Lue keskustelun säännöt.
Kuinka tärkeää musiikki enää on ihmisille nykypäivänä?
13.05.2020 |
Itse olen verrattain nuori (25-vuotias) ja tuntuu, että oman ikäisilleni ja etenkin itseäni nuoremmille ihmisille musiikki ei ole enää erityisen tärkeä asia. Itse kasvoin musiikin parissa ja opin jo pienestä pitäen arvostamaan hienoa musiikkia. Ei mene päivääkään, ettenkö kuuntelisi musiikkia ja se on oikeasti ehkä suurin voimavarani läheisten kanssa vietetyn ajan ohella. Saan musiikista sellaista voimaa, mitä en saa mistään muusta asiasta tässä maailmassa. Kun elämä vtuttaa, karkaan siihen musiikin maailmaan ja kaikki tuntuu heti paljon helpommalta.
Vanhempani kasvoivat maailmassa, jossa todella joku artisti oli iso juttu ja sitä todella fanitettiin. Käytiin keikoilla ja nuoret halusivat itsekin tehdä musiikkia. Itsekin olen kasvanut fanittaen tiettyjä bändejä ja ne ovat osa minua edelleen tänäkin päivänä. Kuuntelen biisejä ihan sieltä 60-luvulta asti ja aina vain uudelleen ja uudelleen, enkä koskaan kyllästy näihin biiseihin.
Mitä olen ympärilleni katsellut ja kuunnellut nuorten juttuja, ei musiikki vaikuta enää olevan niin iso juttu heille. Musiikki tuntuu ikään kuin olevan kertakäyttökamaa ihmisille; yhtä biisiä kuunnellaan hetki ja sitten se on jo "poissa muodista". Nuorilla ei tunnu enää olevan lempibändejä, on vain hetkellisesti hyviä biisejä kunnes seuraava hitti vie ohi. Enää ei nuoret vaikuta niin intohimoisesti fanittavan jotain tiettyä yhtyettä tai artistia, vaan kuunnellaan porukassa sitä uusinta hittilistaa koska kaikki muutkin kuuntelevat sitä. Olen jopa kuullut nuorten puhuvan sitä, että jokin 2 kuukautta vanha biisi on aivan "out of date" jos sitä jokin kaveri erehtyy kuuntelemaan. Itse olen varmasti kivikautinen näiden nykyteinien silmissä, kun kuuntelen hittejä 70- ja 80-luvuilta edelleen tänäkin päivänä. :D
Jopa moni aikuinen - itseäni kymmenenkin vuotta vanhempi ihminen - tuntuu kuuntelevan vallalla olevia hittejä radiosta sen sijaan että kuuntelisi vaikka oikeita levyjä. Ymmärrän, että musiikkia on nykyään niin helposti saatavilla joka paikasta ja vieläpä ilmaiseksi, se on tehty niin kovin helpoksi. Silti on surullista, kuinka vähän oikeita levyjä enää nykyään ostetaan ja kuinka levykaupat ovat kuolemassa pikku hiljaa. Itse nautin käydä levykaupoissa pyörimässä, keräillä ihan oikeita levyjä. Etenkin vinyylilevyissä on sitä jotakin - se jokin fiilis mitä ei Spotify tai muut suoratoistopalvelut pysty tarjoamaan.
Olenko ainoa joka on tehnyt tällaisia havaintoja? Miten paljon sinä kuuntelet musiikkia ja miten sitä kuuntelet? Vieläkö hyllystäsi löytyy levyjä ja levysoitin, vai kuunteletko musiikkia ainoastaan radiosta ja Spotifyn (tai muun vastaavan) kautta? Kerro toki myös ikäsi. Lempiartistejakin saa jakaa!
Kommentit (50)
Näinä kotikykinnän aikoina musiikki on ollut suorastaan pelastus, vaikka ennen en ole niin aktiivisin kuuntelija ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen nuorison alakulttuurit rakentuivat musiikin ympärille.
Itselläni musiikin kuuntelu jäi sivuun elämän ruuhjavuosien myötä: ei ollut enää sitä rauhallista musiikinkuunteluhetkeä.
Harvoin enää kaivan levyä lautaselle, vaikka minulla n. 1000 äänitettä onkin.
Mies, 48v
Kuinka moni oikeasti KUUNTELEE musiikkia? Siis niin, että kotona pelkästään istuu ja kuuntelee sitä - ilman että puuhaa jotain samalla. Itse en työni aikana voi kuunnella musiikkia lainkaan, sillä jään sitä kuuntelemaan ja ajatukset vie muualle työstä. Kun kuuntelen musiikkia, niin silloin todella vaan kuuntelen sitä.
Vierailija kirjoitti:
Helpostihan sitä sortuu nostamaan itsensä toisten yläpuolelle ajattelemalla, että nykymusiikki on huonoa jos sitä ei itse kuuntele ja ennen tehtiin parempaa. Aivan varmasti listahittien huonoudesta on kitisty jo aikaisemmillakin vuosikymmenillä. On myös tärkeää muistaa, että aikaisemmilla vuosikymmenillä ei tehty ainoastaan laadukasta musiikkia vaan kehnoja levyjä ja artisteja oli varmasti lukemattomia. Ja osa näistä oli listahittejä.
En todellakaan epäile, etteikö vuosikymmenten päästä myös 2010-luvulta nosteta artisteja esim. Rolling Stones, Metallican ja vaikka Princen rinnalle. Itse ajattelen, että aikaisemmilla vuosikymmenillä oli varmasti nuorison keskuudessa samanlaista musiikin "kertakäyttökulttuuria", vaikka suoratoistopalveluita ei ollutkaan. Radiota kuitenkin kuunneltiin ja siellä soi listahitit.
Itselläni musiikinkuuntelu on muuttunut vapaammaksi ajansaatossa, eikä enää hävetä kuunnella esim. nykypäivän pop-musiikkia. Aikaisemmin nuoruudessa tuli kuunneltua (melodista) death metallia, sitten tuli proge ja klassisen rockin vaihe. Tämän jälkeen oli pitkä vaihe, että mikään ei tuntunut kuulostavan hyvältä. Sitten löysin indie popin ja tajusin, ettei minun tarvitse yrittää olla cool kuuntelemani musiikin kautta. Tällä hetkellä parasta on Taylor Swift. En tiedä mitä kuuntelen 10 vuoden päästä, mutta varmasti omasta mielestäni parasta musiikkia. M26
Pahoittelut jos aloituksen ymmärsi niin, että olettaisin olevani musiikkimakuni vuoksi muiden yläpuolella tai ajattelisin kaiken nykymusiikin olevan huonoa. En todellakaan ajattele niin ja vaikka oma musiikkimakuni koostuukin enimmäkseen vanhemmasta rokista ja metallista, olen musiikin suhteen lopulta tosi kaikkiruokainen ja avarakatseinen. Muistan kyllä nuo ajatukset teinivuosilta, kun piti yrittää jotenkin olla "cool" ja änkesin itseni väkisin tiettyyn muottiin enkä uskaltanut kuunnella muuta kuin heviä, kun pelkäsin menettäväni uskottavuuteni muiden fanien silmissä jos myönnän kuuntelevani vaikkapa poppia. Kasvoin onneksi ulos siitä ajatuksesta aika pian ja enää minulla ei ole mitään "guilty pleasure"-bändejä joita kuuntelisin vain yksin salassa. Kuuntelen vapaasti juuri sitä mikä hyvältä kuulostaa ja jos se ei jollekin sovi, niin sitten ei sovi.
Ja hei, minäkin pidän Taylorista. Pikkusiskoni tutustutti minut hänen musiikkiinsa pari vuotta sitten ja tänä kesänä oli tarkoitus läheä Norjaan katsomaan häntä, mutta tämä hiton virus pilasi suunitelmat. Toivottavasti joku päivä vielä! Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni oikeasti KUUNTELEE musiikkia? Siis niin, että kotona pelkästään istuu ja kuuntelee sitä - ilman että puuhaa jotain samalla. Itse en työni aikana voi kuunnella musiikkia lainkaan, sillä jään sitä kuuntelemaan ja ajatukset vie muualle työstä. Kun kuuntelen musiikkia, niin silloin todella vaan kuuntelen sitä.
Itsellä musiikki soi taustalla lähes aina, tein oikeastaan mitä tahansa. Töissä tietysti ei. Monesti tykkään touhutessa kuunnella musiikkia kuulokkeiden kautta, kun silloin siihen pääsee paremmin sisään eikä musiikki vaan katoa taustalle. Tietenkään tuo ei ole sama asia, kuin todella istua alas ja kuunnella. Pyrinkin mahdollisimman usein löytämään itselleni hetkiä jolloin voin vain rauhoittua ja todella keskittyä musiikkiin ilman että mikään häiritsee sitä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nautin musiikista, mutta ei se ole koskaan ollut minulle "se juttu". Kuuntelen musiikkia vaihtelevasti, välillä menee kuukausia etten kuuntele mitään, välillä saatan hinkata jotain levyä päivästä toiseen monta kertaa. Keikoilla käyn lähinnä puolison seurana. Vaikka lempibändejä ja artisteja onkin, ei ole koskaan, edes nuorena ollut mitään todellista fanimeininkiä. En ole koskaan seurannut mitään bändiä/artistia sen kummemmin, en sitä koska tulee levyjä/kiertueita saati sitten tyyppien yksityiselämää. Musiikki on kiva juttu joka tuo iloa, muttei sellainen johon suhtautuisin minkäänlaisella intohimolla.
T. 41 v
Vierailija kirjoitti:
Oli 50- ja 60-luvuillakin kertakäyttöpoppia.
Niin oli. Nykyään vain tuntuu, kuin ei mitään muuta olisikaan. Tietysti vähän piilossa on niitäkin, jotka eivät sellaista tee. Ne nyt vaan eivät soi radiossa. Aina on ollut kertakäyttöpoppia ja yhden hitin ihmeitä, mutta kun tuntuu että nykyään ihmisiltä puuttuu se intohimo musiikin tekemiseen. Halutaan olla tähtiä, halutaan tehdä musiikkia mutta minkälaista ja missä se sanoma on? Tietysti tämä on vain minun näkökulmani asiaan joka voi olla kapeakin, kun olen elänyt vain ne parikymmentä vuotta enkä vaikkapa silloin 60-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelen paljon kokonajan melkein. Jossain vaihees olinhaastava avain lötytää muusiikkia nyt öäytyyt jankuunrlene 34 7 ja hetinherättyä soimaan ja ulkona mtäa
Kuuntelen päivittäin, kiitos spotifyn. Fyysisiä tallenteita en ole halunnut ostaa pitkään aikaan, en halua tavaraa niin paljoa. Spotify mahdollistaa laajaa kuuntelua genrestä toiseen kohtuuhinnalla, ei minulla olisi varaa ja uskallusta ostaa levyjä usein ja minulle täysin uusilta artisteilta. Kuulostan ihan mainokselta, mutta oon niin tyytyväinen!
Totta kai voi koko ajan tehdä uusia löytöjä oman paneutumisen myötä ja sitä teenkin. Kaivelen juuri esiin hyvää materiaalia barokkimusiikin ja black metalin aloilta. Tämä on silti aivan eri asia kuin se, mitä oli aikoinaan, kun asia oli kollektiivinen. Esim. Suomi-rock oli sitä, että sen kulta-aikana kokonainen sukupolvi koki asian omakseen, mihin voimaan nojaten ne artistit saivat nostettua tekemisensä uudelle tasolle. Tätä ei ole enää ja AP:n viesti liittyy tähän asiaan.
1974