Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koetko jostain jääväsi paitsi, kun sinun nuoruudessa ei ollut somea?
Ei facea, Instaa, snäppiä, jodelia, tinderiä, whatsappia.
Ehkä myöhemmin varhaisakuisuudessa sitten tuli IRC-Galleria ja chattihuoneet.
Kommentit (152)
Ei. Oli mese ja irc-galleria, mut mua kiusattii koulus ni kiusattii noiski. Jos ois ollu someja enemmän ni oisin varmaan kuollut jo oman käden kautta.
En käytä some appei yppei yms on vapaampi olo kun ei ole kännyn orja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Somessa on hyvätkin puolensa mutta en. Oli ihanaa treffailla ja seurustella nuorena kun ei ollut puhelimet häiritsemässä. Sitä on ehkä vaikea kuvitella mutta silloinen yhteydenpito riitti kun ei osannut nykyistä kuvitella.
Päin vastoin, ja siksipä en käytä somea nykyäänkään. Joskus käyn huvin vuoksi parilla keskustelupalstalla.
vm 80
En todellakaan. On tosi hyviä ja rikkaita muistoja lapsuuden kavereista, pihaleikeistä ja synttäreistä. Synttäreillä ei huudettu ja riehuttu, vaan oli oikeasti kivaa. Kirjeenvaihto oli ihana harrastus, varsinkin kun kirjoittaminen alkoi enemmän kiinnostaa. Ei tarvinnut kirjoittaessa kokoajan esiintyä jollekin isolle yleisölle. Pukeutumisen suhteenkin oli vähemmän sosiaalisia vaatimuksia.
Todella kaipaan tuota aineellisesti vaatimattomampaa, mutta sisällösesti rikkaampaa ja sometonta aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiat ymmärrettiin mutta niillä ei ollut nimeä, kuten narsismi.
En tiennyt useinkaan, teeskenneltiinkö tyhmää, vai olivatko ihmiset tietämättömiä, kuten tietysti itsekin, kunhan ajattelen, olisi ollut helpompaa kun nämä termit hallussa, keskustelu olisi sujunut paremmin.
Usein oli vain yhdestä henkilöstä kyse joka uskalsi tuoda epäkohdat esille. Siihen asti oltiin takapajuisia.
Lapsuuteni oli taatusti onnellisempi ilman somea kuin se olisi somen aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan. Elämä oli paljon helpompaa ja yksinkertaisempaa, ja sosiaalisempaa. Lapsena opittu/pakotettu liikunnan harrastus kannattelee vieläkin.
En koe. Joskus siinä 15 ikävuoden jälkeen tuli irc-galleria, mutta sitä nyt ei kai varsinaisesti voi laskea someksi, kun siellä kävi korkeintaan kerran päivässä pöytäkoneella, ei välttämättä edes päivittäin. Ei sellaista osaa kaivata mitä ei ole olemassakaan, koskee niin omaa nuoruuttani ilman somea kuin vanhempien sukupolvien nuoruutta ilman korvalappustereoita, sitä vanhempien sukupolvie nuoruutta ilman farkkuja jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koe jääneeni mistään paitsi. Ennen somea ihmiset liikkuivat paljon enemmän ja tutustuivat livenä muihin ihmisiin, onneksi olen elänyt sitä aikaa, omasta mielestäni olen kokenut paljon enemmän elämyksiä kuin nykynuoriso. Edelleen en oikein viitsi innostua paljon somesta, siihen riitti pari vuotta että sallin muiden kyttäillä, itse kyllästyin todella nopeasti.
N 43
En kaivannut kun en sellaisista tiennyt.
Olin tosi nätti ja hoikka nuorena mutta minusta ei ole yhtään kuvaa! Tilanne olisi eri jos olisi ollut tämä kulttuuri vaikken aktiivisesti nytkään kuvia ota.
Mutta siis hyvä ettei ollut somea. Olen syntynyt vuonna 1982.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on tallessa kymmenet kirjeet, joita kirjoittelimme mieheni kanssa 3 vuoden ajan ennen yhteenmuuttoa. Elämäni ihaninta viestintää ikinä :D
Lankapuhelimella juteltiin usein ystävien ja läheisten kanssa, ei kuitenkaan päivittäin. Osaan vieläkin ulkoa pari tärkeintä puhelinnumeroa noilta ajoilta.
Mutta oli jotenkin vapaaehtoisempaa tuo kanssakäyminen. Tyyliin "pitääpä soittaa Maijalle, kun en ole kuukauteen kuullut hänestä". Kauempana asuva entinen hyvä koulukaveri sai kirjen silloin tällöin. Kaukopuheluita ei paljon soiteltu, koska olivat kalliita.
Nykyinen työ- ja vapaa-ajan viestintä on jotenkin ahdistavaa, kuin olisi valvonnan alla kaiken aikaa.
Koen jääneeni paitsi siitä etten elänyt nuoruuttani 80-luvulla. En käsitä kuka someja kaipaa... keinotekoinen alusta johon koukkuuntuu, ei oikeaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luojan kiitos ei ollut somea. Ala-asteella pelattiin välitunnit polttopalloa, tikunryöstöä, tossupalloa... Laskettiin liukumäkeä. Ei todellakaan ollut mitään kännyköitä. Mitenhän nykyään, leikkiikö ala-asteikäiset vielä välitunnit? Jos mentiin kaverille kylään, niin leikittiin, oltiin ulkona. IRC-galleria ja mese oli. Oli kyllä hyvä lapsuus.
Tekstareita tai muita vastaavia yksityisiä viestintäkanavia olisin voinut kaivatakin, ja keskustelupalstoja, mutta en mitään esiintymiskanavia.
10-15 vuoden päästä joku kyselee somesukupolvelta, kokevatko he jääneensä paitsi kun ei ollut asiaa x tai y. Snapchatit, jodelit, tinderit yms. tulee vielä olemaan huvittavia, antiikkisia keksintöjä.
Herranjestas en todellakaan! Olisi ollut ihan hirveää kasvaa niin että pitäisi koko ajan olla jossain tarjottimella toisten arvioitavana. Säälin todella todella tämän päivän tyttöjä. Kuvitelkaa nyt, tunkea törröhuulikuvia joka tuuttiin ja sitten odotella että tykkääkö joku. Ihan hirveää.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut facea, Instaa, snäppiä, jodelia, tinderiä, whatsappia, vaan kirjoja oli ja niitä lukemalla oppi suomea.
Ap ei varmaan edes huomaa virhettään, pitäisi olla "Koetko jääneesi jostakin paitsi..."
Pissis ei tarvitse aikamuotoja, kun pitää somettaa tässä ja nyt.
Eikö ap nimenomaan kysynytkin, että koetko jääneesi jostain paitsi?
Alue: Aihe vapaa
Ei harmita somettomuus ja netittömyydessäkin harmittaa ainoastaan musiikin vaikea saatavuus.