Tytär pääsi opiskelemaan 500km päähän
Ykkösvaihtoehto olis ollut 150km päässä tutussa kaupungissa, mutta sinne pisteet ei todistusvalinnassa riittäneet.
Vähän ahdistaa miten saan autettua muutossa ja muutenkin, tuo 500km on niin pitkä matka, ettei sitä kovin usein ajella. Vertaistukea nyt kaipaisin =)
Kommentit (85)
Hei se lapsi on täysi-ikäinen ja sen verran fiksu, että on päässyt yliopistoon. Toisin sanoen, hän osaa ihan sata varmasti itsekin hankkia tarvitsemansa kodinkoneet, asentaa ne paikoilleen ja koota pari huonekalua, jos on tarpeen. Ja vuokrata pakun, jos on tarpeen.
Ei se tarvitse äitiä neuvomaan ja säätämään. Ainoa, mitä se oikeasti tarvitsee, on rinnakkaiskortin teidän visaan.
Mun lapset ovat asuneet opintojensa aikana molemmat kolmessa eri asunnossa (jälkimmäinen joka kerta eri kaupungissa aivan eri puolilla Suomea). Aina oltiin muuttoapuna. Ei pelkästään tavaroiden kuljettamisessa. Mieheni hoiti mm. tarvittavat asennustyöt (esimerkiksi pesukoneet jne. ja lamput, joissa joskus pitää olla pistoke, joskus sokeripala) ja kävi tarvittaessa välillä rautakaupassa ja muutenkin kaupassa.
Minä autoin pääasiassa siivouksessa. Joka kerta on pitänyt pestä oikeastaan kaikki, ikkunoista ja uunista alkaen. Kyllä siivous ja ne huonekalujen kokoamiset paljon nopeammin ja mukavammin menee, kun se tehdään yhdessä eikä vain heitetä nuoren kamoja rappuun ja vilkuteta heiheit. Yhdessä tehden jää myös ihan mukavia muistoja.
Välillä on joku hakenut pitsat tai urakan lopuksi on menty yhdessä kaupungille syömään.
Onnea aloittajan nuorelle asunnon etsintään. Nuoresi on siinä etulyöntiasemassa, koska on saanut näin aikaisin tietää valinnastaan.
Hei, Oulussa on useita paikkoja, josta voi vuokrata pakun. Älä ole avuton.
Olettepa avuttomia. Kas näin minä tein sen aikoinaa. Pakkasin repun ja patjan kainaloon. Isä toi muuttokuorman kahden viikon päästä viikonloppuna..
Vierailija kirjoitti:
Hei, Oulussa on useita paikkoja, josta voi vuokrata pakun. Älä ole avuton.
Jep, ihan sellaisia kansainvälisiä ketjujakin, ei tarvi edes tietää joitain paikallisia pikkuvuokraamoita.
En oikein ymmärrä näitä ajo-ongelmaprovoja. Säännöllisin väliajoin, joku, todennäköisesti ap, aloittaa ketjun jostain käsittämättömästä ongelmasta liittyen autolla ajoon. Viimeksi taisi olla, kun miesystävä ei suostunut hakemaan ap:tä Helsingistä Ouluun ja ap ei suostunut junaan, koska korona.
No jos pakun tai peräkärryn vuokraa lähtiessään, niin palautus menee luultavasti seuraavaan päivään. Sikäli mikäli auttelee muutossa iltapäivän verran ja kokoamisissa. Iltaan menee helposti. Siihen kun lisätään yöpyminen Oulussa, niin tuleehan siitä ihan mojovat kustannuksetkin.
Vierailija kirjoitti:
No jos pakun tai peräkärryn vuokraa lähtiessään, niin palautus menee luultavasti seuraavaan päivään. Sikäli mikäli auttelee muutossa iltapäivän verran ja kokoamisissa. Iltaan menee helposti. Siihen kun lisätään yöpyminen Oulussa, niin tuleehan siitä ihan mojovat kustannuksetkin.
Siellä lapsen asunnossa ei voi yöpyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hah, hah. Ei kaadu asiat päälle. Tilanne on kuitenkin uusi, siksi pähkäilen. Omat vanhemmat ei aikoinaan auttaneet, taloudellisesti, henkisesti, eikä käytännön asioissa. Itse haluan olla toisenlainen vanhempi.
Koska asuntoa ei vielä ole, ei tietoa pyykkituvasta, eikä muustakaan varustetasosta. Eikä ole mitään tavaroita mitä pakuun pakata, kaikki huonekalut ym isommat pitää ostaa, mielellään paikanpäältä, kun näkee asunnon ensin. Jos voisin, menisin vaikka viikoksi paikanpäälle auttamaan, mutta velvoitteitteni takia täällä, pystyn hädintuskin viikonlopun järjestämään.
Ap.Ilmeisesti omien vanhempiesi välinpitämättömyyden takia olet sitten vetänyt huolenpidon toiseen ääripäähän. Viikoksi auttamaan? Usko pois, kukaan normaali täysi-ikäinen ei halua äitiään huushollaamaan viikoksi. Yksi omilleen muuton viehätys on juuri se, että saa itse rakentaa oman kämppänsä iman makunsa mukaan. Kuljetusapu viikonloppuna on ok, mutta siitä eteenpäin menee liioitteluksi.
Opiskelijakämpän ei tarvitse olla heti täydellinen. Riittää, kun on alkuun patja, vuodevaatteet ja tarpeeksi omia vaatteita. Muun ehtii hankkia vähitellen.
Nimenomaan! Vanhemmat siinä pilaa nuoren aikuisen seikkailun ja itsenäistymisen riemun, jos tunkevat mukaan paapomaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos pakun tai peräkärryn vuokraa lähtiessään, niin palautus menee luultavasti seuraavaan päivään. Sikäli mikäli auttelee muutossa iltapäivän verran ja kokoamisissa. Iltaan menee helposti. Siihen kun lisätään yöpyminen Oulussa, niin tuleehan siitä ihan mojovat kustannuksetkin.
Siellä lapsen asunnossa ei voi yöpyä?
Voi tietysti jos on tilaa ja jos on ottanut ylimääräisen patjan sun muut mukaan. Tila voi olla kortilla silloin, jos mukana on molemmat vanhemmat. Voi olla ihan kiva kyllä oikaista hotellisänkyyn rankan päivän päälle, ja saa se nuorikin omaa rauhaa. Kaikki nukkuvat paremmin niin. Aamulla sitten ehtii vielä tehdä asunnolla jotain jos on tarvetta, ennen kotimatkalle lähtöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen muuttanut mm. toiselle mantereelle eikä tänä ole ollut ongelma minulle tai äidilleni.
Tosin minä aloitin verenpainelääkityksen, en toki kertonut siitä sinulle.
Äitisi😘
Vihjailit kuitenkin. Eihän marttyyri malta olla pilaamatta toisen iloa jollain tapaa.
Nimimerkki. myös minun äidilläni oli verenpainetta ja se nousi aina, kun muut julkesivat elää elämäänsä ja stressata häntä
Tämä lapsen poismuutto taitaa olla ap:lle isompi kompastuskivi kuin myöntää itselleen. Anna lapsesi häärätä itsekseen, älä puutu joka asiaan. Oikeastaan hyvä, että muuttaa 500 km:n päähän, sinne ei vanhemmat viitsi lähteä katsomaan ihan joka viikonloppu. Tyttäresi ei siitä matkasta tule. Vai meinasitko, että kun on siinä 150 km:n päässä, niin lähdette iltakahville, "kun on niin lähellä?" Anna lapsesi itsenäistyä, asioilla, niillä huonekaluilla ja muulla on tapana järjestyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hah, hah. Ei kaadu asiat päälle. Tilanne on kuitenkin uusi, siksi pähkäilen. Omat vanhemmat ei aikoinaan auttaneet, taloudellisesti, henkisesti, eikä käytännön asioissa. Itse haluan olla toisenlainen vanhempi.
Koska asuntoa ei vielä ole, ei tietoa pyykkituvasta, eikä muustakaan varustetasosta. Eikä ole mitään tavaroita mitä pakuun pakata, kaikki huonekalut ym isommat pitää ostaa, mielellään paikanpäältä, kun näkee asunnon ensin. Jos voisin, menisin vaikka viikoksi paikanpäälle auttamaan, mutta velvoitteitteni takia täällä, pystyn hädintuskin viikonlopun järjestämään.
Ap.Ilmeisesti omien vanhempiesi välinpitämättömyyden takia olet sitten vetänyt huolenpidon toiseen ääripäähän. Viikoksi auttamaan? Usko pois, kukaan normaali täysi-ikäinen ei halua äitiään huushollaamaan viikoksi. Yksi omilleen muuton viehätys on juuri se, että saa itse rakentaa oman kämppänsä iman makunsa mukaan. Kuljetusapu viikonloppuna on ok, mutta siitä eteenpäin menee liioitteluksi.
Opiskelijakämpän ei tarvitse olla heti täydellinen. Riittää, kun on alkuun patja, vuodevaatteet ja tarpeeksi omia vaatteita. Muun ehtii hankkia vähitellen.
Nimenomaan! Vanhemmat siinä pilaa nuoren aikuisen seikkailun ja itsenäistymisen riemun, jos tunkevat mukaan paapomaan!
Meillä on ilmeisesti eri käsitys sun kanssa siitä, miten auttamiseen suhtaudutaan. Meidän perheessä on luonnollista auttaa perheenjäseniä ja sukulaisia. Ihan puolin ja toisin. Nuoret auttavat meitä ja isovanhempiaan, joten mekin voimme auttaa nuoriamme, kuten autamme vanhempiammekin. Auttaminen ei tarkoita paapomista, vaan on ihan luonnollinen osa elämää ja perheenä toimimista. Yhdessä tekeminen on myös hauskaa.
Haaparantaan vaan, jos Ikeasta pitää tavaraa hakea. Ehkä siihen mennessä sinne pääsee.
Ensin vuojraatte pakun, sinne kamat ja ajo Ouluun. Katsotte, mitä tavaroita tytär tarvitsee, ja käytte samalla Haaparannassa (jos on vuokrapaku, niin vuokraamosta lupa käyttää auto Ruotsin puolella), haette puuttuvat kilut ja kalut. Pari yötä vanhemmat hotellissa ja sitten pakulla ajo kotiin, kun olette tarpeeksi auttaneet. Hotelliin siksi, että kaikki nukkuvat kunnolla, ja viimeistään nyt se napanuoran sopii katkeavan. Helppoa, kun sen osaa. Mutta jos sinä äiti kuvittelet kaikki kamaluudet etukäteen, niin surra saat ja paljon.
Minäkin muutin viime syksynä ekaa kertaa omilleni 500km päähän ja hyvin on kaikki mennyt :) Kamat autoon ja menoks ei siinä muuta. Itsenäistyminen tuli tosiaan aika kertarysäyksellä, mutta olen kyllä ihan tyytyväinen siihen miten se on mennyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hah, hah. Ei kaadu asiat päälle. Tilanne on kuitenkin uusi, siksi pähkäilen. Omat vanhemmat ei aikoinaan auttaneet, taloudellisesti, henkisesti, eikä käytännön asioissa. Itse haluan olla toisenlainen vanhempi.
Koska asuntoa ei vielä ole, ei tietoa pyykkituvasta, eikä muustakaan varustetasosta. Eikä ole mitään tavaroita mitä pakuun pakata, kaikki huonekalut ym isommat pitää ostaa, mielellään paikanpäältä, kun näkee asunnon ensin. Jos voisin, menisin vaikka viikoksi paikanpäälle auttamaan, mutta velvoitteitteni takia täällä, pystyn hädintuskin viikonlopun järjestämään.
Ap.Ilmeisesti omien vanhempiesi välinpitämättömyyden takia olet sitten vetänyt huolenpidon toiseen ääripäähän. Viikoksi auttamaan? Usko pois, kukaan normaali täysi-ikäinen ei halua äitiään huushollaamaan viikoksi. Yksi omilleen muuton viehätys on juuri se, että saa itse rakentaa oman kämppänsä iman makunsa mukaan. Kuljetusapu viikonloppuna on ok, mutta siitä eteenpäin menee liioitteluksi.
Opiskelijakämpän ei tarvitse olla heti täydellinen. Riittää, kun on alkuun patja, vuodevaatteet ja tarpeeksi omia vaatteita. Muun ehtii hankkia vähitellen.
Nimenomaan! Vanhemmat siinä pilaa nuoren aikuisen seikkailun ja itsenäistymisen riemun, jos tunkevat mukaan paapomaan!
Meillä on ilmeisesti eri käsitys sun kanssa siitä, miten auttamiseen suhtaudutaan. Meidän perheessä on luonnollista auttaa perheenjäseniä ja sukulaisia. Ihan puolin ja toisin. Nuoret auttavat meitä ja isovanhempiaan, joten mekin voimme auttaa nuoriamme, kuten autamme vanhempiammekin. Auttaminen ei tarkoita paapomista, vaan on ihan luonnollinen osa elämää ja perheenä toimimista. Yhdessä tekeminen on myös hauskaa.
Höpsistä. Olen kasvanut hyvin yhteisöllisessä perheessä. Tietyssä iässä se vain tekee ihmiselle hyvää irrottautua lapsuudenperheestään ja löytää ne ihmiset, joiden kanssa tekee asioita, muualta kuin vanhemmistaan. Mä muutin opiskelemaan 500km päähän osin sen vuoksi, että lähempänä ei oikein olisi ollut rauhaa elää omaa elämäänsä. Nyt kun olen yli nelikymppinen, voin taas asua lähellä sukuani ja olla osa sitä yhteisöä.
Ja voin muuten sanoa, että kämppikseni, jotka asuivat lähempänä vanhempiaan, kadehtivat aikoinaan mun vapauttani. Varmasti heidän vanhempansa olisivat kuvailleet perheensä toimintatapaa samoin kuin sinä.
Luonnollisesti kun asunto löytyy, saa tytär pohjapiirustuksen ja tiedon siitä, onko talossa pesutupaa. Opiskelija-asunnoissa yleensä on pesutupa.
Kalusteita voi myös ostaa myöhemminkin, kunhan alussa on sänky, pöytä, tuoli ym. tärkeimmät.
Patja lattialle, lamppu kattoon, muutama keittiökalu alkuun, hieman liinavaatteita ja vaatteet. Mitään muuta ei nuori opiskelija TARVITSE mukaansa. Loput voi ostaa paikalliselta kirpparilta tai kierrätyskeskuksesta. Tai jos raha polttaa liiaksi äidin taskussa, niin sitten ihan uutena kaupasta. Normi opiskelija kyllä mieluummin ryyppää ja rällää nuokin rahat, joten siksi käytetyt kelpaa aivan hyvin.
Muutin opiskelemaan Helsinkiin 80-luvun alussa. Kaverin auton katolla kulki patja ja takapaksissa kuteet ja vuodevaatteet yms. Ei ollut kämppä viimeisen päälle, mutta siellä sitä vaan asuttiin. Äitini kävi ekan kerran paikanpäällä kun oli toisen lukuvuoden kevät menossa. Oli matkustamassa jonnekin ja saatoin hänet sitten lentokentälle.