Miten naisena käsittelet sitä tosiasiaa, että työelämässä sinua kohdellaan miehiä huonommin?

Mä kyllä luulin noin 35 vuotiaaksi asti, että työelämä todella on tasa-arvoista. Ajattelin oikeasti että syrjintää kokeneet naiset lähinnä ylireagoi johonkin läppään. Olin myös miesvaltaisilla työpaikoilla, eikä minulla ollut ikinä ongelmia.

Kunnes vaihdoin työhön, jossa kaikki oli toisin. Sukupuolijakaumasta ei ollut edes kyse, vaan koko konsernin toiminta ja johtokulttuurista. Naiset suljettiin päätöksenteon ulkopuolelle, kohtelu on ajoittain silkkaa kiusaamista ja sukupuoleen perustuva syrjintä ja vähättely on räikeää. Sitä tekevät niin miehet, kuin myös monet vanhemmat naiset. Itse olen aina ollut varsin tyyni ja paineensietokykyinen, mutta tämä kohtelu on kyllä saanut jopa kerran itkemään. Eikä kyse oikeastaan ollut edes itseeni kohdistuvasta toiminnasta - en kestänyt enää katsella, miten minua huonommassa asemassa olevia naisia kohdeltiin. Varmaan nauravat selän takana mutta naurakoon - mua ei oikeastaan kiinnosta pätkän vertaa :) Eihän tuollaiseen firmaan mitään uraa viitsisi jäädä edes tekemään.

Olen ammatissa jossa sukupuolten välisessä kohtelussa en huomaa eroja, eikä ylenemismahdollisuuksia ole paljoa kenelläkään. (Lukion opettaja)

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä luulin noin 35 vuotiaaksi asti, että työelämä todella on tasa-arvoista. Ajattelin oikeasti että syrjintää kokeneet naiset lähinnä ylireagoi johonkin läppään. Olin myös miesvaltaisilla työpaikoilla, eikä minulla ollut ikinä ongelmia.

Kunnes vaihdoin työhön, jossa kaikki oli toisin. Sukupuolijakaumasta ei ollut edes kyse, vaan koko konsernin toiminta ja johtokulttuurista. Naiset suljettiin päätöksenteon ulkopuolelle, kohtelu on ajoittain silkkaa kiusaamista ja sukupuoleen perustuva syrjintä ja vähättely on räikeää. Sitä tekevät niin miehet, kuin myös monet vanhemmat naiset. Itse olen aina ollut varsin tyyni ja paineensietokykyinen, mutta tämä kohtelu on kyllä saanut jopa kerran itkemään. Eikä kyse oikeastaan ollut edes itseeni kohdistuvasta toiminnasta - en kestänyt enää katsella, miten minua huonommassa asemassa olevia naisia kohdeltiin. Varmaan nauravat selän takana mutta naurakoon - mua ei oikeastaan kiinnosta pätkän vertaa :) Eihän tuollaiseen firmaan mitään uraa viitsisi jäädä edes tekemään.

Tutulta kuulostaa, olisikohan kyseessä ex-työpaikkani..? Kaikista järjettömintä oli että monet naiset olivat fiksumpia, älykkäämpiä ja kielitaitoisempia kuin miehet joiden älyttömiä ideoita ja suoranaisia idioottimaisuuksia pidettiin jonain neronleimauksina. Hyvä veli -verkosto oli niin vahva että katsoin paremmaksi vaihtaa työpaikkaa. Nyt minulla on paljon parempi ja oikeasti tasa-arvoinen työyhteisö. Sitä osaan arvostaa tuon kauhukokemukseni jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Mua on aina kohdeltu hyvin ja tasa-arvoisesti. Ura on ollut nousujohteinen. Missään kohtaa en ole kokenut syrjintää.

T. Juristi

Joo, meidän alalla ei kyllä ole mitään epätasa-arvoa. Ei palkassa, ei kohtelussa, ei kyllä missään. Allekirjoitan kommenttisi täysin.

asianajaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä luulin noin 35 vuotiaaksi asti, että työelämä todella on tasa-arvoista. Ajattelin oikeasti että syrjintää kokeneet naiset lähinnä ylireagoi johonkin läppään. Olin myös miesvaltaisilla työpaikoilla, eikä minulla ollut ikinä ongelmia.

Kunnes vaihdoin työhön, jossa kaikki oli toisin. Sukupuolijakaumasta ei ollut edes kyse, vaan koko konsernin toiminta ja johtokulttuurista. Naiset suljettiin päätöksenteon ulkopuolelle, kohtelu on ajoittain silkkaa kiusaamista ja sukupuoleen perustuva syrjintä ja vähättely on räikeää. Sitä tekevät niin miehet, kuin myös monet vanhemmat naiset. Itse olen aina ollut varsin tyyni ja paineensietokykyinen, mutta tämä kohtelu on kyllä saanut jopa kerran itkemään. Eikä kyse oikeastaan ollut edes itseeni kohdistuvasta toiminnasta - en kestänyt enää katsella, miten minua huonommassa asemassa olevia naisia kohdeltiin. Varmaan nauravat selän takana mutta naurakoon - mua ei oikeastaan kiinnosta pätkän vertaa :) Eihän tuollaiseen firmaan mitään uraa viitsisi jäädä edes tekemään.

Tutulta kuulostaa, olisikohan kyseessä ex-työpaikkani..? Kaikista järjettömintä oli että monet naiset olivat fiksumpia, älykkäämpiä ja kielitaitoisempia kuin miehet joiden älyttömiä ideoita ja suoranaisia idioottimaisuuksia pidettiin jonain neronleimauksina. Hyvä veli -verkosto oli niin vahva että katsoin paremmaksi vaihtaa työpaikkaa. Nyt minulla on paljon parempi ja oikeasti tasa-arvoinen työyhteisö. Sitä osaan arvostaa tuon kauhukokemukseni jälkeen.

Tutulta tosiaan kuulostaa :D Näin juuri, oikeasti naisissa oli useita todella lahjakkaita ja osaavia, kun taas miehissä on monia henkselinpaukuttelijoita joiden virheiden korjaamiseen naisten työaika sitten meni. Ja siis minä en mitenkään yleisesti ole tätä mieltä miehista ja naisista työpaikoilla eikä se toki tuollakaan kaikkia koskenut (minulla on ollut erittäin monta mahtavaa miestyökaveria ja oli niitä myös tuolla), mutta kyllä oli jännästi konsentroitunut tietynlainen aines. Hyväveliverkosto mahdollistaa sen että tietyt tyypit keräävät kaltaisiaan ympärilleen, kun taas naiset saavat paikkansa vain osaamisellaan (jota voidaan sitten jatkuvasti vähätellä ja kaapata kunniaa miehille, on totta että moni nainen tuolla ei pitänyt kauheaa jatkuvaa mölyä tekemisistään). No, onneksi fiksut osaavat naiset saavat lopulta tarpeekseen ja parempia töitä muualta. Sitä voidaan sitten miettiä, mikä oli firman maksama kustannus toimintakulttuurista. Kannattiko varmasti?

Samalla tavalla kuin sitä faktaa että meille naisille maksetaan enemmän

Minulla on about 20 vuoden ajalta mielenkiintoisia havaintoja ison firman johdosta, johtuen siitä että työskentelin suoraam ylimmälle johdolle ja monesta tuli henk koht ystäviäkin.

Sen pohjalta sanoisin että iso osa naisista, edes korkeassa asemista olevista, ei ole sisäistänyt miksi ylimmän kerroksen ovet eivät aukea. Nämä naiset olivat älykkäitä ja osaavia, toisinaan niinkin että firman tj ja hallituksen pj vaikuttivat omiin silmiin ääliöiltä ko. naisiin verrattuna.

Vaan sitten tulee se mutta. Se ei katsos riitä että on fiksumpi, koulutetumpi, ahkerampi, tarkempi ja tunnollisempi kuin muut. Pörssiyhtiö ei ole lukio.

Seuraavat virheet toistuivat ihan jatkuvasti:

- palkinnon odottelu. Sen sijaan että vaadittiin ylennystä tai nostettiin kytkintä, jäätiin odottelemaan etä joku huomaa ja palkitsee ylennyksellä. Ylipäätään ajatus palkitsemisesta, joka ei kuulu ylimmälle johtotasolle

- ei saada suuta auki, ja annetaan muiden jyrätä. Naisvaltaisessa firmassa käytäväjuonittelu sosiaalisine piireineen toimisi, isossa firmassa pitää saada suu auki ja uskaltaa keikuttaa venettä. tj:ksi halutaan suunnannäyttäjä, ei mukautuja

- mistä päästään johtajanaisten helmasyntiin, siis mukautuvaisuuteen joka on keskimäärin naisille tyypillisempi piirre

- detaljeihin takertuminen. Hämmästyttävää kuinka moni johtajanainen halusi taulukoiden muotoiluja ym epäolennaisuuksia tuhanteen kertaan uusiksi. Jotain 10 000-100 000 euron pikkusummia haettiin kissojen ja koirien kanssa vaikkei niillä ollut ison firman johtotasolla mitään merkitystä

- multitasking. Yritettiin tehdä kaikkea sen sijaan että delegoitaisiin kaikki muu paitsi kiinnostavin muille

- corporate BS. Niiden mantrojen toistelu on eduksi alemmassa johdossa. Ylimmässä johdossa tiedetään että ne ovat puppua, ja keskitytään tasan yhteen asiaan: voittoihin

- tasa-arvon puutteesta ja lasikatosta valittaminen. Kukaan ei ole koskaan edennyt urallaan valittamalla

 

Vierailija kirjoitti:

Olen tottunut siihen, työelämässä ollut yli 20v. Olen ratkaissut ongelman siten että määrätietoisesti olen kivunnut uralla eteenpäin ja nyt olen johtohommissa. Kohtelu on jo vähän parempaa :) ei silti vieläkään tasa-arvoista.

Muistan vieläkin miten yliopistossa (viime vuosituhannen puolella) olin naiivi idealisti ja ajattelin että totta kai työelämä on tasa-arvoinen. Muistan myös sen järkytyksen kun huomasin ettei ollutkaan, se tunne oli oikeasti kun olisi nyrkillä lyöty lättyyn. Esim firman koulutetuimpana henkilönä tytöteltiin, komennettiin keittämään kahvia ja kaikkea muuta uskomatonta.

Onneksi ajat muuttuneet ja nykypäivän nuoret naiset ei joudu enää niin syrjityiksi kuin ennen.

Tuttua. Olen nainen ja minua on pyydetty keittämään kahvia ja on ehdotettu että minun pitäisi putsata kahvihuoneen kahvinkeitin kalkista. Vastasin että: "Miksi minun pitäisi, juon teetä." Kerran yksi miestyökaveri selitti toiselle miehelle läsnäollessani että: "Ai auto oli rytätty, varmasti joku nainen rytännyt siihen autollaan, kaikki naiset on niin huonoja kuskeja, eikö vain?" Kommentoin siihen että: " Ja kaikki miehet on sovinisteja, jos kerran yleistämään lähdetään." Jne...

Tiedostan vääristymiä ja yritän hillitä niitä parhaani mukaan.

Esimerkiksi ulkonäkö: käytän hillittyjä korkoja, sillä olen melko lyhyt - korkeammat herättäisivät vääränlaista huomiota. Meikkaan, mutten liikaa. En koskaan käytä vähänkään paljastavia vaatteita ja huolehdin siitä että pukeudun aina vähintään yhtä formaalisti tai astetta formaalimmin kuin miehet.

Käyttäytyminen: avaan suuni kun tarvitsee, siitä huolimatta että joku pitäisi hankalana. Puhun sujuvasti miesten puheenaiheista (miehet eivät edes tajua miten sukupuolittunutta small talk on). Vältän perheestä puhumista töissä, en juorua työpisteellä vaan hoidan työasioita. Sivuutan sukupuoleen liittyvät kommentit ja vitsit. 

Uralla eteneminen: pyydän aina reilusti enemmän palkkaa kuin ajattelisin realistisesti saavani. Vaihdan firmaa kun vähänkin näyttää siltä että nykyisessä alkaa tulla seinä vastaan (kun CV antaa myöden, liian usein ei voi vaihtaa). En vapaaehtoisesti tee vähempiarvoisia tehtäviä ja kun tehtäviin on mahdollista vaikuttaa, valitsen aina jotakin strategista/taktista operatiivisen sijaan. 

Kapuloita rattaisiin muille heittävät ovat niitä heikolla itsetunnolla varustettuja miehiä ja myös naisia, jotka näkevät itseään älykkäämmät kollegat ja alaiset uhkana, eikä mahdollisuutena. Hyvin johdetussa yrityksessä halutaan että työntekijät pääsevät kasvamaan ja kehittymään, ja ihmiset pääsevät näyttämään potentiaalinsa. Tällöin he ovat yrityksellekin tuottavampia.

Ulkopuolistamistaminen, arvostelu ja lannistaminen on valitettavasti monelle helpompaa kuin kannustaminen ja palkitseminen.

Minusta on hirvittävän ikävää alkaa ulkoa opetella jotain listaa "älä itke, älä tee sitä, älä tee tätä, tee aina niin, älä koskaan näin" (tiedän kyllä realiteetit, ja neuvot tarkoittavat hyvää ja tulevat kokemuksesta). Se on hirvittävän kahlitsevaa ja jo itsessään stressaavaa. Alat olla kuin pelkkä kuori. Etenkin kun tietää, millaisia henkselinpaukuttelijoita hälläväliä tyyppejä jotkut muut taasen ovat.

Tunne peli, mutta pelaa omilla vahvuuksilla.

Olen ollut vuosia miesvaltaisella alalla parissakin eri yrityksessä, ja valitettavasti on yllättävän paljon sellaisia miehiä, joille älykäs ja koulutettu nainen on todellakin uhka. Tuolle uhalle on "näytettävä paikkansa", jotta se ei vaan luule itsestään liikoja. Annetaan alemman tason työtehtäviä, vähätellään ja jätetään ulkopuolelle. Usein nämä miehet ovat alemmin koulutettuja kuin tuo nainen. Ja tuo pelottava nainen on heitä älykkäämpi.

Ei voi kuin ihmetellä tätä touhua.

Vierailija kirjoitti:

naisen pitää olla joku muu kuten hyvä jätkä, yli-ihminen, sopeutuva kaikkeen, kestää seksismi ja sovinismi mukisematta.

Eli onko naiseus ali-ihmisyyttä, ei-sopeutuvaisuutta, ja heikkoutta? Miesten maailmassa piruilu pitää kestää mukisematta, miehet katsovat myös herkästä suuttuvia miehiä aivan yhtä tasan kieroon. Omalla työpaikalla siitä taukokämpän naiskalenterista itki eniten uskovainen mies joka repi sen uudestaan ja uudestaan pois. Hän ei kauaa työporukassa pärjännyt kun oli valmis pahastumaan aivan kaikesta.

Miehet odottavat naistyöntekijöiltä täysin samanlaista jämptiyttä kuin miehiltä. Piruilu omasta painosta tai ulkonäöstä tai työnteossa möhlimisestä ahdistaa? Tervetuloa miesten maailmaan, tasa-arvoa sinä halusit. Jos sinua pitää kohdella kuin herkästi hajoavaa astiaa niin silloin sinua ei yksinkertaisesti voi kohdella samalla tasolla kuin miehiä.

Selkäänpuukotus ja selän takana paskan puhuminen on kyllä ihan totta, miesvaltaisella alalla työskennelleenä opin sen, että en koskaan enää luota kehenkään. Sanat ei tarkoita mitään, ja lupaukset tehdään rikottaviksi.

Menestyvä nainen on monelle miehelle kauhistus.

Olen yli 50-vuotias nainen enkä ole ikinä huomannut mitään huonoa kohtelua sukupuoleni takia. Nykyään olen opettaja ja teen itsenäisesti työni saaden saman taulukkopalkan kuin kaikki muutkin. Koulussamme sekä rehtori että apulaisrehtori ovat naisia. Rehtorin suhteen tosin olisin mieluummin pitänyt edelliset miesreksit. Tällä reksillä kun on monien naisten tapaan noudattaa liian tunnollisesti sääntöjä. Ennen vedettiin kätevästi mutkat suoriksi, nyt tarvii turhaan venkoilla kaiken maailman pykälien mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä luulin noin 35 vuotiaaksi asti, että työelämä todella on tasa-arvoista. Ajattelin oikeasti että syrjintää kokeneet naiset lähinnä ylireagoi johonkin läppään. Olin myös miesvaltaisilla työpaikoilla, eikä minulla ollut ikinä ongelmia.

Kunnes vaihdoin työhön, jossa kaikki oli toisin. Sukupuolijakaumasta ei ollut edes kyse, vaan koko konsernin toiminta ja johtokulttuurista. Naiset suljettiin päätöksenteon ulkopuolelle, kohtelu on ajoittain silkkaa kiusaamista ja sukupuoleen perustuva syrjintä ja vähättely on räikeää. Sitä tekevät niin miehet, kuin myös monet vanhemmat naiset. Itse olen aina ollut varsin tyyni ja paineensietokykyinen, mutta tämä kohtelu on kyllä saanut jopa kerran itkemään. Eikä kyse oikeastaan ollut edes itseeni kohdistuvasta toiminnasta - en kestänyt enää katsella, miten minua huonommassa asemassa olevia naisia kohdeltiin. Varmaan nauravat selän takana mutta naurakoon - mua ei oikeastaan kiinnosta pätkän vertaa :) Eihän tuollaiseen firmaan mitään uraa viitsisi jäädä edes tekemään.

Tämäpä se onkin se juttu. Naiset ja miehet, jotka ovat ollete hyvissä työpaikoissa, eivät saata uskoa, että Suomessa ei olisi tasa-arvoa tai homma ei toimisi. 

Kunnes osuu kohdalle se ensimmäinen paikka, jossa kaikki onkin pielessä ja todellisuus rävähtää silmille. sen jälkeen onkin silmät auki ilmiölle myös muualla ja sen havaitsee nopeammin.

Ei ole tasa-arvoa edelleenkään kaikilla työpaikoilla.