen tutustumista ja kykyä omankin ajatusmaailmansa kyseenalaistamiseen.

Varsinkin pienillä paikkakunnilla asuu joitain hieman rajallisin sosiaalisin taidoin varustettuja ihmisiä. Ap osaa sopeutua, he ehkä eivät.

Helposti käy niin, että näillä ihmisillä on suuret odotukset uusia tulokkaita kohtaan. Jos tässä olisi vihdoin ystävä! Ja siitä lähtee se puhelinterrori ja kaikenlaisen yhteisen tekemisen ehdottelu.

Tätä ihmistyyppiä suosittelen välttämään, ellei heti synkkaa. Samoin päsmärit, besserwisserit jne.

Kiitos vastauksista. Hyviä pointteja puolin ja toisin! Päätin nyt sitten kutsua hänet ja poikaystävänsä iltaa istumaan minun ja avomieheni kanssa. Jos vaikka tulisikin kiva ilta ja kaikilla synkkaisi. Jos ei niin sittenpähän tietää ainakin, että tarvitsee selkeästi ottaa etäisyyttä ja vastata myös hänen kutsuihinsa kieltävästi eikä suostua vain koska ei kehtaa sanoa ei.

- Ap