Lue keskustelun säännöt.
Tuttu söi 1/2 muurinpohjaletusta. Tuollaistako on hoikan naisen elämä?
13.05.2020 |
Onhan tuo kaveri timmissä kunnossa vatsalihaksineen, mutta ei olisi minusta tuohon. 1/2 lettua!!
Kommentit (404)
Vierailija kirjoitti:
Hyiiii, kuka pystyy syömään lettuja? Pelkkä paistorasvan lemu saa normaaliin terveelliseen ruokaan tottuneen yökkäämään. Joistakin ilmeisesti on hyvää ja voisivat juoda rypsiöljyä pullottain, sikoja kun ovat.
Niinpä! Letun syöminen on sama, kuin jos vetäisi viisi shottilasillista öljyä ja päälle snorttaisi viivat vehnäjauhoja ja kidesokeria. Naminami.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä minäkään yleensä esim kyläpaikassa syö "herkkuja" juuri enempää kuin tuollaisen määrän. Ei vaan ikinä oikein tee mieli, leivokset, letut, keksit, jäätelöt yms ei ikinä vaan ole oikein maistunut. Onneksi mulla todettiin keliakia pari vuotta sitten, niin ei tarvii enää selitellä että joo en tarkkaile linjoja vaikka otankin vain yhden keksin, vaan voin olla ottamatta ollenkaan. Tosin jos mulle on varta vasten hommattu jotain gluteenitonta, silloin koen kohteliaaksi maistaa mutta en kyllä silloinkaan ota isoa määrää.
Esim mummoni on monesti kysynyt että laihdutanko tai tarkkailenko linjoja tms ja mun mielestä se on aika törkeä kysyä tollasta. Ei ymmärretä että kaikki ei kaipaa joka päivä kahvin kanssa jonkun kääretorttusiivun kermavaahdolla. Ihan turha mun ois syödä sellasia herkkuja mistä en pidä, jos voin tarvittaessa ostaa jonkun hyvänmakuisen karkkipussin mitä nautiskelen illalla telkkaria katsoessa.
Karkit ovat suurta herkkuani ja niitä nautiskelen viikottain vähintään kerran, välillä joka päivä vähän. Päivittäin menee yli 3000kcal urheilutreenien takia eli tulee todellakin syötyä paljon ja välillä jos tulee erittäin paljon kulutettua, on vaan pakko saada kalorit täyteen jollain suklaapatukalla.
170/52 eli ei näissä mitoissa oikein mitään tarvitse rajoittaa mitä syö. Jos en ota herkkua, se johtuu yleensä siitä että ei vaan maistu, ei ikinä siitä että joutuisin kituuttamaan pysyäkseni hoikkana. Siinäkin mielessä vähän harmittaa ulkopuolisten kommentit syömisestäni koska se vain vahvistaa sitä että hoikan syömisiä ja ulkonäköä saa kommentoida julkisesti, esim suvun ruokapöydässä. Sen sijaan pyöreämmän sukulaiseni ruokailuja ei ikinä julkisesti kommentoida tuossa tilanteessa. Ei sillä että pitäisikään mutta ihmetyttää vaan
Itse en oikein ymmärrä tällaista herkkujen "säästämistä". Jos mummoni on minua ajatellen leiponut pullaa, niin kyllä minä sen pullan voin ottaa vaikkei se suurinta herkkuani olisi ja jätän sitten sen karkkipussini syömättä.
Vierailija kirjoitti:
Me aina neljän-kuuden naisen kaveriporukalla tehdään pieni taikina, otetaan muurikkapannu esille, lämmitetään se ja paistetaan yksi lettu, joka jaetaan sitten syöjien kesken. Joskus tosin kieltäydyn omasta osuudestani, jos meitä on vain se neljä paikalla, kun tulisin ihan ähkyyn. Ollaan kaikki hoikkia. Ei meillä ole mitään tarvetta ahmia kokoinaista lettua kellään, ei olla mitään läskejä.
:D Please sano, että tää on läppä. Teette taikinan yhtä lettua varten? Ja neljäsosa on sulle liikaa? No jo on prkeleen iso muurikkapannu.
T. pieniruokainen, mut hei kamoon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me aina neljän-kuuden naisen kaveriporukalla tehdään pieni taikina, otetaan muurikkapannu esille, lämmitetään se ja paistetaan yksi lettu, joka jaetaan sitten syöjien kesken. Joskus tosin kieltäydyn omasta osuudestani, jos meitä on vain se neljä paikalla, kun tulisin ihan ähkyyn. Ollaan kaikki hoikkia. Ei meillä ole mitään tarvetta ahmia kokoinaista lettua kellään, ei olla mitään läskejä.
:D Please sano, että tää on läppä. Teette taikinan yhtä lettua varten? Ja neljäsosa on sulle liikaa? No jo on prkeleen iso muurikkapannu.
T. pieniruokainen, mut hei kamoon
Ei se pieni taikina sen enempää vaivaa vaadi kuin isokaan. Kananmunan määrä jää myös suhteessa vähän isommaksi, mikä on ainoastaan hyvä asia (proteiinin ja hiilarien suhde). Muurikkapannun ja kaasupullon kantaminen on hyvää arkiaktiivisuutta, ja siinä pannun lämmetessä ja letun paistuessa on hyvin aikaa jutella niitä näitä. Tunnelma on tärkein, ei tarvitse alkaa mättämään lettuja pinottain saavuttaakseen sen. Lettupalojamme nautiskelemme hitaasti, ja joskus niistä jää ylikin kun jäähtymään ehtinyt lettu ei enää mitään oikeaa herkkua ole.
Neljäsosa on toisinaan minulle liikaa, jos on tullut syötyä vähän isompi lounas.
Söi kohteliaisuuttaan sen puolikkaan. Eihän kukaan järkevä ihminen tuollaista paskaa syö. Nopeaa hiilihydraattia, sokeria ja rasvaa. Hyi helvetti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana olisi maailma, jossa jokainen saisi syödä sen verran kuin haluaa ilman että sitä irvitään. Jos haluat syödä 10 lettua, anna mennä. Ei se sinusta tee parempaa ihmistä kuin siitä joka syö puolikkaan letun. Ja sama päinvastoin.
Ruokakyttääjät on ihmiskunnan alinta kastia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä minäkään yleensä esim kyläpaikassa syö "herkkuja" juuri enempää kuin tuollaisen määrän. Ei vaan ikinä oikein tee mieli, leivokset, letut, keksit, jäätelöt yms ei ikinä vaan ole oikein maistunut. Onneksi mulla todettiin keliakia pari vuotta sitten, niin ei tarvii enää selitellä että joo en tarkkaile linjoja vaikka otankin vain yhden keksin, vaan voin olla ottamatta ollenkaan. Tosin jos mulle on varta vasten hommattu jotain gluteenitonta, silloin koen kohteliaaksi maistaa mutta en kyllä silloinkaan ota isoa määrää.
Esim mummoni on monesti kysynyt että laihdutanko tai tarkkailenko linjoja tms ja mun mielestä se on aika törkeä kysyä tollasta. Ei ymmärretä että kaikki ei kaipaa joka päivä kahvin kanssa jonkun kääretorttusiivun kermavaahdolla. Ihan turha mun ois syödä sellasia herkkuja mistä en pidä, jos voin tarvittaessa ostaa jonkun hyvänmakuisen karkkipussin mitä nautiskelen illalla telkkaria katsoessa.
Karkit ovat suurta herkkuani ja niitä nautiskelen viikottain vähintään kerran, välillä joka päivä vähän. Päivittäin menee yli 3000kcal urheilutreenien takia eli tulee todellakin syötyä paljon ja välillä jos tulee erittäin paljon kulutettua, on vaan pakko saada kalorit täyteen jollain suklaapatukalla.
170/52 eli ei näissä mitoissa oikein mitään tarvitse rajoittaa mitä syö. Jos en ota herkkua, se johtuu yleensä siitä että ei vaan maistu, ei ikinä siitä että joutuisin kituuttamaan pysyäkseni hoikkana. Siinäkin mielessä vähän harmittaa ulkopuolisten kommentit syömisestäni koska se vain vahvistaa sitä että hoikan syömisiä ja ulkonäköä saa kommentoida julkisesti, esim suvun ruokapöydässä. Sen sijaan pyöreämmän sukulaiseni ruokailuja ei ikinä julkisesti kommentoida tuossa tilanteessa. Ei sillä että pitäisikään mutta ihmetyttää vaan
Itse en oikein ymmärrä tällaista herkkujen "säästämistä". Jos mummoni on minua ajatellen leiponut pullaa, niin kyllä minä sen pullan voin ottaa vaikkei se suurinta herkkuani olisi ja jätän sitten sen karkkipussini syömättä.
No niinhän mä tuossa sanoin että jos on varta vasten leivottu gluteeniton mulle niin vähän voin ottaa. Mutta siis tuntuu vähän tyhmältä ahtaa sokerimättöä jos se ei maistu hyvältä ja sit vielä jättää välistä se perjantai-illan irttaripussi leffan kanssa, vaan siks koska mahaa turvottaa jonkun mitättömän makuisen iltapäivällä syödyn kääretortun takia. Mielummin söisin kylässä päiväkahvilla jotain ravitsevampaa kuten jogurttia, hedelmiä, kaurapuuroa, leipää tai riisipiirakkaa niin olisi loppu päivänkin vähän parempi olo ja sitten illalla herkuttelisin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kamala. Elämä on pilalla, jos ei saa lettua.
Ja vielä enemmän pilalla, jos lettuja on tarjolla :(
No on se vähän pilalla, jos pakosta joutuu syömään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä minäkään yleensä esim kyläpaikassa syö "herkkuja" juuri enempää kuin tuollaisen määrän. Ei vaan ikinä oikein tee mieli, leivokset, letut, keksit, jäätelöt yms ei ikinä vaan ole oikein maistunut. Onneksi mulla todettiin keliakia pari vuotta sitten, niin ei tarvii enää selitellä että joo en tarkkaile linjoja vaikka otankin vain yhden keksin, vaan voin olla ottamatta ollenkaan. Tosin jos mulle on varta vasten hommattu jotain gluteenitonta, silloin koen kohteliaaksi maistaa mutta en kyllä silloinkaan ota isoa määrää.
Esim mummoni on monesti kysynyt että laihdutanko tai tarkkailenko linjoja tms ja mun mielestä se on aika törkeä kysyä tollasta. Ei ymmärretä että kaikki ei kaipaa joka päivä kahvin kanssa jonkun kääretorttusiivun kermavaahdolla. Ihan turha mun ois syödä sellasia herkkuja mistä en pidä, jos voin tarvittaessa ostaa jonkun hyvänmakuisen karkkipussin mitä nautiskelen illalla telkkaria katsoessa.
Karkit ovat suurta herkkuani ja niitä nautiskelen viikottain vähintään kerran, välillä joka päivä vähän. Päivittäin menee yli 3000kcal urheilutreenien takia eli tulee todellakin syötyä paljon ja välillä jos tulee erittäin paljon kulutettua, on vaan pakko saada kalorit täyteen jollain suklaapatukalla.
170/52 eli ei näissä mitoissa oikein mitään tarvitse rajoittaa mitä syö. Jos en ota herkkua, se johtuu yleensä siitä että ei vaan maistu, ei ikinä siitä että joutuisin kituuttamaan pysyäkseni hoikkana. Siinäkin mielessä vähän harmittaa ulkopuolisten kommentit syömisestäni koska se vain vahvistaa sitä että hoikan syömisiä ja ulkonäköä saa kommentoida julkisesti, esim suvun ruokapöydässä. Sen sijaan pyöreämmän sukulaiseni ruokailuja ei ikinä julkisesti kommentoida tuossa tilanteessa. Ei sillä että pitäisikään mutta ihmetyttää vaan
Itse en oikein ymmärrä tällaista herkkujen "säästämistä". Jos mummoni on minua ajatellen leiponut pullaa, niin kyllä minä sen pullan voin ottaa vaikkei se suurinta herkkuani olisi ja jätän sitten sen karkkipussini syömättä.
No niinhän mä tuossa sanoin että jos on varta vasten leivottu gluteeniton mulle niin vähän voin ottaa. Mutta siis tuntuu vähän tyhmältä ahtaa sokerimättöä jos se ei maistu hyvältä ja sit vielä jättää välistä se perjantai-illan irttaripussi leffan kanssa, vaan siks koska mahaa turvottaa jonkun mitättömän makuisen iltapäivällä syödyn kääretortun takia. Mielummin söisin kylässä päiväkahvilla jotain ravitsevampaa kuten jogurttia, hedelmiä, kaurapuuroa, leipää tai riisipiirakkaa niin olisi loppu päivänkin vähän parempi olo ja sitten illalla herkuttelisin
Meillä on selvä näkemysero tässä. Tietenkään mitään sellaista ei tarvitse syödä, mikä tekee olon sairaaksi. Mutta en siis ymmärrä sitä, miksi se karkkipussi on niin tärkeä saada, että jättää syömättä toisen laittamasta kahvikattauksesta, vaikka se tarjottava ei ihan sitä omaa lempiherkkua olisikaan. Se on kohteliasta. "Herkkukiintiön" säästäminen niihin lempiherkkuihin, jotka syö yksin kotisohvallaan kuulostaa omaan korvaani oudolta, tavallaan vähän itsekeskeiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä syön kerralla 5-6 lettua. Paistan voissa, teen oikeaan maitoon ja paljon sokeria. Vähintään kerran viikossa paistan lättyjä. Ja olen hoikka.
Paistan 5-6 lettua voissa, teen kermaan, hilloa, sokeria ja maapähkinävoita. Vähintään kerran päivässä, joskus kahdesti paistan. Laiha olen.
Paistan 50-60 muurinpohjalettua päivässä. Lettutaikinan teen voista ja sokerista. Letut syön silavan kanssa ja valkovenälaisiä kyytipojaksi.
Olen 190 sm pitkä ja painan 21 kg.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä minäkään yleensä esim kyläpaikassa syö "herkkuja" juuri enempää kuin tuollaisen määrän. Ei vaan ikinä oikein tee mieli, leivokset, letut, keksit, jäätelöt yms ei ikinä vaan ole oikein maistunut. Onneksi mulla todettiin keliakia pari vuotta sitten, niin ei tarvii enää selitellä että joo en tarkkaile linjoja vaikka otankin vain yhden keksin, vaan voin olla ottamatta ollenkaan. Tosin jos mulle on varta vasten hommattu jotain gluteenitonta, silloin koen kohteliaaksi maistaa mutta en kyllä silloinkaan ota isoa määrää.
Esim mummoni on monesti kysynyt että laihdutanko tai tarkkailenko linjoja tms ja mun mielestä se on aika törkeä kysyä tollasta. Ei ymmärretä että kaikki ei kaipaa joka päivä kahvin kanssa jonkun kääretorttusiivun kermavaahdolla. Ihan turha mun ois syödä sellasia herkkuja mistä en pidä, jos voin tarvittaessa ostaa jonkun hyvänmakuisen karkkipussin mitä nautiskelen illalla telkkaria katsoessa.
Karkit ovat suurta herkkuani ja niitä nautiskelen viikottain vähintään kerran, välillä joka päivä vähän. Päivittäin menee yli 3000kcal urheilutreenien takia eli tulee todellakin syötyä paljon ja välillä jos tulee erittäin paljon kulutettua, on vaan pakko saada kalorit täyteen jollain suklaapatukalla.
170/52 eli ei näissä mitoissa oikein mitään tarvitse rajoittaa mitä syö. Jos en ota herkkua, se johtuu yleensä siitä että ei vaan maistu, ei ikinä siitä että joutuisin kituuttamaan pysyäkseni hoikkana. Siinäkin mielessä vähän harmittaa ulkopuolisten kommentit syömisestäni koska se vain vahvistaa sitä että hoikan syömisiä ja ulkonäköä saa kommentoida julkisesti, esim suvun ruokapöydässä. Sen sijaan pyöreämmän sukulaiseni ruokailuja ei ikinä julkisesti kommentoida tuossa tilanteessa. Ei sillä että pitäisikään mutta ihmetyttää vaan
Itse en oikein ymmärrä tällaista herkkujen "säästämistä". Jos mummoni on minua ajatellen leiponut pullaa, niin kyllä minä sen pullan voin ottaa vaikkei se suurinta herkkuani olisi ja jätän sitten sen karkkipussini syömättä.
No niinhän mä tuossa sanoin että jos on varta vasten leivottu gluteeniton mulle niin vähän voin ottaa. Mutta siis tuntuu vähän tyhmältä ahtaa sokerimättöä jos se ei maistu hyvältä ja sit vielä jättää välistä se perjantai-illan irttaripussi leffan kanssa, vaan siks koska mahaa turvottaa jonkun mitättömän makuisen iltapäivällä syödyn kääretortun takia. Mielummin söisin kylässä päiväkahvilla jotain ravitsevampaa kuten jogurttia, hedelmiä, kaurapuuroa, leipää tai riisipiirakkaa niin olisi loppu päivänkin vähän parempi olo ja sitten illalla herkuttelisin
Meillä on selvä näkemysero tässä. Tietenkään mitään sellaista ei tarvitse syödä, mikä tekee olon sairaaksi. Mutta en siis ymmärrä sitä, miksi se karkkipussi on niin tärkeä saada, että jättää syömättä toisen laittamasta kahvikattauksesta, vaikka se tarjottava ei ihan sitä omaa lempiherkkua olisikaan. Se on kohteliasta. "Herkkukiintiön" säästäminen niihin lempiherkkuihin, jotka syö yksin kotisohvallaan kuulostaa omaan korvaani oudolta, tavallaan vähän itsekeskeiseltä.
Niin ja samoin tuo "mieluummin söisin päiväkahvilla sitä, tätä ja tuota". Voit tarjota omille vieraillesi sitten niitä oman ruokalistasi asioita, mutta vieraana syödään mitä tarjotaan (allergiat, keliakia jne. tietysti huomioiden).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Söi kohteliaisuuttaan sen puolikkaan. Eihän kukaan järkevä ihminen tuollaista paskaa syö. Nopeaa hiilihydraattia, sokeria ja rasvaa. Hyi helvetti!
Ruoasta, mistää ruoasta ei sanota että "paska". Eikö äitikään tätä opettanut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nuo muurinpohjaletuthan on lakanan kokoisia, jos ne tehdään siihen tarkoitetussa pannussa. Olen pulska mutten minäkään jaksaisi paljoa puolikasta enempää kerralla syödä
Tiedätkö, ettei ole mikään pakko paistaa koko pannun kokoista lettua!! Vähän sama kuin lautastakaan ei ole pakko mättää täyteen, vaikka se olisi mallia pitsalautanen.
Voi hyvä tavaton….. ethän sinä lapsi parka edes näytä tietävän miten ja millaisessa pannussa oikea muurinpohjalettu tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyiiii, kuka pystyy syömään lettuja? Pelkkä paistorasvan lemu saa normaaliin terveelliseen ruokaan tottuneen yökkäämään. Joistakin ilmeisesti on hyvää ja voisivat juoda rypsiöljyä pullottain, sikoja kun ovat.
Oletpa hyvä ihminen.Kumarramme sinua.
Vierailija kirjoitti:
Söi kohteliaisuuttaan sen puolikkaan. Eihän kukaan järkevä ihminen tuollaista paskaa syö. Nopeaa hiilihydraattia, sokeria ja rasvaa. Hyi helvetti!
Mä en oikeasti tajua tätä. Kyseessä on lettu. Siis lettu. Tykkää tai on tykkäämättä, mutta jotain on kyllä pahasti pielessä, jos yhdestä hemmetin letusta tulee oksennusreaktio ja mieleen "paska ja nopea hiilihydraatti":
Mitä vähemmän makeaa sen parempi
Minä syön nyt lihavana pienempiä annoksia kuin silloin alle 40v alipainoisena. Ja makeaa en syö enää oikeastaan ollenkaan.
Jos lettuja olisi tarjolla niin odottaisin sitä pekonia, makkaraa tms.
Määrältään on oikea mutta en syö lettuja ja muutenkin syön vähän makeaa. Korvaan herkut vedellä ja hedelmillä ja olen hoikka.
Olen hoikka, lisäksi vähävarainen.
Lapset ovat isällään ja minut kutsuttiin kylään perjantaina.
Oli alkukeittoa, paistia pääruokana ja jälkkäriksi pannaria.
Olin täynnä !!!!
Jälkikäteen ystäväni katsoi , kun minuun mahtui . Hävetti.
Sen kerran, kun saa syödä niin, ettei tarvitse laskea riittääkö kaikille. Minä söin,
Hyiiii, kuka pystyy syömään lettuja? Pelkkä paistorasvan lemu saa normaaliin terveelliseen ruokaan tottuneen yökkäämään. Joistakin ilmeisesti on hyvää ja voisivat juoda rypsiöljyä pullottain, sikoja kun ovat.