Mistä on syntynyt käsitys siitä, että huonokin isä on parempi kuin ei isää lainkaan?

Miten voidaan sitten todeta, että kuka on paska isä ja kuka ei?

Minulla on hyvä isä, jonka äiti jätti. Sain nähdä isää kerran kahdessa viikossa ja ikävöin aina isääni, joka jaksoi puuhailla mun kanssa kaikenlaista. Äiti ei koskaan jaksanut mitään. Äiti vaihtoi miehiä tiuhaan, joi ja kohteli huonosti ja silti vain haukkui isääni eikä olisi halunnut päästää sinne.

Äidin mukaan isä oli paska, minun mukaani hyvä. Jos äiti olisi saanut päättää niin olisin elänyt ilman isääni ja olisin vieläkin sairaampi kuin nyt.

Aika harva avioero johtuu näistä ääriesimerkeistä kuten väkivalta ja alkoholismi. Niissä se on oikein, mutta "kasvoimme erilleen" on kyllä surkea syy erota jos on lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Lapsella on aina oikeus isään. Se ei tarkoita sitä, etteikö voisi erota. Lapsi ei hajoa avioerosta, jos se hoidetaan oikein. Ja yksi oikein hoitamisesta on se, että vaikka itse vihaa exäänsä, lapsella on kuitenkin oikeus isäänsä. Eli lapsen kuullen ei pitäisi isää haukkua, sättiä yms.

Näin perheessä missä on vastuullisia vanhempia

Kerrotko kuinka toimitaan silloin kun on etävanhemman perjantai ja lapsi istuu eteisessä reppu selässä sovittuun aikaan ja vanhempi ei tule eikä vastaa viesteihin / puheluihin?

Kerro, miten rakentavasti syyttämättä selitän lapselle tilanteen ilman valehtelua?

Onko ok että kuitenkin valehtelen lapselle että nyt on tullut jotain vaikka omasta kokemuksesta tiedän että oharit on tuttu juttu?

Kerro kuinka hanskaan suuttumatta lapsen puolesta tuosta kauheasta teosta lapselle.

Siinä on peiliin katsomista jos löytää pilvin pimein väkivaltaisia alkoholisteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on tilastollinen tosiasia, että epätäydellinen isähahmo on isähahmon puutetta parempi.

Epätäydellinen ja huono on kuitenkin aika eri asioita...

Jokainen meistä vanhemmista on epätäydellinen, mutta sen lisäksi osa on ihan oikeasti huonoja ja haitallisia omille jälkeläisilleen. Suomessa ajatellaan liikaa, että biologisilla vanhemmilla pitää säilyä oikeus lapsiin tapahtui melkein mitä tahansa.

Edes narkkareiden järkyttävistä oloista huostaanotetut lapset eivät pääse adoptioon ja saa rauhassa sopeutua uuteen perheeseensä, vaan taustalla väijyy aina ajatus siitä, että heti jos vanhemmat pääsevät vähänkään tolpilleen, lapset viedään takaisin heille.

Tilastotkaan eivät kerro kaikkea, vaan ovat tekijöidensä tuotosta ja lisäksi ilmentävät aikansa käsityksiä. 

Tilastot perustuvat dataan eivät mielipiteisiin.

Ja se data taas nimenomaan on täysin riippuvainen aikakaudesta ja ihmisistä ja arvomaailmasta. 

Muutama vuosikymmen sitten esimerkiksi ei-heterojen lapsi olisi ollut täysi mahdottomuus ja melko todennäköisesti rääkätty ihmisraunio, jonka tulevaisuudessa ei juuri valonpilkahduksia näkyisi. Tilastoissa olisi silloin näkynyt, että sateenkaariperheen lapsi ei pärjää elämässä. Nykyään taas tuollakin lapsella olisi ihan erilainen tulevaisuus ja tilastoissakin kyseinen asia näyttäisi ihan erilaiselta. 

Sama yksinhuoltajien kanssa. Syy ja seuraus eivät välttämättä ole sitä, mitä tilastot sanovat, vaan vikana voikin olla vaikkapa ihmisten kohtelu, arvostaminen ja tukeminen. Vika ei ole välttämättä juuri isän puutteessa, vaan siinä, miten täällä asiat hoidetaan.

Tällä hetkellä voi olla, että yh-perheiden lapset eivät pärjää yhtä hyvin, mutta jos heitä aletaan tukemaan ja hyväksymään kunnolla ja äidit keksivät uusia tapoja muodostaa perheitä (ystäväliitto yms.) niin tulevaisuuden tilastot voivatkin näyttää ihan erilaisilta.

Allekirjoitan tämän. T. naapurin mammojen ja omani kasvattama :)

Lapsi tarvitsee kaksi vanhempaa. Myös äiti voi olla huono.

Parhaimmillaan kaksi hyvää vanhempaa on ihannetilanne. Miksi edes pyrkiä johonkin huonompaan vaihtoehtoon. Luovuttaja-asenne on ilmassa.

Vierailija kirjoitti:

Aika harva avioero johtuu näistä ääriesimerkeistä kuten väkivalta ja alkoholismi. Niissä se on oikein, mutta "kasvoimme erilleen" on kyllä surkea syy erota jos on lapsia.

Olet todennäköisimmin vain juorukello, jolle ei kerrota erojen oikeita syitä. Ei väkivalta kotona eri muodoissaan nyt niin harvinaista ole.

Olisikohan se syntynyt siitä, kun osa äideistä tuntuu ajattelevan, koska hän itsekään ei tarvitse isää mihinkään, niin ei sitten lapsikaan.