Lue keskustelun säännöt.
Tytär pääsi opiskelemaan 500km päähän
17.05.2020 |
Ykkösvaihtoehto olis ollut 150km päässä tutussa kaupungissa, mutta sinne pisteet ei todistusvalinnassa riittäneet.
Vähän ahdistaa miten saan autettua muutossa ja muutenkin, tuo 500km on niin pitkä matka, ettei sitä kovin usein ajella. Vertaistukea nyt kaipaisin =)
Kommentit (85)
Vierailija kirjoitti:
Itse muutin aikoinaan Helsinkiin rinkka selässä. Sain kotoa ikivanhan ilmapatjan. Aina iltaisin piti pumppaa lisää ilmaa.
Astioita oli vähän, 1 lautanen, 1 muki jne.
Itse muutin väliaikaiseen soluun. Saman kylän tyttö muutti myös ja hänen kanssa vuokrasimme tutun kautta syyslomalla pakettiauton ja toin mm sängyn, koulupöydän, kirjahyllyn jne.Muistan vieläkin, kun tein ruutupaperille listaa mitä haluan kotoa.
Kk pari elää minimaalisesti helpolla. Ja onhan mm tori, fb ryhmät jne sielläkin.
Keksin tehdä sängyn banaanilaatikoista. Ilmapatja oli banaanilaatikoiden päällä ja petasin sängyn aina aamuisin lähtiessäni yliopistoon.
Löysin jostain lahjoitushuoneesta peilin ja pienen tason. Kun parin kk päästä sain vuokra-asunnon, rinkka selässä, toisessa kainalossa peili ja toisessa taso muutin. Matka tapahtui näppärästi bussilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä jyssäys, poikani opiskelee hammaslääkiksessä 3500 kilometrin päässä englannin kielellä eikä ole minkäänmoinen ongelma!
Missä maassa?
Mä en olisi ikinä ottanut äitiäni opiskelukämppääni viikoksi "auttelemaan". Ja mullakin siis ihan hyvät välit äitiini ja nyt jo omat lapsetkin muuttaneet opiskelemaan. Toinen lähti ulkomaille ja itse hoiti kaikki käytännön asiat.
Kannattaa ymmärtää se, että vaikka äitiä kuinkia ahdistaisi, ei tyttären tarvitse päästää äitiä hääräämään elämäämsä ahdistustaan purkamaan. Jos tyttöä itseään ahdistaa, sitten pitää tietysti auttaa tilanteen mukaan.
Mä en olisi ikinä ottanut äitiäni opiskelukämppääni viikoksi "auttelemaan". Ja mullakin siis ihan hyvät välit äitiini ja nyt jo omat lapsetkin muuttaneet opiskelemaan. Toinen lähti ulkomaille ja itse hoiti kaikki käytännön asiat.
Kannattaa ymmärtää se, että vaikka äitiä kuinkia ahdistaisi, ei tyttären tarvitse päästää äitiä hääräämään elämäämsä ahdistustaan purkamaan. Jos tyttöä itseään ahdistaa, sitten pitää tietysti auttaa tilanteen mukaan.
Poika aikoinaan ilmoitti että muuttaa huomenna, asutaan Hgissä. Poika hommas pakun ja kantoi tavarat autoon, tulin autoon. Osti imurin ja pesukoneen, sängyn jne. Mielelläni maksoin koska yliopistossa opiskeleva poika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en olisi ikinä ottanut äitiäni opiskelukämppääni viikoksi "auttelemaan". Ja mullakin siis ihan hyvät välit äitiini ja nyt jo omat lapsetkin muuttaneet opiskelemaan. Toinen lähti ulkomaille ja itse hoiti kaikki käytännön asiat.
Kannattaa ymmärtää se, että vaikka äitiä kuinkia ahdistaisi, ei tyttären tarvitse päästää äitiä hääräämään elämäämsä ahdistustaan purkamaan. Jos tyttöä itseään ahdistaa, sitten pitää tietysti auttaa tilanteen mukaan.
minä kyllä itkua tirautin kun poika sanoi muuttavansa muualle. Ainoa lapsi. Tiesin kyllä että joskus muuttaa mutta tuli niin yhtäkkiä. Olihan se haikeeta alussa. Kuitenkin sama kaupunki.
Mä sain aikoinani paikan varasijalta. Olin töissä ja olin sopinut päivän irtisanomisajasta, koska olin siinä varasijalla ja mahdollisuudet päästä oli. Soitto tuli ja ei muuta kuin matkalaukkuun viikon vaatteet, lakanoita, ilmoitus lehteen asunnon hausta - ei ollut vielä nettiä silloin ja majoitus alkuun halpaan hotelliin. Vielä kun ei ollut kännyköitäkään, piti kodin kautta etsiä sitä asuntoa niin että vuokranantajat soittivat kotiin ja minä kotiin ja sitten kun sain numeron, pystyin soittamaan puhelinkioskista vuokranantajalle. Sain jonkinlaisen kämpän alkuun, ei se häävi ollut, mutta ensimmäiset puoli vuotta meni, sitten parempaan. Oli kuitenkin kalustettu, joten ei tarvinnut kuin tyyny ja täkki käydä ostamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poika muutti samanlaisen matkan päähän. Heti opiskelupaikan varmistuttua tehtiin listaa, mitä tarvitsee ja hankittiin ne. Paljon oli sellaista, minkä sai kotoa kasaan ostamatta, myös mummilta sai juttuja. Osa hankinnoista hankittiin opiskelupaikkakunnalta, mm sänky, koska tänne jäi vierailuja varten se sänky jossa siihen asti nukkui.
Muuttoviikonloppuna kuorma ajettiin opiskelupaikkakunnalle. Kaikki kamppeet laitettiin paikoilleen, loput tarvittavat haettiin kaupasta, ostettiin jääkaappi ja kuivaruokakaappi pullolleen ruokaa, annettiin rahaa, käytiin ravintolassa syömässä, tutustuttiin ympäristöön ja toivotettiin onnea matkaan.
Soitellaan, laitetaan viestejä, poika käy muutaman kerran lukukaudessa meillä. Hyvin on mennyt, hän on kasvanut vastuulliseksi aikuiseksi ja se on juuri sitä mihin me vanhempina olemme vuosien saatossa pyrkineetkin. Onhan se tylsä kun asuu kaukana, mutta mikäli yhtään osaamme tulkita tulevaa, niin isänsä sanoin: maailma kutsuu niin vahvasti että tuskin saamme hänet Suomessa edes pitää valmistumisen jälkeen.
Kyllä ne siivet kantaa, usko pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsikö lääkikseen? Vai onko muitakin jo valittu todistuksella. Pieni on murhe sulla kyllä.
Hammaslääkikseen. Tiedän, pieni murhe. Tytär ei stressaa yhtään, minä senkin edestä =)
Oulussa ei ole edes Ikeaa, että vois siellä paikanoäällä vuokrata pakun ja hakea kaikki kerralla.
Ap
No ne on hommattava etukäteen tai poikettava Ikeassa matkalla Ouluun. Ei siinä sen kummempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin pääsin minäkin 1980-luvulla. Ihan itse otin tärkeimmät tavarani mukaan matkalaukussa, ja matkustin junalla ja bussilla opiskelupaikkakunnalle. Seuraavana viikonloppuna hain sitten kotoa vähän lisää tavaraa. Loput välttämättömät tavarat ostin opiskelupaikkakunnalta. Huonekaluliikkeissä ja kierrätyskeskuksissa on mahdollisuus ostaa kuljetuspalvelu.
Ei kyllä tullut mieleenkään, että vanhempien olisi pitänyt tulla auttamaan. Myös muut opiskelemaan lähteneet kaverini hoitivat muuttonsa itse.
Minä olin jo valmistunut töissä käyvä nuori nainen kun sain ensimmäisen vuokra-asuntoni. Pieni yksiö n. 2,5 km päästä vanhemmiltani. Olin onnesta soikeana ja soitin töistä äidilleni että asunto nyt on. Laskeuduin rysähtäen leijumasta alas kun pääsin kotiin ja näin itkuisen äitini. Hän oli aivan järkyttynyt tulevasta muutostani. Tiesi kyllä että olin hakenut asuntoa jo pidempään.
Ymmärrän kyllä, nuorimmainen lähtee, mutta oli karsea kun ei oikein tiennyt miten olisin ollut. Vaikea oli nauttia kun toinen oli ihan riekaleina. Auttoi muutossa ja perus astiat käytiin yhdessä ostamassa, itse maksoin. Rakas äitini on aina löytänyt ne huonot puolet ja pelot joka asiasta. Pelkää aina pahinta ja se on todella ahdistavaa. Itse olen opetellut ajattelemaan positiivisesti ja ensisijaisesti niin että asioilla on tapana järjestyä ja olen käytännössä usein tämän voinut allekirjoittaa. Raskasta on, jos mistään ei osata nauttia.
Yritä ap nyt olla stressaamatta ja näyttämättä sitä tyttärellesi. Minun oli haikea laittaa oma lapseni maailmalle opiskelemaan, mutta en itkenyt vaan iloitsin että pääsi sinne minne halusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hah, hah. Ei kaadu asiat päälle. Tilanne on kuitenkin uusi, siksi pähkäilen. Omat vanhemmat ei aikoinaan auttaneet, taloudellisesti, henkisesti, eikä käytännön asioissa. Itse haluan olla toisenlainen vanhempi.
Koska asuntoa ei vielä ole, ei tietoa pyykkituvasta, eikä muustakaan varustetasosta. Eikä ole mitään tavaroita mitä pakuun pakata, kaikki huonekalut ym isommat pitää ostaa, mielellään paikanpäältä, kun näkee asunnon ensin. Jos voisin, menisin vaikka viikoksi paikanpäälle auttamaan, mutta velvoitteitteni takia täällä, pystyn hädintuskin viikonlopun järjestämään.
Ap.
Ilmeisesti omien vanhempiesi välinpitämättömyyden takia olet sitten vetänyt huolenpidon toiseen ääripäähän. Viikoksi auttamaan? Usko pois, kukaan normaali täysi-ikäinen ei halua äitiään huushollaamaan viikoksi. Yksi omilleen muuton viehätys on juuri se, että saa itse rakentaa oman kämppänsä iman makunsa mukaan. Kuljetusapu viikonloppuna on ok, mutta siitä eteenpäin menee liioitteluksi.
Opiskelijakämpän ei tarvitse olla heti täydellinen. Riittää, kun on alkuun patja, vuodevaatteet ja tarpeeksi omia vaatteita. Muun ehtii hankkia vähitellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsikö lääkikseen? Vai onko muitakin jo valittu todistuksella. Pieni on murhe sulla kyllä.
Hammaslääkikseen. Tiedän, pieni murhe. Tytär ei stressaa yhtään, minä senkin edestä =)
Oulussa ei ole edes Ikeaa, että vois siellä paikanoäällä vuokrata pakun ja hakea kaikki kerralla.
Ap
Jospa vain antaisit tyttäresi järjestellä asiansa ja elämänsä aivan itse. Sinun on jo korkea aika löysätä hmmm... napanuoraa.
Teillä ja etenkin sinulla on menossa täysin luonnollinen elämänvaihe, joudut luopumaan kontrollista tyttäreesi. Ehkäpä myös vaihdevuodet oireilevat sinulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hakea siirtoa myös toiseen kouluun. Ei ole kiveen kirjoitettu.
Vierailija kirjoitti:
Olen muuttanut mm. toiselle mantereelle eikä tänä ole ollut ongelma minulle tai äidilleni.
Tosin minä aloitin verenpainelääkityksen, en toki kertonut siitä sinulle.
Äitisi😘
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsikö lääkikseen? Vai onko muitakin jo valittu todistuksella. Pieni on murhe sulla kyllä.
Hammaslääkikseen. Tiedän, pieni murhe. Tytär ei stressaa yhtään, minä senkin edestä =)
Oulussa ei ole edes Ikeaa, että vois siellä paikanoäällä vuokrata pakun ja hakea kaikki kerralla.
ApNo ne on hommattava etukäteen tai poikettava Ikeassa matkalla Ouluun. Ei siinä sen kummempaa.
Tai tekee päiväreissun Haaparantaan (joo, kuulemma perustuslaillinen oikeus on ylittää raja). Tai tilaa netistä kotiinkuljetuksella (sekä Suomesta että Haaparannasta onnistuu kotiinkuljetus).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsikö lääkikseen? Vai onko muitakin jo valittu todistuksella. Pieni on murhe sulla kyllä.
Hammaslääkikseen. Tiedän, pieni murhe. Tytär ei stressaa yhtään, minä senkin edestä =)
Oulussa ei ole edes Ikeaa, että vois siellä paikanoäällä vuokrata pakun ja hakea kaikki kerralla.
ApNo ne on hommattava etukäteen tai poikettava Ikeassa matkalla Ouluun. Ei siinä sen kummempaa.
Tai tekee päiväreissun Haaparantaan (joo, kuulemma perustuslaillinen oikeus on ylittää raja). Tai tilaa netistä kotiinkuljetuksella (sekä Suomesta että Haaparannasta onnistuu kotiinkuljetus).
On sieltä Oulusta Haaparantaan vielä yli 130 km. Jos tulee 500 km päästä, niin ei ehkä ihan huvita ajella ekstraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsikö lääkikseen? Vai onko muitakin jo valittu todistuksella. Pieni on murhe sulla kyllä.
Hammaslääkikseen. Tiedän, pieni murhe. Tytär ei stressaa yhtään, minä senkin edestä =)
Oulussa ei ole edes Ikeaa, että vois siellä paikanoäällä vuokrata pakun ja hakea kaikki kerralla.
ApNo ne on hommattava etukäteen tai poikettava Ikeassa matkalla Ouluun. Ei siinä sen kummempaa.
Tai tekee päiväreissun Haaparantaan (joo, kuulemma perustuslaillinen oikeus on ylittää raja). Tai tilaa netistä kotiinkuljetuksella (sekä Suomesta että Haaparannasta onnistuu kotiinkuljetus).
On sieltä Oulusta Haaparantaan vielä yli 130 km. Jos tulee 500 km päästä, niin ei ehkä ihan huvita ajella ekstraa.
No sitten jos ei muut kaupat kelpaa kuin IKEA, niin se on joko vietävä kaikki mukana tai tilattava kotiinkuljetus.
Mun lapsi opiskelee ulkomailla, olen onnellinen kun pääsi opiskelemaan. Kaikki järjestyy kyllä.
Itse muutin aikoinaan Helsinkiin rinkka selässä. Sain kotoa ikivanhan ilmapatjan. Aina iltaisin piti pumppaa lisää ilmaa.
Astioita oli vähän, 1 lautanen, 1 muki jne.
Itse muutin väliaikaiseen soluun. Saman kylän tyttö muutti myös ja hänen kanssa vuokrasimme tutun kautta syyslomalla pakettiauton ja toin mm sängyn, koulupöydän, kirjahyllyn jne.
Muistan vieläkin, kun tein ruutupaperille listaa mitä haluan kotoa.
Kk pari elää minimaalisesti helpolla. Ja onhan mm tori, fb ryhmät jne sielläkin.