Miten myöhään voi vaihtaa alaa niin että käytännössä kuitenkin voi työllistyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

> Voiko 40-vuotias hakea oikikseen ja työllistyä opintojen jälkeen?

Ei ja ei.

Ok, kiitos vastauksesta. Miksi ei? Työnantajat ei huoli vai ei ammattitaito kehity tarpeeksi?

Ensikertalaiskiintiö ja ei opintorahaa. Muistaakseni muukin este.

Miksi alapeukutitte? Jotain rakentavaa sanottavaa asiasta?

Ensiksikin oikikseen voi päästä olematta ensikertalainen ja toiseksi opintoraha ei ole ikään sidottu. Lisäksi työssäkäyvä voi hyödyntää myös aikuiskoulutustukea.

Mutta kyseessä oli työtön. Sitä paitsi aikuiskoulutustukea saa vain 2 vuotta. Ja oikeasti ensikertalaiskiintiö on vaikeuttanut muiden sisäänpääsyä.

Jos nyt katsot ylempää mitä kysyttiin ja mitä vastasit. Ei kysytty työttömän opiskelusta, ei kerrottu ettei saataisi opintotukea, eikä kerrottu että olisi jo tutkinto ja vaikka olisikin, ei ole mahdotonta päästä sisään.

Röntgenhoitajaopiskelijoissa melkein kaikki ovat tehneet jotain muuta sitä ennen. Alanvaihtajia on paljon. Ryhmässäni oli monta yli 40-vuotiasta, ja kyllä saivat kaikki töitä. Koulutus kestää 3,5 vuotta, mutta hyvällä suunnittelulla siitä saa lyhennettyä puoli vuotta pois. Jos on aiempia opintoja, joita pystyy hyväksilukemaan, niin voi onnistua valmistua 2,5 vuodessakin. Ja oman alan töitä saa tehdä jo 140 opintopisteen jälkeen. Palkka on toki vähän pienempi.

Palkka ei päätä huimaa. Jos menee sairaalaan, niin luultavasti joutuu tekemään vuorotyötä. Paitsi jossain isotoopeissa ei tarvitse. Alan hyviä puolia ovat monipuolisuus, stressittömyys ja se että on aina töitä.

Vierailija kirjoitti:

Useita tuttavia on vaihtanut maatalous-, luonto -ja puutarha-alalle viime vuosina (kauan ennen koronaa). On saatettu opiskella korkeakoulututkinto ja työskennelty sillä alalla, mutta neljänkympin napsahtaessa mittariin on vaihdettu maanläheisempään työhön menestyksekkäästi. Esimerkkejä: kääntäjä -> maatalousyrittäjä; copywriter mainostoimistossa -> eräopas; sijoitusneuvoja -> puutarhuri.

Tunnen itsekin käden ammatteihin vaihtaneita entisiä toimistorottia. Yhteistä jokaiselle on se, että heillä on muhkea alkupääoma, joko hyvän tulotason, optioiden tms., perinnön, lottovoiton (kyllä) tai miten vaan mutta rahaa on ollut. Lisäksi useimmilla varakas, hyvin tienaava puoliso, joka huolehtii että elämästä ei puutu perusjuttuja kuten katto pään päältä tai ruoka pöydästä. Siinä kelpaa puolison "harrastaa".

Aika moni tuntemistani on tässä vuosien varrella palannut takaisin entisiin hommiinsa. Tulottomana "taiteileminen" tai kyynärpäitä myöten ravassa möyriminen on kivaa aikansa, kunnes alkaa kiristää parisuhteessa ja laskut alkaa kasaantua. Joku on onnistunutkin, joskus vasta kun ovat vaihtaneet alaa useamman kerran. Yhteistä näille on se, että rahoitus oli ja on kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Naisilla tutkitusti vaikuttaa ulkonäkö työllistymiseen toisin kuin miehillä. Lihavuus on yksinään jo työllistymisen este riippumatta pätevyydestä joillakin aloilla. Työllistyminen riippuu siis lukuisista asioista nykyään. 26

Tuo on ihan totta. Tupakointi on toinen este. Tosin olen lihavia nuoria ja iäkkäämpiäkin nähnyt kaupan kassoilla, että siihen työhön se ulkonäkö rasismi ei ole niin tiukkaa. Lihava voi olla terveempi kuin hoikka ja sisukkaampi parempikuntoinen jos on liikkuvainen lihava eikä sairauksia, ettei ole aina karvoihin katsomista.  Itse liikuin paljon nuorena mutta en ollut koskaan normaalipainoinen. Vasta nyt viiskymppisenä alkanut erinäisiä vaivoja tulemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useita tuttavia on vaihtanut maatalous-, luonto -ja puutarha-alalle viime vuosina (kauan ennen koronaa). On saatettu opiskella korkeakoulututkinto ja työskennelty sillä alalla, mutta neljänkympin napsahtaessa mittariin on vaihdettu maanläheisempään työhön menestyksekkäästi. Esimerkkejä: kääntäjä -> maatalousyrittäjä; copywriter mainostoimistossa -> eräopas; sijoitusneuvoja -> puutarhuri.

Mites toisinpäin, maanläheisestä korkealentoisempaan? :/

Paremmin onnistuu niin päin, koska silloin pohjalta aloittaminen ei ole ongelma ja urakehitys on looginen.

Ap kyselee siis huvikseen näitä asioita pysyvässä työpaikassaan? Kerropa ikäsi ha nykyinen työsi niin voimme spekuloida uudelleentyöllistymisellä. Muuten koko keskustelu on turhaa.

No siis ap tässä moikka, ja kyllä, olen jo käyttänyt kaikki opintotuet korkeakouluopintoihin. Mietin kuitenkin että jos opiskelisi yliopistossa ihan toisen alan. Kiinnostaisi kieltämättä onko mitään yliopistotutkintoa mahdollista opiskella ilman että on päiväsaikaan läsnä, koska minulla on kokoaikatyö, jolla maksan kaikki kulut mukavasti. Päätä on, selvittäisin kyllä kaikki tentit suit sait, mutta läsnäolopakko on sellainen joidenkin kurssien syöpä, josta ei ole mitään hyötyä.

Kaveri meni oikikseen, valmistui 46-vuotiaana ja alan töihin jo graduntekovaiheessa. Tosi moni 4-kymppinen tuttava opiskelee työn ohella, esim. kauppakorkeasta yksi meinaa valmistua 5 vuoden sisällä ja yhdellä elintarviketieteistä maisteri tekemättä. Itse olen myös hakemassa yliopistoon unelmieni alalle. Sinne on vaikea päästä, mutta mulle on ihan ok valmistua vaikka 5-kymppisenä. Olen nyt 40-vuotias. Meillä on vain yksi elämä, työ- ja opiskelumaailma muuttuu kokoajan. Kannattaa tavoitella unelmiaan ja kehittää itseään. Vaikka kaikkea ei saisi maaliin asti, voi uusia ovia avautua, eikä yrittäminen ja oppiminen ole pois mistään, päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useita tuttavia on vaihtanut maatalous-, luonto -ja puutarha-alalle viime vuosina (kauan ennen koronaa). On saatettu opiskella korkeakoulututkinto ja työskennelty sillä alalla, mutta neljänkympin napsahtaessa mittariin on vaihdettu maanläheisempään työhön menestyksekkäästi. Esimerkkejä: kääntäjä -> maatalousyrittäjä; copywriter mainostoimistossa -> eräopas; sijoitusneuvoja -> puutarhuri.

Tunnen itsekin käden ammatteihin vaihtaneita entisiä toimistorottia. Yhteistä jokaiselle on se, että heillä on muhkea alkupääoma, joko hyvän tulotason, optioiden tms., perinnön, lottovoiton (kyllä) tai miten vaan mutta rahaa on ollut. Lisäksi useimmilla varakas, hyvin tienaava puoliso, joka huolehtii että elämästä ei puutu perusjuttuja kuten katto pään päältä tai ruoka pöydästä. Siinä kelpaa puolison "harrastaa".

Aika moni tuntemistani on tässä vuosien varrella palannut takaisin entisiin hommiinsa. Tulottomana "taiteileminen" tai kyynärpäitä myöten ravassa möyriminen on kivaa aikansa, kunnes alkaa kiristää parisuhteessa ja laskut alkaa kasaantua. Joku on onnistunutkin, joskus vasta kun ovat vaihtaneet alaa useamman kerran. Yhteistä näille on se, että rahoitus oli ja on kunnossa.

Samaa mieltä. Nämä on juuri varakkaiden downshiftausammatteja. Ei kyllä kannata burnoutista kärsivän lähärin tai palkanlaskijan miettiä mitään maan kuopsuttamista uudeksi uraksi ellei ole varma että persaus kestää työn kausiluonteisuuden ja pienet tulot.

Vierailija kirjoitti:

Naisilla tutkitusti vaikuttaa ulkonäkö työllistymiseen toisin kuin miehillä. Lihavuus on yksinään jo työllistymisen este riippumatta pätevyydestä joillakin aloilla. Työllistyminen riippuu siis lukuisista asioista nykyään. 26

Aikamoista mutuilua. Minä olen huomannut, että lihavat pääsevät yleensä paremmin työyhteisöön mukaan ja heitä suositaan. Laihan täytyy todistella olevansa pätevä, fiksu ja mukava. Miksi? Joska lihavat suosivat lihavia ja lihavia on enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla tutkitusti vaikuttaa ulkonäkö työllistymiseen toisin kuin miehillä. Lihavuus on yksinään jo työllistymisen este riippumatta pätevyydestä joillakin aloilla. Työllistyminen riippuu siis lukuisista asioista nykyään. 26

Aikamoista mutuilua. Minä olen huomannut, että lihavat pääsevät yleensä paremmin työyhteisöön mukaan ja heitä suositaan. Laihan täytyy todistella olevansa pätevä, fiksu ja mukava. Miksi? Joska lihavat suosivat lihavia ja lihavia on enemmän.

Komppaan. Omissa työpaikoissa kyllä pulskat naiset on esimiestehtävissä ja laihat juoksee heidän asioilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa myös ottaa huomioon maailman tilanne. Olen onnellinen, että olen tällä hetkellä sosiaalityön tehtävissä, meistä on pulaa eikä meitä olla irtisanomassa ihan äkkiä.

Aika lavea käsite. Eli oletko sosiaalityöntekijä, sosionomi vai lähihoitaja?

Eikös sosionomejakin kouluteta joka niemeen ja notkoon? Yli tarpeen. Joutuvat sitten lähihoitajan hommiin, jos niihinkään. Sos.työntekijäpula sen sijaan on todellinen. Vaativaa työtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useita tuttavia on vaihtanut maatalous-, luonto -ja puutarha-alalle viime vuosina (kauan ennen koronaa). On saatettu opiskella korkeakoulututkinto ja työskennelty sillä alalla, mutta neljänkympin napsahtaessa mittariin on vaihdettu maanläheisempään työhön menestyksekkäästi. Esimerkkejä: kääntäjä -> maatalousyrittäjä; copywriter mainostoimistossa -> eräopas; sijoitusneuvoja -> puutarhuri.

Tunnen itsekin käden ammatteihin vaihtaneita entisiä toimistorottia. Yhteistä jokaiselle on se, että heillä on muhkea alkupääoma, joko hyvän tulotason, optioiden tms., perinnön, lottovoiton (kyllä) tai miten vaan mutta rahaa on ollut. Lisäksi useimmilla varakas, hyvin tienaava puoliso, joka huolehtii että elämästä ei puutu perusjuttuja kuten katto pään päältä tai ruoka pöydästä. Siinä kelpaa puolison "harrastaa".

Aika moni tuntemistani on tässä vuosien varrella palannut takaisin entisiin hommiinsa. Tulottomana "taiteileminen" tai kyynärpäitä myöten ravassa möyriminen on kivaa aikansa, kunnes alkaa kiristää parisuhteessa ja laskut alkaa kasaantua. Joku on onnistunutkin, joskus vasta kun ovat vaihtaneet alaa useamman kerran. Yhteistä näille on se, että rahoitus oli ja on kunnossa.

Se on juuri näin. Jostakin syystä tästä faktasta ei koskaan kirjoiteta tai puhuta. Se on raha, raha ja vielä kerran raha joka mahdollistaa ja jonka puute orjuuttaa.

Tuttuni ovat tehneet muutoksia nelikymppisenä, yksi vaihtoi sihteerityyppisistä töistä laboratorioon, en muista oikeaa työnimikettä mutta tutkii erilaisia materiaaleja.

Toinen vaihtoi it-alalta hammaslääkäriksi oikein onnistuneesti, opiskeli ansiosidonnaisen turvin tultuaan irtisanotuksi yt-neuvotteluissa.

Vierailija kirjoitti:

No siis ap tässä moikka, ja kyllä, olen jo käyttänyt kaikki opintotuet korkeakouluopintoihin. Mietin kuitenkin että jos opiskelisi yliopistossa ihan toisen alan. Kiinnostaisi kieltämättä onko mitään yliopistotutkintoa mahdollista opiskella ilman että on päiväsaikaan läsnä, koska minulla on kokoaikatyö, jolla maksan kaikki kulut mukavasti. Päätä on, selvittäisin kyllä kaikki tentit suit sait, mutta läsnäolopakko on sellainen joidenkin kurssien syöpä, josta ei ole mitään hyötyä.

Mikä ala on nykyään ja mikä kiinnostaa? Kyllähän jatko-opinnot ovat mahdollisia myös verkkokursseilla nykyään ja avoimessa yliopistossa, jos rahaa kerran löytyy. Soita yliopistojen opintotoimistoihin, niin selviää. Käsittääkseni teknillisellä ja luonnontieteellisillä aloilla voi olla harjoituskursseja labroissa, joissa oltava paikalla mutta kysymällä selviää. Kokonaisen uuden perustutkinnon suorittaminen etänä ei ole mahdollista vai onko? Esim.opettajankoulutuksessa on pakollinen opetusharjoittelu jos opetuskokemusta ei ole lainkaan., samoin monella muulla alalla on harjoitteluja.

"hyvin tienaava puoliso, joka huolehtii että elämästä ei puutu perusjuttuja kuten katto pään päältä tai ruoka pöydästä. Siinä kelpaa puolison "harrastaa"."

Perusjutut nyt olisi ilman puolisoakin. Tiedän monia joilla ei ole puolisoa mutta "harrastaa" opiskelemista. Enemmän he juhlivat kun olivat sinkkuja ja tietty  puolison haku päälläkin eikä kukaan tule hakemaan kotoa. 

Hyvin harvalla taitaa olla varakas puoliso. Tai en ole sellaisia tapauksia nähnyt  aikuis opiskelijamaailmassa. Kitkuttelua ja centin venytystä monilla vaikka on puoliso. Minustakin kuviteltiin että rahaa on kuin roskaa kun on puoliso mutta eihän se näin ole. Perustarpeisiin oli mutta ei mihinkään ylimääräisiin peijaisiin. Rahaa pitää olla säästössäkin sairauksien ja työttömyyden varalle sillä puolisollakin saattaa työt loppua milloin vain ja välillä pitkään lomautettuna niin ettei kuule juhlita. 

Kumpikaan näistä. aikuisena alaa vaihtaneista tutuista ei ollut mitenkään varakas, ei perintöjä tai rikkaita puolisoita. Elämäntyylistä joutunut toki tinkimään opiskellessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useita tuttavia on vaihtanut maatalous-, luonto -ja puutarha-alalle viime vuosina (kauan ennen koronaa). On saatettu opiskella korkeakoulututkinto ja työskennelty sillä alalla, mutta neljänkympin napsahtaessa mittariin on vaihdettu maanläheisempään työhön menestyksekkäästi. Esimerkkejä: kääntäjä -> maatalousyrittäjä; copywriter mainostoimistossa -> eräopas; sijoitusneuvoja -> puutarhuri.

Tunnen itsekin käden ammatteihin vaihtaneita entisiä toimistorottia. Yhteistä jokaiselle on se, että heillä on muhkea alkupääoma, joko hyvän tulotason, optioiden tms., perinnön, lottovoiton (kyllä) tai miten vaan mutta rahaa on ollut. Lisäksi useimmilla varakas, hyvin tienaava puoliso, joka huolehtii että elämästä ei puutu perusjuttuja kuten katto pään päältä tai ruoka pöydästä. Siinä kelpaa puolison "harrastaa".

Aika moni tuntemistani on tässä vuosien varrella palannut takaisin entisiin hommiinsa. Tulottomana "taiteileminen" tai kyynärpäitä myöten ravassa möyriminen on kivaa aikansa, kunnes alkaa kiristää parisuhteessa ja laskut alkaa kasaantua. Joku on onnistunutkin, joskus vasta kun ovat vaihtaneet alaa useamman kerran. Yhteistä näille on se, että rahoitus oli ja on kunnossa.

Mahtaa tulla yllätyksenä että ne ~2000 kuussa -duunit, jotka ovat enemmän duunari tms. suorittavaa hommaa, eivät olekaan mitään leppoisia, stressittömiä töitä, kuten ajattelee ylemmän keskiluokan uraputkessa.

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppinen on todennäköisesti työskennellyt jo useamman vuoden ja voi siten hakea aikuiskoulutustukea, se on ansiosidonnaisen kokoinen. Aikuiskoulutustukea saa kaksi vuotta, jolloin esim. sosiaalityössä on jo sijaispätevyys ja voi rahoittaa lopun tutkinnon palkkatyön ohessa. Työllistyminen on satavarmaa.

Aikuiskoulutustukea saa enää vain 1,5v.  Toki sekin parempi kuin ei mitään ja amistutkinnon sillä (melkein?) ehtii.

Jos haluat opiskella uuden alan niin tutki itse vaihtoehtoja unelmasi toteuttamiseksi, älä tyydy näihin juttuihin että se olisi vain rikkaiden hommaa. Ei ole. En tiedä ketään alanvaihtajaa joka olisi jotenkin erityisen varakas.