Mitä tekisit kultaisen perintörannerenkaan kanssa?
Rannerengas on vuodelta -38, eli melkoisen vanha. Tyyliltään ns. mannetyylinen, eli ei varmasti tule käyttöä. Olen myymässä turhia kultakoruja romukullaksi ja mietin, että oliskohan kauhean asiatonta laittaa tuo mukaan. Olen saanut renkaan mummoltani, mutta on kaiverruksen perusteella kuulunut mummon siskolle, jota en ole tuntenut.
Mitä sä tekisit? Tunnen omantunnontuskia pelkästä ajatuksesta että pistäisin sen pois...
Kommentit (23)
Mannetyylinen? No ei ole, tuo on klassikko. Sen kun myyt, mutta myy koruna. Saat enemmän rahaa.
Onko tulossa mitään merkitapahtumia lapsillesi?Vihkisormuksen tmv tarvetta? Rannerenkaasta voi teetättää uuden korun. Suunnittelee itse tai pyytää kultaseppää suunnittelemaan. Se voi olla jopa edullisin ratkaisu, jos etsii jotakin erikoisempaa korua. Silloin kulta pysyy suvussa ja koru saa uuden elämän.
Teetätin kaulakorun vanhoista kultakoruista ja tykkään nykyisestä korustani paljon. Pitää myös paljon lämpimiä muistoja sisällään. Kultaseppä suunnitteli tyylikkään ja näyttävän.
Myisin pois ja olen myynytkin. Noissa on useimmiten sisällä painona muuta kuin kultaa, mutta kultaakin silti ihan kivasti. Eivät siis ole ns. kullattuja, niinkuin joku täällä sanoi.
Mielestäni voi hyvin myydä, ei ole velvollisuutta säilyttää laatikon pohjalla. Ei se muisto siitä ihmisestä ole kiinni tavarassa.
Itse aion myydä perintöhopeita, vievät vaan tilaa. Eikä meillä kumpikaan nuori noita halua ja itsekään en välitä käyttää.