Oletteko lopulta ystävystyneet ihmisten kanssa joista ette aluksi niin hirveästi pitäneet?

Ei kannata vaivautua. Saa vielä ikävän kiviriipan itselleen. Toinen taas pahoittaa mielensä kun väistämättä jää syrjään kun löydät parempia ystäviä.

Miksi et pidä hänestä?

Ei kannata hengailla sellaisen kanssa, josta et pidä. Se olisi valheellista sitä toistakin kohtaan. Ap:n tavalla ajattelevalle suosittelen sitä, että menet itseesi ja koetat miettiä asioita nykyistä empaattisemmin. Miksi se toinen on sellainen kuin hän on? Miltä siitä toisesta tuntuu?

Vierailija kirjoitti:

Miksi et pidä hänestä?

Niinkuin kirjoitin ei ole kyse siitä, että minulla olisi jotain häntä vastaan. Hän on vain jokseenkin kaikkitietävä ja tuntuu, että kaikki mitä sanon analysoidaan ja korjataan "oikeaksi". Minulla on myös todella sarkastinen huumorintaju ja minusta tuntuu, että hän ei ymmärrä kun vitsailen vaan ottaa kaiken tosissaan. Tulee siis paljon väärinymmärryksiä ja minulle tulee typerä olo. Tämän takia alan välttelemään vitsailua ja asioiden kommentoimista ja yritän parhaani mukaan mukautua hänen persoonallisuutensa.

- Ap

Lukioaikana yksi tyttö onnistui tekemään minuun todella huonon ensivaikutelman. Oli heti tökerö ja onnistui loukkaamaan minua tajuamattaan. Ajattelin, että meistä ei ainakaan ikinä tule ystäviä. Hän tuntui kuitenkin jostain syystä pitävän minusta ja änki usein samaan seuraan. Olin liian kiltti kieltäytymään -- onneksi. Parin kuukauden jälkeen oltiin kuin paita ja peppu. Huumorintajut ja arvomaailmat osuivat älyttömän hyvin yksiin, kun pääsin yli hänen sosiaalisen kömpelyytensä aiheuttamista alkukömmähdyksistä. Parhaita kavereita ollaan edelleen, lukion päättymisestä on parikymmentä vuotta. 

Eli sanoisin, että älä anna huonon ensivaikutelman pilata loistavaa ystävyyttä. Sitten jos et pysty olemaan oma itsesi edes kuukauden-parin jälkeen, kannattaa ehkä luovuttaa. 

En ole ystävystynyt. Liian hankalaa yksinkertaisesti, jos tavallinenkaan kommunikaatio ei suju.

Oman kokemuksen mukaan ensivaikutelma ratkaisee. Toisista tulee heti luotaantyötävä fiilis, jotkut ovat neutraaleja ja joidenkin kanssa koen suoranaista vetovoimaa vaikkei olisi kyseisen henkilön kanssa käyty vielä yhtäkään keskustelua. Ensimmäisen joukon kanssa menee poikkeuksetta sukset ristiin vaikka kuinka yrittäisi edes tulla toimeen ja viimeisen porukan kanssa puolestaan tullaan heti juttuun niin että suurinpiirtein luemme toistemme ajatukset. Neutraaleista ei voi olla varma etukäteen, mutta heissä on potentiaalia vähintääkin hyvän päivän tutuksi. Heistä paljastuu myös yleensä ainakin jotakin yhteistä jos mahdolliselle ystävyydelle vain antaa aikaa.

Onko tämä henkilö siis mielestäsi jollakin tavalla vastenmielinen vai ettekö ole muuten samanhenkisiä ihmisiä? Jos jälkimmäinen vaihtoehto, antaisin ystävyydelle mahdollisuuden, muuten en yrittäisi turhaan.

Vierailija kirjoitti:

Lukioaikana yksi tyttö onnistui tekemään minuun todella huonon ensivaikutelman. Oli heti tökerö ja onnistui loukkaamaan minua tajuamattaan. Ajattelin, että meistä ei ainakaan ikinä tule ystäviä. Hän tuntui kuitenkin jostain syystä pitävän minusta ja änki usein samaan seuraan. Olin liian kiltti kieltäytymään -- onneksi. Parin kuukauden jälkeen oltiin kuin paita ja peppu. Huumorintajut ja arvomaailmat osuivat älyttömän hyvin yksiin, kun pääsin yli hänen sosiaalisen kömpelyytensä aiheuttamista alkukömmähdyksistä. Parhaita kavereita ollaan edelleen, lukion päättymisestä on parikymmentä vuotta. 

Eli sanoisin, että älä anna huonon ensivaikutelman pilata loistavaa ystävyyttä. Sitten jos et pysty olemaan oma itsesi edes kuukauden-parin jälkeen, kannattaa ehkä luovuttaa. 

Kiitos että jaoit tämän kokemuksen :)

- ap

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemuksen mukaan ensivaikutelma ratkaisee. Toisista tulee heti luotaantyötävä fiilis, jotkut ovat neutraaleja ja joidenkin kanssa koen suoranaista vetovoimaa vaikkei olisi kyseisen henkilön kanssa käyty vielä yhtäkään keskustelua. Ensimmäisen joukon kanssa menee poikkeuksetta sukset ristiin vaikka kuinka yrittäisi edes tulla toimeen ja viimeisen porukan kanssa puolestaan tullaan heti juttuun niin että suurinpiirtein luemme toistemme ajatukset. Neutraaleista ei voi olla varma etukäteen, mutta heissä on potentiaalia vähintääkin hyvän päivän tutuksi. Heistä paljastuu myös yleensä ainakin jotakin yhteistä jos mahdolliselle ystävyydelle vain antaa aikaa.

Onko tämä henkilö siis mielestäsi jollakin tavalla vastenmielinen vai ettekö ole muuten samanhenkisiä ihmisiä? Jos jälkimmäinen vaihtoehto, antaisin ystävyydelle mahdollisuuden, muuten en yrittäisi turhaan.

En sanoisi vastenmielinen, mutta huomaan välillä kyllä ärsyyntyväni. Olen aina ollut hieman allerginen kaikkitietäville (omasta mielestään) ihmisille joidan pitää aina päästä pätemään ja esittää olevansa parempia kuin muut. Minusta on mielenkiintoisempaa kun on tilaa erilaisille mielipiteille ja voidaan keskustella avoimesti. Samalla mietin sitä että ehkä tuomitsen liian herkästi ja ymmärrän itse väärin hänen kommenttinsa.

- Ap

Up

Mulle on käynyt niin, että väkisin seuraan tuppautuvista ihmisistä, joista olen saanut heti negatiivisen vaikutelman, on tullut lopulta hirveitä riippakiviä, jotka ovat mm. saaneet aggressiivisia purkauksia, harjoittavat puhelinterroria ym. On ollut pakko katkaista välit.

Ikävä kyllä mulla on tällaisia kokemuksia, vaikka jollakin voi olla positiivisiakin kokemuksia. Jos joku ihminen kovin vahvasti tökkii, niin mieti kuitenkin, äläkä tee itseäsi vastaan.

Mä olen saanut kaksi hyvää kaveria niin että aluksi en pitänyt heistä ollenkaan. Toinen on nainen ja toinen mies, molemmat työpaikalta. Naisesta tuli jotenkin tympeä kuva mutta oikeasti onkin tosi sydämellinen ystävä. Miestä pidin tylsänä ja vakavana mutta eräällä työreissulla tutustiin ja huomasin että hän onkin huumorintajuinen, positiivinen ja lämmin tyyppi. Jos olisin löynyt hanskat tiskiin ensivaikutelmien perusteella niin en olisi saanut kahta ystävää.

Ehdottomasti anna mahdollisuus. Minulla on useita ystävyyssuhteita muodostunut vaikka ei olisi heti klikannut, ja itsekin olen usein aika pidättyväinen uusien ihmisten seurassa, muutaman tapaamisen jälkeen useasti ihmiset ovat yllättyneet sosiaalisuudestani, rentoudesta ja rempseydestä. Toisinaan olen sitä heti, mutta hyvin usein siihen menee hetki aikaa.

Kaikki minun parhaimmat ystäväni ovat olleet sellaisia, joiden kanssa alku on ollut tahmainen.

Ne, joiden kanssaon klikannut heti, ovat jääneet etäisiksi tutuiksi. Ne ekstrovertit kun ovat kaikille sosiaalisia.

Joo ja päädyttiin panemaan...

Olen.

Aluksi tämä ihminen oli minusta pelkästään omahyväinen, täynnä itseään ja oman erinomaisuutensa tunteva. Semmoinen, joka katsoo muita alentuvasti nenänvarttaannpitkin hymyillen.

Hän tuli kielikurssille oppilaaksi,ja sen jälkeen etenimme h y v i n hitaasti. Tämä ihminen jutusteli tunnin alussa omasta erinomaisesta elämästään pitkät tovit ja lisäksi keskeytti opettajan jatkuvasti omilla huomioillaan ja kysymyksillään.

Meinasin itse lopettaa koko kurssin juuri tämän henkilön takia.

Sittemmin jäinkin pois, mutta pidimme yhteyttä muuten jonkin verran. Ehkä olin alitajuisesti ajatellut että haluan nähdä, millainen tuo yläluokkainen nirppanokka oikeasti on. Ja hän olikin yksinäinen ja ystävän tarpeessa. Meneehän ne jutut vieläkin välillä överiksi, mutta osaan suhtautua ja johdatella muihin aiheisiin. En sanoisi, että olemme sydänystäviä, mutta hän on lopulta aika mielenkiintoinen ja monella tapaa hieno persoona.

Se riippuu todella paljon siitä, millasten asioiden takia ei ole alkuun toisesta pitänyt.

Minulla on hyvä ystävä, jonka kanssa tutustuin yläkouluiässä. Hän oli herkkä murjottamaan ja töksähtelevä sanoissaan, vetäytyi helposti ja ymmärsi aika usein väärin asioita ja suuttui niistä. Mietin oikeasti, miksi edes yritän olla tällaisen ihmisen kaveri tai varsinkin sitä, miksi hän hakeutui seuraani, paremman puutteessako?

Vasta kun ajan kanssa tutustuimme, löysimme sen yhteisen sävelen. Hänellä oli vaikea tausta, raskasta koulukiusaamista entisessä koulussaan, perheessä erotilanne ja muutakin vaikeuksia. Kun hän oppi luottamaan siihen, että en käänny vastaan enkä inhoa häntä joka pienestä syystä, hankalat tilanteet vähenivät ja loppuivat melkein kokonaan. Itse opin ymmärtämään erilaisuutta, näkemään syitä käytöksen takana ja että en itsekään osannut huomioida toista parhaalla mahdollisella tavalla. Kyseessä ei ollut ilkeilevä vaan haavoittunut ihminen. Minäkään en ollut tunteeton, vaan vielä sinisilmäinen ja vailla laajempaa kokemusta ja näkemystä.

Tutustuimme toisissamme siihen todelliseen minään ja huomasimme, että mehän olimme tosi hyvä parivaljakko. Joskus kannattaa nähdä vaivaa.

Olen ystävystynyt ihmisen kanssa, joka on aluksi tuntunut ärsyttävältä. Perusmukavan kanssa en muistaakseni. Luulen, että tunteet voivat aina vaihtua, mutta voimakkuus pysyy kutakuinkin samalla tasolla.

Minusta sinun kannattaa antaa hänelle mahdollisuus. Joskus huono ensivaikutelma voi osoittautua vääräksi myöhemmin. Minulle on käynyt niin. Olin joskus koulun pääsykokeissa ja siellä oli ihan älyttömän ärsyttävä tyttö. Muistan, miten minussa heräsi ihan inhoa häntä kohtaan, jollain tavalla koin hänet erittäin ärsyttäväksi. Noh, pääsin kyseiseen kouluun ja harmikseni huomasin, että niin hänkin. Asuimme opistolla arkipäivät ja yhtenä maanantaina jouduin hänen kanssaan samaan soluun ja onneksi jouduin, sillä hän paljastuikin mielettömän ihanaksi ihmiseksi. Hävettää, että tunsin aluksi inhoa häntä kohtaan. Meistä tuli lopulta parhaita ystäviä, ystävyys on kestänyt jo yli kymmenen vuotta ja edelleen rakastan sitä naista ystävänä niin paljon ja olen todella onnellinen, että tutustuin häneen. Se nainen on täyttä kultaa <3

En ole ystävystynyt, mutta pärjännyt kyllä hyvinä tuttuina. 

Sinuna pitäisi hänet elämässäsi, sillä yhden ihmisen kautta tutustuu myös muihin ihmisiin. Se on uudella paikkakunnalla helpompaa, sillä useimmat ihmiset ovat vapautuneempia ja luottavaisempia kun tutustuu tutun kautta.