Älykkyys määrittää elämässä menestymistä enemmän kuin yhteiskuntaluokka

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkyys ei jakaudu tasaisaisesti kaikille, se saatetaan jopa periä, ja on siksi lähtökohtaisesti epätasa-arvoista. Epätasa-arvo taas on asia mitä ei voi hyväksyä. Eli älykkyyden merkityksestä ei ole soveliasta puhua.

Et hyväksy älykkyyden epätasa-arvoa? Kannatatko sitten lobotomiaa liian fiksuille vai? Aika vasemmistolainen "ymmärrys".

Taisi olla parodiaa vasemmistolaisesta ymmärryksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Immiset kyllä nyky-yhteiskunnassa protestoivat sitä vastaan, että synnynnäisillä ominaisuuksilla olisi merkitystä elämässä.

Itse kyllä uskon, että on, vaikka on monilla muillakin asioilla.

Tuntuu olevan tabu puhua synnynnäisestä puolesta, geeneistä jne.

Älykkyyden lisäksi myös perusluonne tai temperamentti on pitkälti synnynnäinen, mistä mm. psykologi Liisa Keltikangas-Järvinen on kirjoittanut ja puhunut.

Dario Nardi on tehnyt MBTI-persoonallisuustyyppeihin liittyvää neurobiologista tutkimusta, ja siitä on saatu lisävahvistusta sille, että eri MBTI-tyyppien aivot todella toimivat hyvin eri tavalla. Ja mm. älykkyysosamäärä ja tulotaso korreloivat MBTI-persoonallisuustyypin kanssa.

Liisa Keltikangas-Järvisen kaikki kirjat kannattaa lukea. Hän kirjoittaa erinomaisesti tiedettä popularisoiden, muun muassa vanhempi, aggressiivisuutta käsittelevä teos on edelleen pätevä ja ajankohtainen. Hän on kirjoittanut myös elämänuraan liittyvistä tekijöistä ns. big five -persoonallisuudenpiirteistä, jotka selittävät elämänuraa vieläkin paremmin kuin älykkyysosamäärä.  L.K-J on todellinen kansanvalistaja, koska hän on loistava kirjoittaja ja aktiivinen keskustelija. Ap

Itse tiedän enemmän MBTI:stä, mutta siinä on paljon samaa kuin Big 5:ssa, joten helppo uskoa, että asia on noin.

MBTI-persoonallisuutyypeistä on sellaista dataa, että ENTJ-tyypillä on korkein keskimääräinen tulotaso, vaikka sillä on vasta seitsemänneksi korkein keskimääräinen ÄO. Arkkityyppinen suuryhtiön johtaja onkin ENTJ, jos joku 16 eri persoonallisuustyypistä. Myös ESTJ-tyypillä on korkea keskimääräinen tulotaso, vaikka se on keskimääräisen ÄO:n perusteella aivan häntäpäässä. INFP-tyypillä taas on matalin tai toiseksi matalin keskimääräinen tulotaso, vaikka sillä on toisaalta kolmanneksi korkein keskimääräinen ÄO. INTP-tyypillä, jolla on kaikkien tutkimuksien mukaan korkein keskimääräinen ÄO, ei myöskään ole kovin korkea keskimääräinen tulotaso. Arkkityyppinen filosofi tai tiedemies on INTP.

Persoonallisuustyyppeihin liittyvä tutkimus on siinä mielessä ongelmallista, että se perustuu kuvailuihin, jotka ovat kulttuurisidonnaisia ja alttiita jatkuville uudelleentulkinnoille, vaikka sen alan tutkimus on hyvin uutta. Sama pätee ja näkyy myös neurologisten diagnoosien historiassa. Älykkyysosamäärä on todella simppeli ja helppo työkalu niihin verrattuna. Persoonallisuustutkimuksen suosio varmaan osittain johtuu siitä, että sen viesti on pehmeä. "Jokainen on hyvä jossain" -tyyppisesti. Ap

MBTI on tosiaan lähtökohtaisesti perusviestiltään pehmeä: kaikilla on omat vahvuudet ja heikkoudet jne. Mutta se on menossa vakavampaan suuntaan, kun siihen liittyen tehdään myös noita älykkyystutkimuksia, vertaillaan tulotasoja, ja myös neurobiologisia tutkimuksia, jotka vahvistavat eri tyyppien aivojen erilaiset kognitiiviset preferenssit.

Monet kyllä vetävät herneen nenään, kun ottaa esille ÄO-erot eri MBTI-tyyppien välillä. Tuollainen suhtautuminen asiaan on vastoin tieteellistä ajattelutapaa, ja se on rasittavaa, kun aina joku alkaa nillittämään, että "ei mikään tyyppi tee sinusta älykästä tai tyhmää, minkä tahansa tyypin ÄO voi olla korkea". Tosiasiassa MBTI-tyyppien välillä on kuitenkin todella suuria eroja keskimääräisessä ÄO:ssä, ja älykkyys on niin olennainen osa persoonallisuutta, että siitäkin pitäisi keskustella myös MBTI-tutkimuksen yhteydessä enemmän.

Olen keskiverto älykäs ja saan keskiverto palkkaa, ja voin ostaa ruokaa niin paljon että henki lähtee. Ei tämä yhteiskunta kauhean pielessä silloin voi olla. Rikas en ole, mutta entä sitten?  

Vierailija kirjoitti:

”Väitätkö siis, että tyhmät kuolevat nuorempina?”

Sitä hän juuri väitti. Deary oli havainnut, että keskimääräistä alhaisempi lapsuuden älykkyysosamäärä ennusti viidenneksen suurempaa riskiä kuolla ennen 76 vuoden ikää. Matala äo ennustaa tauteja ja kuolleisuutta luotettavammin kuin ylipaino tai verenpaine. Älyköt ovat myös paremmassa suojassa onnettomuuksilta ja väkivallalta.

Jokela on tehnyt yhteisiä tutkimusartikkeleita Dearyn kanssa muun muassa yhdysvaltalaisesta pitkittäistutkimuksesta, jossa alhainen älykkyysosamäärä lisäsi riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja aivoinfarktiin.

MIKSI odotettavissa oleva elinikä kasvaa käsi kädessä älykkyyden kanssa? Mahdollisia mekanismeja on kolme.

Yksi niistä on sosioekonominen asema. Älykkyys johtaa usein hyvään koulutukseen ja hyväpalkkaiseen toimistotyöhön, joka auttaa ostamaan asunnon turvalliselta alueelta ja yksityisiä lääkäripalveluita. Akateeminen toveripiiri kannustaa syömään kasviksia ja harjoittelemaan puolimaratonille. Alkoholi nautitaan miedommista juomista kuin työväenluokassa.

Toinen selitys on, että elämän voi katsoa olevan elinikäinen älykkyystesti. Ihmiset tekevät jatkuvasti valintoja, jotka vaikuttavat heidän terveyteensä: otanko ranskalaiset vai porkkanat, lähdenkö ohittamaan rekkaa? Älykkäämmät valitsevat keskimäärin paremmin ja elävät siksi pidempään.

KOLMAS mekanismi on niin kutsuttu system integrity -hypoteesi, jota Jokela itse pitää selityksistä vahvimpana. Sen mukaan äly on vain ilmentymä hermoston – ja samalla koko elimistön – hyvästä toiminnasta.

Aivothan suorittavat etupäässä sellaista säätelyä, josta ihminen ei ole tietoinen. Jos tietoinen päättely sujuu hienosti, hermoston voi olettaa suoriutuvan hyvin myös suoliston, keuhkojen ja hormonitoiminnan ohjauksesta.

”Keuhkojen heikko toiminta johtaa suurempaan sairausriskiin, ja sitä voidaan mitata esimerkiksi rasituskokeilla. Ehkä älykkyystestit toimivat samalla tapaa hermoston toiminnan mittarina”, Jokela arvelee.

Hän painottaa, että minkään vaihtoehdon tueksi ei vielä ole vahvaa näyttöä.

Yksi mahdollinen selitys on myös se kaikista vanhin: Ajatteleminen on luksusta, johon vain harvalla on varaa.

Mitä enemmän varallisuutta yksilö- ja yhteiskuntatasolla, sitä suurempi valta vaikuttaa myös itseensä, kulutusvalintoihin ja jopa turvallisuuteen. Tietysti on mielekkäämpää tarkastella ilmiötä viitekehyksessä, jossa edut ovat oman multiälykkyyden suomia.

Nämä multiälykkäät sitten tutkivat viitekehyksensä älykkyyttä suhteessa muihin. Uskooko muka joku, että tulos tästä asetelmasta voisi olla päinvastainen tai edes tasavertainen?

Onko tämä ketju muuttunut kokonaan vai olenko hullu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Immiset kyllä nyky-yhteiskunnassa protestoivat sitä vastaan, että synnynnäisillä ominaisuuksilla olisi merkitystä elämässä.

Itse kyllä uskon, että on, vaikka on monilla muillakin asioilla.

Tuntuu olevan tabu puhua synnynnäisestä puolesta, geeneistä jne.

Älykkyyden lisäksi myös perusluonne tai temperamentti on pitkälti synnynnäinen, mistä mm. psykologi Liisa Keltikangas-Järvinen on kirjoittanut ja puhunut.

Dario Nardi on tehnyt MBTI-persoonallisuustyyppeihin liittyvää neurobiologista tutkimusta, ja siitä on saatu lisävahvistusta sille, että eri MBTI-tyyppien aivot todella toimivat hyvin eri tavalla. Ja mm. älykkyysosamäärä ja tulotaso korreloivat MBTI-persoonallisuustyypin kanssa.

Liisa Keltikangas-Järvisen kaikki kirjat kannattaa lukea. Hän kirjoittaa erinomaisesti tiedettä popularisoiden, muun muassa vanhempi, aggressiivisuutta käsittelevä teos on edelleen pätevä ja ajankohtainen. Hän on kirjoittanut myös elämänuraan liittyvistä tekijöistä ns. big five -persoonallisuudenpiirteistä, jotka selittävät elämänuraa vieläkin paremmin kuin älykkyysosamäärä.  L.K-J on todellinen kansanvalistaja, koska hän on loistava kirjoittaja ja aktiivinen keskustelija. Ap

Itse tiedän enemmän MBTI:stä, mutta siinä on paljon samaa kuin Big 5:ssa, joten helppo uskoa, että asia on noin.

MBTI-persoonallisuutyypeistä on sellaista dataa, että ENTJ-tyypillä on korkein keskimääräinen tulotaso, vaikka sillä on vasta seitsemänneksi korkein keskimääräinen ÄO. Arkkityyppinen suuryhtiön johtaja onkin ENTJ, jos joku 16 eri persoonallisuustyypistä. Myös ESTJ-tyypillä on korkea keskimääräinen tulotaso, vaikka se on keskimääräisen ÄO:n perusteella aivan häntäpäässä. INFP-tyypillä taas on matalin tai toiseksi matalin keskimääräinen tulotaso, vaikka sillä on toisaalta kolmanneksi korkein keskimääräinen ÄO. INTP-tyypillä, jolla on kaikkien tutkimuksien mukaan korkein keskimääräinen ÄO, ei myöskään ole kovin korkea keskimääräinen tulotaso. Arkkityyppinen filosofi tai tiedemies on INTP.

Persoonallisuustyyppeihin liittyvä tutkimus on siinä mielessä ongelmallista, että se perustuu kuvailuihin, jotka ovat kulttuurisidonnaisia ja alttiita jatkuville uudelleentulkinnoille, vaikka sen alan tutkimus on hyvin uutta. Sama pätee ja näkyy myös neurologisten diagnoosien historiassa. Älykkyysosamäärä on todella simppeli ja helppo työkalu niihin verrattuna. Persoonallisuustutkimuksen suosio varmaan osittain johtuu siitä, että sen viesti on pehmeä. "Jokainen on hyvä jossain" -tyyppisesti. Ap

MBTI on tosiaan lähtökohtaisesti perusviestiltään pehmeä: kaikilla on omat vahvuudet ja heikkoudet jne. Mutta se on menossa vakavampaan suuntaan, kun siihen liittyen tehdään myös noita älykkyystutkimuksia, vertaillaan tulotasoja, ja myös neurobiologisia tutkimuksia, jotka vahvistavat eri tyyppien aivojen erilaiset kognitiiviset preferenssit.

Monet kyllä vetävät herneen nenään, kun ottaa esille ÄO-erot eri MBTI-tyyppien välillä. Tuollainen suhtautuminen asiaan on vastoin tieteellistä ajattelutapaa, ja se on rasittavaa, kun aina joku alkaa nillittämään, että "ei mikään tyyppi tee sinusta älykästä tai tyhmää, minkä tahansa tyypin ÄO voi olla korkea". Tosiasiassa MBTI-tyyppien välillä on kuitenkin todella suuria eroja keskimääräisessä ÄO:ssä, ja älykkyys on niin olennainen osa persoonallisuutta, että siitäkin pitäisi keskustella myös MBTI-tutkimuksen yhteydessä enemmän.

Neurobiologisiin diagnooseihin liittyy enemmän psyykkistä sairastavuutta ja oppimisvaikeuksia, joten aloituksen kaltainen älykkyysosamäärään liittyvä tutkimus ei ole järkevää (= miten korkea älykkyysosamäärä vaikuttaa elämän kulkuun). Ryhmiä, jotka joutuvat nuoresta asti enemmän tekemisiin terveydenhuollon ja sosiaalitoimen kanssa (vangit, psyykkisesti ja fyysisesti sairaat) ei ole järkevää ottaa mukaan, kun tutkitaan älykkyysosamäärän vaikutusta, koska muut asiat selittävät heidän elämänkulkuaan enemmän. Nämä ryhmät ovat kuitenkin eniten tutkittuja, koska heistä on eniten tietoa kerättynä mahdollisesta nuorista ikäluokista alkaen. Samasta syystä erilaisten patologioiden tutkiminen keskittyy huono-osaisten ryhmiin historian näkökulmasta katsottuna. Mielisairauksista on tutkimusdataa ainakin 1700-luvulta asti, samoin vangeista. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutussa myös toistettiin vanha viisaus: Tutkimusten mukaan yksi-kolmivuotiaana päiväkotiin menneet kouluttautuvat pidemmälle kuin samat ikävuodet kotihoidossa viettäneet lapset. Tästä on päätelty, että päiväkoti valmentaa lapsia koulu-uralle paremmin kuin oman äidin hoiva.

Todennäköisempi selitys Jokelan mukaan kuitenkin on, että lapsia vuosikausia kotona hoitavat äidit ovat vähemmän koulutettuja eivätkä yhtä älykkäitä kuin uraäidit, ja nämä ominaisuudet keskimäärin siirtyvät geneettisesti kummankin ryhmän äitien lapsille.

En pääse lukemaan artikkelia, joten ehkä kyselen tyhmiä, mutta: miksi älykkyyden periytyminen on todennäköisempää kuin se, että päiväkodissa saa enemmän älyä kehittäviä virikkeitä? Onko tästä tehty tutkimuksia, jossa vanhempien ja lasten ÄO on mitattu? Muutenhan tuo jää ihan hypoteesin tasolle.

Itse olen nähnyt ainakin sellaisen tutkimuksen, jossa seurattiin mm. päiväkodissa ja kotona kasvatettujen lasten koulu-uraa. Tutkimuksessa selvisi, että korkeasti koulutettujen (oletettavasti siis älykkäiden) äitien (oletettavasti älykkäät) lapset pärjäsivät koulussa aivan yhtä hyvin täysin riippumatta siitä, osallistuivatko he varhaiskasvatukseen vai olivatko kotihoidettuja. Sen sijaan alemman koulutustason perheiden lapset hyötyivät varhaiskasvatuksesta. Tämä tutkimus oli tehty suomalaisesta aineistosta eikä siinä mitattu älykkyyttä. KV-aineistoista varmasti löytyy myös sellaisia, joissa on älykkyysmittaukset mukana, tätä big dataahan artikkelissa haastateltu tutkija on analysoinut.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä ketju muuttunut kokonaan vai olenko hullu?

Samasta aiheesta taisi olla toinenkin ketju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutussa myös toistettiin vanha viisaus: Tutkimusten mukaan yksi-kolmivuotiaana päiväkotiin menneet kouluttautuvat pidemmälle kuin samat ikävuodet kotihoidossa viettäneet lapset. Tästä on päätelty, että päiväkoti valmentaa lapsia koulu-uralle paremmin kuin oman äidin hoiva.

Todennäköisempi selitys Jokelan mukaan kuitenkin on, että lapsia vuosikausia kotona hoitavat äidit ovat vähemmän koulutettuja eivätkä yhtä älykkäitä kuin uraäidit, ja nämä ominaisuudet keskimäärin siirtyvät geneettisesti kummankin ryhmän äitien lapsille.

En pääse lukemaan artikkelia, joten ehkä kyselen tyhmiä, mutta: miksi älykkyyden periytyminen on todennäköisempää kuin se, että päiväkodissa saa enemmän älyä kehittäviä virikkeitä? Onko tästä tehty tutkimuksia, jossa vanhempien ja lasten ÄO on mitattu? Muutenhan tuo jää ihan hypoteesin tasolle.

Itse olen nähnyt ainakin sellaisen tutkimuksen, jossa seurattiin mm. päiväkodissa ja kotona kasvatettujen lasten koulu-uraa. Tutkimuksessa selvisi, että korkeasti koulutettujen (oletettavasti siis älykkäiden) äitien (oletettavasti älykkäät) lapset pärjäsivät koulussa aivan yhtä hyvin täysin riippumatta siitä, osallistuivatko he varhaiskasvatukseen vai olivatko kotihoidettuja. Sen sijaan alemman koulutustason perheiden lapset hyötyivät varhaiskasvatuksesta. Tämä tutkimus oli tehty suomalaisesta aineistosta eikä siinä mitattu älykkyyttä. KV-aineistoista varmasti löytyy myös sellaisia, joissa on älykkyysmittaukset mukana, tätä big dataahan artikkelissa haastateltu tutkija on analysoinut.

Nuo tutkimuksethan eivät liittyneet älykkyyteen. Kyse oli varhaisen vuorovaikutuksen laadusta ja koulumenestyksen suhteesta. Älykkyysosamäärä on synnynnäinen, siihen varhainen vuorovaikutus vaikuttaa jonkin verran (hypotalamus ja stressi), mutta kouluopetus tai sivistys ei lisää älykkyysosamäärää. Ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänänkään jutun tutkija ei selvästi näytä tietävän sitä kuinka paljon psyykkiset sairaudet vaikuttavat opintojen suorittamisiin.

... ja lapsuuden traumat ja epäkannustavat kotiolot ja huonot lenkkarit ja kun kissanpennut piti tappaa ja isoäidin kaivo kuivui ja viimeiseksi nyt tämä korona. Että on niitä paljon syitä joista johtuen minä en ole menestynyt koulussa enkä elämässä.

Eli sinusta lapsi, jonka aivot vanhemmat säännöllisesti hakkaavat mössöksi, on älykkyyttä vertailtaessa aivan samalla viivalla sellaisen kanssa, jota kohdellaan kotona hyvin? Älä viitsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutussa myös toistettiin vanha viisaus: Tutkimusten mukaan yksi-kolmivuotiaana päiväkotiin menneet kouluttautuvat pidemmälle kuin samat ikävuodet kotihoidossa viettäneet lapset. Tästä on päätelty, että päiväkoti valmentaa lapsia koulu-uralle paremmin kuin oman äidin hoiva.

Todennäköisempi selitys Jokelan mukaan kuitenkin on, että lapsia vuosikausia kotona hoitavat äidit ovat vähemmän koulutettuja eivätkä yhtä älykkäitä kuin uraäidit, ja nämä ominaisuudet keskimäärin siirtyvät geneettisesti kummankin ryhmän äitien lapsille.

En pääse lukemaan artikkelia, joten ehkä kyselen tyhmiä, mutta: miksi älykkyyden periytyminen on todennäköisempää kuin se, että päiväkodissa saa enemmän älyä kehittäviä virikkeitä? Onko tästä tehty tutkimuksia, jossa vanhempien ja lasten ÄO on mitattu? Muutenhan tuo jää ihan hypoteesin tasolle.

Itse olen nähnyt ainakin sellaisen tutkimuksen, jossa seurattiin mm. päiväkodissa ja kotona kasvatettujen lasten koulu-uraa. Tutkimuksessa selvisi, että korkeasti koulutettujen (oletettavasti siis älykkäiden) äitien (oletettavasti älykkäät) lapset pärjäsivät koulussa aivan yhtä hyvin täysin riippumatta siitä, osallistuivatko he varhaiskasvatukseen vai olivatko kotihoidettuja. Sen sijaan alemman koulutustason perheiden lapset hyötyivät varhaiskasvatuksesta. Tämä tutkimus oli tehty suomalaisesta aineistosta eikä siinä mitattu älykkyyttä. KV-aineistoista varmasti löytyy myös sellaisia, joissa on älykkyysmittaukset mukana, tätä big dataahan artikkelissa haastateltu tutkija on analysoinut.

Nuo tutkimuksethan eivät liittyneet älykkyyteen. Kyse oli varhaisen vuorovaikutuksen laadusta ja koulumenestyksen suhteesta. Älykkyysosamäärä on synnynnäinen, siihen varhainen vuorovaikutus vaikuttaa jonkin verran (hypotalamus ja stressi), mutta kouluopetus tai sivistys ei lisää älykkyysosamäärää. Ap 

Ohis, mutta sen sijaan on huomattu, että stressi, masennus jne. Vaikuttavat merkittävästikin heikentävästi älykkyystesteistä suoriutumiseen.

Amerikan presidenttinä on tällä hetkellä mies, jota yksi yliopiston opettaja sanoi tyhmimmäksi oppilaakseen ikinä.

Yhteiskuntaluokat muodostuvat rahan ja perhetaustan mukaan. Aatelisten joukossa on ollut aina vähälahjaisia tapauksia, jotka eivät olisi päässeet mihinkään koulutukseen ilman suhteita. Vastaavasti köyhissä on paljon älykköjä, joiden ammatti ei vain ole tuottava, tai eivät ole päässeet kouluttautumaan köyhyyden takia.

Akateeminen työttömyys lisääntyy Suomessakin koko ajan. Työpaikkoja ei riitä kaikille tohtoreille, saati sitten maistereille.

Sitä paitsi internetti on luonut sellaisen ilmiön, että tyhmästä ja huonoa sisältöä tuottavasta tyypistä voi tulla yhtä suosittu kuin fiksusta ja luovasta tyypistä. Ihmiset haluavat katsella typerän tyypin suoltamaa paskaa ihan siksi, että se on hauskaa. SItten voidaan yhdessä pilkata sitä ihmistä. Tämä typerä tyyppi sitten tienaa valtavasti rahaa YouTube-videoilla, koska on tyhmä ja viihdyttävä.

Mielenterveysongelmat ovat yleisempiä älykkäillä kuin ei-älykkäillä ihmisillä, ja ne voivat aiheuttaa monenlaista ongelmaa, mukaanlukien sen ettei pysty toteuttamaan älyllistä potentiaaliaan. 

Mikä sitten lasketaan elämässä menestymiseksi, on eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Immiset kyllä nyky-yhteiskunnassa protestoivat sitä vastaan, että synnynnäisillä ominaisuuksilla olisi merkitystä elämässä.

Itse kyllä uskon, että on, vaikka on monilla muillakin asioilla.

Tuntuu olevan tabu puhua synnynnäisestä puolesta, geeneistä jne.

Älykkyyden lisäksi myös perusluonne tai temperamentti on pitkälti synnynnäinen, mistä mm. psykologi Liisa Keltikangas-Järvinen on kirjoittanut ja puhunut.

Dario Nardi on tehnyt MBTI-persoonallisuustyyppeihin liittyvää neurobiologista tutkimusta, ja siitä on saatu lisävahvistusta sille, että eri MBTI-tyyppien aivot todella toimivat hyvin eri tavalla. Ja mm. älykkyysosamäärä ja tulotaso korreloivat MBTI-persoonallisuustyypin kanssa.

Liisa Keltikangas-Järvisen kaikki kirjat kannattaa lukea. Hän kirjoittaa erinomaisesti tiedettä popularisoiden, muun muassa vanhempi, aggressiivisuutta käsittelevä teos on edelleen pätevä ja ajankohtainen. Hän on kirjoittanut myös elämänuraan liittyvistä tekijöistä ns. big five -persoonallisuudenpiirteistä, jotka selittävät elämänuraa vieläkin paremmin kuin älykkyysosamäärä.  L.K-J on todellinen kansanvalistaja, koska hän on loistava kirjoittaja ja aktiivinen keskustelija. Ap

Itse tiedän enemmän MBTI:stä, mutta siinä on paljon samaa kuin Big 5:ssa, joten helppo uskoa, että asia on noin.

MBTI-persoonallisuutyypeistä on sellaista dataa, että ENTJ-tyypillä on korkein keskimääräinen tulotaso, vaikka sillä on vasta seitsemänneksi korkein keskimääräinen ÄO. Arkkityyppinen suuryhtiön johtaja onkin ENTJ, jos joku 16 eri persoonallisuustyypistä. Myös ESTJ-tyypillä on korkea keskimääräinen tulotaso, vaikka se on keskimääräisen ÄO:n perusteella aivan häntäpäässä. INFP-tyypillä taas on matalin tai toiseksi matalin keskimääräinen tulotaso, vaikka sillä on toisaalta kolmanneksi korkein keskimääräinen ÄO. INTP-tyypillä, jolla on kaikkien tutkimuksien mukaan korkein keskimääräinen ÄO, ei myöskään ole kovin korkea keskimääräinen tulotaso. Arkkityyppinen filosofi tai tiedemies on INTP.

Persoonallisuustyyppeihin liittyvä tutkimus on siinä mielessä ongelmallista, että se perustuu kuvailuihin, jotka ovat kulttuurisidonnaisia ja alttiita jatkuville uudelleentulkinnoille, vaikka sen alan tutkimus on hyvin uutta. Sama pätee ja näkyy myös neurologisten diagnoosien historiassa. Älykkyysosamäärä on todella simppeli ja helppo työkalu niihin verrattuna. Persoonallisuustutkimuksen suosio varmaan osittain johtuu siitä, että sen viesti on pehmeä. "Jokainen on hyvä jossain" -tyyppisesti. Ap

MBTI on tosiaan lähtökohtaisesti perusviestiltään pehmeä: kaikilla on omat vahvuudet ja heikkoudet jne. Mutta se on menossa vakavampaan suuntaan, kun siihen liittyen tehdään myös noita älykkyystutkimuksia, vertaillaan tulotasoja, ja myös neurobiologisia tutkimuksia, jotka vahvistavat eri tyyppien aivojen erilaiset kognitiiviset preferenssit.

Monet kyllä vetävät herneen nenään, kun ottaa esille ÄO-erot eri MBTI-tyyppien välillä. Tuollainen suhtautuminen asiaan on vastoin tieteellistä ajattelutapaa, ja se on rasittavaa, kun aina joku alkaa nillittämään, että "ei mikään tyyppi tee sinusta älykästä tai tyhmää, minkä tahansa tyypin ÄO voi olla korkea". Tosiasiassa MBTI-tyyppien välillä on kuitenkin todella suuria eroja keskimääräisessä ÄO:ssä, ja älykkyys on niin olennainen osa persoonallisuutta, että siitäkin pitäisi keskustella myös MBTI-tutkimuksen yhteydessä enemmän.

Neurobiologisiin diagnooseihin liittyy enemmän psyykkistä sairastavuutta ja oppimisvaikeuksia, joten aloituksen kaltainen älykkyysosamäärään liittyvä tutkimus ei ole järkevää (= miten korkea älykkyysosamäärä vaikuttaa elämän kulkuun). Ryhmiä, jotka joutuvat nuoresta asti enemmän tekemisiin terveydenhuollon ja sosiaalitoimen kanssa (vangit, psyykkisesti ja fyysisesti sairaat) ei ole järkevää ottaa mukaan, kun tutkitaan älykkyysosamäärän vaikutusta, koska muut asiat selittävät heidän elämänkulkuaan enemmän. Nämä ryhmät ovat kuitenkin eniten tutkittuja, koska heistä on eniten tietoa kerättynä mahdollisesta nuorista ikäluokista alkaen. Samasta syystä erilaisten patologioiden tutkiminen keskittyy huono-osaisten ryhmiin historian näkökulmasta katsottuna. Mielisairauksista on tutkimusdataa ainakin 1700-luvulta asti, samoin vangeista. Ap

En puhu neurologisista diagnooseista tai poikkeustapausten tutkimisesta, vaan siitä, että ihan viime vuosina on tehty tutkimuksia, joissa kuvataan eri MBTI-persoonallisuustyyppiä olevien perusterveiden ihmisten aivoja, kun he suorittavat erilaisia tehtäviä. Ja noissa aivokuvauksissa näkyy, että eri MBTI-tyyppien aivoissa aktivoituvat aivan eri alueet, kun ne suorittavat täsmälleen samoja tehtäviä. Nuo tutkimukset siis vahvistavat Jungin teoriaa siitä, että ihmiset käyttävät eri kognitiivisia funktioita tiedon ja sisäisten ja ulkoisten ärsykkeiden käsittelemiseen. MBTI:n kohdalla olisikin ehkä osuvampaa puhua "kognitiivisista tyypeistä" kuin "persoonallisuustyypeistä", mutta jälkimmäinen on tietenkin kansantajuisempi termi ja siinä mielessä mielekkäämpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutussa myös toistettiin vanha viisaus: Tutkimusten mukaan yksi-kolmivuotiaana päiväkotiin menneet kouluttautuvat pidemmälle kuin samat ikävuodet kotihoidossa viettäneet lapset. Tästä on päätelty, että päiväkoti valmentaa lapsia koulu-uralle paremmin kuin oman äidin hoiva.

Todennäköisempi selitys Jokelan mukaan kuitenkin on, että lapsia vuosikausia kotona hoitavat äidit ovat vähemmän koulutettuja eivätkä yhtä älykkäitä kuin uraäidit, ja nämä ominaisuudet keskimäärin siirtyvät geneettisesti kummankin ryhmän äitien lapsille.

En pääse lukemaan artikkelia, joten ehkä kyselen tyhmiä, mutta: miksi älykkyyden periytyminen on todennäköisempää kuin se, että päiväkodissa saa enemmän älyä kehittäviä virikkeitä? Onko tästä tehty tutkimuksia, jossa vanhempien ja lasten ÄO on mitattu? Muutenhan tuo jää ihan hypoteesin tasolle.

Itse olen nähnyt ainakin sellaisen tutkimuksen, jossa seurattiin mm. päiväkodissa ja kotona kasvatettujen lasten koulu-uraa. Tutkimuksessa selvisi, että korkeasti koulutettujen (oletettavasti siis älykkäiden) äitien (oletettavasti älykkäät) lapset pärjäsivät koulussa aivan yhtä hyvin täysin riippumatta siitä, osallistuivatko he varhaiskasvatukseen vai olivatko kotihoidettuja. Sen sijaan alemman koulutustason perheiden lapset hyötyivät varhaiskasvatuksesta. Tämä tutkimus oli tehty suomalaisesta aineistosta eikä siinä mitattu älykkyyttä. KV-aineistoista varmasti löytyy myös sellaisia, joissa on älykkyysmittaukset mukana, tätä big dataahan artikkelissa haastateltu tutkija on analysoinut.

Nuo tutkimuksethan eivät liittyneet älykkyyteen. Kyse oli varhaisen vuorovaikutuksen laadusta ja koulumenestyksen suhteesta. Älykkyysosamäärä on synnynnäinen, siihen varhainen vuorovaikutus vaikuttaa jonkin verran (hypotalamus ja stressi), mutta kouluopetus tai sivistys ei lisää älykkyysosamäärää. Ap 

Ohis, mutta sen sijaan on huomattu, että stressi, masennus jne. Vaikuttavat merkittävästikin heikentävästi älykkyystesteistä suoriutumiseen.

No ei nyt niin merkittävästi että 100 voisi muuttua 130. Etenkin jos testin tekijä yritti. Masennus vähentänee halua ylipäänsä yrittää ja selittävä tekijä löytyy siitä ettei välitä.

Tiedän yhden joka omien sanojensa mukaan on todella älykäs jne älykkäämpi kuin muut, silti on luottotiedoton vuokralla asuva yh joka keskeyttänyt monesti koulut

Itse ”uutiseen” reaalimaailma on toista mieltä.

Taas täällä kuviopäättelytestiuskoivainen on mieliharrastuksessaan luomassa raja-aitoja ihmisten välille.

Ja kyllä - juuri täälläkin oli juttua miten näihin testeihin todellakin voi treenata ja skarpata opettelemalla logiikkaa joka näiden testien taustalla on kuten samoin tarinaa siitä ettei älytkäätkään menesty elämässä vaan jäävät (joutuvat) kaupan kassoille jne... Sanoisin, että elämä itsessään on älykkyystestiä kaikkine vastoinkäymisineen, onnistumisineen ja ihmissuhteineen. Toiset onnistuvat siinä paremmin kuin toiset. Toiset eivät jaksa tai vaivaudu, kun toisilla taas käy esim. parempi tuuri ts. oikeassa paikassa oikeaan aikaan taitoineen ja tietämyksineen....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jutussa myös toistettiin vanha viisaus: Tutkimusten mukaan yksi-kolmivuotiaana päiväkotiin menneet kouluttautuvat pidemmälle kuin samat ikävuodet kotihoidossa viettäneet lapset. Tästä on päätelty, että päiväkoti valmentaa lapsia koulu-uralle paremmin kuin oman äidin hoiva.

Todennäköisempi selitys Jokelan mukaan kuitenkin on, että lapsia vuosikausia kotona hoitavat äidit ovat vähemmän koulutettuja eivätkä yhtä älykkäitä kuin uraäidit, ja nämä ominaisuudet keskimäärin siirtyvät geneettisesti kummankin ryhmän äitien lapsille.

En pääse lukemaan artikkelia, joten ehkä kyselen tyhmiä, mutta: miksi älykkyyden periytyminen on todennäköisempää kuin se, että päiväkodissa saa enemmän älyä kehittäviä virikkeitä? Onko tästä tehty tutkimuksia, jossa vanhempien ja lasten ÄO on mitattu? Muutenhan tuo jää ihan hypoteesin tasolle.

Itse olen nähnyt ainakin sellaisen tutkimuksen, jossa seurattiin mm. päiväkodissa ja kotona kasvatettujen lasten koulu-uraa. Tutkimuksessa selvisi, että korkeasti koulutettujen (oletettavasti siis älykkäiden) äitien (oletettavasti älykkäät) lapset pärjäsivät koulussa aivan yhtä hyvin täysin riippumatta siitä, osallistuivatko he varhaiskasvatukseen vai olivatko kotihoidettuja. Sen sijaan alemman koulutustason perheiden lapset hyötyivät varhaiskasvatuksesta. Tämä tutkimus oli tehty suomalaisesta aineistosta eikä siinä mitattu älykkyyttä. KV-aineistoista varmasti löytyy myös sellaisia, joissa on älykkyysmittaukset mukana, tätä big dataahan artikkelissa haastateltu tutkija on analysoinut.

Nuo tutkimuksethan eivät liittyneet älykkyyteen. Kyse oli varhaisen vuorovaikutuksen laadusta ja koulumenestyksen suhteesta. Älykkyysosamäärä on synnynnäinen, siihen varhainen vuorovaikutus vaikuttaa jonkin verran (hypotalamus ja stressi), mutta kouluopetus tai sivistys ei lisää älykkyysosamäärää. Ap 

Ohis, mutta sen sijaan on huomattu, että stressi, masennus jne. Vaikuttavat merkittävästikin heikentävästi älykkyystesteistä suoriutumiseen.

No ei nyt niin merkittävästi että 100 voisi muuttua 130. Etenkin jos testin tekijä yritti. Masennus vähentänee halua ylipäänsä yrittää ja selittävä tekijä löytyy siitä ettei välitä.

Faktana voin kyllä sanoa, että esim. jo yksikin huonosti nukuttu yö voi vaikuttaa ratkaisevasti mistä tahansa asiasta suoriutumiseen.

Toisena ohitit myös hieman toista ongelmaa, eli sisäisen motivaation vaikutusta tuloksiin. Ei ole järkevää tapaa mitata yksiön motivaatiota tehtävään, kuin kysyminen- joka ei ole mitenkään aukoton metodi.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden joka omien sanojensa mukaan on todella älykäs jne älykkäämpi kuin muut, silti on luottotiedoton vuokralla asuva yh joka keskeyttänyt monesti koulut

Jos hänellä on vaikkapa keskittymisvaikeuksia? Niitä voi olla älykkäälläkin ihmisellä.

Vierailija kirjoitti:

Amerikan presidenttinä on tällä hetkellä mies, jota yksi yliopiston opettaja sanoi tyhmimmäksi oppilaakseen ikinä.

Yhteiskuntaluokat muodostuvat rahan ja perhetaustan mukaan. Aatelisten joukossa on ollut aina vähälahjaisia tapauksia, jotka eivät olisi päässeet mihinkään koulutukseen ilman suhteita. Vastaavasti köyhissä on paljon älykköjä, joiden ammatti ei vain ole tuottava, tai eivät ole päässeet kouluttautumaan köyhyyden takia.

Akateeminen työttömyys lisääntyy Suomessakin koko ajan. Työpaikkoja ei riitä kaikille tohtoreille, saati sitten maistereille.

Sitä paitsi internetti on luonut sellaisen ilmiön, että tyhmästä ja huonoa sisältöä tuottavasta tyypistä voi tulla yhtä suosittu kuin fiksusta ja luovasta tyypistä. Ihmiset haluavat katsella typerän tyypin suoltamaa paskaa ihan siksi, että se on hauskaa. SItten voidaan yhdessä pilkata sitä ihmistä. Tämä typerä tyyppi sitten tienaa valtavasti rahaa YouTube-videoilla, koska on tyhmä ja viihdyttävä.

Mielenterveysongelmat ovat yleisempiä älykkäillä kuin ei-älykkäillä ihmisillä, ja ne voivat aiheuttaa monenlaista ongelmaa, mukaanlukien sen ettei pysty toteuttamaan älyllistä potentiaaliaan. 

Mikä sitten lasketaan elämässä menestymiseksi, on eri asia.

Tuo yliopiston opettaja ei ole tainnut kuulla vaitiolovelvollisuudesta ja muusta ammattietiikasta.