Miksi naiset kuvittelevat että elämä miehenä olisi helpompaa?
Miksi naiset aina kuvittelevat että elämä miehenä olisi helpompaa?
Yleensä korostetaan sitä kuinka ei tarvitsisi panostaa ulkonäköön tai pysytellä hoikkana.
No kieltämättä. Vatsakkuus olisi sallitumpaa, eikä olisi tarvetta meikata. Toki mikäli sattuisit olemaan lyhyt, hintelä, kapeaharteinen tai pallovatsainen (kaikki miehet eivät ole vähän ylipainoisina ihanan seksikkäitä nallekarhuja - toim. huom)...ulkonäköön panostamisesta ei juuri olisi hyötyä. Se olisi ulkonäön osalta game over sitten.
Toinen argumentti on että miehet saavat kaveripiireissä enemmäna arvostusta sosioekonomisen aseman, jämäkkyyden, rohkeuden, aloitekyvyn ja kunnianhimon ansiosta. Totta. Mutta helposti unohtuu että kyseisiä ominaisuuksia sitten vaaditaan myös, muuten olet saamaton nössö. Kuinka moni teistä on piinkova uranainen tai vuoria valloittava extreme-seikkailija? Nainen voi olla rohkea ja jämäkkä, mutta toisin kuin miehen, naisen ei ole pakko olla. Väittäisin että enemmistö naisita ei pärjäisi miehinä kovinkaan hyvin.
Muistan dokumentin jossa varsin miehekkäällä olemuksella ja luonteellakin siunattu toimittajanainen kokeili elämää miehenä. Mieheksi tekeytyneeltä naiselta odotettiin jatkuvasti rohkeutta, kovuutta ja aloitteellisuutta - niin työlämässä kuin treffeilläkin. Nainen myös tajusi kuinka kilpailullinen miesten maailma oikeasti on; miehet oikeasti kisaavat siitä kuka hoitaa vaaratilanteen ja kerää miespisteet haaviinsa. Niin sosioekonomisesti kuin sosiaalisissa tilanteissakin, kaikki eivät voi olla huipulla samanaikaisesti. Kokeilu päättyi mielisairaalaan suorituspaineiden ollessa liikaa.
Itse pääsisin tuhatkertaisesti helpommalla naisena. Kukaan ei kyselisi miksei ole ammatillista kunnianhimoa, tai miksi en halua ottaa treffeillä ohjia käsiin niin kuin miehen kuuluu. Voisin kompensoida geneettisiä puutteita treenaamalla takamusta salilla ja panostaa tyyliin. Ei tarvitsisi kilpailla toisia vastaan siitä kuka saa ylennyksen tai kuka hoitaa jämäkästi ekana sen juopon pois seurueen naisia häiritsemästä.
Pointtina vaan se että kolikossa on kaksi puolta. Se kun sanotaan että "mies saa olla oma itsensä", tarkoittaa sitä vain jos mies sattuu olemaan se miehekkyyden lokeroon mahtuva laatu-uros. Jos ei ole, on mies arvoton.
t. alemman tason mies
ps. saa alapeukuttaa.
Kommentit (94)
Minäkin pidän hameista (ja pidänkin niitä) mutta on vain vittumoinen pakko pitää aina jotain farkkuja tms. housuja kun esim. menee kauppaan.
Eli käytän niitä lähinnä vain siitä sosiaalisesti hyväksytystä miesten pukeutumiskoodista johtuen .
Kotonani sensijaan ystäväni jotka siellä käyvät tapaavat minut pääsääntöisesti aina hameessa.
Hame ja sen käyttö merkitsee minulle siis lähinnä vapaa aikaa ja omaa aluettani omalla reviirilläni, jonne ei millään aivan oudoilla ja ventovierailla (varsinkaan millään ku..päisillä tyypeillä ole pääsyä.
Miehenä olemisen suurin kompastuskivi on se naisen tarve ja olo on useimmilla naisettomilla miehillä vähintäänkin mitätön. Naiset taas pärjäilee ilman miehiä yleensä melkoisen hyvin.
Vierailija kirjoitti:
No mitä noille naisten esiin tuomille epäkohdille pitäisi, tai voisi tehdä?
Pudottaa nämä muutamat naiset todellisuuteen harhoistaan. Ainostaan kuukautiset ovat naiselle melko lailla välttämätön paha. Kaikki muu täällä esitetty on ko. naisen itse itselleen asettama vaatimus, jonka hän kuvittelee olevan kaikkia naisia koskeva yleisvaatimus.
N36
Vierailija kirjoitti:
Miehenä olemisen suurin kompastuskivi on se naisen tarve ja olo on useimmilla naisettomilla miehillä vähintäänkin mitätön. Naiset taas pärjäilee ilman miehiä yleensä melkoisen hyvin.
Juu ei. Tällä asialla ei ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa. Osa ihmisistä on parisuhdetyyppiä ja kaipaa siksi kumppania. Osa pärjäilee hyvin ilman kumppania. Sukupuoli ei vaikuta asiaan mitenkään. Molempia ryhmiä löytyy molemmista sukupuolista.
Miehenä voi saada biologisia jälkeläisiä ilman, että tarvitsee synnyttää. Tämä sopisi minullekin. Omassa lähipiirissäni perheet toimivat edelleenkin aika perinteisesti eli äiti on se perheen projektipäällikkö ja isä pikkuapulainen. Kyseessä siis ihan amkin/yliopiston käyneet ihmiset. Mieluummin kävisin armeijan ja olisin isä kuin äiti.
Parisuhteissa miehet ovat odottaneet, että olisin jonkinlainen äitihahmo/hoivaaja ja tekisin ns tunnetyön. Sori vaan, mutta odotan vastavuoroisuutta. Olenkin nykyään sinkkuna. N38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä olemisen suurin kompastuskivi on se naisen tarve ja olo on useimmilla naisettomilla miehillä vähintäänkin mitätön. Naiset taas pärjäilee ilman miehiä yleensä melkoisen hyvin.
Juu ei. Tällä asialla ei ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa. Osa ihmisistä on parisuhdetyyppiä ja kaipaa siksi kumppania. Osa pärjäilee hyvin ilman kumppania. Sukupuoli ei vaikuta asiaan mitenkään. Molempia ryhmiä löytyy molemmista sukupuolista.
No kyllä se siltä vaikuttaisi, että vastentahtoisesti sinkkuja on miehissä "hieman" enemmän kuin naisissa. Naisille se on usein valinta, kun ei tarpeeksi hyvää miestä löydy. Eron jälkeen ollaan tyytyväisiä yksin, kun ei haluta enää miestä riipaksi. Onhan se täälläkin usein naisen sormista luettu, että parempi yksin kuin tyytyä johonkin. Entäs miehillä? "Miksen saa naista valivalivali".
Vierailija kirjoitti:
Miehenä:
-vähemmän kavereita ja tuttuja
-kukaan ei ikinä kehu eikä kukaan tule pyytämään numeroa tai kysymään kahville
-ei saa työpaikkoja ulkonäön takia
-ketään ei kiinnosta ongelmasi
-suurempi todennäköisyys joutua väkivaltarikoksen uhriksi
-jos teet lapsia niin erossa sinusta tulee pelkästään elareiden maksaja
-vaikeampi saada parisuhdetta koska vaihtoehtoja ei ole tarjottimella
-sinun odotetaan lähestyvän naisia ja maksavan treffeillä (ja sinun täytyy myös tietää että näin on ilman että kukaan kertoo)
-huonommat arvosanat koulussa (esimerkiksi käytöksestä et voi saada parempaa arvosanaa kuin 8)
-et voi puhua tunteista koska ketään ei kiinnosta
hihii mutta miehethän voivat pissata puskiin ja käydä illalla ulkona
Naisethan suorastaan rukoilevat miehiä puhumaan tunteista. On myös tavallista, että naispuolinen on ainoa, jolle mies voi tunteistaan puhua. Onko tämä sitten naisten itsensä vika, no enpä sanoisi. Sitä voi jokainen mies mielessään pohtia, miksi kulttuuri on sellainen, että miehellä ei oikein saisi olla tunteita, tai ainakaan niitä ei saisi mitenkään ilmaista (muuta kuin vihaa ja kateutta).
Olisiko jo aika korjata tämä juttu?
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta tajuaako miehet miten paljon naisen pitää käyttää aikaa ja rahaa siihen ulkonäön puunaamiseen?! Ei se ole mikään meikit naamaan ja menoksi. Niitä puunaustuotteita pitää ostaa uusia vanhojen tilalle jatkuvasti, pysyä mukana trendeissä ja niin edelleen. Joo, voi valita hippityylin tai erittäin yksinkertaisen tavan hoitaa itseään, MUTTA naiset jotka ei "panosta itseensä" eli näyttää aika laittamattomilta, saa tietynlaisen kohtelun, joten niiden valintojen välillä on itse kunkin päätettävä. Naisilla myös finnit, hienhaju ym. aiheuttaa sellaista pahennusta, että hygieniasta on pidettävä hyvin tarkkaa huolta, että ei menetä mainettaan. Miehillä se hien lemu on vaan urhomaista ja hienoa.
Miehet ei myöskään tajua, missä määrin naiset on fyysisessä vaarassa. Synnytys ja keisarinleikkaus, vaarallista jopa terveydenhuollon ollessa priimaa. Seksin harrastaminen, taudit voivat aiheuttaa pitkäaikaista ja vaikeaa haittaa (esim. hpv - > seuranta ja jatkuva syövän pelko tai jopa syöpä). Klamydia, synnytyskoneisto voi olla äkkiä pilalla. Lisäksi epämääräiset tulehdukset (joita mies voi tartuttaa), kalliita emätinpuikkoja ja muuta joutuu räpläämään. Miehellä melkeinpä pahin mitä voi käydä on saada herpes tai näkyviä papilloomia, jolloin joutuu ki ku liin sivelemään hoitoja - nekin on paljon helpompi suorittaa kuin naiselle jonnekin kohdunkaulaan. Hiv taitaa olla oikeastaan ainoa, joka on kummallekin sukupuolelle yhtä paha juttu.
Ja sitten se väkivallan pelko. Pieni -tai normaalikokoisena naisena lähes kaikki miehet ovat fyysisesti vahvempia. Käytännössä ainoa/paras itsepuolustus on, että pitää varoa mihin seuraan joutuu. Ja tästä helposti sheimataan, jos ei suostu siihen ja tähän vasta tapaamiensa ihmisten kanssa vaan haluaa kerätä luottamusta ensin kunnolla.
Huh huh... Voisin vaahdota tästä aika kauan.
Toisessa ketjussa oli juttua tuosta ulkonäköön panostamisesta.
Niin kauan kun yli puolet naisista on ylipainoisia, minulle ei mene läpi valitus siitä että naisten täytyy panostaa ulkonäköön. Se ykköstoivomus naisille kun on aina se sama, ylitse muiden, eli normaalipainoisuus.
Minä väitän että naiset itse tykkäävät panostaa meikkiin, kampauksiin, kauneushoitoihin jne. Jos naiset tekisivät sen pakon edessä/miehiä miellyttääkseen, naiset hankkiutuisivat normaalipainoisiksi ennen kuin edes miettisivät mitään muuta.
Mitä tulee väkivallan uhkaan, kiitä onneasi siitä että olet pienikokoinen nainen. Olet paremmin turvassa kuin keskikokoinen saati pienikokoinen mies.
Vierailija kirjoitti:
Miehenä voi saada biologisia jälkeläisiä ilman, että tarvitsee synnyttää. Tämä sopisi minullekin. Omassa lähipiirissäni perheet toimivat edelleenkin aika perinteisesti eli äiti on se perheen projektipäällikkö ja isä pikkuapulainen. Kyseessä siis ihan amkin/yliopiston käyneet ihmiset. Mieluummin kävisin armeijan ja olisin isä kuin äiti.
Parisuhteissa miehet ovat odottaneet, että olisin jonkinlainen äitihahmo/hoivaaja ja tekisin ns tunnetyön. Sori vaan, mutta odotan vastavuoroisuutta. Olenkin nykyään sinkkuna. N38
Armeijan leipiin ja palvelukseen olisitkn jo liian vanha...
Itse huomannut, että naiset näkevät miesten viat joita me miehet ei itse huomata. Monesti kuullut naisilta miten helppoa olisi olla mies vaatteet, käytös, tekemiset jne. "Kun tekisi vain näin ja näin, jne".
No itseasiassa se on helpompaa ap. ja nuo mainitsemasi asiat rohkeus ja kovuus, aloitteellisuus, kuuluu minulla ihan perusluonteenpiirteisiin. Kakarasta asti olen tiennyt että tyttöjä ja naisia ei lyödä, niitten kanssa ollaan nätisti. Miesten kanssa sitten on ollut ihan toisin, en pelkää käyttää nyrkkejä enkä painia. Olen myös seksissä aina ollut aloitteellinen ja itsekäs. Minun ei tarvitse pelätä iltaisin kadulla. Sen sijaan monesti miehet ottaa takapakkia, että kaveri hei, iisisti, jos ärähdän liiasta tuttavallisuudesta. kovissa tilanteissa toimin kylmän rauhallisesti. Nyt oikeastaan edes ymmärrä mitä sinä lässytät? On miehenä helpompaa, sinkkumiehen elämä se vasta helppoa onkin. Ai niin ja minä tosiaan synnyin naiseksi, ehkä sinun olisi pitänyt syntyä mieheksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä:
-vähemmän kavereita ja tuttuja
-kukaan ei ikinä kehu eikä kukaan tule pyytämään numeroa tai kysymään kahville
-ei saa työpaikkoja ulkonäön takia
-ketään ei kiinnosta ongelmasi
-suurempi todennäköisyys joutua väkivaltarikoksen uhriksi
-jos teet lapsia niin erossa sinusta tulee pelkästään elareiden maksaja
-vaikeampi saada parisuhdetta koska vaihtoehtoja ei ole tarjottimella
-sinun odotetaan lähestyvän naisia ja maksavan treffeillä (ja sinun täytyy myös tietää että näin on ilman että kukaan kertoo)
-huonommat arvosanat koulussa (esimerkiksi käytöksestä et voi saada parempaa arvosanaa kuin 8)
-et voi puhua tunteista koska ketään ei kiinnosta
hihii mutta miehethän voivat pissata puskiin ja käydä illalla ulkona
Naisethan suorastaan rukoilevat miehiä puhumaan tunteista. On myös tavallista, että naispuolinen on ainoa, jolle mies voi tunteistaan puhua. Onko tämä sitten naisten itsensä vika, no enpä sanoisi. Sitä voi jokainen mies mielessään pohtia, miksi kulttuuri on sellainen, että miehellä ei oikein saisi olla tunteita, tai ainakaan niitä ei saisi mitenkään ilmaista (muuta kuin vihaa ja kateutta).
Olisiko jo aika korjata tämä juttu?
No minäpä kerron mistä se johtuu.
Kun nainen sanoo ettei miehen olisi hyvä osata puhua tunteista, se tulee perinteisten jämäkkyys-, rohkeus-, ja järkähtämättömyysvaatimusten lisäksi.
Miehen on siis tiedettävä tarkkaan milloin ja miten sopii puhua tunteista ja osoittaa heikkoutta, koska jos tässä veikkaa väärin, naisen halut ja ainakin tunnetasolla kunnioituskin miestä kohtaan katoavat saman tien.
Vierailija kirjoitti:
Miehenä voi saada biologisia jälkeläisiä ilman, että tarvitsee synnyttää. Tämä sopisi minullekin. Omassa lähipiirissäni perheet toimivat edelleenkin aika perinteisesti eli äiti on se perheen projektipäällikkö ja isä pikkuapulainen. Kyseessä siis ihan amkin/yliopiston käyneet ihmiset. Mieluummin kävisin armeijan ja olisin isä kuin äiti.
Parisuhteissa miehet ovat odottaneet, että olisin jonkinlainen äitihahmo/hoivaaja ja tekisin ns tunnetyön. Sori vaan, mutta odotan vastavuoroisuutta. Olenkin nykyään sinkkuna. N38
Ja kaikki johtuu naisten päsmäröinnin tarpeesta ja itsensä jalustalle nostamisesta.
Äidiksi oletkin jo liian vanha
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä olemisen suurin kompastuskivi on se naisen tarve ja olo on useimmilla naisettomilla miehillä vähintäänkin mitätön. Naiset taas pärjäilee ilman miehiä yleensä melkoisen hyvin.
Juu ei. Tällä asialla ei ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa. Osa ihmisistä on parisuhdetyyppiä ja kaipaa siksi kumppania. Osa pärjäilee hyvin ilman kumppania. Sukupuoli ei vaikuta asiaan mitenkään. Molempia ryhmiä löytyy molemmista sukupuolista.
Samaa mieltä. On naisia, joille mies on itsetunnon kulmakivi. Yksinolo ahdistaa ja pelottaa. Suomessa tämä ei ole kovin yleistä mutta kyllä näitä on. Hypätään heti uuteen suhteeseen, kun entinen kosahtaa.
Sitten taas ne naiset, jotka on kuin syntyneet elämään yksin . Heille kelpaisi fiksu, aikuinen mies, mutta näitä ei ihan liiaksi asti Suomessa kasva. Enpä jatka enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä:
-vähemmän kavereita ja tuttuja
-kukaan ei ikinä kehu eikä kukaan tule pyytämään numeroa tai kysymään kahville
-ei saa työpaikkoja ulkonäön takia
-ketään ei kiinnosta ongelmasi
-suurempi todennäköisyys joutua väkivaltarikoksen uhriksi
-jos teet lapsia niin erossa sinusta tulee pelkästään elareiden maksaja
-vaikeampi saada parisuhdetta koska vaihtoehtoja ei ole tarjottimella
-sinun odotetaan lähestyvän naisia ja maksavan treffeillä (ja sinun täytyy myös tietää että näin on ilman että kukaan kertoo)
-huonommat arvosanat koulussa (esimerkiksi käytöksestä et voi saada parempaa arvosanaa kuin 8)
-et voi puhua tunteista koska ketään ei kiinnosta
hihii mutta miehethän voivat pissata puskiin ja käydä illalla ulkona
Naisethan suorastaan rukoilevat miehiä puhumaan tunteista. On myös tavallista, että naispuolinen on ainoa, jolle mies voi tunteistaan puhua. Onko tämä sitten naisten itsensä vika, no enpä sanoisi. Sitä voi jokainen mies mielessään pohtia, miksi kulttuuri on sellainen, että miehellä ei oikein saisi olla tunteita, tai ainakaan niitä ei saisi mitenkään ilmaista (muuta kuin vihaa ja kateutta).
Olisiko jo aika korjata tämä juttu?
No minäpä kerron mistä se johtuu.
Kun nainen sanoo ettei miehen olisi hyvä osata puhua tunteista, se tulee perinteisten jämäkkyys-, rohkeus-, ja järkähtämättömyysvaatimusten lisäksi.
Miehen on siis tiedettävä tarkkaan milloin ja miten sopii puhua tunteista ja osoittaa heikkoutta, koska jos tässä veikkaa väärin, naisen halut ja ainakin tunnetasolla kunnioituskin miestä kohtaan katoavat saman tien.
Ettei = että?
Ja tuo on aivan totta.
Kun tosipaikka tulee, jokainen vähänkään fiksu mies tietää että puheet tunteellisista miehistä lentävät romukoppaan ja mieheltä odotetaan perinteistä roolia.
Esimerkki. Toissavuonna eräs paikallinen n. 190cm/100kg herrasmies ahdisteli seurueemme naisia, ja kun hänelle huomautettiin asiasta, ilmoitti hän pistävänsä huomauttelijan mukanaan olevalla puukolla kylmäksi jos en anna hänen "jutella daamien kanssa" rauhassa. Ottaen huomioon tämän yhteiskunnan tukipilarin saamaa kaksi aikaisempaa tappotuomiota( uhrit totta kai miehiä), oli syytä uskoa ettei uhkaus ollut pelkkää poikien harmitonta pilailua.
Olen itse 172cm/165kg, enkä kanna mukanani kuin korkeintaan kuulakärkikynää. Jos olisin siinä tilanteessa toiminut niin kuin seurueen naiset, eli alkanut itkemään antaen jonkun muun (tässä tapauksessa jonkun naisista) hoitaa tilanne, olisi naisten kunnioitus minua kohtaan - kaikista feministisistä p*skapuheista huolimatta - ollut ikuisesti mennyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä:
-vähemmän kavereita ja tuttuja
-kukaan ei ikinä kehu eikä kukaan tule pyytämään numeroa tai kysymään kahville
-ei saa työpaikkoja ulkonäön takia
-ketään ei kiinnosta ongelmasi
-suurempi todennäköisyys joutua väkivaltarikoksen uhriksi
-jos teet lapsia niin erossa sinusta tulee pelkästään elareiden maksaja
-vaikeampi saada parisuhdetta koska vaihtoehtoja ei ole tarjottimella
-sinun odotetaan lähestyvän naisia ja maksavan treffeillä (ja sinun täytyy myös tietää että näin on ilman että kukaan kertoo)
-huonommat arvosanat koulussa (esimerkiksi käytöksestä et voi saada parempaa arvosanaa kuin 8)
-et voi puhua tunteista koska ketään ei kiinnosta
hihii mutta miehethän voivat pissata puskiin ja käydä illalla ulkona
Naisethan suorastaan rukoilevat miehiä puhumaan tunteista. On myös tavallista, että naispuolinen on ainoa, jolle mies voi tunteistaan puhua. Onko tämä sitten naisten itsensä vika, no enpä sanoisi. Sitä voi jokainen mies mielessään pohtia, miksi kulttuuri on sellainen, että miehellä ei oikein saisi olla tunteita, tai ainakaan niitä ei saisi mitenkään ilmaista (muuta kuin vihaa ja kateutta).
Olisiko jo aika korjata tämä juttu?
No minäpä kerron mistä se johtuu.
Kun nainen sanoo ettei miehen olisi hyvä osata puhua tunteista, se tulee perinteisten jämäkkyys-, rohkeus-, ja järkähtämättömyysvaatimusten lisäksi.
Miehen on siis tiedettävä tarkkaan milloin ja miten sopii puhua tunteista ja osoittaa heikkoutta, koska jos tässä veikkaa väärin, naisen halut ja ainakin tunnetasolla kunnioituskin miestä kohtaan katoavat saman tien.
Ettei = että?
Ja tuo on aivan totta.
Kun tosipaikka tulee, jokainen vähänkään fiksu mies tietää että puheet tunteellisista miehistä lentävät romukoppaan ja mieheltä odotetaan perinteistä roolia.
Esimerkki. Toissavuonna eräs paikallinen n. 190cm/100kg herrasmies ahdisteli seurueemme naisia, ja kun hänelle huomautettiin asiasta, ilmoitti hän pistävänsä huomauttelijan mukanaan olevalla puukolla kylmäksi jos en anna hänen "jutella daamien kanssa" rauhassa. Ottaen huomioon tämän yhteiskunnan tukipilarin saamaa kaksi aikaisempaa tappotuomiota( uhrit totta kai miehiä), oli syytä uskoa ettei uhkaus ollut pelkkää poikien harmitonta pilailua.
Olen itse 172cm/165kg, enkä kanna mukanani kuin korkeintaan kuulakärkikynää. Jos olisin siinä tilanteessa toiminut niin kuin seurueen naiset, eli alkanut itkemään antaen jonkun muun (tässä tapauksessa jonkun naisista) hoitaa tilanne, olisi naisten kunnioitus minua kohtaan - kaikista feministisistä p*skapuheista huolimatta - ollut ikuisesti mennyttä.
* 172cm/65kg
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä:
-vähemmän kavereita ja tuttuja
-kukaan ei ikinä kehu eikä kukaan tule pyytämään numeroa tai kysymään kahville
-ei saa työpaikkoja ulkonäön takia
-ketään ei kiinnosta ongelmasi
-suurempi todennäköisyys joutua väkivaltarikoksen uhriksi
-jos teet lapsia niin erossa sinusta tulee pelkästään elareiden maksaja
-vaikeampi saada parisuhdetta koska vaihtoehtoja ei ole tarjottimella
-sinun odotetaan lähestyvän naisia ja maksavan treffeillä (ja sinun täytyy myös tietää että näin on ilman että kukaan kertoo)
-huonommat arvosanat koulussa (esimerkiksi käytöksestä et voi saada parempaa arvosanaa kuin 8)
-et voi puhua tunteista koska ketään ei kiinnosta
hihii mutta miehethän voivat pissata puskiin ja käydä illalla ulkona
Naisethan suorastaan rukoilevat miehiä puhumaan tunteista. On myös tavallista, että naispuolinen on ainoa, jolle mies voi tunteistaan puhua. Onko tämä sitten naisten itsensä vika, no enpä sanoisi. Sitä voi jokainen mies mielessään pohtia, miksi kulttuuri on sellainen, että miehellä ei oikein saisi olla tunteita, tai ainakaan niitä ei saisi mitenkään ilmaista (muuta kuin vihaa ja kateutta).
Olisiko jo aika korjata tämä juttu?
No minäpä kerron mistä se johtuu.
Kun nainen sanoo ettei miehen olisi hyvä osata puhua tunteista, se tulee perinteisten jämäkkyys-, rohkeus-, ja järkähtämättömyysvaatimusten lisäksi.
Miehen on siis tiedettävä tarkkaan milloin ja miten sopii puhua tunteista ja osoittaa heikkoutta, koska jos tässä veikkaa väärin, naisen halut ja ainakin tunnetasolla kunnioituskin miestä kohtaan katoavat saman tien.
Kylläpä kuulostaa oudolta. Ei terve suhde perustu laskelmoinnille. Fiksu ihminen osaa myös sanoa "puhutaan tästä myöhemmin/haluan puhua tästä (tai jostakin). "
Heikkous, joka on haavoittuvuutta on aina arvostettavaa, siis sen kovismaskin riisuminen. Itsetuntoinen nainenhan rakastaa sitä, että mies on KOKONAINEN ihminen, ei mikään superhessu. Tää on ihan miesten oma harhaluulo että naiset rakastaisivat kovanaamoja. Jämäkkyys on ihan eri asia eikä se liity sukupuoleen. Kahdesta jämäkästä tulee hyvä pari, koska kumpikaan ei suostu pompotettavaksi eikä koe tarvetta pompottaa. Toisaalta on tilaa olla heikko ja väsynyt, kun tarve vaatii. Eikä tarkoita mitään itkupotkuraivareita aikuisella, tai jos tarkoittaa, sitä osataan pyytää anteeksi.
Ilman toisen kunnioitusta mistään ei tule mitään, mutta toisen alistamisen kanssa kunnioituksella ei ole mitään tekemistä. Rehellisyyden kanssa paljonkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehenä:
-vähemmän kavereita ja tuttuja
-kukaan ei ikinä kehu eikä kukaan tule pyytämään numeroa tai kysymään kahville
-ei saa työpaikkoja ulkonäön takia
-ketään ei kiinnosta ongelmasi
-suurempi todennäköisyys joutua väkivaltarikoksen uhriksi
-jos teet lapsia niin erossa sinusta tulee pelkästään elareiden maksaja
-vaikeampi saada parisuhdetta koska vaihtoehtoja ei ole tarjottimella
-sinun odotetaan lähestyvän naisia ja maksavan treffeillä (ja sinun täytyy myös tietää että näin on ilman että kukaan kertoo)
-huonommat arvosanat koulussa (esimerkiksi käytöksestä et voi saada parempaa arvosanaa kuin 8)
-et voi puhua tunteista koska ketään ei kiinnosta
hihii mutta miehethän voivat pissata puskiin ja käydä illalla ulkona
Naisethan suorastaan rukoilevat miehiä puhumaan tunteista. On myös tavallista, että naispuolinen on ainoa, jolle mies voi tunteistaan puhua. Onko tämä sitten naisten itsensä vika, no enpä sanoisi. Sitä voi jokainen mies mielessään pohtia, miksi kulttuuri on sellainen, että miehellä ei oikein saisi olla tunteita, tai ainakaan niitä ei saisi mitenkään ilmaista (muuta kuin vihaa ja kateutta).
Olisiko jo aika korjata tämä juttu?
No minäpä kerron mistä se johtuu.
Kun nainen sanoo ettei miehen olisi hyvä osata puhua tunteista, se tulee perinteisten jämäkkyys-, rohkeus-, ja järkähtämättömyysvaatimusten lisäksi.
Miehen on siis tiedettävä tarkkaan milloin ja miten sopii puhua tunteista ja osoittaa heikkoutta, koska jos tässä veikkaa väärin, naisen halut ja ainakin tunnetasolla kunnioituskin miestä kohtaan katoavat saman tien.
Ettei = että?
Ja tuo on aivan totta.
Kun tosipaikka tulee, jokainen vähänkään fiksu mies tietää että puheet tunteellisista miehistä lentävät romukoppaan ja mieheltä odotetaan perinteistä roolia.
Esimerkki. Toissavuonna eräs paikallinen n. 190cm/100kg herrasmies ahdisteli seurueemme naisia, ja kun hänelle huomautettiin asiasta, ilmoitti hän pistävänsä huomauttelijan mukanaan olevalla puukolla kylmäksi jos en anna hänen "jutella daamien kanssa" rauhassa. Ottaen huomioon tämän yhteiskunnan tukipilarin saamaa kaksi aikaisempaa tappotuomiota( uhrit totta kai miehiä), oli syytä uskoa ettei uhkaus ollut pelkkää poikien harmitonta pilailua.
Olen itse 172cm/165kg, enkä kanna mukanani kuin korkeintaan kuulakärkikynää. Jos olisin siinä tilanteessa toiminut niin kuin seurueen naiset, eli alkanut itkemään antaen jonkun muun (tässä tapauksessa jonkun naisista) hoitaa tilanne, olisi naisten kunnioitus minua kohtaan - kaikista feministisistä p*skapuheista huolimatta - ollut ikuisesti mennyttä.
No tuollainenhan on niitä miesten pikkuhommia, naiset tekevät isomman osa raflaillan järkkäämisestä kun on se metatyö ja kaikki.
"Naisten kokema väkivallan uhka"
Painotus sanalla kokema, koska todellinen väkivallan uhka on aivan hvetisti suurempi miehille. Valtaosa väkivallan uhreista kun on miehiä.
No mitä noille naisten esiin tuomille epäkohdille pitäisi, tai voisi tehdä?