Mitä tekisit kultaisen perintörannerenkaan kanssa?
Rannerengas on vuodelta -38, eli melkoisen vanha. Tyyliltään ns. mannetyylinen, eli ei varmasti tule käyttöä. Olen myymässä turhia kultakoruja romukullaksi ja mietin, että oliskohan kauhean asiatonta laittaa tuo mukaan. Olen saanut renkaan mummoltani, mutta on kaiverruksen perusteella kuulunut mummon siskolle, jota en ole tuntenut.
Mitä sä tekisit? Tunnen omantunnontuskia pelkästä ajatuksesta että pistäisin sen pois...
Kommentit (23)
On tietty omat lapset, mutta eivät varmaan halua hekään
-ap
Immoinen on ”mannetyylinen”?
Mind you, en menisi päättelemään nykyisen perustella mitäön siitä, mistä lapset pitävät 20 vuoden päästä.
Jos kukaan ei halua, ei taida olla syytä säästää. Voihan se olla joskus vielä hittikorukin kuka tietää?
Jos on hyvää paksua umpikultaa voi olla arvokaskin.
Vähän aiheen vierestä, mutta älä missään tapauksessa myy romukullaksi näille "kulta rahaksi"- huijari firmoille. Eivät maksa kuin pienen osan käypästä hinnasta. Jos myyt, niin vie jollekin asialliseen kultasepänliikkeeseen arvioitavaksi. Huijariliike olisi maksanut minun romukullasta n. 150e, kun taas kultasepänliikkeessä maksettiin romukullalle käypä hinta 500e.
Itseasiassa täsmälleen samanlainen kuin tämä http://kultatukku.fi/verkkokauppa/tuote.php?id=10620
-ap
Jos ei ole tilaa säilyttää eikä kukaan lapsista huoli niin voi sen jollekin kirpikselle/secondhandkauppaan antaa myytäväksi koruna.
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa täsmälleen samanlainen kuin tämä http://kultatukku.fi/verkkokauppa/tuote.php?id=10620
-ap
Jännä . Äidilläni on juuri tuollainen mummolta saatu. Tytär sai anopilta hieman siromman mallin. Välttämättä koru ei ole kokonaan kultaa.
jos haluat siitä eroon eikä suvussa ole ketään joka haluaa älä myy romukullaksi kuitenkaan. tarjoa johonkin vanhain tavarain kauppaan, kultasepänliikkeeseen tai antikvariaattiin, joku voi olla onnellinen saadessaan sellaisen. tai sitten säilytä se, kohta voi olla muotia.
Tuollaisiahan nuoret joskus käyttävät. Ei ikinä voi tietää, mikä on muodissa tulevaisuudessa.
Jos et usko, että korulle sellaisenaan on käyttöä, niin siitä voi teettää uuden korun. Säilyy se perintökoru sitten uudessa muodossa tuleville sukupolville.
Ellet tarvitse kultaa oman korun teettämiseen tai maksuvälineeksi kultasepän muutostöihin, pistä myyntiin vaan. Vertaile hintoja ensin! Äskettäin sain marketin aulan ostopisteellä 70€ mielestäni epämuodikkaasta, katkenneesta ranneketjusta. Ketjuliike olisi maksanut 35 €.
Olen vienyt kaniin ja antiikkiliikkeisiin niin mummon, anopin kuin kummienkin antamia arvoesineitä. Lasia, jalometallia, tekstiilejä... Eivät yksinkertaisesti sovi omaan tyyliin enkä ole tavaroihin kiintyvää sorttia. Anoppi on jopa kehoittanut pistämään lahjansa myyntiin, kun rahantarvis iskee. Jokaiselta olen saanut myös jonkun esineen, joista olen pitänyt ja ne säilytän toistaiseksi.
Onko inhottavampaa lahjaa kuin sellainen, joka velvoittaa johonkin?
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa täsmälleen samanlainen kuin tämä http://kultatukku.fi/verkkokauppa/tuote.php?id=10620
-ap
Minä säilyttäisin tuon. En ainakaan myisi romukullaksi. Jos olet kipeästi rahan tarpeessa, koeta myydä se netissä koruksi seuraavalle. Ei tuo nyt niin paljon tilaa vie ettei mahtuisi säilyttämään.
No jaa.
Tällä hetkellä ei ole yhtään "in", mutta nousee arvossaan kuin sarpanevan vaasi, jahka aika kuluu.
Nythän näitä sulatetaan kullaksi, mutta lapsenlapsesi jo saavat säilyneestä tällaisesta kivat rahat, enemmän kuin kullan arvo. Aika pieni esine kuitenkin säilyttää.
Mutta, jos sulla pienen rahan puute on, niin siitähän saat sen pienen rahan.
Ei ei ei ei komukullaksi mitään ehjiä tai korjauskelpoisia koruja. Etsi joku, joka korjaa/entisöi vanhoja koruja. Saat moninkertaisen hinnan, ja arvokas koru pääsee arvoiseensa käyttöön.
Minullekin soitti joku romukullan ostaja. En myy niille mitään, vaikka nälkää näkisin. Aina löytyy joku, joka maksaa jalometallikoruista enemmän kuin nuo kerjäläiset.
Tuo on ihan klassinen rannekoru; paras ystäväni sai mummoltaan ylioppilaslahjaksi 1972 tuollaisen ja olin ihan kateellinen. Koru oli siis hänen mummonsa nuoruudesta.
Toki noissa on laatueroja sen suhteen, miten taitavaa kultasepäntyö on, mutta en myisi romukullaksi. Monet kultasepät tekevät uusiakin koruja vanhoista ja hyvittävät kullan hinnan. Voit siis teettää ihan niin modernit kihlat tai korvikset kuin haluat. Tai lapsesi voivat.
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa täsmälleen samanlainen kuin tämä http://kultatukku.fi/verkkokauppa/tuote.php?id=10620
-ap
Toihan on superhieno, ja tajuttoman arvokas. Myy ennemmin sellaisenaan jossain koruryhmässä kuin romukullaksi, jos aiot siitä luopua
Myytiin taannoin kaikki tarpeettomat korut pois ja saatiin rahaa yli 4000€. Meni remonttiin ne rahat, tyytyväisiä oltiin.
Tuollaisia on onttoja ja umpinaisia. Hinta riippuu painosta. Voi myös olla halvempi sisus ja pinnassa vain kultaus.
Olisiko sinulla joku nuoremman polven sukulainen, jolle voisit antaa? Pääsisit itse eroon, mutta omatuntosi säilyisi kun pysyy suvussa.