Miten naisena käsittelet sitä tosiasiaa, että työelämässä sinua kohdellaan miehiä huonommin?

Pyrin aina pitämään kirkkaana mielessä omat ammatilliset tavoitteeni ja muistutan itseäni säännöllisesti, muiden asenteet minua kohtaan eivät kerro mitään todellisesta arvostani ja potentiaalistani. Pidän myös kiinni vapaa-ajasta ja hyvinvoinnista. 

Työelämässä asenne ratkaisee. Ei se, mitä sukupuolta on. 

gfrrgrgr kirjoitti:

Työelämässä asenne ratkaisee. Ei se, mitä sukupuolta on. 

Tilastollisesti naiset pärjäävät työelämässä miehiä huonommin. Tuskin syynä siihen on naisten huono asenne, vaan asenneongelma on rekrytointipäätöksiä tekevillä.

gfrrgrgr kirjoitti:

Työelämässä asenne ratkaisee. Ei se, mitä sukupuolta on. 

Rekrytoijan asenne ratkaisee. Miehiä suositaan rekrytoinneissa.

Uhriutumalla ja tämän tästä itkuun pillahtamalla.

Vierailija kirjoitti:

Mua on aina kohdeltu hyvin ja tasa-arvoisesti. Ura on ollut nousujohteinen. Missään kohtaa en ole kokenut syrjintää.

T. Juristi

Miten selität sen, että asianajotoimistojen osakkaina on hyvin vähän naisia? Alan on tietenkin pian pakko muuttua, kun lakiala naisvaltaistuu ja näkyisi liian selvästi, että miehet ylenevät nopeammin eli heitä suositaan sukupuolensa takia.

Ei ainakaan kannata olla liian kiltti, jos haluaa edetä. Kun tämän ymmärsin, pääsin vihdoin etenemään. Hyvän pomon pitää osata ja uskaltaa pitää organisaationsa puolia.

Huvipuistohullu kirjoitti:

Ihan samoin kohdellaan kaikkia.

Olet joko mies tai alle 35-vuotias nainen. Jos jälkimmäinen, niin odota vain. Päivä koittaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan tasavertaisesti ainakin meillä kohdellaan. 

Et ole vielä kivunnut tarpeeksi korkealle vallan portailla. Itsekin kuvittelin, että meitä kohdellaan tasavertaisesti siihen asti, kun olin valmistunut tohtoriksi.

Vierailija kirjoitti:

Työelämässä on minua naisena kohdeltu paremmin, kuin yhtäkään miestä, ainakin meidän työpaikalla.

Aina ovat kaikki auttaneet ja annettu usein keveimpiä duunia, kuin miehille.

Ethän sä edes niitä raskaampia duuneja handlaisi tytteli.

Olin pari vuotta työpaikassa, jossa olin ainoa nainen ja kohtelu oli surkeaa. Minut ulkopuolistettiin ihan kaikesta, sain surkeimmat työtehtävät, urakehityksestä ei tietoakaan. Miespuoliset kollegat saivat hyvät työtehtävät ja selän takaa jaettiin kaverikertoimella etuuksia, joita muut ei saaneet. Miespuoliset työntekijät myös juorusivat selän takana muista järkyttävän paljon. Olin aikaisemmin siinä uskossa että miehet ovat rehdimpiä ja reilumpia. Ja paskanmarjat, en suosittele kellekään tuollaista.

Onneksi nykyään olen paikassa jossa on molempia sukupuolia, eri ikäisiä ja eri taustaisia ihmisiä. Paljon terveempi ja mukavampi työympäristö.

Ei ole kohtelu todellakaan samaa.

Vierailija kirjoitti:

Työelämä on orjille, paitsi jos olet itse yrittäjä ja johdat kaikkea itse. Työelämä on per....seen.....nuolijoille ja kyllä kyllä ihmisille. Jos omaa aivot ainoa oikea paikka tehdä työtä on yrittäjyys.

Yrittäjä joutuu nuolemaan asiakkaiden p e r s e i t ä, onko se sitten jotenkin parempi asia?

Näyttämällä, miten hyvin homma hoituu. Tytöttelyllä alkaa moni "suhde" töissä edelleen 39v,mutta loppuu kun saan tarttua toimeen. Myös sana kiirii talon sisällä, kun ensimmäinen ihminen on vakuutettu. Ei ole helpottanut, että olen pienikokoinen.

Kohtelias ja ammatillinen takaisin koko ajan, ei niele paskaa ja keskittyy oikeaan asiaan. Ei kikattele ja kuvittele itselleen sukupuolta, sillä ei töitä tehdä alapäällä. On välteltävä nokittelevaa small-talk haastajaa tai katsottava kysyvästi takaisin lapsellisuuksia kuullessaan.

Ap, olen pahoillani puolestasi, kun elämä kohdellut sinua niin epäoikeudenmukaisesti, että purat sitä tuollaisella lapsellisella härnäämisellä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan kannata olla liian kiltti, jos haluaa edetä. Kun tämän ymmärsin, pääsin vihdoin etenemään. Hyvän pomon pitää osata ja uskaltaa pitää organisaationsa puolia.

Näin se juuri on. Naisia ei syrjitä, vaan he eivät pärjää kilpailussa miehiä vastaan. Naisten pitäisi vain ryhdistäytyä ja kasvattaa paksumpi nahka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tottunut siihen, työelämässä ollut yli 20v. Olen ratkaissut ongelman siten että määrätietoisesti olen kivunnut uralla eteenpäin ja nyt olen johtohommissa. Kohtelu on jo vähän parempaa :) ei silti vieläkään tasa-arvoista.

Muistan vieläkin miten yliopistossa (viime vuosituhannen puolella) olin naiivi idealisti ja ajattelin että totta kai työelämä on tasa-arvoinen. Muistan myös sen järkytyksen kun huomasin ettei ollutkaan, se tunne oli oikeasti kun olisi nyrkillä lyöty lättyyn. Esim firman koulutetuimpana henkilönä tytöteltiin, komennettiin keittämään kahvia ja kaikkea muuta uskomatonta.

Onneksi ajat muuttuneet ja nykypäivän nuoret naiset ei joudu enää niin syrjityiksi kuin ennen.

Mikä on auttanut sinua pääsemään uralla eteenpäin? Minulla ei mikään ovi aukea.

No, aikanaan eräs naisjohtaja urani slkupuolella antoi hyvät ohjeet. Tavallaan ohje on hirveä ja sovinistinen ja näin ei saisi olla, mutta näillä etenin:

- älä koskaan hauku ketään selän takana miesten kuullen

- älä koskaan itke tai tunteile miesten nähden

- älä istu naisten pöydässä ruokalassa, vaan mene miesten pöytään, puhu samoista siheista miesten kanssa

- älä seurustele ”alempien” kanssa työpaikalla

- pukeudu kuten miehet

- ole tarkka ettet jää miehille kiinni siitä että olisi valmistautunut huonosti asiat ja esitykset.

Eniten auttoi tuo ”älä pyöri naisten kanssa vaan mene miesten sekaan”. Siis tuolloin liki 20v sitten oli oikeasti ruokalassa miesten pöydät ja naisten pöydät.

Nykymaailmassa ohjeet ovat ihan pöyristyttävät. Mutta enpä tiedä, ettei vaan salaa olisi niin että näillä saattaa olla vaikutusta vieläkin.

Tämä oli vielä kymmenen vuotta sitten eräässä raskaamman teollisuuden yrityksessä työskennellessä (ja aiemmin myös opiskeluissa) valitettavasti ainoa tapa selviytyä.

Älä välitä tissikalentereista omalla työpisteellsi, älä välitä tytöttelystä, älä reagoi mitenkään halventaviin alapääjuttuihin, älä koskaan pyydä apua mihinkään ”miehekkääseen” tehtävään, kuten painavan tavaran nostamiseen korkealta tai muuhun fyysiseen työhön, muista että kaikki naiseus jätetään narikkaan kun tullaan töihin.

”Hyväksi jätkäksi” pääseminen oli ainoa tapa pärjätä työyhteisössä. Tuo mainittu naisjohtaja oli ihan oikeassa, varmasti kantapään kautta opittu. Sain itsekin ohjeen vanhemmalta naiskollegaltani: ei koskaan riitä että on yhtä hyvä kuin miehet, pitää olla parempi.

Vierailija kirjoitti:

Olin pari vuotta työpaikassa, jossa olin ainoa nainen ja kohtelu oli surkeaa. Minut ulkopuolistettiin ihan kaikesta, sain surkeimmat työtehtävät, urakehityksestä ei tietoakaan. Miespuoliset kollegat saivat hyvät työtehtävät ja selän takaa jaettiin kaverikertoimella etuuksia, joita muut ei saaneet. Miespuoliset työntekijät myös juorusivat selän takana muista järkyttävän paljon. Olin aikaisemmin siinä uskossa että miehet ovat rehdimpiä ja reilumpia. Ja paskanmarjat, en suosittele kellekään tuollaista.

Onneksi nykyään olen paikassa jossa on molempia sukupuolia, eri ikäisiä ja eri taustaisia ihmisiä. Paljon terveempi ja mukavampi työympäristö.

Minulla myös hyvin samankaltaisia kokemuksia. Ei enää koskaan puhtaasti miesvaltaiseen paikkaan, aivan hirveää.

Riippuun työ paikasta. Jotkun on olleet tasa-arvoisia toiset ei.

Se yllätti, että tytöttelyä ja huono kohtelu ei rajoittunut miehiin, vaan sitä teki miesten ohella itseä vanhemmat naiset.

Kropan ja ulkonäön jatkuva ruodinta on kyllä välillä raskasta kuultavaa, vaikka säkkiä pukisit päälle. Napakasti naputtelen suut hiljaiseksi, vaan ei se suosiota taida lisätä. Tässäkin mukana johtaja urosten lisäksi ne alfa naaraat. Sairasta huvia!

Osa miehistä (ei suinkaan kaikki) näkevät koulutetun ja älykkään naisen uhkana, josta on päästävä eroon. Käyttäytyvät sitten sen mukaisesti.