Tytär pääsi opiskelemaan 500km päähän

Jaa, minäkin asuin aikoinaan soluasunnossa, mutta ei kyllä ollut kalustettu.

Itse piti viedä sänky, kirjoituspöytä, tuolit ja matot ja muut tavarat.

Maailma muuttuu ap, maailma muuttuu.  Oletko elänyt tynnyrissä tämänän ajan valmistumisestasi tähän hetkeen, kun oma lapsesi lähtee opiskelemaan?

Voi hyvä jyssäys, poikani opiskelee hammaslääkiksessä 3500 kilometrin päässä englannin kielellä eikä ole minkäänmoinen ongelma!

Luulisi, että nykyaikana tuo ei ole matka eikä mikään, jos on ajokortti ja voi vuokrata tai saada tuttavalta ison auton.

Vierailut onnustuu lentokeella.

Onnea tyttärellesi opiskelupaikasta! Iloitse sinäkin siitä tuon muuton stressaamisen sijaan.

Oikein hyvä etäisyys. Tuo katkaisee napanuoran äitiin kerralla ja tytär itsenäistyy vauhdilla. Minä tein saman jutun, tosin vasta 23-vuotiaana. Kesätöiden loputtua (2,5 kk) vietin aina kaksi viikkoa kesälomaa vanhempieni luona ennen seuraavaa lukukautta. Myös joulut vietin lapsuudenkodissani. Kivoja muistoja jäi. Yksinäisyyttä en kokenut, kun asuin soluasunnossa (yhteinen keittiö ja eri alan opiskelijoita kolmiossa).

22 jatkaa: tai siis opiskelu ko. maassa oli pojan oma valinta ja hyvä sellainen!

On siellä oulussa ne maskut ja jyskit, niistä saa kotiinkuljetuksella. Ja siinä joutsensillan pielessä ne vähän palvelevammat liikkeet.

Itse hankin sinne aikoinaan sohvan ja parisängyn, niin että tilasin hyvissä ajoin etukäteen ja sovin toimituksen samaksi illaksi noin klo 21 (tarkentuu tuntia ennen) kun ajetaan etelästä perille. Ainoa kerta kun en tinkinyt kalustekaupassa. Kurvattiin kalusteliikkeen auton kanssa samaan aikaan pihaan, sänky sisään, muovit pois, lakanat kassista sänkyyn ja lapsi nukkumaan :).

Yöjuna tai autojuna pitkällä matkalla on myös ihan varteenotettava vaihtoehto, riippuen siitä mikä se teidän kaupunki siinä 150km päässä on.

HIeno juttu, tyttäresi pääsi ilmeisesti opiskelkelemaan sitä, mitä halusi! Eipähä käy turhan usein äidin jääkaapilla.

Kyllä tuosta selviää. Ole onnellinen, että lapsesi on saanut hyvän opiskelupaikan. Moni äiti olisi onnensa kukkuloilla tuossa tilanteessa!

Kaikesta voi tehdä ongelman. Meillä kaikki muuttivat opiskelemaan kokonaan toiseen maahan, välimatkaa pari tuhatta km. Saateltiin lentokentälle ja toivotettiin hyvää matkaa!

Joskus kauan sitten muutin itse 350 km päähän opiskelemaan, ei kyllä tullut mieleenkään, että isin tai äidin olisi pitänyt muutossa auttaa. Osaahan sitä aikuinen itse oman elämänsä järjestää.

Ja ennenkuin kaikki alapeukuttavat, minulla on todella lämpimät välit sekä omiin vanhempiini että omiin lapsiini ja heidän puolisoihinsa.

Ehkä on parempi, ettei vielä muuta, jos ei pesukoneen asennus onnistu.

Pohjoisesta on aina perinteisesti lähdetty etelään opintoihin. Pidetään jo itsestään selvyytenä, että opintoihin, kun lähdetään niin kotiin on satoja kilometrejä. Sama matka on toisinpäin.

Olen muuttanut 17, 19 ja 21-vuotiaana enkä saanut enkä pyytänytkään vanhemmiltani apua. Meillä normaalit välit, mutta en minäkään vanhempieni omaishoitajaksi aio.

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvä jyssäys, poikani opiskelee hammaslääkiksessä 3500 kilometrin päässä englannin kielellä eikä ole minkäänmoinen ongelma!

Eihän se ole ongelma, ellei siitä tee ongelmaa. Mun tytär opiskelee Belgiassa.

Onkohan ap:lla yleistynyt ahdistuneisuussyndrooma? Se selittäisi tuon, ettei osaa iloita tyttären opiskelupaikasta kun kaikki käytännön asiat kaatuvat päälle jo kuukausia ennen kuin ne edes tapahtuvat.

Oikeasti nuori tykkää kun pääsee kauemmaksi mamman helmoista 👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pääsikö lääkikseen? Vai onko muitakin jo valittu todistuksella. Pieni on murhe sulla kyllä.

Hammaslääkikseen. Tiedän, pieni murhe. Tytär ei stressaa yhtään, minä senkin edestä =)

Oulussa ei ole edes Ikeaa, että vois siellä paikanoäällä vuokrata pakun ja hakea kaikki kerralla.

Ap

Haaparannassa on. Sieltä ne oululaiset ikeatavaransa hakee, jos sellaisia kaipaa. Tai sitten voit käydä täällä etelässä Ikeassa ja ajaa ne tavarat täältä sinne Ouluun.

Hah, hah. Ei kaadu asiat päälle. Tilanne on kuitenkin uusi, siksi pähkäilen. Omat vanhemmat ei aikoinaan auttaneet, taloudellisesti, henkisesti, eikä käytännön asioissa. Itse haluan olla toisenlainen vanhempi.

Koska asuntoa ei vielä ole, ei tietoa pyykkituvasta, eikä muustakaan varustetasosta. Eikä ole mitään tavaroita mitä pakuun pakata, kaikki huonekalut ym isommat pitää ostaa, mielellään paikanpäältä, kun näkee asunnon ensin. Jos voisin, menisin vaikka viikoksi paikanpäälle auttamaan, mutta velvoitteitteni takia täällä, pystyn hädintuskin viikonlopun järjestämään.

Ap.

Tärkeää, että lapsesi sai mieluisan opiskelupaikan, kyllä siihen tottuu.Kyllä se vierailu onnistu kauempanakin, voin sanoa kokemuksesta.Lapsemme opiskeli ulkomailla 6 vuotta ja käytiin sielläkin vierailulla kymmeniä kertoja ja hän täällä..nykyisin on SkypeT ja muut jolla pitää yhteyttä.Alkuun voi olla totuttelemista ja muuttoa varten ottakaa viikko tai useampi päivä vapaata ja järjestää samalla kaikki kuntoon, jossa voitte olla apuna.

Vierailija kirjoitti:

Hah, hah. Ei kaadu asiat päälle. Tilanne on kuitenkin uusi, siksi pähkäilen. Omat vanhemmat ei aikoinaan auttaneet, taloudellisesti, henkisesti, eikä käytännön asioissa. Itse haluan olla toisenlainen vanhempi.

Koska asuntoa ei vielä ole, ei tietoa pyykkituvasta, eikä muustakaan varustetasosta. Eikä ole mitään tavaroita mitä pakuun pakata, kaikki huonekalut ym isommat pitää ostaa, mielellään paikanpäältä, kun näkee asunnon ensin. Jos voisin, menisin vaikka viikoksi paikanpäälle auttamaan, mutta velvoitteitteni takia täällä, pystyn hädintuskin viikonlopun järjestämään.

Ap.

Sen asunnon ei tarvitse olla valmis heti eikä kuukauden päästä. Patja lattialle ja muutamat peruskeittiövälineet matkaan. Joku ruokapöydän tapainen varmaan, mutta syö sitä keittiössäkin hetken.

Mikä ihmeen hinku heti laittaa kaikki kuntoon, mitä väliä?

Joo mä olen miespuolinen, muistelen kun itse muutin kotoa pois 25vee sitten. Solukämpässä kyl oli sänky, että patja vaan piti saada paikalleen. Ensimmäisessä omassa, no vähitelen tuli ostettua pöytiä ja sohvaa ja kaikkea mukatarpeellista roinaa.

Maailma olisi parempi paikka jos ei sisustettaisi ja kalustettaisi.

Ilkeitä vastauksia. Viette kerralla kaiken mahdollisen ja Oulusta saa kyllä ostettua mitä tarvii. Mielestäni opiskelukämpän ei ole pakko olla heti Täysvarusteltu, vaan hankkii sitten lisää mitä tarvii. Onnea opiskelupaikadts!