Tytär pääsi opiskelemaan 500km päähän

Makuja on monia. Minusta oli järkevämpää käydä yhdessä Ikeassa etukäteen ja ostaa valmiiksi kaikki kaikkein tarpeellisin, mitä kotoa ei mukaan saanut, jottei nuoren tarvitse kulkea pitkin poikin kaupunkia kirppareita ja kierrätyskeskuksia kiertämässä ja ostella kuljetuspalveluja huonekaluille pienestä opintotuestaan. Tämä sopi myös nuorillemme. Toki jos he olisivat itse nimen omaan halunneet toisin, niin toki olisivat niin toimineet.

Jos nuori on samoilla linjoilla, miksi ihmeessä pitäisi kaikki tehdä vaikeimman kautta?

Minulle kävi 10 vuotta sitten juuri noin. En päässyt opiskelemaan lähemmäs ykkösvaihtoehtooni, mutta 500 kilometrin päähän pääsin. Muutto sinne oli siinäkin mielessä inhottava, että asuntoja oli erittäin vaikea löytää, eikä niitä tietenkään viitsinyt lähteä paikan päälle tarkastamaan. Löysin kyllä lopulta muuten ihan hyvän asunnon, mutta vuokra siinä oli opiskelijalle hävyttömän korkea. Onneksi nykyään on esimerkiksi Vuokraovi ja Oikotie, joista on huomattavasti helpompi etsiä asuntoa - riittävän ajoissa on kuitenkin oltava liikkeellä! Itse pitkitin muuttoani, koska halusin asua ja olla mahdollisimman pitkään synnyinseudullani, joten aloin asunnonhakuun vasta elokuussa, jolloin oli jo liian myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hah, hah. Ei kaadu asiat päälle. Tilanne on kuitenkin uusi, siksi pähkäilen. Omat vanhemmat ei aikoinaan auttaneet, taloudellisesti, henkisesti, eikä käytännön asioissa. Itse haluan olla toisenlainen vanhempi.

Koska asuntoa ei vielä ole, ei tietoa pyykkituvasta, eikä muustakaan varustetasosta. Eikä ole mitään tavaroita mitä pakuun pakata, kaikki huonekalut ym isommat pitää ostaa, mielellään paikanpäältä, kun näkee asunnon ensin. Jos voisin, menisin vaikka viikoksi paikanpäälle auttamaan, mutta velvoitteitteni takia täällä, pystyn hädintuskin viikonlopun järjestämään.

Ap.

Ilmeisesti omien vanhempiesi välinpitämättömyyden takia olet sitten vetänyt huolenpidon toiseen ääripäähän. Viikoksi auttamaan? Usko pois, kukaan normaali täysi-ikäinen ei halua äitiään huushollaamaan viikoksi. Yksi omilleen muuton viehätys on juuri se, että saa itse rakentaa oman kämppänsä iman makunsa mukaan. Kuljetusapu viikonloppuna on ok, mutta siitä eteenpäin menee liioitteluksi.

Opiskelijakämpän ei tarvitse olla heti täydellinen. Riittää, kun on alkuun patja, vuodevaatteet ja tarpeeksi omia vaatteita. Muun ehtii hankkia vähitellen.

Nimenomaan! Vanhemmat siinä pilaa nuoren aikuisen seikkailun ja itsenäistymisen riemun, jos tunkevat mukaan paapomaan!

Meillä on ilmeisesti eri käsitys sun kanssa siitä, miten auttamiseen suhtaudutaan. Meidän perheessä on luonnollista auttaa perheenjäseniä ja sukulaisia. Ihan puolin ja toisin. Nuoret auttavat meitä ja isovanhempiaan, joten mekin voimme auttaa nuoriamme, kuten autamme vanhempiammekin. Auttaminen ei tarkoita paapomista, vaan on ihan luonnollinen osa elämää ja perheenä toimimista. Yhdessä tekeminen on myös hauskaa.

Höpsistä. Olen kasvanut hyvin yhteisöllisessä perheessä. Tietyssä iässä se vain tekee ihmiselle hyvää irrottautua lapsuudenperheestään ja löytää ne ihmiset, joiden kanssa tekee asioita, muualta kuin vanhemmistaan. Mä muutin opiskelemaan 500km päähän osin sen vuoksi, että lähempänä ei oikein olisi ollut rauhaa elää omaa elämäänsä. Nyt kun olen yli nelikymppinen, voin taas asua lähellä sukuani ja olla osa sitä yhteisöä.

Ja voin muuten sanoa, että kämppikseni, jotka asuivat lähempänä vanhempiaan, kadehtivat aikoinaan mun vapauttani. Varmasti heidän vanhempansa olisivat kuvailleet perheensä toimintatapaa samoin kuin sinä.

Ei siihen ole mitään tiettyä ikää. Toiset irrottautuvat aiemmin, toiset myöhemmin. Toiset irrottautuvat omasta halustaan, kun taas toisten vanhemmat hoitavat irrottamisen vaikkei nuori itse vielä niin valitsisi.

Jos vanhemmat auttavat muutossa 500km päähän nuoren toiveesta, miten se estää nuorta löytämästä muita ihmisiä, joiden kanssa tehdä muita asioita?

Nuorta itseään kuunnellen kannattaa mennä.

Vierailija kirjoitti:

Makuja on monia. Minusta oli järkevämpää käydä yhdessä Ikeassa etukäteen ja ostaa valmiiksi kaikki kaikkein tarpeellisin, mitä kotoa ei mukaan saanut, jottei nuoren tarvitse kulkea pitkin poikin kaupunkia kirppareita ja kierrätyskeskuksia kiertämässä ja ostella kuljetuspalveluja huonekaluille pienestä opintotuestaan. Tämä sopi myös nuorillemme. Toki jos he olisivat itse nimen omaan halunneet toisin, niin toki olisivat niin toimineet.

Jos nuori on samoilla linjoilla, miksi ihmeessä pitäisi kaikki tehdä vaikeimman kautta?

Palstamammojen yleinen linjahan on, että 18-vuotispäivänä nuorelle potku persiiseen, ulos vanhempien kämpästä ja mahdollisimman kauas.

Eihän siiderivalaat edes jaksaisi muutossa auttaa.

Minulla on kokemusta lapsen muutosta opiskelemaan 600 km päähän. Muutto hoidettiin omalla autolla viikolopussa (joka oli kyllä täyttä työtä) mutta sujui suunnitellusti. Ja pääasia että pääsi opiskelemaan mieluista alaa!

Oulussa on käsittääkseni hyvä vuokra-asuntotilanne, siitä onnittelut!

Olennaista muuton onnistumisessa on hyvä suunnittelu ja ajoitus. Asunto järjestyi puhelimitse kun vähän "painostin" asuntoyhtiötä jolla yleensä periaatteena ettei asuntoa vuokrata ilman etukäteisnäyttöä. Näytön korvasi soitto asunnon edelliselle asukkaalle.

Tilasimme hyvissä ajoin huonekalut esim. sohvan ja sängyn Iskusta ja sovimme tarkkaan toimitukset kyseiselle perjantaille, aikataulu toimituksissa onneksi piti. Pesukoneen tilasimme verkkokaupasta.

Lähdimme muuttomatkalle muistaakseni torstaina töiden jälkeen. Auto oli pakattu ihan viimeistä kuutiosenttiä myöten täyteen. Huonekaluja ei mukana ollut kuin yöpöytälipasto (joka oli sekin täynnä tavaraa). Hankimme etukäteen myös valaisimet, vuodevaatteet yms. Jopa verhot oli valmiiksi silitettyinä mukana. Muutossa olivat mukana muuttaja, äiti ja sisko.

Yövyimme ensimmäisen yön hotellissa. Perjantaiaamuna ensimmäiseksi haimme avaimet asuntoon ja sitten tietysti kiireellä siivoamaan. Onneksi edellinen asukas oli hoitanut loppusiivouksen hyvin eikä mitään yllätyksiä ilmennyt.

Laitoimme porukalla viikonlopun ajan asuntoa kuntoon, muuttaja nukkui yöt omassa uudessa sängyssään, sisko sohvalla (joka valittin niin että siinä voi nukkua) ja minä ilmapatjalla lattialla. Aikaa kannattaa kyllä varata reilusti, huonekalujen kokoamiseen ja järjestelemiseen menee yllättävän paljon aikaa. Lähdimme paluumatkalle vasta sunnuntaina illansuussa.

Eli kun suunnittelee hyvin, ottaa asioista etukäteen selvää ja varaa riitävästi aikaa muutto onnistuu kyllä hyvin. Ja hotelliin kannattaa varata huone ainakin ensimmäiseksi yöksi, levänneenä jaksaa paremmin.