Lue keskustelun säännöt.
Puolison kaksisuuntainen mielialahäiriö
13.05.2020 |
Muita joiden puolisolla kaksisuuntainen mielialahäiriö? Miten vaikuttaa perhe-elämään? Itse alan olla väsynyt mieheni jatkuviin mielialan vaihteluihin ja sekoiluihin. Vaikea elää normi arkea kun mies vasn haahuilee, raivostuu pienimmästäkin asiasta eikä osallistu perheen arkeen.
Kommentit (42)
Olen itse kohta 50 v. bipo.
Parikymmentä vuotta oli yhtä helvettiä. Sitten erosin alkoholistimiehestäni ja elämä on ihanaa ja olen ollut oireeton yli 10 vuotta.
Lopetin alkoholinkäytön itsekin, elämä tasaantui ja vältän stressiä.
Sitä virhettä en tee, että luulisin, että tästä voi parantua, joten lääkkeet otan joka päivä.
Mutta minulle ikä ja se, että olen ottanut vastuuta elämästäni, on tehnyt ihmeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teit kuitenkin lapsia sen kanssa???
Tätä meinasin kommentoida. Olisi kannattanut ottaa vakaampi mies. Mutta kai se mielisairas on jännä.
On mielisairaillakin miehillä (ja naisilla) oikeus rakkauteen.
T. Rakastunut skitsofreenikkoon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teit kuitenkin lapsia sen kanssa???
Tätä meinasin kommentoida. Olisi kannattanut ottaa vakaampi mies. Mutta kai se mielisairas on jännä.
On mielisairaillakin miehillä (ja naisilla) oikeus rakkauteen.
T. Rakastunut skitsofreenikkoon
Jos ottaa mielisairaan ja perustaa perheenkin sen kanssa, on aika typerää tulla jälkikäteen mussuttamaan, että elämä on vaikeaa. Mitäs läksit. Niin makaa kuin petaa.
Miten tuon epävakaan voi erottaa biposta, miten lääkärit sen erottaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen toista kertaa naimisissa. Molemmilla miehilläni on ollut bipo. Ensimmäinen oli perintenen bipo, vuodenaikasidonnainen. Keväällä karkasi mopo ja elokuun pimeissä illoissa vyöryi depressio päälle. Oli raskas, vahva lääkitys vielä vaikutti parisuhteessa, Toki hoiti itseään vielä alkoholilla. Nykyisellä on paranoidi versio. Mielialat aka tasaiset ja lääkitys tepsii. Paranoidisia juttuja pitää aika ajoin ampua alas. Tämän jälkimmäisen kanssa on lapsi, ihan loistava isä.
Ja sitten lapselle periytyy se tauti ja kaikilla on kivaa. Kannattaisko vähän ajatella.
Mikä sairaus sun vanhemmilta periytyi että sinusta tuli tuollainen? Vai oleteko ihan itse vaan päättänyt että kusipäänä mennään loppuun saakka?
Kusipäisyyden diagnoosia ei olla vielä luotu, mutta eiköhän tuollainen asenne jonkin sorttista narsismia ole.
,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten tuon epävakaan voi erottaa biposta, miten lääkärit sen erottaa?
"kohtausten" pituudesta. Epävakaalla voi päivän aikana käydä läpi koko tunneskaalan ja seuraavana uudestaan. Bipolla taas on selviä kuukausiakin kestäviä hyviä ja huonoja kausia.
Kyllä bipotkin voi käydä koko tunneskaalan läpi päivän aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teit kuitenkin lapsia sen kanssa???
Tätä meinasin kommentoida. Olisi kannattanut ottaa vakaampi mies. Mutta kai se mielisairas on jännä.
On mielisairaillakin miehillä (ja naisilla) oikeus rakkauteen.
T. Rakastunut skitsofreenikkoon
Jos ottaa mielisairaan ja perustaa perheenkin sen kanssa, on aika typerää tulla jälkikäteen mussuttamaan, että elämä on vaikeaa. Mitäs läksit. Niin makaa kuin petaa.
Tällä palstalla on kyllä rodunjalostusaate voimissaan. Ja tuo "mitäs läksit", hyi saakeli... Siihen kyllä kiteytyy kaikki, mikä suomalaisessa mentaliteetissa on kieroutunutta.
onko miehelläsi lääkitys ja ammattiapua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
onko miehelläsi lääkitys ja ammattiapua?
On kyl. Mut ne kuulemma väsyttää liikaa ettei pysty keskittymään. Välillä myöntää että on bipo. Välillä on sitä mieltä että ollut pelkkä burnout ja tehty vääriä diagnooseja aikoinaan
Pitkä suhde epävakaan/bipon(lääkärintodistus) kanssa takana.
Joka kevät sekoaminen ja muistihäiriöt jatkuvia. Oma elämä oli omaa elämää, sillä puoliso ei siihen osallistunut. Yhteinen elämä oli sekoitus harhojen oikomista ja tuuliviirin asennon arvailua.
Oli hyviäkin aikoja. Toisella ei ollut sairauden tuntoa. Pelko lääkkeitä kohtaan oli.
Välillä mietin että kukahan sillä on nykyään siinä pyörityksessä. Sillä ulkonäöllä uusia löytyy helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Bipot on niin narsistisia että huhu. Kaikki pyörii heidän ympärillä. Siinä toimii perhe elämä jos kumppani on kiltti ja alistuva
Bipolaarihäiriön maniavaiheessa käytös on narsistista. Maniavaiheen mentyä ohi heppu on mitä kiltein. Herkkä ja kiva.
Ongelma on jos ei ole sairaudentuntoa, mutta jos sopiva lääkitys löytyy ja lääkkeet otetaan ohjeen mukaan, elämästä voi tulla lähes normaalia. Meillä auttoi olantsapiini.
Tietoa ja vertaistukea Kaksisuuntaiset ry
https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://kaksisuunt…
Kyllä se käytös on narsistista kaikissa mood swingeissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lehdissä näistä puhutaan vähän kun on niin herkkä alue. Vous olla näitä tositarinoita jotta ihmiset uskaltaa puhua. Vaikeneminen saa aikaan vaikenemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teit kuitenkin lapsia sen kanssa???
Tätä meinasin kommentoida. Olisi kannattanut ottaa vakaampi mies. Mutta kai se mielisairas on jännä.
On mielisairaillakin miehillä (ja naisilla) oikeus rakkauteen.
T. Rakastunut skitsofreenikkoon
Jos ottaa mielisairaan ja perustaa perheenkin sen kanssa, on aika typerää tulla jälkikäteen mussuttamaan, että elämä on vaikeaa. Mitäs läksit. Niin makaa kuin petaa.
Tällä palstalla on kyllä rodunjalostusaate voimissaan. Ja tuo "mitäs läksit", hyi saakeli... Siihen kyllä kiteytyy kaikki, mikä suomalaisessa mentaliteetissa on kieroutunutta.
Mä olen itse mielisairas (ahdistuneisuushäiriö + skitsoaffektiivinen häiriö), ja ymmärrän tuon mentaliteetin ihan täysin :D Kyllä saa olla terveellä tavalla itsekäs puolisoa hakiessa ja lastensa vanhempaa etsiessä, se on vain järkevää.
Oli bipo puoliso. 5 vuotta elettiin yhdessä. Alusta asti oli käytös ailahtelevaa, mutta loppua kohden meno paheni. Nyt on vähän väliä huolta siitä miten lapsen visiitit isällään menee. Meno äityy välillä niin levottomaksi ja lapsi osaa jo ihmetellä isänsä poikkeavaa käytöstä. Paljon myös peruu lapsen tapaamisia, kun on huonompi hetki, impulsiivinen siis ja käytöksessä paljon samaa kuin uhmaikäisellä.
Vierailija kirjoitti:
Oli bipo puoliso. 5 vuotta elettiin yhdessä. Alusta asti oli käytös ailahtelevaa, mutta loppua kohden meno paheni. Nyt on vähän väliä huolta siitä miten lapsen visiitit isällään menee. Meno äityy välillä niin levottomaksi ja lapsi osaa jo ihmetellä isänsä poikkeavaa käytöstä. Paljon myös peruu lapsen tapaamisia, kun on huonompi hetki, impulsiivinen siis ja käytöksessä paljon samaa kuin uhmaikäisellä.
Onpa hyvä, että pykäsit sen kakaran sen kanssa. Hienoa.
Pitkä suhde epävakaan/bipon(lääkärintodistus) kanssa takana.
Joka kevät sekoaminen ja muistihäiriöt jatkuvia. Oma elämä oli omaa elämää, sillä puoliso ei siihen osallistunut. Yhteinen elämä oli sekoitus harhojen oikomista ja tuuliviirin asennon arvailua.
Oli hyviäkin aikoja. Toisella ei ollut sairauden tuntoa. Pelko lääkkeitä kohtaan oli.
Välillä mietin että kukahan sillä on nykyään siinä pyörityksessä. Sillä ulkonäöllä uusia löytyy helposti.
Se on varmaan nyt mulla. Mä oon ihan finaalissa siihen. Ulkonäön takia toivoin että tasaantuu mut ei...
Reilut 10v olen bipon kanssa elämäni jakanut, diagnoosi tosin tuli vasta viitisen vuotta sitten vaikka söi masennuslääkkeitä jo kun tavattiin. Miehelläni on lievempi versio taudista, eli maniat on lieviä eikä mitään itsetuhoisuutta jne ole koskaan ollut. Ennen kuin sai lääkityksen tasapainoon oli meno välillä melko vauhdikasta ja alkoholi vahvasti kuvioissa, mutta pari vuotta sitten lopetti juomisen ja sen jälkeen on mennyt paljon paremmin. Lapsia ei ole eikä tule, juurikin syystä että mies ei koe olevansa kykeneväinen niistä huolehtimaan enkä itsekään koskaan ole kokenut olevani mikään äitihahmo. Ja mitä tulee tuohon mielialojen vaihteluun niin meillä ne vaihtelee muutaman viikon jaksoissa, joskus lyhyemmissäkin. Ei ole siis mitään kuukausien mittaisia jaksoja, vaan tiheämpitahtista vaihtelua.
Mä olin synnyttänyt useamman lapsen ennenkuin sairastuin. eri kuin ap.