Mistä on syntynyt käsitys siitä, että huonokin isä on parempi kuin ei isää lainkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää kukaan menkö parisuhteisiin tai tehkö lapsia, niin tämäkin ongelma poistuu itsestään.

Miksi ihmeessä lapset pitäisi jättää tekemättä, vain koska hyviä heteromiehiä ei riitä kaikille? Lapset voi aivan hyvin kasvattaa myös yksin, tai vaikkapa kumppanuusvanhempina homopariskunnan kanssa.

Ei se hyvien heteromiesten puute ole ainoa syy, miksi kannattaisi jättää lapset tekemättä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on huono isä, Sanna Marinilla ei kokemuksensa mukaan isää lainkaan. Paremmin Sanna Marin vaikuttaa elämässä pärjäävän.

Tutuissakin vaikuttaa siltä, että paremmin pärjäävät ne jotka ovat kasvaneet ilman huonoa isää kuin ne joilla, on vaikea suhde isään taakkanaan.

Samoin täällä. Ihmetyttää mistä tämä koko ajatus on saanut alkunsa? Kuinka ylipäätään joku on alkanut ajattelemaan, että vaikeiden ja satuttavien ihmissuhteiden pitäminen väkisin lapsen elämässä voisi olla jollakin tapaa hyödyllistä?!

Näin juuri. Psykoterapeutti kielsi minua puhumasta isästäni, koska oli sitä mieltä, että kyseinen ihmissuhde jo tarpeeksi haitannut elämääni. Pitäisi kuulemma yrittää saada isä täysin taka-alalle elämässä.

Myös äiti voi olla huono. Tämän takia kaksi vanhempaa on parempi kuin yksi, sillä silloin on todennäköisempää, että edes toinen vanhemmista on hyvä. Yh-äitien kasvattamat lapset ovat valtavan yliedustettuina kaikenlaisissa syrjäytymis- ja mt-ongelmatilastoissa.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä tosiaan tiedä. Äitini ei ymmärtänyt erota isästäni, vaikka suurinpiirtein kaikki aika meni heillä keskenään riidellessä isän alkoholinkäytöstä. Isä oli yleensä aina umpihumalassa tai krapulassa, huusi ja vi-tt-uili minulle mielivaltaisesti mistä nyt vaan keksi. Vastaan ei kannattanut väittää, koska isä oli aina mielestään oikeassa, vaikka olisi ollut kuinka räikeästi väärässä. Sitten valitti, kun hänestä ei pidetä. Äiti ei eronnut, koska "lapsille on parempi, että perhe pysyy koossa." Just joo. Onneksi ei tarvitse enää tuollaista sietää. Traumat jäi ja psykiatrilla on käyty, mielialalääkkeitä syön edelleen.

Meilläkin koettiin ero niin häpeälliseksi, että lapset joutuivat sen takia kasvamaan aivan kamalissa olosuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Myös äiti voi olla huono. Tämän takia kaksi vanhempaa on parempi kuin yksi, sillä silloin on todennäköisempää, että edes toinen vanhemmista on hyvä. Yh-äitien kasvattamat lapset ovat valtavan yliedustettuina kaikenlaisissa syrjäytymis- ja mt-ongelmatilastoissa.

Lapsia voitaisiin antaa matalammalla kynnyksellä sijoitukseen toimiviin perheisiin.

Olen samaa mieltä. Ohareita ja jatkuvia pettymyksiä tuottava isä ei voi olla parempi kuin poissaoleva isä.

Ehkä tässä on jokin kansantaloudellinen näkökulma? Jos isä osallistuu, niinnhän osallistuu myös taloudellisesti. Ja saadaan yksi yh-äiti olemasn poissa lisäavun ja lisärahan tarvitsijoiden piiristä..

Mitä ap saa tästä miesvihan lietsomisesta? Saanko vastauksen? 

Vierailija kirjoitti:

Mitä ap saa tästä miesvihan lietsomisesta? Saanko vastauksen? 

En vihaa miehiä enkä lietso miesvihaa. Vihaan huonoja isiä, jotka tuhoavat lastensa tulevaisuuden ja vihaan viranomaisia ja läheisiä, jotka omalla hymistelyllään ja hyssyttelyllään sallivat tämän.

Olen itse tällaisen isän uhri ja jos nämä viestini pelastavat yhdenkin lapsen vakuuttamalla äidille, että ei kannata vaikkapa tunnustaa sitä hieman epäilyttävältä vaikuttavaa yhden illan juttua lapsen isäksi vain, koska yhteiskunta toitottaa, että lapsella on oikeus isään, niin koen onnistuneeni.

Maailmassa on paljon mahtavia miehiä, niin isiä kuin lapsettomiakin, heille suuri hatunnosto. Oma mieheni on yksi näistä ja kavereissani on näitä myös. Heidän olemassaolonsa ei kuitenkaan (valitettavasti) kumoa huonojen isien olemassaoloa.

ap

Lapseni isä addiktoitui huumeisiin reilu parikymppisenä.

Ei välittänyt enää mistään muusta, mutta toki meidät olisi pitänyt siinä mahdollistajana ja kulissien vuoksi.

Nyt nelikymppisenä hampaaton metadonihoidossa kulkeva ihmisraunio.

Surullinen hänen puolestaan, mutta pelastaa en olisi voinut. Luonnollisestikkaan ei ollut elämässämme mukana.

Ennen vanhaa naiset jäivät noita päihderiippuvaisia paapomaan ja lapset elivät sitten päihdehelvetissä elämänsä. Naiset kuvittelivat passaaviksi marttyyriksi muuttuessaan lunastavansa taivaspaikan sillä, että eivät eroa, mutta todellisuudessa tälläinen touhu on äidiltä lähinnä raukkamaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ap saa tästä miesvihan lietsomisesta? Saanko vastauksen? 

En vihaa miehiä enkä lietso miesvihaa. Vihaan huonoja isiä, jotka tuhoavat lastensa tulevaisuuden ja vihaan viranomaisia ja läheisiä, jotka omalla hymistelyllään ja hyssyttelyllään sallivat tämän.

Olen itse tällaisen isän uhri ja jos nämä viestini pelastavat yhdenkin lapsen vakuuttamalla äidille, että ei kannata vaikkapa tunnustaa sitä hieman epäilyttävältä vaikuttavaa yhden illan juttua lapsen isäksi vain, koska yhteiskunta toitottaa, että lapsella on oikeus isään, niin koen onnistuneeni.

Maailmassa on paljon mahtavia miehiä, niin isiä kuin lapsettomiakin, heille suuri hatunnosto. Oma mieheni on yksi näistä ja kavereissani on näitä myös. Heidän olemassaolonsa ei kuitenkaan (valitettavasti) kumoa huonojen isien olemassaoloa.

ap

Eli äitisi paska miesvalinta on yhteiskunnan vikaa. Ok. 

Koska sillä huonollakin isällä on se lompakko jota voi tavoitella lapsen varjolla.

Lapsen on aina parempi elää luotettavan ja tasapainoisen aikuisen kanssa, se on selvää Mutta en hyväksy isän tai äidin täydellistä piilottamista lapsen elämästä. Se on silkkaa itsekkyyttä, ellei todellakin toinen omasta halustaan häviä lapsen elämästä, itsekkyyttä toki sekin.

Miksi maailmassa on niin paljon ihmisiä jotka aikuistuttuaan ja perheellistyttyään lähtevät epätoivon vimmalla etsimään isäänsä tai joskus äitiäänkin, jos kerran toinen vanhempi hyvin riittää?

Myös lapselta voisi kenties kysyä mitä hän haluaa, eikä aina tietää paremmin mikä lapselle on hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on tilastollinen tosiasia, että epätäydellinen isähahmo on isähahmon puutetta parempi.

Epätäydellinen ja huono on kuitenkin aika eri asioita...

Jokainen meistä vanhemmista on epätäydellinen, mutta sen lisäksi osa on ihan oikeasti huonoja ja haitallisia omille jälkeläisilleen. Suomessa ajatellaan liikaa, että biologisilla vanhemmilla pitää säilyä oikeus lapsiin tapahtui melkein mitä tahansa.

Edes narkkareiden järkyttävistä oloista huostaanotetut lapset eivät pääse adoptioon ja saa rauhassa sopeutua uuteen perheeseensä, vaan taustalla väijyy aina ajatus siitä, että heti jos vanhemmat pääsevät vähänkään tolpilleen, lapset viedään takaisin heille.

Tilastotkaan eivät kerro kaikkea, vaan ovat tekijöidensä tuotosta ja lisäksi ilmentävät aikansa käsityksiä. 

Tilastot perustuvat dataan eivät mielipiteisiin.

Ja se data taas nimenomaan on täysin riippuvainen aikakaudesta ja ihmisistä ja arvomaailmasta. 

Muutama vuosikymmen sitten esimerkiksi ei-heterojen lapsi olisi ollut täysi mahdottomuus ja melko todennäköisesti rääkätty ihmisraunio, jonka tulevaisuudessa ei juuri valonpilkahduksia näkyisi. Tilastoissa olisi silloin näkynyt, että sateenkaariperheen lapsi ei pärjää elämässä. Nykyään taas tuollakin lapsella olisi ihan erilainen tulevaisuus ja tilastoissakin kyseinen asia näyttäisi ihan erilaiselta. 

Sama yksinhuoltajien kanssa. Syy ja seuraus eivät välttämättä ole sitä, mitä tilastot sanovat, vaan vikana voikin olla vaikkapa ihmisten kohtelu, arvostaminen ja tukeminen. Vika ei ole välttämättä juuri isän puutteessa, vaan siinä, miten täällä asiat hoidetaan.

Tällä hetkellä voi olla, että yh-perheiden lapset eivät pärjää yhtä hyvin, mutta jos heitä aletaan tukemaan ja hyväksymään kunnolla ja äidit keksivät uusia tapoja muodostaa perheitä (ystäväliitto yms.) niin tulevaisuuden tilastot voivatkin näyttää ihan erilaisilta.

Koska koulussa on kautta aikojen kiusattu isättömiä poikia.

Huom. kysyit mistä käsitys on syntynyt.

Täällä yksi, jonka perheessä oli niin äitiin kuin lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Kun äiti ei suostunut viemään vastustelevia lapsia tapaamiseen väkisin kantamalla, uhattiin huostaanotolla. Kerrottiin myös, että perheväkivaltaan liittyvät rikosasiat olisi pitänyt vetää pois oikeudesta. En ihmettele enää ollenkaan, miksi tapahtuu p.e.r.h.e.s.u.r.m.i.a niin paljon, kun lastensuojelu oli vielä 2010-luvullakin tällä mallilla.

Vierailija kirjoitti:

Eipäs kun aina argumentti menee toisinpäin eli otetaan esimerkiksi se huono isä eikä koskaan huonoa äitiä. Naisetkin käyttää alkoholia ja joka vuosi syntyy jopa 3000 alkoholin kohdussa vaurioittamaa lasta.

Perustuu itse asiassa tutkimuksiin ja mm. siihen, ette kahden vanhemman perheet ovat taloudellisesti huomattavasti harvemmin köyhyysrajalla kuin 1 vanhemman perheet. Toimeentulo taas vaikuttaa lapseen ja koko perheeseen.

Eihän sellaista ole edes olemassa ku huono äiti! Koska kaikki ne vaan yrittää parastaan ja on niin raskasta, että on vaan ajautunut siihen, ettei jaksa ja viitsi välittää. Äitien pitäis vaan muistaa rakastaa itseään enemmän! Ei hei syyllistetä missään nimessä, vaikka potkis taaperoa kadulla m a ri sätkä huulessa. Kato ku se on niin hirveen rankkaa tää äitien elämä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi, jonka perheessä oli niin äitiin kuin lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Kun äiti ei suostunut viemään vastustelevia lapsia tapaamiseen väkisin kantamalla, uhattiin huostaanotolla. Kerrottiin myös, että perheväkivaltaan liittyvät rikosasiat olisi pitänyt vetää pois oikeudesta. En ihmettele enää ollenkaan, miksi tapahtuu p.e.r.h.e.s.u.r.m.i.a niin paljon, kun lastensuojelu oli vielä 2010-luvullakin tällä mallilla.

Älä nyt viitsi, kukaan täysjärkinen ei todellakaan usko sinua! Jos on pyydetty vetää rikosasiat pois, niin todennäköisesti olet itse ne perusteettomasti tehnyt. Todella yleinen kostomenetelmä tämäkin. Muuten ei varmana kukaan tuollaista kehota tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen on aina parempi elää luotettavan ja tasapainoisen aikuisen kanssa, se on selvää Mutta en hyväksy isän tai äidin täydellistä piilottamista lapsen elämästä. Se on silkkaa itsekkyyttä, ellei todellakin toinen omasta halustaan häviä lapsen elämästä, itsekkyyttä toki sekin.

Miksi maailmassa on niin paljon ihmisiä jotka aikuistuttuaan ja perheellistyttyään lähtevät epätoivon vimmalla etsimään isäänsä tai joskus äitiäänkin, jos kerran toinen vanhempi hyvin riittää?

Myös lapselta voisi kenties kysyä mitä hän haluaa, eikä aina tietää paremmin mikä lapselle on hyväksi.

Naulan kantaan! Mutta alapeukkuja satelee taatusti näiltä itsekkäiltä minäminäminä-vanhemmilta (äideiltä, käytännössä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi, jonka perheessä oli niin äitiin kuin lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Kun äiti ei suostunut viemään vastustelevia lapsia tapaamiseen väkisin kantamalla, uhattiin huostaanotolla. Kerrottiin myös, että perheväkivaltaan liittyvät rikosasiat olisi pitänyt vetää pois oikeudesta. En ihmettele enää ollenkaan, miksi tapahtuu p.e.r.h.e.s.u.r.m.i.a niin paljon, kun lastensuojelu oli vielä 2010-luvullakin tällä mallilla.

Älä nyt viitsi, kukaan täysjärkinen ei todellakaan usko sinua! Jos on pyydetty vetää rikosasiat pois, niin todennäköisesti olet itse ne perusteettomasti tehnyt. Todella yleinen kostomenetelmä tämäkin. Muuten ei varmana kukaan tuollaista kehota tekemään.

Perusteettomia, kun jokaisessa jutussa tuli tuomio?

Joillekin, jopa lastensuojelun ammattilaisille, on yhä vaikeaa uskoa, että perheessä on väkivaltaa, jos se ei näy ulkopuolisille. Viestisi kuvaa hyvin sitä, miksi perheväkivaltaan ei haeta apua. Tuota argumenttia isänikin käytti: kukaan ei tule uskomaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen on aina parempi elää luotettavan ja tasapainoisen aikuisen kanssa, se on selvää Mutta en hyväksy isän tai äidin täydellistä piilottamista lapsen elämästä. Se on silkkaa itsekkyyttä, ellei todellakin toinen omasta halustaan häviä lapsen elämästä, itsekkyyttä toki sekin.

Miksi maailmassa on niin paljon ihmisiä jotka aikuistuttuaan ja perheellistyttyään lähtevät epätoivon vimmalla etsimään isäänsä tai joskus äitiäänkin, jos kerran toinen vanhempi hyvin riittää?

Myös lapselta voisi kenties kysyä mitä hän haluaa, eikä aina tietää paremmin mikä lapselle on hyväksi.

Et hyväksy, että esim. väkivaltainen, ongelmakäyttäjä tai lapsista väärällä tavalla pitävä isä viedään pois lapsen elämästä?

Tottakai monet haluavat aikuisena tietää omista juuristaan. Ei se tarkoita, että heidän lapsuudessaan olisi ollut mitään vikaa. Ja vastaavasti monet myös haluavat kysyä siltä lapsena hylänneeltä vanhemmaltaan, että mitä h*lvettiä, miksi toimit niin. Uteliaisuus ja halu tietää omista juurista on normaalia, eikä kerro mitään lapsen elämästä tai kehityksestä. Siksi esim. sukututkimuskin on niin suosittua.

Lapsilta kysytäänkin, usko pois. Siinä on vaan se vika, että jos lapsi vastaa "väärin", niin vastausta ei hyväksytä, vaan päätellään että taustalla on selkeästi lähivanhemman suorittama manipulointi ja yritys vieroittaa lapsi isästä. Monet eivät hyväksy sitä, että jotkut lapset eivät syystä tai toisesta tahdo olla missään tekemisissä heikosti vanhemmuudesta suoriutuvan huoltajan kanssa.