Lue keskustelun säännöt.
Kuinka tärkeää musiikki enää on ihmisille nykypäivänä?
13.05.2020 |
Itse olen verrattain nuori (25-vuotias) ja tuntuu, että oman ikäisilleni ja etenkin itseäni nuoremmille ihmisille musiikki ei ole enää erityisen tärkeä asia. Itse kasvoin musiikin parissa ja opin jo pienestä pitäen arvostamaan hienoa musiikkia. Ei mene päivääkään, ettenkö kuuntelisi musiikkia ja se on oikeasti ehkä suurin voimavarani läheisten kanssa vietetyn ajan ohella. Saan musiikista sellaista voimaa, mitä en saa mistään muusta asiasta tässä maailmassa. Kun elämä vtuttaa, karkaan siihen musiikin maailmaan ja kaikki tuntuu heti paljon helpommalta.
Vanhempani kasvoivat maailmassa, jossa todella joku artisti oli iso juttu ja sitä todella fanitettiin. Käytiin keikoilla ja nuoret halusivat itsekin tehdä musiikkia. Itsekin olen kasvanut fanittaen tiettyjä bändejä ja ne ovat osa minua edelleen tänäkin päivänä. Kuuntelen biisejä ihan sieltä 60-luvulta asti ja aina vain uudelleen ja uudelleen, enkä koskaan kyllästy näihin biiseihin.
Mitä olen ympärilleni katsellut ja kuunnellut nuorten juttuja, ei musiikki vaikuta enää olevan niin iso juttu heille. Musiikki tuntuu ikään kuin olevan kertakäyttökamaa ihmisille; yhtä biisiä kuunnellaan hetki ja sitten se on jo "poissa muodista". Nuorilla ei tunnu enää olevan lempibändejä, on vain hetkellisesti hyviä biisejä kunnes seuraava hitti vie ohi. Enää ei nuoret vaikuta niin intohimoisesti fanittavan jotain tiettyä yhtyettä tai artistia, vaan kuunnellaan porukassa sitä uusinta hittilistaa koska kaikki muutkin kuuntelevat sitä. Olen jopa kuullut nuorten puhuvan sitä, että jokin 2 kuukautta vanha biisi on aivan "out of date" jos sitä jokin kaveri erehtyy kuuntelemaan. Itse olen varmasti kivikautinen näiden nykyteinien silmissä, kun kuuntelen hittejä 70- ja 80-luvuilta edelleen tänäkin päivänä. :D
Jopa moni aikuinen - itseäni kymmenenkin vuotta vanhempi ihminen - tuntuu kuuntelevan vallalla olevia hittejä radiosta sen sijaan että kuuntelisi vaikka oikeita levyjä. Ymmärrän, että musiikkia on nykyään niin helposti saatavilla joka paikasta ja vieläpä ilmaiseksi, se on tehty niin kovin helpoksi. Silti on surullista, kuinka vähän oikeita levyjä enää nykyään ostetaan ja kuinka levykaupat ovat kuolemassa pikku hiljaa. Itse nautin käydä levykaupoissa pyörimässä, keräillä ihan oikeita levyjä. Etenkin vinyylilevyissä on sitä jotakin - se jokin fiilis mitä ei Spotify tai muut suoratoistopalvelut pysty tarjoamaan.
Olenko ainoa joka on tehnyt tällaisia havaintoja? Miten paljon sinä kuuntelet musiikkia ja miten sitä kuuntelet? Vieläkö hyllystäsi löytyy levyjä ja levysoitin, vai kuunteletko musiikkia ainoastaan radiosta ja Spotifyn (tai muun vastaavan) kautta? Kerro toki myös ikäsi. Lempiartistejakin saa jakaa!
Kommentit (50)
Enää ei merkitse mitään, en minä jaksa sitä renkutusta kuunnella, osa ei osaa edes laulaa kunhan huutavat suu sepposen selällään niin että kitarisat loistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Spotify on tämän vuosikymmenen paras keksintö, ehdottomasti.
Vierailija kirjoitti:
Tutustukaa indie musiikkiin, sieltä löytyy hyviä ja harkittuja albumikokonaisuuksia.
Tutustuin! Bollywood-musiikki ei ole yhtään eurooppalaista parempaa.
Mä 27v kuuntelen kännystä youtubesta kuulokkeilla instrumentaalisia ja remixejä ja kaikkea siltä väliltä olevia kappaleita. Aina, kun olen liikenteen päällä.
Itselleni uppoaa kaikentyyppinen musiikki, joten itselle se on kappale kohtainen kysymys mikä uppoaa.
Festareista rock-musiikit ovat in. Oikeastaan aito musiikki (soitettu musiikki) täysillä tai tunteella vedetyt biisit uppoaa festareilla parhaiten.
Helpostihan sitä sortuu nostamaan itsensä toisten yläpuolelle ajattelemalla, että nykymusiikki on huonoa jos sitä ei itse kuuntele ja ennen tehtiin parempaa. Aivan varmasti listahittien huonoudesta on kitisty jo aikaisemmillakin vuosikymmenillä. On myös tärkeää muistaa, että aikaisemmilla vuosikymmenillä ei tehty ainoastaan laadukasta musiikkia vaan kehnoja levyjä ja artisteja oli varmasti lukemattomia. Ja osa näistä oli listahittejä.
En todellakaan epäile, etteikö vuosikymmenten päästä myös 2010-luvulta nosteta artisteja esim. Rolling Stones, Metallican ja vaikka Princen rinnalle. Itse ajattelen, että aikaisemmilla vuosikymmenillä oli varmasti nuorison keskuudessa samanlaista musiikin "kertakäyttökulttuuria", vaikka suoratoistopalveluita ei ollutkaan. Radiota kuitenkin kuunneltiin ja siellä soi listahitit.
Itselläni musiikinkuuntelu on muuttunut vapaammaksi ajansaatossa, eikä enää hävetä kuunnella esim. nykypäivän pop-musiikkia. Aikaisemmin nuoruudessa tuli kuunneltua (melodista) death metallia, sitten tuli proge ja klassisen rockin vaihe. Tämän jälkeen oli pitkä vaihe, että mikään ei tuntunut kuulostavan hyvältä. Sitten löysin indie popin ja tajusin, ettei minun tarvitse yrittää olla cool kuuntelemani musiikin kautta. Tällä hetkellä parasta on Taylor Swift. En tiedä mitä kuuntelen 10 vuoden päästä, mutta varmasti omasta mielestäni parasta musiikkia. M26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Metallissa yhä edelleen albumit on se juttu eikä yksittäiset biisit.
Esim. Suomalaisen Insomnium viime vuonna julkaistu albumi
Muutama vuosi sitten yhdellä työpaikalla jututin nuorempia työkavereita ja jotenkin heidän harrastuneisuudelleen oli ominaista että he odottivat enemmänkin jonkin tietokonepelin uutta versiota kuin jonkin bändin uutta albumia. Ihmisillä on joka tapauksessa rajallisesti vapaa-aikaa käytettävissä eivätkä kaikki "entiset nuoretkaan" olleet mitään aktiivisia musiikin kuuntelijoita vaikkapa 1980- ja 1990-luvuilla. Jotkut harrastivat musiikin kuuntelua lähinnä joskus 15-25-vuotiaina ja sitten heidän vähäinenkin harrastuksensa tuolla alalla kuoli pois.
Itse olen kuunnellut ja keräillyt LP- ja CD-levyjä suunnilleen viimeiset 40 vuotta ja ajallisesti kokoelmani artistit ulottuvat 1950-luvulta 2010-luvulle. En ole ostanut vielä yhtään vuonna 2020 ilmestynyttä uutta albumia, mutta muu vanhempaa musiikkia kuitenkin. Monia uusia julkaisuja on sattuneesta syystä myös lykätty epämääräiseen tulevaisuuteen. Oma levykokoelma on kuin oman henkilöhistorian muistelua kuten milloin on innostunut jostan bändistä ja mistä jonkin tietyn LP:n tai CD:n on onnistunut löytämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tule enää nykyään kuunneltua musiikkia muutakuin autosta radiota. Ja sieltäkin kasari kanavaa. Tosin ne kappaleet kuultu kanssa miljoona kertaa jo. Nykyään on jo vuosia tuotettu pelkkää paskaa samankuulosta musaa jota ei vaan pysty kuuntelemaan. En siis kuuntele musiikkia enää.
M38
Vierailija kirjoitti:
Eipä tule enää nykyään kuunneltua musiikkia muutakuin autosta radiota. Ja sieltäkin kasari kanavaa. Tosin ne kappaleet kuultu kanssa miljoona kertaa jo. Nykyään on jo vuosia tuotettu pelkkää paskaa samankuulosta musaa jota ei vaan pysty kuuntelemaan. En siis kuuntele musiikkia enää.
M38
No samalta se kaikki kuulostaakin mitä radiot ja listat syöttää, mutta niiden ulkopuolella on musiikillinen rikkaus ja moninaisuus. Kyllä nykyään tehdään vaikka minkälaista musiikkia mutaa radiosta et sitä kuule etkä spotifyn top listoilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tule enää nykyään kuunneltua musiikkia muutakuin autosta radiota. Ja sieltäkin kasari kanavaa. Tosin ne kappaleet kuultu kanssa miljoona kertaa jo. Nykyään on jo vuosia tuotettu pelkkää paskaa samankuulosta musaa jota ei vaan pysty kuuntelemaan. En siis kuuntele musiikkia enää.
M38
No samalta se kaikki kuulostaakin mitä radiot ja listat syöttää, mutta niiden ulkopuolella on musiikillinen rikkaus ja moninaisuus. Kyllä nykyään tehdään vaikka minkälaista musiikkia mutaa radiosta et sitä kuule etkä spotifyn top listoilta.
YouTubesta löytyy hyvin monenlaista musiikkia ja muusikoiden haastatteluja. Sieltä voi hakea virikkeitä ja taustatietoja sekä uudemman että vanhemman musiikin osalta.
Harvalla on nykyään edes kunnon kaiuttimia, musiikki kuunnellaan jostain nyrkin kokoisesta bluetooth purkista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harvalla on nykyään edes kunnon kaiuttimia, musiikki kuunnellaan jostain nyrkin kokoisesta bluetooth purkista.
Ei levyhyllyt ja kunnon kaiuttimet enää sovi nykyihmisen sairalan kliiniin valkoiseksi maalattuu kotiin.
Kiinnostava popmusiikki massailmiönä oli 1900-luvun jälkipuoliskon ilo, eikä sitä enää ole. Havaintojeni mukaan nuorison keskuudessa, radiossa ja listoilla ei ole koskaan soinut niin yksipuolinen ja sävellyksellisesti köyhä musiikki kuin nyt, eivätkä samalla kertaa tuotannolliset - tai kokonaan ulkomusiikilliset - arvot ole koskaan olleet yhtä suuressa roolissa suhteessa varsinaiseen musiikkisisältöön: samat isolla rahalla hinkatut neljä sointua toistuvat biisistä toiseen, ei omaperäisiä melodioita, lyriikoissa hyvin vähän mitään ajattelemisen aihetta ja lauluraita - sikäli kun laulusta edes voidaan puhua - todennäköisesti saksittu ja liimattu kasaan yli 200 otosta. Ja kukaan ei muista näitä "artisteja" muutaman vuoden päästä. Vaan ihmekös tuo, kun artistit ovat pääsääntöisesti vain sopivannäköisiä välikappaleita sen yhden saman tuottajan (joka siis kirjoittaa melkein kaikkien näiden kiiltokuvien hitit) ja suuren yleisön välissä.
Katsoin Billboard hot-100 -listaa ja hyvä jos viisi noista artistien nimistä on tullut vastaan aiemmin. Tämä on sinänsä sivuseikka, mutta siihen on syynsä: radiossa soi mitä todennäköisimmin paljon sitä, mitä tuolla listalla on - ja lähestulkoon joka kerta kun nykyisin radion avaa, sen saa sulkea muutaman sekunnin päästä, ellei kyseessä ole ohjelma, jossa sattumalta soitetaan musiikkia ajalta, jolloin olin joko taapero tai en edes vielä syntynyt. En siis yhtään tiedä, millaista musiikkisisältöä tuo lista pitää sisällään, mutta valistunut arvaukseni on, että vaikkapa vuoden 1972 jonkun viikon Billboard-listalla oli paljon enemmän omien korvieni myötäistä musiikkia. Ottamatta kantaa siihen, millaista tuon kyseisen listan musiikki onkaan, kuulijan asennemuutos ei muuta kelvotonta musiikkia hyväksi - sen sijaan se on aimo harppaus kohti itsepetosta ja sitä tilannetta, jossa laadukkaampaa musiikkisisältöä ei edes enää odoteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No. Aika kultaa muistot.
Ehkä sitä ennen odotettiin kokonaista levyä enemmän kuin nykyään. Kuitenkin erittäin paljon jo ennen tehtiin levyjä liukuhihnalla, taottiin rautaa kun se oli kuumaa. Levyjä saatettiin julkaista suositulta bändiltä/ artistilta vuosittain ja kullakin levyllä oli 1-2 aidosti hyvää kappaletta, muut oli niin sanottuja täytebiisejä. Tai joka viides levy oli se huippulevy, josta sai kultaa ja platinaa ja väliin mahtuu neljä täytelevyä, jotka tehtiin liian nopeasti kun suosio on suurta.
Luonnollisesti oli niitäkin bändejä, jotka tekivät hartaasti kokonaisuuksia. Mutta ei todellakaan kaikki tehneet. Jälkikäteen sitä muistaa vaan ne helmet ja tusinalevyt on unohtunut.
Kyllä nykyäänkin fanitetaan. On kaiken maailman cheekit, Martin ja Martinukset, Sannit ja mitkä lie, kenestä itse ei ole kuullutkaan.
Ikäpolvikysymyksen sijaan on enemmän ehkä kulutustottumuksia ja luonne-eroja.
Noita pelkkiä muotihittejä kuuntelevia teinejä oli jo 30 vuotta sitten. Kaikille musiikki ei koskaan ole ollut niin tärkeää. Esimerkiksi mun 65 syntyneelle miehelle musiikki on aina ollut enemmän taustasuhinaa. Kyllä se radioo kuuntelee ja pitää joistakin kappaleista, mutta koskaan se ei ole tajunnut mun intohimoista suhtautumista musiikkia kohtaan, sitä miten hehkutan silmät loistaen mahtavaa kokonaisuutta tai tosi mielenkiintoista yksityiskohtaa ("kuuntele miten hienot rummut tässä kohtaa on!" "Joo, ne on rummut, mitä sitten?") tai jaksanut samalla tavalla keskittyä intensiivisesti kuuntelemaan kokonaista levyä.
Vierailija kirjoitti:
Joka päivä. Soitan omaksi iloksi myös rumpuja ja haaveilen omasta bändistä jatkuvasti.. vanhempaa musiikkia, lähinnä mötley crüe, ac/dc, pantera, judas priest jnejne. Tuntuu että olen syntynyt väärään aikaan, kun harvempi kuuntelee samanlaista musiikkia tai ylipäätään samalla innolla ja "fanituksella". Kuunnellaan vaan juuri niitä lista hittejä ja kohta tulee taas uudet. Saan ihan älyttömästi voimaa ja jaksamista työpäiväänkin kun olen napit korvilla. Musiikista saa jotain mitä ei saa mistään muusta, ei liikunnasta, ruoasta tai päihteistä.. en osaa edes selittää sitä. M22.
Ymmärrän! Itsellä oli tuo sama fiilis joskus hieman alle parikymppisenä. Sitten onneksi Facebookin kautta löysin ihmisiä, jotka jakavat saman kiinnostuksen ja innostuksen musiikkiin kuin itse. Pikku hiljaa aloin löytämään elämääni ihmisiä, joiden kanssa voin jakaa rakkauden musiikkiin. Yritä sinäkin ihmeessä netin kautta löytää samanhenkisiä ihmisiä elämääsi, jotka ovat kiinnostuneet samasta musiikista kuin sinä. Kyllä niitä vielä on, ovat vain vähän piilossa. Tsemppiä myös rumpujen soittoon, pidä kiinni siitä mikä on sinulle tärkeää ja tähtää sitä kohti!
Vierailija kirjoitti:
Eipä tule enää nykyään kuunneltua musiikkia muutakuin autosta radiota. Ja sieltäkin kasari kanavaa. Tosin ne kappaleet kuultu kanssa miljoona kertaa jo. Nykyään on jo vuosia tuotettu pelkkää paskaa samankuulosta musaa jota ei vaan pysty kuuntelemaan. En siis kuuntele musiikkia enää.
M38
Maailma on täynnä hyvää musiikkia. Etsi uteliaasti, voit yllättyä positiivisesti. Nykypäivässä on se hyvä puoli, että netistä pystyy etsimään omaan makuun sopivia artisteja ja esimerkiksi Spotify tarjoaa kuuntelemasi artistin perusteella muita vastaavia. Sama YouTubessa. Itse olen tehnyt hyviä löytöjä kun olen vain uteliaasti antanut mahdollisuuden sellaisille artisteille joita en ole ennen kuunnellut lainkaan.
Ihmiset eivät tiedäkään mitä menettävät jos eivät tutustu musiikkiin syvemmin ja ja "heittäydy " siihe. Musiikinmaailma on ihmeellinen, sitä ei osaa selittää vaan se täytyy itse kokea. Ihan klassisesta bluesiin itse kuuntelen.
Minäkin kuuntelen kaikenlaista musiikkia, mutta tylsää kun kenenkään kanssa ei voi keskustella musiikista saati löydy seuraa keikoille kun tuntuu että kaikki tutut tietää just sen mitä radio soittaa.
Täytyy sanoa, että kuuntelen ja ennen kaikkea fiilistelen musiikkia vähemmän kuin ennen. Se luultavasti johtuu siitä että ei ole oikein sellaista tilaisuutta tullut sen jälkeen kun sain lapsen eli puoleentoista vuoteen. Kuuntelen kyllä päivittäin radiota, mutta eipä ole pitkään aikaan sellaista kappaletta sieltä tullut mitä oikein netistä lähtisi kuuntelemaan repeatilla.
Kotoa ei löydy levyjä tai soitinta. En kuuntele radiota kuin pari kertaa vuodessa autossa ja spotifytakin vain satunnaisesti ehkä kerran kuussa. Silloin kuuntelen yleensä klassista, jazzia tai vanhoja suosikkeja.
Ennen puoliso kuunteli kotona musiikkia ja yleensä taustalla soi Armin van Buurenin radiokanava tai vastaava. Nyt sekin on jäänyt pois ja kotona nautitaan hiljaisuudesta. En oikeastaan osaa sanoa, koska muutos tapahtui, enkä etenkään miksi.
N30