Lue keskustelun säännöt.
Mitä eroa on narsistilla ja kusipäällä?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on satavarmasti narsisti, vaikka virallista diagnoosia ei ole. En saa sitä menemään lääkäriin vaikka olen yrittänyt ystävällisesti ja vähemmän ystävällisesti. Ikää hänellä 45v ja on johtajana suuressa firmassa. 20 vuotta yhteistä elämää takana ja ongelmat alkoivat ensimmäisen lapsen synnyttyä - miehen mukaan ongelma olen minä koska huomioin lasta enemmän kuin häntä.
Eilisen päivän saldoa mieheltä minulle:
- hän ei kuulemma jaksa minua, koska minä saan hänet raivoihin ihan kaikesta
- hän turhautuu minusta, koska en hoida arjen asioita suorite perusteella (esim. lapsen läksy on suorite joka hoidettava armeijakurilla, aikaa 10 minuuttia ja jos ei ole valmista niin huuto seuraa mieheltä)
- hän saa kuulemma huutaa naama punaisena 2 cm päässä kasvoistani minulle, koska hän menettää hermonsa minuun sen vuoksi että ärsytän häntä
- huutaminen minulle on kuulemma oikeutettua korotetulla äänellä koska ärsytän häntä ja hän ei välitä minusta
- hän ei välitä minusta enää, ei kuulemma kiinnosta
- ei onnitellut eilen äitienpäivänä minua vaikka olen useamman lapsen synnyttänyt hänelle, teki sen tahallaan koska tietää että äitienpäivä on minulle tärkeä kakkuineen ja kahveineen
- uhkaili taas erolla, koska ei kuulemma jaksa elämää minun kanssa. On tosin uhkaillut erolla jo 10 vuotta että hidas on prosessi hänen puoleltaan.
Ja mä olen aivan hiljaa koko ajan, puhun rauhallisella äänellä enkä lähde riitoihin mukaan. Mies riitelee siis yksin ja toistaa ääneen "kun meillä on tämä kriisi". Vastaan hänelle rauhassa, että "sinulla" on kriisi, muu perhe elää rauhassa, koita sinäkin. Huoh. Muutaman vuoden jos vielä jaksaisin niin saan kuopuksen maailmalle.
Suuirn kysymys minulta: miksi mies ei hae eroa jos olen niiiiiiin kamala? Onko jollain kokemusta narsusta, kumpi haki eroa?
Viimeiseen kappaleeseen: psykologiystäväni meni naimisiin nopeasti miehen kanssa, joka muuttui ensimmäisen lapsen jälkeen. On varmaan ihan oikea narsku, jonka mielestä vaimo oli kamala. Kaverini lähti turvakodin kautta. Narsku itse ei eronnut.
Minun eksäni ei saisi diagnoosia, mutta narsistinen oli. Meidän 20-vuotinen avioliitto päättyi miehen salasuhteen tullessa ilmi. Hän olisi halunnut pitää meidät molemmat. Kunnkysyin, mitä hän päättää, toinen nainen vain minä, niin Mies sanoi ylimielisesti ”en ole vielä päättänyt”. Johon minä ”ei tarvitsekaan, minä päätän, tässä eropaperit”. Mies suuttui valtavasti - minullahan ei ollut oikeutta tehdä päätöksiä... sitten hän illan mietti ja allekirjoitti. Jälkeenpäin puhui, että hän jätti minut. Itselläni on tilanteesta toisenlainen muistikuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei sinä joka epäilet että miehesi on narsisti.
Ero on oikeasti todennäköisesti hyvä juttu sinulle ja lapsille.
Narsistin kanssa on parasta jos saa ne eroamaan sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on satavarmasti narsisti, vaikka virallista diagnoosia ei ole. En saa sitä menemään lääkäriin vaikka olen yrittänyt ystävällisesti ja vähemmän ystävällisesti. Ikää hänellä 45v ja on johtajana suuressa firmassa. 20 vuotta yhteistä elämää takana ja ongelmat alkoivat ensimmäisen lapsen synnyttyä - miehen mukaan ongelma olen minä koska huomioin lasta enemmän kuin häntä.
Eilisen päivän saldoa mieheltä minulle:
- hän ei kuulemma jaksa minua, koska minä saan hänet raivoihin ihan kaikesta
- hän turhautuu minusta, koska en hoida arjen asioita suorite perusteella (esim. lapsen läksy on suorite joka hoidettava armeijakurilla, aikaa 10 minuuttia ja jos ei ole valmista niin huuto seuraa mieheltä)
- hän saa kuulemma huutaa naama punaisena 2 cm päässä kasvoistani minulle, koska hän menettää hermonsa minuun sen vuoksi että ärsytän häntä
- huutaminen minulle on kuulemma oikeutettua korotetulla äänellä koska ärsytän häntä ja hän ei välitä minusta
- hän ei välitä minusta enää, ei kuulemma kiinnosta
- ei onnitellut eilen äitienpäivänä minua vaikka olen useamman lapsen synnyttänyt hänelle, teki sen tahallaan koska tietää että äitienpäivä on minulle tärkeä kakkuineen ja kahveineen
- uhkaili taas erolla, koska ei kuulemma jaksa elämää minun kanssa. On tosin uhkaillut erolla jo 10 vuotta että hidas on prosessi hänen puoleltaan.
Ja mä olen aivan hiljaa koko ajan, puhun rauhallisella äänellä enkä lähde riitoihin mukaan. Mies riitelee siis yksin ja toistaa ääneen "kun meillä on tämä kriisi". Vastaan hänelle rauhassa, että "sinulla" on kriisi, muu perhe elää rauhassa, koita sinäkin. Huoh. Muutaman vuoden jos vielä jaksaisin niin saan kuopuksen maailmalle.
Suuirn kysymys minulta: miksi mies ei hae eroa jos olen niiiiiiin kamala? Onko jollain kokemusta narsusta, kumpi haki eroa?
Kun kuopuksesi on maailmalla, hän ja sisarukset kysyvät mikset hakenut eroa.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on satavarmasti narsisti, vaikka virallista diagnoosia ei ole. En saa sitä menemään lääkäriin vaikka olen yrittänyt ystävällisesti ja vähemmän ystävällisesti. Ikää hänellä 45v ja on johtajana suuressa firmassa. 20 vuotta yhteistä elämää takana ja ongelmat alkoivat ensimmäisen lapsen synnyttyä - miehen mukaan ongelma olen minä koska huomioin lasta enemmän kuin häntä.
Eilisen päivän saldoa mieheltä minulle:
- hän ei kuulemma jaksa minua, koska minä saan hänet raivoihin ihan kaikesta
- hän turhautuu minusta, koska en hoida arjen asioita suorite perusteella (esim. lapsen läksy on suorite joka hoidettava armeijakurilla, aikaa 10 minuuttia ja jos ei ole valmista niin huuto seuraa mieheltä)
- hän saa kuulemma huutaa naama punaisena 2 cm päässä kasvoistani minulle, koska hän menettää hermonsa minuun sen vuoksi että ärsytän häntä
- huutaminen minulle on kuulemma oikeutettua korotetulla äänellä koska ärsytän häntä ja hän ei välitä minusta
- hän ei välitä minusta enää, ei kuulemma kiinnosta
- ei onnitellut eilen äitienpäivänä minua vaikka olen useamman lapsen synnyttänyt hänelle, teki sen tahallaan koska tietää että äitienpäivä on minulle tärkeä kakkuineen ja kahveineen
- uhkaili taas erolla, koska ei kuulemma jaksa elämää minun kanssa. On tosin uhkaillut erolla jo 10 vuotta että hidas on prosessi hänen puoleltaan.
Ja mä olen aivan hiljaa koko ajan, puhun rauhallisella äänellä enkä lähde riitoihin mukaan. Mies riitelee siis yksin ja toistaa ääneen "kun meillä on tämä kriisi". Vastaan hänelle rauhassa, että "sinulla" on kriisi, muu perhe elää rauhassa, koita sinäkin. Huoh. Muutaman vuoden jos vielä jaksaisin niin saan kuopuksen maailmalle.
Suuirn kysymys minulta: miksi mies ei hae eroa jos olen niiiiiiin kamala? Onko jollain kokemusta narsusta, kumpi haki eroa?
En ymmärrä tällaista marttyyriasennetta.
Eikö olisi lapsille parempi, että lähtisit?