Tuttu söi 1/2 muurinpohjaletusta. Tuollaistako on hoikan naisen elämä?

Vierailija kirjoitti:

Lätythän on käytännössää pelkkää vaaleeta jauhoa eli hiilihydraattia. Siihen päälle vielä sokeria, hilloa ja vaniljajäätelöä niin voi ällö mikä kaloripommi!

Miksi laitat tuollaisia päälle?

Itse syön lettuja tuoreiden mansikoiden ja pensasmustikoiden kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus on, että painonhallinta riippuu täysin kalorimääristä.

Ihminen voi syödä ihan mitä vain, vaikka pelkkää pizzaa, ja silti pysyä hoikkana, jos päivän kalorit pysyvät kulutuksen tasolla tai sen alla.

Tästä johtuu harhaluulot ”läpipaskovista” hoikista ihmisistä: ihmiset heidän ympärillään näkevät kuinka he syövät paljon roskaruokaa, mutta heiltä jää näkemättä koko muu päivän ruokavalio, josta he eivät tiedä mitään. Jos he pääsisivät kyttäämään ja laskemaan hänen päivän tai viikon kalorit, he huomaisivat niiden jäävän normaalille tasolle. Ei ole olemassa mitään laihuusgeeniä tai supermetabolismia.

Yleensä ”luonnostaan” hoikilla ihmisillä on elämän alusta asti (kasvatuksella) asennettu terve suhtautuminen ruokaan, josta johtuu normaali kylläisyydensäätely ja kyky syödä intuitiivisesti oikea määrä ruokaa kehon tarpeisiin nähden.

Toki on niitäkin hoikkia, jotka joutuvat miettimään syömisiään pysyäkseen hoikkana. Näillä ihmisillä luultavasti on aiemmin ollut painon kanssa ongelmia, jolloin kehon kylläisyyden viestintä on jollakin tapaa pielessä. Asia korjaantuu pikkuhiljaa, vuosien kuluessa, kun on syönyt normaaleja määriä tarpeeksi kauan.

Ylipainon kanssa pitkään kamppaillut kokeekin ilman muuta normaaleissa kalorimäärissä pysymisen vaikeana ja kituuttamisena, koska pitkään jatkuneen ylensyönnin seurauksena venynyt vatsalaukku ja häiriintynyt kylläisyydensäätely aiheuttaa jatkuvan näläntunteen ilman jatkuvaa ylensyöntiä. Silloin helposti ajattelee että hoikkakin ihminen kituuttaa ja on nälissään, kun syö suositusten mukaisesti, koska ylipainoiselle se suositus ei ole tarpeeksi laukaisemaan kylläisyyden tunnetta.

Lisäksi ihmisen pituus ja sukupuoli vaikuttaa päivittäiseen kulutukseen paljon. Ympäripyöreä 2000 kalorin päivittäinen suositus johtaa ylipainoon suurimmalla osalla naisista. Esimerkiksi itse olen 177cm, 64kg, vähän liikkuva nainen ja päivittäinen kulutukseni on n. 1700 kaloria. Jos söisin joka päivä 2000 kaloria, lihoisin. Kaikilla minua lyhyemmillä naisilla on pienempi päivittäinen kulutus! Paitsi jos urheilee/liikkuu paljon. 155cm/48kg ystäväni kulutus on vain n. 1300 kaloria päivässä! Miettikää miten paljon hän lihoisi, jos yrittäisi syödä 2000 kaloria per päivä!

Tämä viesti on täyttä asiaa! Vinkkinä niille naisille jotka haluavat syödä paljon mutta haluavat silti näyttää hyvältä, liikkukaa ja paljon! Olen edellisen viestin kirjoittajan kanssa suurinpiirtein samoissa mitoissa, mutta koska harrastan kahta fyysisesti vaativaa liikuntalajia eli liikun 5-6 päivänä viikossa, syön n. 2400 kaloria päivässä ylläpitääkseni painoani. Tosin 2400 on jo aika paljon ruokaa, en pystyisi siihen ilman proteiinilisää.

a) Fyysisesti tosi rankka liikunta on yleensä huono sellaiselle joka haluaa pysyvästi laihtua, koska sitä jaksaa tehdä lyhyemmän aikaa, eikä se yleensä kalorinkulutukseltaan eroa kevyemmästä

b) Minä olen todella ylipainoinen, vaikka liikun yleensä 10-12 viikossa ja päivittäin, sekä olen työssäkin joka ei ole pelkkää istumista, pystyn nimittäin myös syömään valtavasti ja kaloripitoisia ruokia.

Valtaosan kohdalla kyse on ruokavalion muutoksesta, eikä liikunnasta. Ja kun joku kuitenkin kysyy, niin kyllä, olen pikkuhiljaa muuttamassa ruokavaliotani, mutta en suostu enää mihinkään kuureihin enkä nopeisiin muutoksiin joita en sitten jaksa pitää yllä loputtomiin.

Mä olen hoikka ja olisin varmaa syönyt 2-3 lettua. Harvoin saa mitään lettuja, niin tulee kyl syötyä jos tarjolla on. Mulla tuollaiset herkut liittyy aina johki spessutilanteisiin, eikä niitä mun elämässä ole mitenkään tosi tiheästi, joten ei ongelmaa herkutella.

Mut ei mun yks kaveri esim. Tykkää yhtään makeasta, mutta syö kyllä suolaisia herkkuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totuus on, että painonhallinta riippuu täysin kalorimääristä.

Ihminen voi syödä ihan mitä vain, vaikka pelkkää pizzaa, ja silti pysyä hoikkana, jos päivän kalorit pysyvät kulutuksen tasolla tai sen alla.

Tästä johtuu harhaluulot ”läpipaskovista” hoikista ihmisistä: ihmiset heidän ympärillään näkevät kuinka he syövät paljon roskaruokaa, mutta heiltä jää näkemättä koko muu päivän ruokavalio, josta he eivät tiedä mitään. Jos he pääsisivät kyttäämään ja laskemaan hänen päivän tai viikon kalorit, he huomaisivat niiden jäävän normaalille tasolle. Ei ole olemassa mitään laihuusgeeniä tai supermetabolismia.

Yleensä ”luonnostaan” hoikilla ihmisillä on elämän alusta asti (kasvatuksella) asennettu terve suhtautuminen ruokaan, josta johtuu normaali kylläisyydensäätely ja kyky syödä intuitiivisesti oikea määrä ruokaa kehon tarpeisiin nähden.

Toki on niitäkin hoikkia, jotka joutuvat miettimään syömisiään pysyäkseen hoikkana. Näillä ihmisillä luultavasti on aiemmin ollut painon kanssa ongelmia, jolloin kehon kylläisyyden viestintä on jollakin tapaa pielessä. Asia korjaantuu pikkuhiljaa, vuosien kuluessa, kun on syönyt normaaleja määriä tarpeeksi kauan.

Ylipainon kanssa pitkään kamppaillut kokeekin ilman muuta normaaleissa kalorimäärissä pysymisen vaikeana ja kituuttamisena, koska pitkään jatkuneen ylensyönnin seurauksena venynyt vatsalaukku ja häiriintynyt kylläisyydensäätely aiheuttaa jatkuvan näläntunteen ilman jatkuvaa ylensyöntiä. Silloin helposti ajattelee että hoikkakin ihminen kituuttaa ja on nälissään, kun syö suositusten mukaisesti, koska ylipainoiselle se suositus ei ole tarpeeksi laukaisemaan kylläisyyden tunnetta.

Lisäksi ihmisen pituus ja sukupuoli vaikuttaa päivittäiseen kulutukseen paljon. Ympäripyöreä 2000 kalorin päivittäinen suositus johtaa ylipainoon suurimmalla osalla naisista. Esimerkiksi itse olen 177cm, 64kg, vähän liikkuva nainen ja päivittäinen kulutukseni on n. 1700 kaloria. Jos söisin joka päivä 2000 kaloria, lihoisin. Kaikilla minua lyhyemmillä naisilla on pienempi päivittäinen kulutus! Paitsi jos urheilee/liikkuu paljon. 155cm/48kg ystäväni kulutus on vain n. 1300 kaloria päivässä! Miettikää miten paljon hän lihoisi, jos yrittäisi syödä 2000 kaloria per päivä!

Tämä viesti on täyttä asiaa! Vinkkinä niille naisille jotka haluavat syödä paljon mutta haluavat silti näyttää hyvältä, liikkukaa ja paljon! Olen edellisen viestin kirjoittajan kanssa suurinpiirtein samoissa mitoissa, mutta koska harrastan kahta fyysisesti vaativaa liikuntalajia eli liikun 5-6 päivänä viikossa, syön n. 2400 kaloria päivässä ylläpitääkseni painoani. Tosin 2400 on jo aika paljon ruokaa, en pystyisi siihen ilman proteiinilisää.

a) Fyysisesti tosi rankka liikunta on yleensä huono sellaiselle joka haluaa pysyvästi laihtua, koska sitä jaksaa tehdä lyhyemmän aikaa, eikä se yleensä kalorinkulutukseltaan eroa kevyemmästä

b) Minä olen todella ylipainoinen, vaikka liikun yleensä 10-12 viikossa ja päivittäin, sekä olen työssäkin joka ei ole pelkkää istumista, pystyn nimittäin myös syömään valtavasti ja kaloripitoisia ruokia.

Valtaosan kohdalla kyse on ruokavalion muutoksesta, eikä liikunnasta. Ja kun joku kuitenkin kysyy, niin kyllä, olen pikkuhiljaa muuttamassa ruokavaliotani, mutta en suostu enää mihinkään kuureihin enkä nopeisiin muutoksiin joita en sitten jaksa pitää yllä loputtomiin.

Miten muutat ruokavaliotasi?

Silloin kun itse oli 20 kiloa hoikempi, olisin itse voinut juuri ja juuri (kohteliaisuudesta) syödä sen puoli lettua.

Mulla ei ollut minkään näköistä makeanhimoa, ja ruokahalu oli muutenkin pieni.

Tästä syystä pysyin hoikkana ihan luonnostaan.

Itse koin kuitenkin olevani liian hoikka, ja samalla lailla kun ylipainoiset pudottaa kiloja, otin tavoitteeksi kerätä niitä, muutamia. No, yli meni, ja nyt tavoitteena olisi saada 10 kiloa pois. Se ei vaan olekaan mulle yhtä helppoa kuin hoikana pysyminen tai kilojen keräys oli, koska kun olen nyt syönyt vapaasti makeaa lähes päivittäin, on se makeanhimo jäänyt päälle.

Olen hoikka ja syön terveellistä perusruokaa ja vain sellaisia herkkuja, jotka ovat mielestäni hyviä ja joita tekee mieli. En esim. ota kylässä kohteliaisuudesta mitään puolihyviä kaloripommeja. Saatan syödä vaikka puolikkaan pullan tai suklaakonvehdin jos tuntuu että makeanhimo lähti sillä, en syö kokonaista koska "kuuluu" jos ei tee mieli. 

Miten ihmeessä letut ovat lähes pelkkää hiilihydraattia? Ainakin minun käyttämässäni reseptissä on paljon kananmunaa.

Olisi pitänyt syödä paljon enemmän niin kuin normaalit ihmiset tavallisesti syövät! Ainakin 5 muurinpohjalettua suolaisilla täytteillä ja 5 makeilla täytteillä! Ja olisi syönyt nopeasti että saa sitten lisääkin ja puoleksi pureksittu ruokamassa olisi näkynyt kun olisi ottanut seuraavan suupalan. Jä välillä maitoa äänekkäästi hörppien.

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on, jotkut naiset tekee uhrauksia, että pysyy pantavan näköisenä. Sitten nämä jotka sulloo monta lettua naamariin ovat kateellisia tälläiselle hoikalle naiselle, kun näkevät tämän uljaan uroksen kainalossa.

Elämä on valintoja.

Eeh. Pantavan näköinen?

Kikkeliskokkelis.

Onko hoikkuus pantavan näköistä?

Jaa. Ei minusta.

M45

Oikein paljon kananmunia pitää olla niinkuin normaalien ihmisten muurinpohjalettutaikinaan kuuluukin tavallisesti laittaa. Ensin ne kymmenen muurinpohjalettua hassu letusyöntipäähine päässä ja sitten paljuun päästelemään pieruja ja nauramaan makeasti päälle!

Vierailija kirjoitti:

Joskus haaveilen, että olisinpa tosi hoikka, nyt olen lievästi ylipainoinen. Sitten kun ajattelen, että en voisi syödä tätä, tätä ja tätä, vaivannäkö alkaa tuntua ihan turhalta. Eri asia jos olisin sairaalloisen ylipainoinen, mutta nykyinen ylipainoni ei käsittääkseni ole merkittävä riski terveydelle. Mieluummin olen vähän pyöreä ja herkuttelen kuin olisin hoikka ja AINA pitäisi miettiä, voiko tämän syödä vai ei.

Turhaan uskottelet itsellesi noin. Totuus on, että voisit olla sekä hoikka että syödä ihan mitä ikinä haluatkin, jos vain valitset niin. Kyse on vain kaloreista. Voit syödä kaikkia rakastamiasi herkkuja, kunhan vain pidät kalorit kulutuksesi tasolla. Jos haluaa syödä enemmän, niin pitää liikkua enemmän jolloin kulutus nousee.

T: hoikka nainen jonka ruokavalioon kuuluu kaikenlaiset ruoat, myös karkit, sipsit, pizza, hampurilaiset, viinit ja oluet.

Olen alipainon alarajoilla ja syön neljä-viisi lettua. Yritän tankata kaloreita silloin kun niitä on vaivattomasti tarjolla. Olen huono tekemään itse ruokaa, en vain osaa tehdä hyvää tai monipuolista. Unohdan myös usein syödä iltapalan ja menen nälkäisenä nukkumaan. Jos pääsisin aina valmiiseen pöytään niin ehkä saisin hieman painoakin lisää ja energiaa. Tämä korona-aika on harmillista kun ei voi käydä buffeteissa.

Vierailija kirjoitti:

Joskus haaveilen, että olisinpa tosi hoikka, nyt olen lievästi ylipainoinen. Sitten kun ajattelen, että en voisi syödä tätä, tätä ja tätä, vaivannäkö alkaa tuntua ihan turhalta. Eri asia jos olisin sairaalloisen ylipainoinen, mutta nykyinen ylipainoni ei käsittääkseni ole merkittävä riski terveydelle. Mieluummin olen vähän pyöreä ja herkuttelen kuin olisin hoikka ja AINA pitäisi miettiä, voiko tämän syödä vai ei.

En yhtään ymmärrä, miksi tähän on tullut noin paljon alapeukkuja. Onko naisen pakko aina valita olla hoikka, vaikka se tarkoittaisi itselleen rakkaista elämän pienistä nautinnoista luopumista? Vai pitäisikö kaikkien leikkiä, että oikeasti se hoikkuus tulee AINA ja KAIKILLE ilman mistään luopumista, että kyllä KAIKKI saavat herkutella ihan tarpeeksi ja silti olla hoikkia? Että kun minä, niin kyllähän kaikki, kun minua ällöttäisi syödä kokonainen lettu, niin kyllähän ne jotka syövät vaikka kolme lettua ovat vain sairaita sikoja. Kun tässäkin oli kyseessä nimenomaan lievä ylipaino, eikä mikään sairaalloinen lihavuus ja ruokariippuvuus.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus haaveilen, että olisinpa tosi hoikka, nyt olen lievästi ylipainoinen. Sitten kun ajattelen, että en voisi syödä tätä, tätä ja tätä, vaivannäkö alkaa tuntua ihan turhalta. Eri asia jos olisin sairaalloisen ylipainoinen, mutta nykyinen ylipainoni ei käsittääkseni ole merkittävä riski terveydelle. Mieluummin olen vähän pyöreä ja herkuttelen kuin olisin hoikka ja AINA pitäisi miettiä, voiko tämän syödä vai ei.

Turhaan uskottelet itsellesi noin. Totuus on, että voisit olla sekä hoikka että syödä ihan mitä ikinä haluatkin, jos vain valitset niin. Kyse on vain kaloreista. Voit syödä kaikkia rakastamiasi herkkuja, kunhan vain pidät kalorit kulutuksesi tasolla. Jos haluaa syödä enemmän, niin pitää liikkua enemmän jolloin kulutus nousee.

T: hoikka nainen jonka ruokavalioon kuuluu kaikenlaiset ruoat, myös karkit, sipsit, pizza, hampurilaiset, viinit ja oluet.

Olisit voinut laittaa myös ikäsi. Noin luulin minäkin vielä kymmenen vuotta sitten. Nyt bmi 26, joten en luule enää. (Ikää siis yli 40 vuotta, eikä paino hievahda vaikka mitä tekisin. Okei, varmaan putoaisi, jos lopettaisi kokonaan syömisen, mutta en pidä sitä kovin pitkäaikaisena ratkaisuna.)

Jos naisella erottuu vatsalihakset, hänellä ei enää ole rintoja eikä kuukautisia.

Vierailija kirjoitti:

Jos joskus innostun lettuja paistamaan syön ainakin kymmenen ja olen hyvin hoikka.

Salaisuus on siinä, että en syö niitä joka päivä.

Tuleeko tuosta oikeasti hyvä olo? Maha ihan täyteen maitosokerimunavehnäjauhomössöä? 

Mulla maha pullistuisi ja halkeisi tuollaisesta määrästä. Kidutusta tuo olisi eikä mitään nautintoa. 

Jos hän ei vaikka pidä letuista? Söi kohteliaisuudesta sen puolikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on, jotkut naiset tekee uhrauksia, että pysyy pantavan näköisenä. Sitten nämä jotka sulloo monta lettua naamariin ovat kateellisia tälläiselle hoikalle naiselle, kun näkevät tämän uljaan uroksen kainalossa.

Elämä on valintoja.

Veikkaanpa, että se on ihan murto-osa naisista, jotka pysyttelee hoikkina siksi, että olisivat pantavan näköisiä jonkun av-jonnen silmissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus haaveilen, että olisinpa tosi hoikka, nyt olen lievästi ylipainoinen. Sitten kun ajattelen, että en voisi syödä tätä, tätä ja tätä, vaivannäkö alkaa tuntua ihan turhalta. Eri asia jos olisin sairaalloisen ylipainoinen, mutta nykyinen ylipainoni ei käsittääkseni ole merkittävä riski terveydelle. Mieluummin olen vähän pyöreä ja herkuttelen kuin olisin hoikka ja AINA pitäisi miettiä, voiko tämän syödä vai ei.

En yhtään ymmärrä, miksi tähän on tullut noin paljon alapeukkuja. Onko naisen pakko aina valita olla hoikka, vaikka se tarkoittaisi itselleen rakkaista elämän pienistä nautinnoista luopumista? Vai pitäisikö kaikkien leikkiä, että oikeasti se hoikkuus tulee AINA ja KAIKILLE ilman mistään luopumista, että kyllä KAIKKI saavat herkutella ihan tarpeeksi ja silti olla hoikkia? Että kun minä, niin kyllähän kaikki, kun minua ällöttäisi syödä kokonainen lettu, niin kyllähän ne jotka syövät vaikka kolme lettua ovat vain sairaita sikoja. Kun tässäkin oli kyseessä nimenomaan lievä ylipaino, eikä mikään sairaalloinen lihavuus ja ruokariippuvuus.

-eri

Ei ne sitten kauhean pieniä nautintoja ole, jos lihoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus haaveilen, että olisinpa tosi hoikka, nyt olen lievästi ylipainoinen. Sitten kun ajattelen, että en voisi syödä tätä, tätä ja tätä, vaivannäkö alkaa tuntua ihan turhalta. Eri asia jos olisin sairaalloisen ylipainoinen, mutta nykyinen ylipainoni ei käsittääkseni ole merkittävä riski terveydelle. Mieluummin olen vähän pyöreä ja herkuttelen kuin olisin hoikka ja AINA pitäisi miettiä, voiko tämän syödä vai ei.

Turhaan uskottelet itsellesi noin. Totuus on, että voisit olla sekä hoikka että syödä ihan mitä ikinä haluatkin, jos vain valitset niin. Kyse on vain kaloreista. Voit syödä kaikkia rakastamiasi herkkuja, kunhan vain pidät kalorit kulutuksesi tasolla. Jos haluaa syödä enemmän, niin pitää liikkua enemmän jolloin kulutus nousee.

T: hoikka nainen jonka ruokavalioon kuuluu kaikenlaiset ruoat, myös karkit, sipsit, pizza, hampurilaiset, viinit ja oluet.

No, lähinnä ajattelin sitä, että jos minä voisin olla hoikka sillä, että syön puoli lettua kuten aloituksen nainen, en valitsisi hoikkuutta. En minä tälläkään hetkellä sullo herkkuja naamaani ihan holtittomasti, jos sulloisin, olisin sitten varmaan jo oikeasti lihava. Tarkoitin vain, että olen aika tyytyväinen tilanteeseen, jossa voin sekä herkutella että olla "vain" vähän ylipainoinen. Luulen, että jos haluaisin oikeasti hoikaksi, minun nimenomaan pitäisi syödä niitä puolikkaita lettuja. Harrastan tällä hetkellä liikuntaa lähinnä niin, että käyn lähes päivittäin reippaalla kävelylenkillä eli ihan sohvaperuna en edes ole. Parikymppisenä saatoin hyvin syödä sipsipussillisen ja olla normaalipainoinen, mutta nyt se ei vaan enää onnistu.