Lue keskustelun säännöt.
Kuinka tärkeää musiikki enää on ihmisille nykypäivänä?
13.05.2020 |
Itse olen verrattain nuori (25-vuotias) ja tuntuu, että oman ikäisilleni ja etenkin itseäni nuoremmille ihmisille musiikki ei ole enää erityisen tärkeä asia. Itse kasvoin musiikin parissa ja opin jo pienestä pitäen arvostamaan hienoa musiikkia. Ei mene päivääkään, ettenkö kuuntelisi musiikkia ja se on oikeasti ehkä suurin voimavarani läheisten kanssa vietetyn ajan ohella. Saan musiikista sellaista voimaa, mitä en saa mistään muusta asiasta tässä maailmassa. Kun elämä vtuttaa, karkaan siihen musiikin maailmaan ja kaikki tuntuu heti paljon helpommalta.
Vanhempani kasvoivat maailmassa, jossa todella joku artisti oli iso juttu ja sitä todella fanitettiin. Käytiin keikoilla ja nuoret halusivat itsekin tehdä musiikkia. Itsekin olen kasvanut fanittaen tiettyjä bändejä ja ne ovat osa minua edelleen tänäkin päivänä. Kuuntelen biisejä ihan sieltä 60-luvulta asti ja aina vain uudelleen ja uudelleen, enkä koskaan kyllästy näihin biiseihin.
Mitä olen ympärilleni katsellut ja kuunnellut nuorten juttuja, ei musiikki vaikuta enää olevan niin iso juttu heille. Musiikki tuntuu ikään kuin olevan kertakäyttökamaa ihmisille; yhtä biisiä kuunnellaan hetki ja sitten se on jo "poissa muodista". Nuorilla ei tunnu enää olevan lempibändejä, on vain hetkellisesti hyviä biisejä kunnes seuraava hitti vie ohi. Enää ei nuoret vaikuta niin intohimoisesti fanittavan jotain tiettyä yhtyettä tai artistia, vaan kuunnellaan porukassa sitä uusinta hittilistaa koska kaikki muutkin kuuntelevat sitä. Olen jopa kuullut nuorten puhuvan sitä, että jokin 2 kuukautta vanha biisi on aivan "out of date" jos sitä jokin kaveri erehtyy kuuntelemaan. Itse olen varmasti kivikautinen näiden nykyteinien silmissä, kun kuuntelen hittejä 70- ja 80-luvuilta edelleen tänäkin päivänä. :D
Jopa moni aikuinen - itseäni kymmenenkin vuotta vanhempi ihminen - tuntuu kuuntelevan vallalla olevia hittejä radiosta sen sijaan että kuuntelisi vaikka oikeita levyjä. Ymmärrän, että musiikkia on nykyään niin helposti saatavilla joka paikasta ja vieläpä ilmaiseksi, se on tehty niin kovin helpoksi. Silti on surullista, kuinka vähän oikeita levyjä enää nykyään ostetaan ja kuinka levykaupat ovat kuolemassa pikku hiljaa. Itse nautin käydä levykaupoissa pyörimässä, keräillä ihan oikeita levyjä. Etenkin vinyylilevyissä on sitä jotakin - se jokin fiilis mitä ei Spotify tai muut suoratoistopalvelut pysty tarjoamaan.
Olenko ainoa joka on tehnyt tällaisia havaintoja? Miten paljon sinä kuuntelet musiikkia ja miten sitä kuuntelet? Vieläkö hyllystäsi löytyy levyjä ja levysoitin, vai kuunteletko musiikkia ainoastaan radiosta ja Spotifyn (tai muun vastaavan) kautta? Kerro toki myös ikäsi. Lempiartistejakin saa jakaa!
Kommentit (50)
Ainakin omalle lapselleni, joka on sinua muutaman vuoden nuorempi, musiikki on todella tärkeää. Hänellä soi kuulema lähes koko ajan kotonaan musiikki ( ja soi myös silloin, kun asui vielä kotona) .
Ei ole mitään musiikkia koskaan harrastanut, mutta aina on kuunnellut musiikkia. Tekee myös erilaisia listoja Spotifysta erilaisiin tilanteisiin ja käy ( tai kävi ennen koronaa) klubikeikoilla kuuntelemassa esiintyjien keikkoja. Sekä tietysti myös festarit ovat hänelle tuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sykli on nopeutunut sekä musiikin tuottamisessa että kuluttamisessa. Ei enää harkittuja albumikokonaisuuksia, vaan pelkkiä kertakäyttöhittejä.
Minulle on elämän tärkeimpiä asioita, kuuntelen kaikkea laidasta toiseen. Pink Floyd, Jimi Hendrix, Kurt Rosenwinkel, Sergey Prokofiev, Bach, Arvo Pärt, Black Sabbath, Jon Hassel.... näitä on vaikka kuinka paljon lisää...en saa tarpeekseni musiikista 😃
Musiikki toimii hyvänä stressin lievittäjänä ja rentoutumiskeinona. Erittäin tärkeää.
Tutustukaa indie musiikkiin, sieltä löytyy hyviä ja harkittuja albumikokonaisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kuuntele toisten esittämää musiikkia. Soitan mieluummin itse.
Joka päivä. Soitan omaksi iloksi myös rumpuja ja haaveilen omasta bändistä jatkuvasti.. vanhempaa musiikkia, lähinnä mötley crüe, ac/dc, pantera, judas priest jnejne. Tuntuu että olen syntynyt väärään aikaan, kun harvempi kuuntelee samanlaista musiikkia tai ylipäätään samalla innolla ja "fanituksella". Kuunnellaan vaan juuri niitä lista hittejä ja kohta tulee taas uudet. Saan ihan älyttömästi voimaa ja jaksamista työpäiväänkin kun olen napit korvilla. Musiikista saa jotain mitä ei saa mistään muusta, ei liikunnasta, ruoasta tai päihteistä.. en osaa edes selittää sitä. M22.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena kiinnosti, enää ei. En tiedä mitään kuunneltavaa enää olisi tullut 10 vuoteen, tai jopa pariinkymmeneen.
Viimeksi kokeilin kuunnella jotain Ed Sheerania kokeeksi ja luulin, että sen musiikin on tehnyt joku 5 vuotias tarhassa niin paskaa oli.
Zinc
Oli 50- ja 60-luvuillakin kertakäyttöpoppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten joku miljardeja kertoja katsottu diskorenkutus, niin sellaisia oli 100 tusinassa 90 luvulla. Joutavanpäiväisiä "kesäbiisejä" joita joku artisti voisi turata yhden joka päivälle.
Tämä tyhjänpäiväinen "kesäbiisi" oli sitten yksi internetin katsotuimpia nykypäivänä ..
Zinc
Joopajoo ..
JA sanomattakin lienee selvää, että ne kaikki vanhat biisit on kuulta 1000 ja yksi kertaa jo.
CD-levyjä autossa. En ole viitsinyt hankkia uudempaa tekniikkaa. Hankala niitä on kyllä ajossa kaivella koteloistaan, mutta nöillä mennään... Nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on vähän sellainen asia, että jokainen aikuistuva sukupolvi huomaa hetken jolloin ei ole enää ns. nuorten maailmassa.
Kyllä ne nuoret kuuntelevat musiikkia. Sinä et vain todennäköisesti vietä aikaasi 15-20-vuotiaiden kanssa ja he kuuntelevat erilaista musiikkia kuin sinä.
Kerrankin asiallisesti pohjustettu keskustelunavaus.
Äänikirjat ja podcastit vie aikaa musiikinkuuntelulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sykli on nopeutunut sekä musiikin tuottamisessa että kuluttamisessa. Ei enää harkittuja albumikokonaisuuksia, vaan pelkkiä kertakäyttöhittejä.
Kyllä nykyisin tehdään vielä kokonaisia albumeja, mutta itse tarjonta on lisääntynyt huomattavasti esimerkiksi 1970- ja 1980-lukuihin verrattuna. Samalla populaarimusiikin kenttä on jotenkin sirpaloilunut entistä enemmän erilaisiksi genreiksi. Klassinen rockmusikki vaikuttaisi joutuneen viimeisen 20 vuoden aikana yhä enemmän rapin ja hip hopin sekä eletronisen tanssimusiikin (EDM) kaupallisen suosion jyräämäksi. On toki olemassa uusiakin rockbändejä, mutta niiden suosio ei tunnu enää yltävän platinalevyjen ja stadionkiertueiden tasolle Guns N¨Rosesien, Metallican, U2:n tai Def Leppardin tavoin.
Lisäksi nuorison rahan käyttö on sikäli muuttunut että he eivät ehkä ole tottuneet ostamaan CD- ja LP-levyjä vaan lataavat enemmin yksittäisiä kappaleita kuunneltaviksi. Samalla he käyttävät varmasti enemmän rahaa erilaisiin peleihin ajanviettomuotona kuin että he maksaisivat musiikista. Vaikkapa 1980- ja 1990-luvuilla tietokonepelit eivät olleet vielä yhtä lailla suosittuja.
Minä olen ollut koko ikäni innokas musiikinkuuntelija. Nuorena äänitettiin Nuorten säviksestä ja ostettiin levyjä ja sinkkuja Tunnelin levystä. Tosin jo silloin, 80-luvun puolivälissä harva kokonainen älppäri oli mieleeni. Olen aina pitänyt yhden hitin ihmeistä. Tai sitten joku artisti on onnistunut tekemään 10-12 melko samalta kuulostavaa kappaletta.
Musiikki on siis ihan lapsesta saakka aina kuulunut taustalla aina kuin mahdollista. Autossa raikaa kasari- ja ysärikanavat ja kotona tilaan VH1-Classicia, josta soi ne samat Madonnat, Bananaramat, Kim Wildet ja George Michaelit.
Stereotornikin on edelleen tuolla nurkassa. On kasetti-, cd-, md- ja levysoitin, mutta telkkarista, radiosta tai kannettavasta ne omat suosikit löytyvät nopeammin.
Ai niin. On hienoa, kun nykyisin on voi matkustaa ympäri Eurooppaa kaikkien ikisuosikkiensa keikoille. 80-luvulla kun ei ollut rahaa.
Kasariteini kirjoitti:
Minä olen ollut koko ikäni innokas musiikinkuuntelija. Nuorena äänitettiin Nuorten säviksestä ja ostettiin levyjä ja sinkkuja Tunnelin levystä. Tosin jo silloin, 80-luvun puolivälissä harva kokonainen älppäri oli mieleeni. Olen aina pitänyt yhden hitin ihmeistä. Tai sitten joku artisti on onnistunut tekemään 10-12 melko samalta kuulostavaa kappaletta.
Musiikki on siis ihan lapsesta saakka aina kuulunut taustalla aina kuin mahdollista. Autossa raikaa kasari- ja ysärikanavat ja kotona tilaan VH1-Classicia, josta soi ne samat Madonnat, Bananaramat, Kim Wildet ja George Michaelit.
Stereotornikin on edelleen tuolla nurkassa. On kasetti-, cd-, md- ja levysoitin, mutta telkkarista, radiosta tai kannettavasta ne omat suosikit löytyvät nopeammin.
Ai niin. On hienoa, kun nykyisin on voi matkustaa ympäri Eurooppaa kaikkien ikisuosikkiensa keikoille. 80-luvulla kun ei ollut rahaa.
Harvinaisen hyvä kommentti.
Kuuntelen kotona viinyli-ja cd-levyjä.
Työpaikalla kuuntelen Spotifyta työn ohess.
Musiikkimakuni on aika laidasta laitaan. Tykkään eniten 70-ja 80-lukujen musiikista, lattarimusiikista, musikaaleista, rokista - vain muutama esimerkki mainitakseen. Suomipoppia kuuntelen harvoin.
Metalli, räppi ja hiphoppi joutaa roskakoriin, vai kunnon musiikki on sallittua.
Kuuntelen paljon kokonajan melkein. Jossain vaihees olinhaastava avain lötytää muusiikkia nyt öäytyyt jankuunrlene 34 7 ja hetinherättyä soimaan ja ulkona mtäa
Mulle on tärkeää ja kuuntelen päivittäin. Mutta mä oonkin ns. hevari ja jo keski-ikäinen.
Omat lapset kuuntelevat jotain puhemusiikkia, kuulokkeilla etten paljoa kuule mitä siellä pyörii.
Meinasin kuolla nauruun kun työkaveri kulki ramones-paidasa ja mä tietty heti juttelemaan asiasta, kun pidän ko. bändistä. Kävi ilmi, että paita ja hihamerkki on vaan hienoja mutta musiikista ei tiennyt mitään.