Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten myöhään voi vaihtaa alaa niin että käytännössä kuitenkin voi työllistyä?
16.05.2020 |
Olen kuullut tutuilta esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat siinä 40—50-vuotiaina menneet lääkikseen tai valmistuneet sairaanhoitajiksi. Joku näistä vissiin on saanut ihan töitäkin ilman ongelmia. En ole kyseiselle alalle hakemassa enkä tuon ikäinen, mutta kaipaisin esimerkkejä siitä, miten nämä ensimmäisen kierroksen jälkeen tehdyt valinnat ovat käytännössä toimineet. Voiko 40-vuotias hakea oikikseen ja työllistyä opintojen jälkeen? Voiko 30-vuotias opiskella kaupan alaa ja saada hyvin töitä?
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
> Voiko 40-vuotias hakea oikikseen ja työllistyä opintojen jälkeen?
Ei ja ei.
Ok, kiitos vastauksesta. Miksi ei? Työnantajat ei huoli vai ei ammattitaito kehity tarpeeksi?
Ehkä osin siksi, että oikiksessa olevat tekevät harjoittelijoina töitä koko opiskeluajan. Helsingissä harjoittelu on palkallista, muualla maassa palkatonta. Onko sinulla varaa olla 5 vuotta töissä palkatta? Koska jos et ole harjoittelijana lakifirmoissa, on työllistyminen muualle kuin alan hanttihommiin aika lailla heikkoa. Jos lakimiehenä firmassa tienaat yli 6000 e/kk, niin riittääkö valtiolla tienattu 3400 e/kk sinulle?
Kuinka monta prosenttia lakimiehistä edes on lakifirmoissa, varsinkaan sen jälkeen kun alkaa perheenperustaminen olla ajankohtaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kumpikaan näistä. aikuisena alaa vaihtaneista tutuista ei ollut mitenkään varakas, ei perintöjä tai rikkaita puolisoita. Elämäntyylistä joutunut toki tinkimään opiskellessa.
Mikä oli aiempi kirjoituksesi? Täällä kommentoitiin esim noita sijoitusneuvojia ja copywritereita - heillä on varmasti ollut taloudelliset rahkeet hakeutua huonosti palkatuille aloille. Jos opiskelee työllistävään ja kohtuullisesti palkattuun ammattiin on monellakin varaa siihen opiskeluaikaiseen elintason laskuun kun kuitenkin parempaa on luvassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis ap tässä moikka, ja kyllä, olen jo käyttänyt kaikki opintotuet korkeakouluopintoihin. Mietin kuitenkin että jos opiskelisi yliopistossa ihan toisen alan. Kiinnostaisi kieltämättä onko mitään yliopistotutkintoa mahdollista opiskella ilman että on päiväsaikaan läsnä, koska minulla on kokoaikatyö, jolla maksan kaikki kulut mukavasti. Päätä on, selvittäisin kyllä kaikki tentit suit sait, mutta läsnäolopakko on sellainen joidenkin kurssien syöpä, josta ei ole mitään hyötyä.
Mikä ala on nykyään ja mikä kiinnostaa? Kyllähän jatko-opinnot ovat mahdollisia myös verkkokursseilla nykyään ja avoimessa yliopistossa, jos rahaa kerran löytyy. Soita yliopistojen opintotoimistoihin, niin selviää. Käsittääkseni teknillisellä ja luonnontieteellisillä aloilla voi olla harjoituskursseja labroissa, joissa oltava paikalla mutta kysymällä selviää. Kokonaisen uuden perustutkinnon suorittaminen etänä ei ole mahdollista vai onko? Esim.opettajankoulutuksessa on pakollinen opetusharjoittelu jos opetuskokemusta ei ole lainkaan., samoin monella muulla alalla on harjoitteluja.
Siis minun tilanteeni on se, että jos voi etänä suorittaa tutkinnon niin vain taivas on rajana. Olin aiemmin korkeakoulutetulla alalla, nyt duunarialalla mutta kohtuullisella palkalla koska esimiestyö, mutta kiinnostaisi palata jälleen korkeammalle asteelle. Mutta tuet on käytetty ja etäopiskelu se ainoa oljenkorsi tällä hetkellä.
Mikä kiinnostaa? Opiskelu itsessään enemmän kuin mikään ala?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis ap tässä moikka, ja kyllä, olen jo käyttänyt kaikki opintotuet korkeakouluopintoihin. Mietin kuitenkin että jos opiskelisi yliopistossa ihan toisen alan. Kiinnostaisi kieltämättä onko mitään yliopistotutkintoa mahdollista opiskella ilman että on päiväsaikaan läsnä, koska minulla on kokoaikatyö, jolla maksan kaikki kulut mukavasti. Päätä on, selvittäisin kyllä kaikki tentit suit sait, mutta läsnäolopakko on sellainen joidenkin kurssien syöpä, josta ei ole mitään hyötyä.
Mikä ala on nykyään ja mikä kiinnostaa? Kyllähän jatko-opinnot ovat mahdollisia myös verkkokursseilla nykyään ja avoimessa yliopistossa, jos rahaa kerran löytyy. Soita yliopistojen opintotoimistoihin, niin selviää. Käsittääkseni teknillisellä ja luonnontieteellisillä aloilla voi olla harjoituskursseja labroissa, joissa oltava paikalla mutta kysymällä selviää. Kokonaisen uuden perustutkinnon suorittaminen etänä ei ole mahdollista vai onko? Esim.opettajankoulutuksessa on pakollinen opetusharjoittelu jos opetuskokemusta ei ole lainkaan., samoin monella muulla alalla on harjoitteluja.
Siis minun tilanteeni on se, että jos voi etänä suorittaa tutkinnon niin vain taivas on rajana. Olin aiemmin korkeakoulutetulla alalla, nyt duunarialalla mutta kohtuullisella palkalla koska esimiestyö, mutta kiinnostaisi palata jälleen korkeammalle asteelle. Mutta tuet on käytetty ja etäopiskelu se ainoa oljenkorsi tällä hetkellä.
Mikä kiinnostaa? Opiskelu itsessään enemmän kuin mikään ala?
Minua kiinnostaa kaikkein eniten esimies/johtaja/talousasioistahuolehtivan-työ. Alalla ei niin väliä. Edellä mainituissa olen hyvä, muussa en niinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useita tuttavia on vaihtanut maatalous-, luonto -ja puutarha-alalle viime vuosina (kauan ennen koronaa). On saatettu opiskella korkeakoulututkinto ja työskennelty sillä alalla, mutta neljänkympin napsahtaessa mittariin on vaihdettu maanläheisempään työhön menestyksekkäästi. Esimerkkejä: kääntäjä -> maatalousyrittäjä; copywriter mainostoimistossa -> eräopas; sijoitusneuvoja -> puutarhuri.
Tunnen itsekin käden ammatteihin vaihtaneita entisiä toimistorottia. Yhteistä jokaiselle on se, että heillä on muhkea alkupääoma, joko hyvän tulotason, optioiden tms., perinnön, lottovoiton (kyllä) tai miten vaan mutta rahaa on ollut. Lisäksi useimmilla varakas, hyvin tienaava puoliso, joka huolehtii että elämästä ei puutu perusjuttuja kuten katto pään päältä tai ruoka pöydästä. Siinä kelpaa puolison "harrastaa".
Aika moni tuntemistani on tässä vuosien varrella palannut takaisin entisiin hommiinsa. Tulottomana "taiteileminen" tai kyynärpäitä myöten ravassa möyriminen on kivaa aikansa, kunnes alkaa kiristää parisuhteessa ja laskut alkaa kasaantua. Joku on onnistunutkin, joskus vasta kun ovat vaihtaneet alaa useamman kerran. Yhteistä näille on se, että rahoitus oli ja on kunnossa.
Mahtaa tulla yllätyksenä että ne ~2000 kuussa -duunit, jotka ovat enemmän duunari tms. suorittavaa hommaa, eivät olekaan mitään leppoisia, stressittömiä töitä, kuten ajattelee ylemmän keskiluokan uraputkessa.
Stressi on ainakin tiukkaa työtahtia, hoitotyössä myös vastuuta. Toisaalta työkohteissa voi olla eroja, mutta kyllähän työn mitoitus on kiristynyt, joissain ihan kipurajalle asti.
Itse opiskelisin puutarha-alaa omaksi ilokseni. Niinkai moni tekeekin. Duunaritöissä on myös paljon keikkahommia tarjolla. Eli lisätuloina noita voi myös ajatella. Yli 50v. kannattaa miettiä omaa kuntoa ja jaksamista realistisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ainakin omassa kotikunnassani on jatkuvasti auki maatalouslomittajien paikkoja. Lomittajista on suoranainen pula. Toki jos kuvittelee maataloustöiden olevan "kuopsuttelua" tai "downshiftaamista", tulee pettymään.
Vierailija kirjoitti:
No ainakin omassa kotikunnassani on jatkuvasti auki maatalouslomittajien paikkoja. Lomittajista on suoranainen pula. Toki jos kuvittelee maataloustöiden olevan "kuopsuttelua" tai "downshiftaamista", tulee pettymään.
Harva taitaa haluta maatalouslomittajaksi vaan ihmisten pihoja suunnittelemaan ja kukkakimppuja tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa myös ottaa huomioon maailman tilanne. Olen onnellinen, että olen tällä hetkellä sosiaalityön tehtävissä, meistä on pulaa eikä meitä olla irtisanomassa ihan äkkiä.
Aika lavea käsite. Eli oletko sosiaalityöntekijä, sosionomi vai lähihoitaja?
Eikös sosionomejakin kouluteta joka niemeen ja notkoon? Yli tarpeen. Joutuvat sitten lähihoitajan hommiin, jos niihinkään. Sos.työntekijäpula sen sijaan on todellinen. Vaativaa työtä.
Sosionomillakin on eri suuntautumisia, eli onko sitten esim varhaiskasvatuksen, lastensuojelun vai aikuissosiaalityön sosionomi.
Ja on vaativa työkenttä.
Vierailija kirjoitti:
Kumpikaan näistä. aikuisena alaa vaihtaneista tutuista ei ollut mitenkään varakas, ei perintöjä tai rikkaita puolisoita. Elämäntyylistä joutunut toki tinkimään opiskellessa.
Sama minulla ja paljosta piti tinkiä. Ei lomamatkoja eikä mitään rahaa vieviä huveja, ravintoloita eikä festareita vaikka on puoliso. Puoliso ei ole mitään huveja velvollinen kustantamaan jos ei ole omia varoja niihin. Harvalla niin varakasta puolisoa on nykypäivänä. Puolisoni toki lainasi jos jotain vähän isompia hankintoja tuli tai ollut aina juuri silloin rahaa kun tarvitsi bussilippua ladata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpikaan näistä. aikuisena alaa vaihtaneista tutuista ei ollut mitenkään varakas, ei perintöjä tai rikkaita puolisoita. Elämäntyylistä joutunut toki tinkimään opiskellessa.
Mikä oli aiempi kirjoituksesi? Täällä kommentoitiin esim noita sijoitusneuvojia ja copywritereita - heillä on varmasti ollut taloudelliset rahkeet hakeutua huonosti palkatuille aloille. Jos opiskelee työllistävään ja kohtuullisesti palkattuun ammattiin on monellakin varaa siihen opiskeluaikaiseen elintason laskuun kun kuitenkin parempaa on luvassa.
Sijoitusneuvojalla varmaan eri tavalla. Sihteerikaverini tienasi noin 2500€/kk ja IT-alalla töissä olleella kaverillakaan ei mitään isoja säästöjä ollut. Nyt hammaskääkärinä toki tienaa hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpikaan näistä. aikuisena alaa vaihtaneista tutuista ei ollut mitenkään varakas, ei perintöjä tai rikkaita puolisoita. Elämäntyylistä joutunut toki tinkimään opiskellessa.
Mikä oli aiempi kirjoituksesi? Täällä kommentoitiin esim noita sijoitusneuvojia ja copywritereita - heillä on varmasti ollut taloudelliset rahkeet hakeutua huonosti palkatuille aloille. Jos opiskelee työllistävään ja kohtuullisesti palkattuun ammattiin on monellakin varaa siihen opiskeluaikaiseen elintason laskuun kun kuitenkin parempaa on luvassa.
Sijoitusneuvojalla varmaan eri tavalla. Sihteerikaverini tienasi noin 2500€/kk ja IT-alalla töissä olleella kaverillakaan ei mitään isoja säästöjä ollut. Nyt hammaskääkärinä toki tienaa hyvin.
Sitä juuri. Hammaslääkäriksi kannattaa opiskella, joksikin muinaistekniikan artesaaniksi ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
> Voiko 40-vuotias hakea oikikseen ja työllistyä opintojen jälkeen?
Ei ja ei.
Ok, kiitos vastauksesta. Miksi ei? Työnantajat ei huoli vai ei ammattitaito kehity tarpeeksi?
Ensikertalaiskiintiö ja ei opintorahaa. Muistaakseni muukin este.
Miksi alapeukutitte? Jotain rakentavaa sanottavaa asiasta?
Ensiksikin oikikseen voi päästä olematta ensikertalainen ja toiseksi opintoraha ei ole ikään sidottu. Lisäksi työssäkäyvä voi hyödyntää myös aikuiskoulutustukea.
Mutta kyseessä oli työtön. Sitä paitsi aikuiskoulutustukea saa vain 2 vuotta. Ja oikeasti ensikertalaiskiintiö on vaikeuttanut muiden sisäänpääsyä.
Jos nyt katsot ylempää mitä kysyttiin ja mitä vastasit. Ei kysytty työttömän opiskelusta, ei kerrottu ettei saataisi opintotukea, eikä kerrottu että olisi jo tutkinto ja vaikka olisikin, ei ole mahdotonta päästä sisään.
Ketjun nimi on:
"Miten myöhään voi vaihtaa alaa niin että käytännössä kuitenkin voi työllistyä?"
Eli siis ei ole työssä.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu alasta. Olisin viiskymppisenä opiskellut tietyn alan vain omaksi iloksi eikä tarkoitustakaan työllistyä sille. Jätin kesken kun ei kestänyt sitä osan opettajista vittumaisuutta että mitäs täällä turhaan teet, sanottiin iäkkäille ihan suoraan. Ei edes omaksi iloksi saanut opiskella ja mitä se heiltä olisi pois ollut. Kamala keskeyttämisprosentti siellä ja aluksi sanottiin että voi voi, tervetuloa vaikka kuuskymppinenkin vielä ehtii.
Kuka sitä tosissaan tietää 40-50v opiskellessa uutta alaa työllistyykö sille enään, ei kukaan tai hyvin harva. Mutta onhan se parempaa ajnkulua välillä kuin olla täysin työttömänä. Maksaisin jopa siitä että saisi jotain mielenkiintoista opiskella ihan omaksi iloksi että pysyy vähän yhteiskunnan kehityksessä mukana.
Opettajan asenne on ihan ymmärrettävä. Yhteiskunta tarjoaa opetusta nimenomaan siksi, että sillä työllistyttäisiin, hankittaisiin oma toimeentulo ja maksettaisiin veroina takaisin. Opinnoista enemmän hyötyvän ei pitäisi jäädä rannalle harrastelijoiden takia. Kansalais- ja aikuisopistot ja avoimet yliopistot on täynnä erilaisia sivistys- ja harrastekursseja, joten mene sinne. Maksaa, mutta on edullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monia tunnen joilla on hoitoalan koulutus eikä ole alallalla ollut päivääkään tai jonkun lyhyen ajan 1-10- vuotta korkeintaan ja sitten alkaa vaihtamaan alaa. Kaikkein myrkyllisin ala on parturi-kampaaja ja suurin osa joutuu lopettamaan kun allergisoituu niille myrkyille. Tai vaihtaa alaa muuten vain kun huomaa ettei se olekkaan ihan sellaista mitä kuvitteli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
> Voiko 40-vuotias hakea oikikseen ja työllistyä opintojen jälkeen?
Ei ja ei.
Ok, kiitos vastauksesta. Miksi ei? Työnantajat ei huoli vai ei ammattitaito kehity tarpeeksi?
Ensikertalaiskiintiö ja ei opintorahaa. Muistaakseni muukin este.
Miksi alapeukutitte? Jotain rakentavaa sanottavaa asiasta?
Ensiksikin oikikseen voi päästä olematta ensikertalainen ja toiseksi opintoraha ei ole ikään sidottu. Lisäksi työssäkäyvä voi hyödyntää myös aikuiskoulutustukea.
Mutta kyseessä oli työtön. Sitä paitsi aikuiskoulutustukea saa vain 2 vuotta. Ja oikeasti ensikertalaiskiintiö on vaikeuttanut muiden sisäänpääsyä.
Jos nyt katsot ylempää mitä kysyttiin ja mitä vastasit. Ei kysytty työttömän opiskelusta, ei kerrottu ettei saataisi opintotukea, eikä kerrottu että olisi jo tutkinto ja vaikka olisikin, ei ole mahdotonta päästä sisään.
Ketjun nimi on:
"Miten myöhään voi vaihtaa alaa niin että käytännössä kuitenkin voi työllistyä?"
Eli siis ei ole työssä.
Sun lukutaito on todella olematon. Kerron nyt uutisena, että ihan työssäolevakin toivoo alan vaihdolta myös työpaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpikaan näistä. aikuisena alaa vaihtaneista tutuista ei ollut mitenkään varakas, ei perintöjä tai rikkaita puolisoita. Elämäntyylistä joutunut toki tinkimään opiskellessa.
Mikä oli aiempi kirjoituksesi? Täällä kommentoitiin esim noita sijoitusneuvojia ja copywritereita - heillä on varmasti ollut taloudelliset rahkeet hakeutua huonosti palkatuille aloille. Jos opiskelee työllistävään ja kohtuullisesti palkattuun ammattiin on monellakin varaa siihen opiskeluaikaiseen elintason laskuun kun kuitenkin parempaa on luvassa.
Sijoitusneuvojalla varmaan eri tavalla. Sihteerikaverini tienasi noin 2500€/kk ja IT-alalla töissä olleella kaverillakaan ei mitään isoja säästöjä ollut. Nyt hammaskääkärinä toki tienaa hyvin.
Joutuuko hammaslääketieteellisessä katsomaan kuolleita? Itse en hakenut aiemmin lääkikseen tästä syystä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
> Voiko 40-vuotias hakea oikikseen ja työllistyä opintojen jälkeen?
Ei ja ei.
Ok, kiitos vastauksesta. Miksi ei? Työnantajat ei huoli vai ei ammattitaito kehity tarpeeksi?
Ensikertalaiskiintiö ja ei opintorahaa. Muistaakseni muukin este.
Miksi alapeukutitte? Jotain rakentavaa sanottavaa asiasta?
Ensiksikin oikikseen voi päästä olematta ensikertalainen ja toiseksi opintoraha ei ole ikään sidottu. Lisäksi työssäkäyvä voi hyödyntää myös aikuiskoulutustukea.
Mutta kyseessä oli työtön. Sitä paitsi aikuiskoulutustukea saa vain 2 vuotta. Ja oikeasti ensikertalaiskiintiö on vaikeuttanut muiden sisäänpääsyä.
Jos nyt katsot ylempää mitä kysyttiin ja mitä vastasit. Ei kysytty työttömän opiskelusta, ei kerrottu ettei saataisi opintotukea, eikä kerrottu että olisi jo tutkinto ja vaikka olisikin, ei ole mahdotonta päästä sisään.
Ketjun nimi on:
"Miten myöhään voi vaihtaa alaa niin että käytännössä kuitenkin voi työllistyä?"
Eli siis ei ole työssä.
Olen työssä. Kysymys oli, että jos vaihtaa alaa mitkä työllistymisnäkymät.
ap
Itse tiedän useamman 40-50-vuotiaan alanvaihtajan. Yleisimmät ammatit oli lähihoitaja, jolla työllistyy hyvin ja puutarhuri, joka on periaatteessa kivaa mutta ei työllistä hyvin (pieni palkka ja harva saa ympärivuotisesti töitä).
Vierailija kirjoitti:
Ensikertalaiskiintiö koskee vain vuonna 2014 tai sen jälkeen koulupaikan ottaneita. Eli jos tuota ennen on ottanut koulupaikan vastaan, niin ei joudu siihen alempaan kastiin.
TAI jos on jo väh. AMK-tutkinto suoritettuna. Itse olen valmistunut vuonna 2004, mutta en todellakaan ole missään ensikertalaiskiintiössä.
Alue: Aihe vapaa
Siis minun tilanteeni on se, että jos voi etänä suorittaa tutkinnon niin vain taivas on rajana. Olin aiemmin korkeakoulutetulla alalla, nyt duunarialalla mutta kohtuullisella palkalla koska esimiestyö, mutta kiinnostaisi palata jälleen korkeammalle asteelle. Mutta tuet on käytetty ja etäopiskelu se ainoa oljenkorsi tällä hetkellä.