Lue keskustelun säännöt.
Helppo ja mukava elämä vai lapsiperhearki?
09.05.2020 |
Provoiva otsikko, anteeksi siitä. Tiedän että lapsiperhearkikin voi joillekin olla helppoa ja mukavaa.
Olen 29-vuotias, mieheni on 35. Olen pitkään jo ajatellut, että harkitaan lapsia sitten joskus, jos siltä tuntuu ja tulee vauvakuume. Nyt alkaa kuitenkin kolmekymppiset lähestyä ja asia pyörii yhä useammin mielessä. Haluanko lapsia, kadunko myöhemmin jos lapset jää tekemättä. Tällä hetkellä siis en halua lasta, mutta mietin, että ei ole enää kovin paljon aikaa harkita asiaa. Mies on enemmän sitä mieltä, että ei lapsia, mutta kuitenkin välillä itsekin pohtii siitä, millaista olisi jos meillä lapsia olisi, ja olisihan se sitten joskus eläkkeellä mukavaa, että olisi lapset ja lapsenlapset elämässä. Mutta mikä on tuon mukavan idyllisen mummola-mielikuvan hinta seuraavan 20-30 vuoden aikana?
Tällä hetkellä meidän elämä on mukavaa, molemmilla mieluinen työ, aktiivisia harrastuksia, nautitaan elämästä, ollaan todella onnellisia. Ollaan ihan hyvätuloisia, voidaan pitää uudehkot autot molemmilla käytössä, tilava asunto, voidaan mennä ravintolaan jos ei jaksa tehdä ruokaa (koronan aikaan ollaan haettu melkein joka päivä mukaan). Käydään lähes joka päivä yhdessä suihkussa, tänään, niin kuin yleensäkin viikonloppuaamuisin nukutaan pitkään ja sen jälkeenkin jäädään sänkyyn nauttimaan läheisyydestä, syödään aamupalaa puolen päivän aikoihin joskus jopa 1,5h. Seksiä on edelleen alkuhuuman jälkeen useita kertoja viikossa ja se on hyvää.
Toissasyksynä oltiin molemmat stressaantuneita ja alkoi tulla kotona riitoja, todettiin, että jotain pitää asialle tehdä. Aika lyhyellä varoitusajalla saatiin töistä järjestettyä vapaata ja lähdetiin Ranskaan 10 päiväksi. Jotain työasioita piti sinä aikana hoitaa, mutta parit sähköpostit aamuisin oli pieni hinta siitä, että saatiin järjestettyä tuo, nautittiin vaan kahdestaan olosta ja löydettiin se romantiikka ja lempi takaisin. Aiemminkin ollaan keskitalvella oltu väsyneitä ja kyllästyneitä, niin ollaan vuokrattu mökki ja lähdetty viikoksi vaikka Ylläkselle tai Saariselälle vaan hiihtelemään ja rentoutumaan.
Jos meillä olisi lapsia, niin tunnen, että luovuttaisi todella paljosta ja elämä muuttuisin ihan täydellisesti. Ei voisi enää viilettää harrastuksissa kun huvittaa, ei varmaan olisi varaa tähän elintasoon mikä meillä nyt on, ei olisi noita kahden vietettyjä lepolomia irti normaalista arjesta.
Kestäisikö meidän parisuhde lapsiarkea? Oltaisiko me hyviä vanhempia? Oltaisko me yhä näin onnellisia?
Perheellisten ystävien kanssa on vaikea puhua näistä asioista, lapsettomat ystävät on joko yhtä hukassa samojen ajatusten kanssa tai sitten ehdottomasti sitä mieltä, etteivät lapsia halua eivätkä tunnu ymmärtävän miksi pohdin asiaa, jos en juuri nyt halua lasta. Meillä on lähipiirissä paljon lapsia ja aina välillä joku kummilapsi tai sisaruksen lapsi on meillä yökylässä. Koen noiden jälkeen olevani uupunut, vaikka lapset ihania ja hyvätapaisia onkin, ja aika on kulunut niin että on haettu mäkkäristä hampparit, katsottu lastenohjelmia, pelattu kimbleä yms. Mutta toki se on eri asia, viihdyttää vierasta kuin mitä olisi elää arkea oman lapsen kanssa. Antaako se oma lapsi sitten elämään niin paljon? Voin kuvitella miten ihanaa se olisi sitten 50+ ikäisenä, jos olisi lämpimät väliit omiin lapsiin, se elämä taas houkuttelee. Mutta kaikki se elämä tuon noin 20 vuoden aikana ennen sitä mietityttää. Mikä määrä huoltakin niistä lapsista olisi, pärjääkö he, onko onnistunut kasvattamaan heidät hyvin?
Kiitos jos joku jaksoi tänne asti lukea! Helpotti jo tämän kirjoittaminenkin, mutta en tiedä mistä löydän ratkaisun näihin mielessä pyöriviin kysymyksiin.
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisten puolesta on on mahdotonta sanoa. jos kuitenkin olette hyvätuloisia, niin teillä on kaikki mahdollisuudet elää helppoa lapsiperhearkea: siivouspalvelut, pyykkipalvelut, kotiapua kerran viikossa ( laittaa ruokaa, hoitaa lasta, hakee lapsen päivähoidosta/vie lapsen päivähoitoon esim. 1-2 päivää viikossa.), au pair?
Toki on totta, että todennäköisesti tulee unettomia öitä, reissuille varsinkin pienen kanssa lähtee muksu mukaan. jos kuitenkin pidempien reissujen sijaan harrastaa esim. kerran kuussa hotelliöitä, niin sen alta parinkin vuoden olevan muksun voi jättää tutun hoitajan luokse hoitoon/ mummolaan yökylään.
Jotta lapsiperhearki on helppoa, niin sitä kannattaa organisoida: kuka hakee lapsen minäkin päivänä hoidosta, milloin kukakin käy harrastuksissa, nopeaa ruokaa kannattaa olla kotona valmiina. Nykyäänhän ei tarvitse edes käydä kaupassa, jos tilaa ruoat kotiin. ja sitten se kotiapulainen sen kerran viikossa laittaa ne paikoilleen. Tulee lopulta varmaan yhtä kalliiksi kuin tuo päivittäinen ravintolaruoka.
Olen ollut joka kerran täysin uupunut, kun minulla on ollut vieras lapsi kylässä. Oman lapsen kanssa ei samalla lailla väsy, koska oletan, että osaa pitää huolta myös omasta viihtymisestään.
Kiitos. 🙏🏻 Ei tietenkään oltaisi näin hyvätuloisia jos olisi lapsia, kyllähän niihin menee rahaa, eli juurikin että sitten ei haettaisi päivittäin ravintolaruokaa vaan väsyneenäkin olisi alettava kokkaamaan. Enemmän olen huolissani muuten sen lapsen kasvattamisen "hinnasta", eli juurikin siitä, että lapsi vie leijonan osan siitä mitä meillä nyt on. En niinkään rahasta. Meillä on aikaa omaan hyvinvointiin ja toisillemme. Ihan joka päivä meillä on nyt kaikki resurssit tähän ja luulen että se on syy miksi ollaan niin onnellisia nyt.
Mutta oltaisikohan me yhtä onnellisia lapsista, vaikka oltaisi väsyneitä ja parisuhteen hyvinvoinnista joutuisi nipistämään.
Ap
Kakkonen jatkaa: Olen samaa mieltä, että aika on tärkein ja kallein resurssi. Itse pyrin siihen, että väsyneenä en kokkaa koskaan. Olen yksinhuoltaja, ja ruoka on meillä aina valmiina. Nykyään, kun lapset ovat isompia, niin voimme odottaa esim. jos laitetaan ( Lue lapset laittavat.) ranskalaiset ja nakit uuniin, keitetään riisi/pasta tai valmiiksi pestyt perunat. Lisäksi kotitaloustunti-iässä olevat lapset pilkkovat kasviksia salaattia varten. Ruokaa laitttaessa tehdään suurempia annoksia esim. jauhelihakastikkeesta, uunipadoista yms. Näitä laitetaan pakkaseen, ja sieltä sitten otetaan edellisenä päivänä sulamaan.
Kerran kuukaudessa tai kahdessa tehdään lista tarvittavista tarvikkeista seuraavia kuukausia varten: lasten vaatteet, kengät, taloudessa tarvittavat isommat tarvikkeet yms. Nuo sitten hankitaan kerralla, eikä niin että kun päiväkodissa huomautetaan, että tarvittaisiin kurahaalaria, niin se pitäisi väsyneenä mennä ostamaan. Vaan ne kaikki ovat kotona odottamassa. Kurarukkasia, talvirukkasia oli minulla jokaista viikonpäivää kohti yhdet, jotka lapset olivat hoidossa. Näin saatoin joka päivä viedä hoitoon puhtaat hanskat, vaikka pyykkäsin ne vasta viikkonloppuna. Viikolla ei tarvinnut. Kotona on myös hyvä kotivara: on kuumelääkettä, vaippoja, vessapaperia, niitä ruoka-aineita, joita meidän kotona käytetään.
Lapsiin menevästä rahasta: Kyllä lapsiin menee rahaa, jos ei ole suunnitelmallinen ja taloudellinen: Vaatteita ja tarvikkeita voi ostaa tarjouksista ja kirpputoreilta, ja säästää isoja summia, jos on hiemankin suunnitelmallisuutta joukossa.
Lisäksi minulla on vielä oma periaatteeni: pyrin jokaisen lapsen kanssa viettämään joka päivä vähintään 5 minuutin mittaisen kahden hetkisen tuokion: Yleensähän perheessä ollaan yhdessä, mutta nämä hetket helpottavat elämää: lapset kertovat helpommin, mitä koulussa tarvitaan, mitä tapahtuu kavereiden kesken jne. Tämä on helpottanut omaa elämääni. Tiedän, että jokainen lapsi saa huomiota. Lapset eivät tänä päivänä tiedä, että minulla on tämä tapa, että nukkumaan en mene, jos en ole jokaisen muksun kanssa keskustellut tavalla tai toisella.
Kuulostaa varmaan siltä, että meillä ei olisi aikaa spontaaniudelle. Itse olen sitä mieltä, että juuri meillä sitä aikaa riittää, koska olen minimoinut ajan tuhlauksen ikäviin asioihin: kuten kurahousujen ostoksiin, ruoka tulee kuljetuksella kotiin jne. Siivoojaan ei itselläni ole varaa, mutta siivouspalvelua käyttäisin, jos se olisi mahdollista.
Toisten puolesta on tosiaan mahdotonta sanoa, että toisivatko lapset heidän elämäänsä iloa. Tosiaan, kuten joku jo kirjoitti, niin miettikää, millaisia olette 40-vuotiaina, 50-vuotiana jne. Miettikää myös, että mitä jää kokematta, jos teillä ei ole omia lapsia. On eri asia katsoa kummilapsen kasvua ja kehitystä kuin riemuita siitä oman lapsen ensiaskelista.
Jatkuu: teksti oli liian pitkä:
Sanoisin näin, että ilman lapsia olisin varmasti viettänyt ihan hyvää ja antoisaa elämää. Lasten kanssa kaikki tunteet voimistuvat oli kyse väsymyksestä, pirteydestä, surusta, ilosta, epätoivosta, riemusta. Lasten kanssa on elämä välillä pelkkää komiikkaa. Epätoivon hetket, kuten koko perhe norossa samaan aikaan, tuottaa sellaisia tarinoita, että ne kantavat siinä arjen harmaudessa eteenpäin. Lopulta ne perhettä yhdistävät hankalat asiat muuttuvat iloa tuoviksi tarinoiksi: " Muistatko kun...?" Pienten ja isompienkin lasten kasvua on ihana seurata: on mielenkiintoista huomata, miten moraalinen ja eettinen ajattelu kehittyy, miten lapsista kehittyy omanapaisuudesta nuoria, jotka ottavat toisia huomioon. Pienten lasten kysymykset maailmasta ovat vertaansa vailla, kuten esim. HS:n palstalta lasten tiedekysymyksistä huomaa. Ilo ja riemu, jota saan kokea ihan tavallisista lasten oppimisista ja menestyksistä, on suurempaa, kuin mitä koen omassa, kuitenkin niin mielenkiintoisessa unelmatyössä.
(Kasvu ja kehitys ei pelkästään tapahdu lapsissa: oli mielenkiintoista huomata, että esim. raskauden ajalla minusta, kauhuleffojen tykkääjästä, tuli niin herkkä, että en voinut katsoa tai lukea uutisia. Maailmamme huonot puolet järkyttivät silloin raskaushormooneissa mieltä suuresti. Varsinkin esikoisen kohdalla oli mielenkiintoista seurata sitä oman identiteetin muodostumista: Äiti-sana oli outo. Minun äitinihän on äiti, miten minuun nyt muka tuo sana liitetään. Ja lopulta miten siitä äitiydestä on tullut niin luonnollinen osa sitä elämää.)
Vielä en ole maininnut kahta tärkeintä: lasten rakkautta omaa vanhempaa kohtaan. Se on lojaalia, maailmat seisauttavaa, viatonta. Lapset rakastavat, vaikka en ole täydellinen, kimpaannun joskus, olen joskus kohtuuton, ärsyttävä, itseäni toistava jne. Toinen tärkeä asia taas on se minun rakkauteni lapsia kohtaan: Lapset eivät voisi tehdä mitään, mikä vähentäisi rakkauttani ja välittämistä heitä kohtaan. Vaikka he päätyisivät rikollisille teille, tekisivät murhan tai muuta sellaista, niin rakkautta se se ei vähentäisi. Toki kokisin häpeää, turhautumista, kiukkua, vihaa yms, mutta rakkaus ei häviäisi. Mikä tahansa muu ihmissuhde saattaa menettää rakkauden, jos toinen osapuoli käyttäytyy huonosti: Oletan, että terve aikuinen rakastaa ja toivoo hyvää vielä viimeisenkin mahdollisuuden jälkeen omista lapsistaan.
Nämä syvät tunteet molemmin puolin tuovat sellaista tyytyväisyyttä, onnea, iloa ja riemua lapsiperheellisen elämään, että valitettavasti niitä ei pysty täysin selittämään, jos niitä ei itse koe.
Mutta sama asia se on monessa asiassa: monet nuoret kokevat, että sellaisen aikuisen elämässä ei ole enää mitään hauskaa, joka ei jaksa enää valvoa, riekkua ja juhlia yötä myöten, iho rypistyy, ja kauneus katoaa. Tosiasia kuitenkin on, että harva keski-ikäinen haluaisi oikeasti olla uudelleen nuori. Jos terveys on kadonnut, niin vitaalisuuden haluaisi takaisin, mutta nuoruuden epätietoisuutta, epävarmuutta yms. ei missään nimessä haluaisi takaisin.
t. kakkonen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monella pariskunnalla on oikeasti sellainen työtilanne että molemmat voi lähteä "extempore Ranskaan tai Lappiin" 😅
Koulusta yleensä helpommin saa viikon loman kuin töistä...
Paljon hyviä vastauksia, vastaan nyt vielä tähän, koska tähän on helppo antaa vastaus, toisin kuin lapsiasioihin. 😄 Mies on toimitusjohtajan asemassa, minä teen itsenäistä projektityötä. Ei toi ihan sormia napsauttamalla ollutkaan, vaan vaati hiukan järjestelyjä ja kiireisimpiä asioita hoidettiin reissullakin. Toki ennen ja jälkeen reissun tehtiinkin sitten pitkää päivää. Ollaan onnellisessa asemassa molemmat töissä, että mitään lomia ei tarvitse anoa keneltäkään, kunhan ne työt hoituu.
Ap
Hieno juttu teille toki mutta kyllä lapsenkin voi ottaa pois päiväkodista tai koulusta lomamatkan vuoksi.
Ehkäpä kukaan ei halua lemmenlomalle päiväkotilaista tai koululaista mukaan 😂 onhan se lapsi reissussa mukana aina ihan erilaista säätämistä ja suunnittelua ja rajoittaa jonkin verran.
No sinne lemmenlomalle varmaan mennään sitten ilman lapsia...? Me ollaan matkusteltu lasten kanssa ja ilman lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monella pariskunnalla on oikeasti sellainen työtilanne että molemmat voi lähteä "extempore Ranskaan tai Lappiin" 😅
Koulusta yleensä helpommin saa viikon loman kuin töistä...
Paljon hyviä vastauksia, vastaan nyt vielä tähän, koska tähän on helppo antaa vastaus, toisin kuin lapsiasioihin. 😄 Mies on toimitusjohtajan asemassa, minä teen itsenäistä projektityötä. Ei toi ihan sormia napsauttamalla ollutkaan, vaan vaati hiukan järjestelyjä ja kiireisimpiä asioita hoidettiin reissullakin. Toki ennen ja jälkeen reissun tehtiinkin sitten pitkää päivää. Ollaan onnellisessa asemassa molemmat töissä, että mitään lomia ei tarvitse anoa keneltäkään, kunhan ne työt hoituu.
Ap
Hieno juttu teille toki mutta kyllä lapsenkin voi ottaa pois päiväkodista tai koulusta lomamatkan vuoksi.
Ehkäpä kukaan ei halua lemmenlomalle päiväkotilaista tai koululaista mukaan 😂 onhan se lapsi reissussa mukana aina ihan erilaista säätämistä ja suunnittelua ja rajoittaa jonkin verran.
Ap puhui hiihtelemisestä Saariselällä.
Nautitteko kotona olosta? Mitä harrastatte?
Meillä on vasta pieni lapsi, mutta edes nämä ensimmäiset vuodet eivät ole tuntuneet kovin rankoilta. Olemme onnekkaita, lapsi on terve ja muutenkin kaikki raskauden ja synnytyksen kanssa meni hyvin. Jatkoin omia harrastuksiani kun lapsi oli 4kk ikäinen, hoidamme miehen kanssa lasta tasapuolisesti. En ole joutunut luopumaan harrastuksistani, vain vähentämään hieman. Ollaan myös hyvätuloisia, ja oltiin varauduttu siihen että lapsen myötä menisi enemmän rahaa kuin toistaiseksi on mennyt, aika vähällä on selvitty.
Me ollaan viihdytty kotona erinomaisesti aina. Lapsen kanssa kotona olo on mukavaa. Haettiin ennen usein noutoruokaa, mutta iso syy oli se ettei oltu niin paljoa kotona että olisi ehtinyt/jaksanut kokata. Nyt kun lapsen myötä tulee oltua paljon enemmän myös kotona (koska sen lapsen kanssa haluaa viettää aikaa), tulee tehtyä mieli kokata enemmän. Haetaan myös noutoruokaa usein, ei vain yhtä paljon kuin ennen. Helppoa elämä on silti, ruoanlaitto ei ole vaikeaa. Vähän vaatii vain suunnitelmallisuutta, että tekee kauppalistan, ruoat voi tilatakin halutessaan. niin arki rullaa hyvin.
Iltaisin yhdessä ulos lähteminen ei onnistu ilman lapsenvahtia, mutta me ei olla koskaan pidetty sitä muutenkaan tärkeänä. Katsotaan leffoja ja sarjoja kotona, juodaan hyvää viiniä, jutellaan ja luetaan jne. Nautitaan tässä ajassa kotona tehtävistä asioista.
Seksiä on yhtä paljon kuin ennen lastakin, ollaan yhtä onnellisia (jopa onnellisempia, kun nyt on myös lapseen rakkaus lisänä). Rakkaus antaa paljon, kun lapsi haluaa halata, syliin, hakee sinulta lohtua ja saat opettaa elämästä ja asioista kaiken, mitä kaikkea kaunista ja hauskaa maailmassa on.
Itse olen onnellinen että päätettiin näin.
Sulla on vielä hyvinkin aikaa miettiä vaikka 5 vuotta. Anna ajan kulua vielä muutama vuosi ja mieti rauhassa. Voi olla että ajan kuluessa saat vastauksia kysymyksiisi.
Itse en sinun ikäisenä vielä halunnut lapsia, 34v sain kuitenkin esikoisen ja 36v toisen. Mulla ja miehellä oli teidäntyylinen elämä ennen lapsia ja voin sanoa, että tässä pikkulapsiarjen keskellä kaipaa kyllä välillä paljonkin niitä aikoja, elämä oli silloin niin helppoa. Lasten myötä muuttuu kyllä kaikki ja onhan tämä usein aika raskasta. Tietysti hyviäkin hetkiä on.
Itse antaisin ehkä neuvon, jos päädytte lapsia hankkimaan, että harkitkaa vain yhtä. Yhden kanssa elämä oli vielä suhteellisen helppoa, kahden kanssa väsyy ihan eri tavalla. Mölyä, sotkua yms on paljon enemmän, lapset tappelee. Jaksaminen on nyt ihan eri tavalla koetuksella kuin yhden kanssa. Yhden kanssa pikkulapsiajat on paljon nopeammin ohi... kahden kanssa tuntuu ettei nämä raskaat vuodet lopu hetkeen. Yksi lapsi on esim. Paljon helpompi jättää miehelle ja mennä harrastamaan, matkoille tms.
Noh, jokatapauksessa... katsele ja odottele vielä rauhassa. En usko, että hedelmällisyyskään muutamassa vuodessa tule heikentymään, joten sen suhteen ei kannata stressata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä keskustellaan aina aktiivisesti lapsiperhearjen ja lapsettomien arjen eroista. Haluanko tätä vai tuota? Millaista olisi jos...? Jaksanko sitä tai tätä...? Miltä tuntuisi...?
Ei siinä mitään, keskustelkaa vaan. Kuitenkaan päätöstä ei kannata tehdä toisten kokemusten ja omien oletusten ja arvioiden pohjalta. Lapsi ei ole sinun elämäsi jatke tai täydennys, vaan oma itsenäinen henkilö, kylläkin osa sinun geeniperimääsi ja perhettäsi sekä tätä kansakuntaa.
Esittämäsi kysymys "katuisinko jos jäisi ilman lasta", on asian ytimessä. Mitä arvostat elämässä? Mitä mahdollisesti arvostat elämässä kun olet vanha? Onko suvun jatkaminen sinulle itseisarvo vai eikö sinua haittaa että et siirrä geeneiksi eteenpäin ja jatka sukusi elämää tällä maapallolla? Onko suomalaisuus /pohjoismaalaisuus/eurooppalaisuus sinulle tärkeää vai onko sinulle ihan sama jatkaako tämä kansakunta olemassaoloaan meidän jälkeemme?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinäpä pohdittavaa ja naiselle vielä vaikeampi kuin miehelle sillä aikaa ei ole loputtomiin. Lähipiirissä oli lapseton onnellinen pariskunta kunnes mies +50 muutti mielensä ja halusi lapsen. Vaimo myös lähellä viittäkymppiä joten ero tuli. Mies on nyt kahden pikkupojan onnellinen isä, ex-vaimon fiiliksiä en tiedä. Elämä on arvaamatonta eikä kaikki suunniteltu välttämättä toteudu. Helppous voi vaihtua yllättäen vaikka syöpäosaston asiakkuudeksi. Kannattaa miettiä siis helppo/vaikea-akselin ulkopuoleltakin asiaa. Itse ajattelen että elämäni tulee olla omannäköinen, sellainen että olen tyytyväinen valintoihini. Ja olenkin valinnut itselleni sopivia polkuja (jotka eivät tietenkään ole välttämättä muille niitä parhaiten sopivia juttuja). Terveisin eräs nainen ja yhden äiti, onnellinen.
Nimenomaan, jokainen voi vaikka saada syövän - haluaako ap silloin huolehtia vielä lapsista terveytensä päälle, ja surra miten parhaat vuodet meni kotitöissä ja harrastuskuskauksissa, vai keskittyä paranemiseen, ostaa parhaat mahdolliset hoidot ja olla ainakin onnellinen että on siihen asti elänyt täysillä omannäköistään elämää.
Ap - jos sairastuisit vakavasti 5 tai 10v päästä, haluaisitko sillä hetkellä olla lapsivapaa vai lisääntynyt?
Jos koko ajan pelkää mitä ehkä voi joskus tapahtua niin kyllä jää elämä elämättä.. sääliksi käy.
Eli ei siis kannata tehdä lapsia vain siksi, että pelkää tylsää elämää 20 vuoden päästä. Samaa mieltä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monella pariskunnalla on oikeasti sellainen työtilanne että molemmat voi lähteä "extempore Ranskaan tai Lappiin" 😅
Koulusta yleensä helpommin saa viikon loman kuin töistä...
Paljon hyviä vastauksia, vastaan nyt vielä tähän, koska tähän on helppo antaa vastaus, toisin kuin lapsiasioihin. 😄 Mies on toimitusjohtajan asemassa, minä teen itsenäistä projektityötä. Ei toi ihan sormia napsauttamalla ollutkaan, vaan vaati hiukan järjestelyjä ja kiireisimpiä asioita hoidettiin reissullakin. Toki ennen ja jälkeen reissun tehtiinkin sitten pitkää päivää. Ollaan onnellisessa asemassa molemmat töissä, että mitään lomia ei tarvitse anoa keneltäkään, kunhan ne työt hoituu.
Ap
Hieno juttu teille toki mutta kyllä lapsenkin voi ottaa pois päiväkodista tai koulusta lomamatkan vuoksi.
Ehkäpä kukaan ei halua lemmenlomalle päiväkotilaista tai koululaista mukaan 😂 onhan se lapsi reissussa mukana aina ihan erilaista säätämistä ja suunnittelua ja rajoittaa jonkin verran.
Ap puhui hiihtelemisestä Saariselällä.
Niin minäkin. Sinulla taitaa olla lapsia. Minulle lapsettomalle se Saariselän mökki ja hiihtoladut tarjoaa mahtavat puitteet aktiivisen parin lemmenlomalle. Voi pysähtyä laavulle tekemään nuotion ja pitää taukoa hiljaisuuden keskellä vierekkäin istuen ja toisen kasvot tuntuu lämpimältä omia kasvoja vasten pienessä pakkasessa pussaillessa, illalla saunoa ja nukahtaa takkatulen rätinään, aamulla nukkua pitkään ja vaikka rakastella iltapäivään asti.
Lapset ei jotenkin sovi tähän kuvioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisten puolesta on on mahdotonta sanoa. jos kuitenkin olette hyvätuloisia, niin teillä on kaikki mahdollisuudet elää helppoa lapsiperhearkea: siivouspalvelut, pyykkipalvelut, kotiapua kerran viikossa ( laittaa ruokaa, hoitaa lasta, hakee lapsen päivähoidosta/vie lapsen päivähoitoon esim. 1-2 päivää viikossa.), au pair?
Toki on totta, että todennäköisesti tulee unettomia öitä, reissuille varsinkin pienen kanssa lähtee muksu mukaan. jos kuitenkin pidempien reissujen sijaan harrastaa esim. kerran kuussa hotelliöitä, niin sen alta parinkin vuoden olevan muksun voi jättää tutun hoitajan luokse hoitoon/ mummolaan yökylään.
Jotta lapsiperhearki on helppoa, niin sitä kannattaa organisoida: kuka hakee lapsen minäkin päivänä hoidosta, milloin kukakin käy harrastuksissa, nopeaa ruokaa kannattaa olla kotona valmiina. Nykyäänhän ei tarvitse edes käydä kaupassa, jos tilaa ruoat kotiin. ja sitten se kotiapulainen sen kerran viikossa laittaa ne paikoilleen. Tulee lopulta varmaan yhtä kalliiksi kuin tuo päivittäinen ravintolaruoka.
Olen ollut joka kerran täysin uupunut, kun minulla on ollut vieras lapsi kylässä. Oman lapsen kanssa ei samalla lailla väsy, koska oletan, että osaa pitää huolta myös omasta viihtymisestään.
Kiitos. 🙏🏻 Ei tietenkään oltaisi näin hyvätuloisia jos olisi lapsia, kyllähän niihin menee rahaa, eli juurikin että sitten ei haettaisi päivittäin ravintolaruokaa vaan väsyneenäkin olisi alettava kokkaamaan. Enemmän olen huolissani muuten sen lapsen kasvattamisen "hinnasta", eli juurikin siitä, että lapsi vie leijonan osan siitä mitä meillä nyt on. En niinkään rahasta. Meillä on aikaa omaan hyvinvointiin ja toisillemme. Ihan joka päivä meillä on nyt kaikki resurssit tähän ja luulen että se on syy miksi ollaan niin onnellisia nyt.
Mutta oltaisikohan me yhtä onnellisia lapsista, vaikka oltaisi väsyneitä ja parisuhteen hyvinvoinnista joutuisi nipistämään.
Ap
Kakkonen jatkaa: Olen samaa mieltä, että aika on tärkein ja kallein resurssi. Itse pyrin siihen, että väsyneenä en kokkaa koskaan. Olen yksinhuoltaja, ja ruoka on meillä aina valmiina. Nykyään, kun lapset ovat isompia, niin voimme odottaa esim. jos laitetaan ( Lue lapset laittavat.) ranskalaiset ja nakit uuniin, keitetään riisi/pasta tai valmiiksi pestyt perunat. Lisäksi kotitaloustunti-iässä olevat lapset pilkkovat kasviksia salaattia varten. Ruokaa laitttaessa tehdään suurempia annoksia esim. jauhelihakastikkeesta, uunipadoista yms. Näitä laitetaan pakkaseen, ja sieltä sitten otetaan edellisenä päivänä sulamaan.
Kerran kuukaudessa tai kahdessa tehdään lista tarvittavista tarvikkeista seuraavia kuukausia varten: lasten vaatteet, kengät, taloudessa tarvittavat isommat tarvikkeet yms. Nuo sitten hankitaan kerralla, eikä niin että kun päiväkodissa huomautetaan, että tarvittaisiin kurahaalaria, niin se pitäisi väsyneenä mennä ostamaan. Vaan ne kaikki ovat kotona odottamassa. Kurarukkasia, talvirukkasia oli minulla jokaista viikonpäivää kohti yhdet, jotka lapset olivat hoidossa. Näin saatoin joka päivä viedä hoitoon puhtaat hanskat, vaikka pyykkäsin ne vasta viikkonloppuna. Viikolla ei tarvinnut. Kotona on myös hyvä kotivara: on kuumelääkettä, vaippoja, vessapaperia, niitä ruoka-aineita, joita meidän kotona käytetään.
Lapsiin menevästä rahasta: Kyllä lapsiin menee rahaa, jos ei ole suunnitelmallinen ja taloudellinen: Vaatteita ja tarvikkeita voi ostaa tarjouksista ja kirpputoreilta, ja säästää isoja summia, jos on hiemankin suunnitelmallisuutta joukossa.
Lisäksi minulla on vielä oma periaatteeni: pyrin jokaisen lapsen kanssa viettämään joka päivä vähintään 5 minuutin mittaisen kahden hetkisen tuokion: Yleensähän perheessä ollaan yhdessä, mutta nämä hetket helpottavat elämää: lapset kertovat helpommin, mitä koulussa tarvitaan, mitä tapahtuu kavereiden kesken jne. Tämä on helpottanut omaa elämääni. Tiedän, että jokainen lapsi saa huomiota. Lapset eivät tänä päivänä tiedä, että minulla on tämä tapa, että nukkumaan en mene, jos en ole jokaisen muksun kanssa keskustellut tavalla tai toisella.
Kuulostaa varmaan siltä, että meillä ei olisi aikaa spontaaniudelle. Itse olen sitä mieltä, että juuri meillä sitä aikaa riittää, koska olen minimoinut ajan tuhlauksen ikäviin asioihin: kuten kurahousujen ostoksiin, ruoka tulee kuljetuksella kotiin jne. Siivoojaan ei itselläni ole varaa, mutta siivouspalvelua käyttäisin, jos se olisi mahdollista.
Toisten puolesta on tosiaan mahdotonta sanoa, että toisivatko lapset heidän elämäänsä iloa. Tosiaan, kuten joku jo kirjoitti, niin miettikää, millaisia olette 40-vuotiaina, 50-vuotiana jne. Miettikää myös, että mitä jää kokematta, jos teillä ei ole omia lapsia. On eri asia katsoa kummilapsen kasvua ja kehitystä kuin riemuita siitä oman lapsen ensiaskelista.
No mutta kun tämä kokemus juuri on subjektiivinen. Sinulla sattuu olemaan positiivinen kokemus lapsperhe-arjesta, jollain toisella taas negatiivinen. Se riippuu myös siitä miten elämä muuten sattuu kohtelemaan. Kenties teillä ei ole ollut isompia ongelmia elämässänne (työttömyys, pitkäaikaissairaudet, ero jne) ja olette olleet onnekkaita tämän suhteen. Jos olisi se kristallipallo josta katsoa että tuleeko oman elämän eteen "elämää isompia asioita" ja sitten voisi tehdä päätöksen lapsen hankinnasta . Mutta tämäpä se onkin tuurikauppaa, koskaan ei voi tietää. Mutta jos varmuudella haluaa helpon elämän niin sitten ei niitä lapsia kannata hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinäpä pohdittavaa ja naiselle vielä vaikeampi kuin miehelle sillä aikaa ei ole loputtomiin. Lähipiirissä oli lapseton onnellinen pariskunta kunnes mies +50 muutti mielensä ja halusi lapsen. Vaimo myös lähellä viittäkymppiä joten ero tuli. Mies on nyt kahden pikkupojan onnellinen isä, ex-vaimon fiiliksiä en tiedä. Elämä on arvaamatonta eikä kaikki suunniteltu välttämättä toteudu. Helppous voi vaihtua yllättäen vaikka syöpäosaston asiakkuudeksi. Kannattaa miettiä siis helppo/vaikea-akselin ulkopuoleltakin asiaa. Itse ajattelen että elämäni tulee olla omannäköinen, sellainen että olen tyytyväinen valintoihini. Ja olenkin valinnut itselleni sopivia polkuja (jotka eivät tietenkään ole välttämättä muille niitä parhaiten sopivia juttuja). Terveisin eräs nainen ja yhden äiti, onnellinen.
Nimenomaan, jokainen voi vaikka saada syövän - haluaako ap silloin huolehtia vielä lapsista terveytensä päälle, ja surra miten parhaat vuodet meni kotitöissä ja harrastuskuskauksissa, vai keskittyä paranemiseen, ostaa parhaat mahdolliset hoidot ja olla ainakin onnellinen että on siihen asti elänyt täysillä omannäköistään elämää.
Ap - jos sairastuisit vakavasti 5 tai 10v päästä, haluaisitko sillä hetkellä olla lapsivapaa vai lisääntynyt?
What? Sairastuin syöpään kun lapset olivat alle kouluikäisiä. Eniten voimaa antoi juuri ne lapset.
Ja mitä ihmeen "parhaita hoitoja" täällä Suomessa ostetaan kun paras syöpähoito on yliopistosairaaloissa?
Esim hoitajan tai siivoojan kotiin, valmiin ateriapalvelun, fysioterapiaa, jne jne. Mulla on läheinen kuollut syöpään, tiedän kyllä mitä hoito suomessa on - pakolliset lääkäripalvelut kyllä saa, mutta ei mitään extraa.
Minusta olisi surullista miettiä oman kuolemansa pelossa vielä sitä, että lapset jäävät suremaan. Luulisi että se suru lasten puolesta olisi vanhemmallakin eniten pinnalla, mutta ehkä vanhemmat vaan ei hirveästi ajattele asiaa lastensa näkökulmasta.
Älä tee, olen yhtä mukavuuden haluinen kuin sinäkin. Me tehtiin 2 lasta. Ensimmäinen tuli pillereiden läpi ja huomattiin yli 3kk raskauden alusta. Toinen tehtiin koska haluttiin sisarus - ja leikkiseuraa asuinsijaintimme takia.
Kyllä, rakastan lapsiani enemmän kuin mitään mutta _mukavaa_ elämä ei ole.
Olen ulkoisesti todella riutunut, seksielämä on suht kuollutta sillä olemme molemmat niin väsyneitä että nukahdamme aina sohvalle 22 kun laoset on vihdoin saatu nukkumaan. En ole nukkunut yhtäkään kokonaista tai lähelläkään kokonaista yötä kohta yli neljään vuoteen eikä omaa aikaa tai varaa ole ollut itsestään huolenpitämiseen .
Kyllä ilman lapsia oleminen on todella paljon helpompi ja mukavampi vaihtoehto elää etenkin mukavuudenhaluiselle. Olisi ihanaa lomailla tai nukkua (luoja) pitkään. Olen vasta 28 mutta näytän nykyään heittämällä lähemmäs 35 -vuotiaalta. Ulkonäkö on kyllä niin mennyttä ettei mua kaupassa tunnista entiset työkaveritkaan. Sinänsä hyvä koska mitään jännittävää kerrottavaa elämästä ei kuulumisten vaihdossa olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saispanukkua92 kirjoitti:
Älä tee, olen yhtä mukavuuden haluinen kuin sinäkin. Me tehtiin 2 lasta. Ensimmäinen tuli pillereiden läpi ja huomattiin yli 3kk raskauden alusta. Toinen tehtiin koska haluttiin sisarus - ja leikkiseuraa asuinsijaintimme takia.
Kyllä, rakastan lapsiani enemmän kuin mitään mutta _mukavaa_ elämä ei ole.
Olen ulkoisesti todella riutunut, seksielämä on suht kuollutta sillä olemme molemmat niin väsyneitä että nukahdamme aina sohvalle 22 kun laoset on vihdoin saatu nukkumaan. En ole nukkunut yhtäkään kokonaista tai lähelläkään kokonaista yötä kohta yli neljään vuoteen eikä omaa aikaa tai varaa ole ollut itsestään huolenpitämiseen .
Kyllä ilman lapsia oleminen on todella paljon helpompi ja mukavampi vaihtoehto elää etenkin mukavuudenhaluiselle. Olisi ihanaa lomailla tai nukkua (luoja) pitkään. Olen vasta 28 mutta näytän nykyään heittämällä lähemmäs 35 -vuotiaalta. Ulkonäkö on kyllä niin mennyttä ettei mua kaupassa tunnista entiset työkaveritkaan. Sinänsä hyvä koska mitään jännittävää kerrottavaa elämästä ei kuulumisten vaihdossa olisikaan.
Tai sitten voi olla että lapset nukkuu pienestä saakka hyvin, niinkuin meillä ja rahaa riittää ihan hyvin myös matkusteluun sekä innokkaat isovanhemmat jotka haluaa lapsia usein hoitoon eli omaa aikaakin on.. näitä kaikkia kannattaa tietysti miettiä ennen niiden lasten tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Enemmän olen huolissani muuten sen lapsen kasvattamisen "hinnasta", eli juurikin siitä, että lapsi vie leijonan osan siitä mitä meillä nyt on. En niinkään rahasta.
Ap
Minusta kuulostaa siltä, että teidän kannattaa elää ilman lapsia. Jos haluaisit niitä, niin et ajattelisit noin vahvasti lapsilla olevan muuta hintaa kuin sen oikean, rahallisen hinnan (johon teillä taas tuntuu olevan varaa). Sellaiset ihmiset, jotka kovasti haluavat lapsen ajattelevat enemmän saavansa jotain lisää lapsista (uusia kokemuksia, henkistä hyvinvointia tms.). Sinulla on vahvasti mielessä, että menetät jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monella pariskunnalla on oikeasti sellainen työtilanne että molemmat voi lähteä "extempore Ranskaan tai Lappiin" 😅
Koulusta yleensä helpommin saa viikon loman kuin töistä...
Paljon hyviä vastauksia, vastaan nyt vielä tähän, koska tähän on helppo antaa vastaus, toisin kuin lapsiasioihin. 😄 Mies on toimitusjohtajan asemassa, minä teen itsenäistä projektityötä. Ei toi ihan sormia napsauttamalla ollutkaan, vaan vaati hiukan järjestelyjä ja kiireisimpiä asioita hoidettiin reissullakin. Toki ennen ja jälkeen reissun tehtiinkin sitten pitkää päivää. Ollaan onnellisessa asemassa molemmat töissä, että mitään lomia ei tarvitse anoa keneltäkään, kunhan ne työt hoituu.
Ap
Hieno juttu teille toki mutta kyllä lapsenkin voi ottaa pois päiväkodista tai koulusta lomamatkan vuoksi.
Ehkäpä kukaan ei halua lemmenlomalle päiväkotilaista tai koululaista mukaan 😂 onhan se lapsi reissussa mukana aina ihan erilaista säätämistä ja suunnittelua ja rajoittaa jonkin verran.
Ap puhui hiihtelemisestä Saariselällä.
Niin minäkin. Sinulla taitaa olla lapsia. Minulle lapsettomalle se Saariselän mökki ja hiihtoladut tarjoaa mahtavat puitteet aktiivisen parin lemmenlomalle. Voi pysähtyä laavulle tekemään nuotion ja pitää taukoa hiljaisuuden keskellä vierekkäin istuen ja toisen kasvot tuntuu lämpimältä omia kasvoja vasten pienessä pakkasessa pussaillessa, illalla saunoa ja nukahtaa takkatulen rätinään, aamulla nukkua pitkään ja vaikka rakastella iltapäivään asti.
Lapset ei jotenkin sovi tähän kuvioon.
Tässä näkyy miten maailmat törmäävät, joillekin on vaikea ymmärtää, että toiset on asemassa missä lomalle voi lähteä muulloinkin kuin etukäteen suunnitellusti heinäkuussa tai hiihtolomaviikolla, ja lisäksi se romantiikka löytyy kyllä mistä vaan, eikä pelkästään ranskalaisesta hotellisviitistä. 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän olen huolissani muuten sen lapsen kasvattamisen "hinnasta", eli juurikin siitä, että lapsi vie leijonan osan siitä mitä meillä nyt on. En niinkään rahasta.
Ap
Minusta kuulostaa siltä, että teidän kannattaa elää ilman lapsia. Jos haluaisit niitä, niin et ajattelisit noin vahvasti lapsilla olevan muuta hintaa kuin sen oikean, rahallisen hinnan (johon teillä taas tuntuu olevan varaa). Sellaiset ihmiset, jotka kovasti haluavat lapsen ajattelevat enemmän saavansa jotain lisää lapsista (uusia kokemuksia, henkistä hyvinvointia tms.). Sinulla on vahvasti mielessä, että menetät jotain.
Jotain tulkintaa tässäkin voi käyttää. Ap selvästi ajattelee menettävänsä jotain kun lapset on kasvatettavana, mutta pohtiihan hän sitä, onko kuitenkin sen arvoista ja lisäksi kuinka paljon VOI saada sitten kun lapset on kasvatettu, mutta ei pidä sitäkään itsestäänselvyytenä. Pelkää menettävänsä paljon myös jos lapset jää tekemättä, mun mielestä tää tuli selvästi tekstistä läpi, ehkä jäi sinulla huomaamatta. Tottakai se pienten lasten aika mietityttää eniten, sehän se ensimmäisenä olisi edessäkin. Mutta itse näen hyvänä asiana että näitä miettii kunnolla, aika moni tuntuu ryhtyvän lasten tekoon ja sitten yllättyvän kun joutuu luopumaan paljosta ja elämä muuttuukin raskaaksi. Ehkä asiaa hybin etukäteen pohtinut on myös valmistautunut paremmin. Kaikkien pitäisi käsitellä näitä asioita perusteellisesti ennen päätöstä lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisten puolesta on on mahdotonta sanoa. jos kuitenkin olette hyvätuloisia, niin teillä on kaikki mahdollisuudet elää helppoa lapsiperhearkea: siivouspalvelut, pyykkipalvelut, kotiapua kerran viikossa ( laittaa ruokaa, hoitaa lasta, hakee lapsen päivähoidosta/vie lapsen päivähoitoon esim. 1-2 päivää viikossa.), au pair?
Toki on totta, että todennäköisesti tulee unettomia öitä, reissuille varsinkin pienen kanssa lähtee muksu mukaan. jos kuitenkin pidempien reissujen sijaan harrastaa esim. kerran kuussa hotelliöitä, niin sen alta parinkin vuoden olevan muksun voi jättää tutun hoitajan luokse hoitoon/ mummolaan yökylään.
Jotta lapsiperhearki on helppoa, niin sitä kannattaa organisoida: kuka hakee lapsen minäkin päivänä hoidosta, milloin kukakin käy harrastuksissa, nopeaa ruokaa kannattaa olla kotona valmiina. Nykyäänhän ei tarvitse edes käydä kaupassa, jos tilaa ruoat kotiin. ja sitten se kotiapulainen sen kerran viikossa laittaa ne paikoilleen. Tulee lopulta varmaan yhtä kalliiksi kuin tuo päivittäinen ravintolaruoka.
Olen ollut joka kerran täysin uupunut, kun minulla on ollut vieras lapsi kylässä. Oman lapsen kanssa ei samalla lailla väsy, koska oletan, että osaa pitää huolta myös omasta viihtymisestään.
Kiitos. 🙏🏻 Ei tietenkään oltaisi näin hyvätuloisia jos olisi lapsia, kyllähän niihin menee rahaa, eli juurikin että sitten ei haettaisi päivittäin ravintolaruokaa vaan väsyneenäkin olisi alettava kokkaamaan. Enemmän olen huolissani muuten sen lapsen kasvattamisen "hinnasta", eli juurikin siitä, että lapsi vie leijonan osan siitä mitä meillä nyt on. En niinkään rahasta. Meillä on aikaa omaan hyvinvointiin ja toisillemme. Ihan joka päivä meillä on nyt kaikki resurssit tähän ja luulen että se on syy miksi ollaan niin onnellisia nyt.
Mutta oltaisikohan me yhtä onnellisia lapsista, vaikka oltaisi väsyneitä ja parisuhteen hyvinvoinnista joutuisi nipistämään.
Ap
Kakkonen jatkaa: Olen samaa mieltä, että aika on tärkein ja kallein resurssi. Itse pyrin siihen, että väsyneenä en kokkaa koskaan. Olen yksinhuoltaja, ja ruoka on meillä aina valmiina. Nykyään, kun lapset ovat isompia, niin voimme odottaa esim. jos laitetaan ( Lue lapset laittavat.) ranskalaiset ja nakit uuniin, keitetään riisi/pasta tai valmiiksi pestyt perunat. Lisäksi kotitaloustunti-iässä olevat lapset pilkkovat kasviksia salaattia varten. Ruokaa laitttaessa tehdään suurempia annoksia esim. jauhelihakastikkeesta, uunipadoista yms. Näitä laitetaan pakkaseen, ja sieltä sitten otetaan edellisenä päivänä sulamaan.
Kerran kuukaudessa tai kahdessa tehdään lista tarvittavista tarvikkeista seuraavia kuukausia varten: lasten vaatteet, kengät, taloudessa tarvittavat isommat tarvikkeet yms. Nuo sitten hankitaan kerralla, eikä niin että kun päiväkodissa huomautetaan, että tarvittaisiin kurahaalaria, niin se pitäisi väsyneenä mennä ostamaan. Vaan ne kaikki ovat kotona odottamassa. Kurarukkasia, talvirukkasia oli minulla jokaista viikonpäivää kohti yhdet, jotka lapset olivat hoidossa. Näin saatoin joka päivä viedä hoitoon puhtaat hanskat, vaikka pyykkäsin ne vasta viikkonloppuna. Viikolla ei tarvinnut. Kotona on myös hyvä kotivara: on kuumelääkettä, vaippoja, vessapaperia, niitä ruoka-aineita, joita meidän kotona käytetään.
Lapsiin menevästä rahasta: Kyllä lapsiin menee rahaa, jos ei ole suunnitelmallinen ja taloudellinen: Vaatteita ja tarvikkeita voi ostaa tarjouksista ja kirpputoreilta, ja säästää isoja summia, jos on hiemankin suunnitelmallisuutta joukossa.
Lisäksi minulla on vielä oma periaatteeni: pyrin jokaisen lapsen kanssa viettämään joka päivä vähintään 5 minuutin mittaisen kahden hetkisen tuokion: Yleensähän perheessä ollaan yhdessä, mutta nämä hetket helpottavat elämää: lapset kertovat helpommin, mitä koulussa tarvitaan, mitä tapahtuu kavereiden kesken jne. Tämä on helpottanut omaa elämääni. Tiedän, että jokainen lapsi saa huomiota. Lapset eivät tänä päivänä tiedä, että minulla on tämä tapa, että nukkumaan en mene, jos en ole jokaisen muksun kanssa keskustellut tavalla tai toisella.
Kuulostaa varmaan siltä, että meillä ei olisi aikaa spontaaniudelle. Itse olen sitä mieltä, että juuri meillä sitä aikaa riittää, koska olen minimoinut ajan tuhlauksen ikäviin asioihin: kuten kurahousujen ostoksiin, ruoka tulee kuljetuksella kotiin jne. Siivoojaan ei itselläni ole varaa, mutta siivouspalvelua käyttäisin, jos se olisi mahdollista.
Toisten puolesta on tosiaan mahdotonta sanoa, että toisivatko lapset heidän elämäänsä iloa. Tosiaan, kuten joku jo kirjoitti, niin miettikää, millaisia olette 40-vuotiaina, 50-vuotiana jne. Miettikää myös, että mitä jää kokematta, jos teillä ei ole omia lapsia. On eri asia katsoa kummilapsen kasvua ja kehitystä kuin riemuita siitä oman lapsen ensiaskelista.
No mutta kun tämä kokemus juuri on subjektiivinen. Sinulla sattuu olemaan positiivinen kokemus lapsperhe-arjesta, jollain toisella taas negatiivinen. Se riippuu myös siitä miten elämä muuten sattuu kohtelemaan. Kenties teillä ei ole ollut isompia ongelmia elämässänne (työttömyys, pitkäaikaissairaudet, ero jne) ja olette olleet onnekkaita tämän suhteen. Jos olisi se kristallipallo josta katsoa että tuleeko oman elämän eteen "elämää isompia asioita" ja sitten voisi tehdä päätöksen lapsen hankinnasta . Mutta tämäpä se onkin tuurikauppaa, koskaan ei voi tietää. Mutta jos varmuudella haluaa helpon elämän niin sitten ei niitä lapsia kannata hankkia.
Niinhän se on subjektiivinen. Minähän kirjoitin: " Toisen puolesta on tosiaan mahdotonta sanoa, että toisivatko lapset heidän elämäänsä iloa." Miettimiselle, että mitä jää kokematta, liittyy niin positiiviset neutraalit kuin kielteiset asiat. Missään en kirjoittanut, että miettikää vain niitä positiivisia asioita, jotka jää kokematta, vaan, että ap pohtii, että millaista elämää hän mahdollisesti haluaa viettää myöhemmin, ja punnitsee parhaan ymmärryksensä mukaan niin kielteisiä kuin myönteisiäkin asioita.
Omaa elämääni en ole kellekään työntämässä. Ap kyseli ajatuksia, ja ajatuksia myös sai. Kirjoitin myös ideoita siitä, että miten lapsiperheessä voi säästää aikaa. Missään en ole kirjoittanut, että onni tulee kaikille samoista asioista ja varsinkaan lapsista. On tiettyjä kokemuksia joita ennen ei ole sama ihminen kuin niiden jälkeen, mutta se on monissa asioissa sama asia. Omat lapseni olen saanut vasta myöhemmin, kun olen viettänyt omaa elämääni ensin yksin, itsenäisenä lapsettomana, myöhemmin parisuhteessa lapsettomana. Hyvää ja onnellista elämää olen viettänyt niin yksin kuin parisuhteessa ilman lapsiakin. Sitten vietin hyvää aikaa onnellisena aikaa parisuhteessa lapsellisena ja lopulta leskenä lapsellisena. Yhä vietän hyvää, ja antoisaa ja jopa onnellista aikaa, vaikka ehkä joku ulkopuolelta leskeä säälii. Antaa sääliä, jos se tekee hänet onnelliseksi. Me emme sääliä kaipaa, vaan teemme lasten kanssa elämästämme mahdollisimman hyvää, antoisaa ja onnellista. Tosiasia on myös se, että harva ihminen ei koskaan kohtaisi mitään surua ja menetystä oli lapsia tai ei. Tämä on ollut meidän yhteinen menetyksemme, josta huolimatta elämme onnellista ja hyvää elämää.
Kävi niin kuin yleensä käy: Vaikka tulisi vastaan käymisiä, suruja, menetyksiä, niin parin vuoden päästä menetyksissä onnellisuustaso on sama kuin ennen menetyksiä. Nykyäänhän puhutaan resilienssistä. Ehkä loppujen lopuksi on kyse siitä osaksi myös lasten hankkimisessa: Onko luottamusta siitä, että elämä kantaa, ja itse selvittää tilanteen kuin tilanteen, saa ja osaa pyytää tarvittaessa apua jne. Välillä on hankalaa, mutta hankaluudet eivät koskaan vie luottamusta siihen, että ongelmista selvitään.
t. kakkonen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisten puolesta on on mahdotonta sanoa. jos kuitenkin olette hyvätuloisia, niin teillä on kaikki mahdollisuudet elää helppoa lapsiperhearkea: siivouspalvelut, pyykkipalvelut, kotiapua kerran viikossa ( laittaa ruokaa, hoitaa lasta, hakee lapsen päivähoidosta/vie lapsen päivähoitoon esim. 1-2 päivää viikossa.), au pair?
Toki on totta, että todennäköisesti tulee unettomia öitä, reissuille varsinkin pienen kanssa lähtee muksu mukaan. jos kuitenkin pidempien reissujen sijaan harrastaa esim. kerran kuussa hotelliöitä, niin sen alta parinkin vuoden olevan muksun voi jättää tutun hoitajan luokse hoitoon/ mummolaan yökylään.
Jotta lapsiperhearki on helppoa, niin sitä kannattaa organisoida: kuka hakee lapsen minäkin päivänä hoidosta, milloin kukakin käy harrastuksissa, nopeaa ruokaa kannattaa olla kotona valmiina. Nykyäänhän ei tarvitse edes käydä kaupassa, jos tilaa ruoat kotiin. ja sitten se kotiapulainen sen kerran viikossa laittaa ne paikoilleen. Tulee lopulta varmaan yhtä kalliiksi kuin tuo päivittäinen ravintolaruoka.
Olen ollut joka kerran täysin uupunut, kun minulla on ollut vieras lapsi kylässä. Oman lapsen kanssa ei samalla lailla väsy, koska oletan, että osaa pitää huolta myös omasta viihtymisestään.
Kiitos. 🙏🏻 Ei tietenkään oltaisi näin hyvätuloisia jos olisi lapsia, kyllähän niihin menee rahaa, eli juurikin että sitten ei haettaisi päivittäin ravintolaruokaa vaan väsyneenäkin olisi alettava kokkaamaan. Enemmän olen huolissani muuten sen lapsen kasvattamisen "hinnasta", eli juurikin siitä, että lapsi vie leijonan osan siitä mitä meillä nyt on. En niinkään rahasta. Meillä on aikaa omaan hyvinvointiin ja toisillemme. Ihan joka päivä meillä on nyt kaikki resurssit tähän ja luulen että se on syy miksi ollaan niin onnellisia nyt.
Mutta oltaisikohan me yhtä onnellisia lapsista, vaikka oltaisi väsyneitä ja parisuhteen hyvinvoinnista joutuisi nipistämään.
Ap
Kakkonen jatkaa: Olen samaa mieltä, että aika on tärkein ja kallein resurssi. Itse pyrin siihen, että väsyneenä en kokkaa koskaan. Olen yksinhuoltaja, ja ruoka on meillä aina valmiina. Nykyään, kun lapset ovat isompia, niin voimme odottaa esim. jos laitetaan ( Lue lapset laittavat.) ranskalaiset ja nakit uuniin, keitetään riisi/pasta tai valmiiksi pestyt perunat. Lisäksi kotitaloustunti-iässä olevat lapset pilkkovat kasviksia salaattia varten. Ruokaa laitttaessa tehdään suurempia annoksia esim. jauhelihakastikkeesta, uunipadoista yms. Näitä laitetaan pakkaseen, ja sieltä sitten otetaan edellisenä päivänä sulamaan.
Kerran kuukaudessa tai kahdessa tehdään lista tarvittavista tarvikkeista seuraavia kuukausia varten: lasten vaatteet, kengät, taloudessa tarvittavat isommat tarvikkeet yms. Nuo sitten hankitaan kerralla, eikä niin että kun päiväkodissa huomautetaan, että tarvittaisiin kurahaalaria, niin se pitäisi väsyneenä mennä ostamaan. Vaan ne kaikki ovat kotona odottamassa. Kurarukkasia, talvirukkasia oli minulla jokaista viikonpäivää kohti yhdet, jotka lapset olivat hoidossa. Näin saatoin joka päivä viedä hoitoon puhtaat hanskat, vaikka pyykkäsin ne vasta viikkonloppuna. Viikolla ei tarvinnut. Kotona on myös hyvä kotivara: on kuumelääkettä, vaippoja, vessapaperia, niitä ruoka-aineita, joita meidän kotona käytetään.
Lapsiin menevästä rahasta: Kyllä lapsiin menee rahaa, jos ei ole suunnitelmallinen ja taloudellinen: Vaatteita ja tarvikkeita voi ostaa tarjouksista ja kirpputoreilta, ja säästää isoja summia, jos on hiemankin suunnitelmallisuutta joukossa.
Lisäksi minulla on vielä oma periaatteeni: pyrin jokaisen lapsen kanssa viettämään joka päivä vähintään 5 minuutin mittaisen kahden hetkisen tuokion: Yleensähän perheessä ollaan yhdessä, mutta nämä hetket helpottavat elämää: lapset kertovat helpommin, mitä koulussa tarvitaan, mitä tapahtuu kavereiden kesken jne. Tämä on helpottanut omaa elämääni. Tiedän, että jokainen lapsi saa huomiota. Lapset eivät tänä päivänä tiedä, että minulla on tämä tapa, että nukkumaan en mene, jos en ole jokaisen muksun kanssa keskustellut tavalla tai toisella.
Kuulostaa varmaan siltä, että meillä ei olisi aikaa spontaaniudelle. Itse olen sitä mieltä, että juuri meillä sitä aikaa riittää, koska olen minimoinut ajan tuhlauksen ikäviin asioihin: kuten kurahousujen ostoksiin, ruoka tulee kuljetuksella kotiin jne. Siivoojaan ei itselläni ole varaa, mutta siivouspalvelua käyttäisin, jos se olisi mahdollista.
Toisten puolesta on tosiaan mahdotonta sanoa, että toisivatko lapset heidän elämäänsä iloa. Tosiaan, kuten joku jo kirjoitti, niin miettikää, millaisia olette 40-vuotiaina, 50-vuotiana jne. Miettikää myös, että mitä jää kokematta, jos teillä ei ole omia lapsia. On eri asia katsoa kummilapsen kasvua ja kehitystä kuin riemuita siitä oman lapsen ensiaskelista.
No mutta kun tämä kokemus juuri on subjektiivinen. Sinulla sattuu olemaan positiivinen kokemus lapsperhe-arjesta, jollain toisella taas negatiivinen. Se riippuu myös siitä miten elämä muuten sattuu kohtelemaan. Kenties teillä ei ole ollut isompia ongelmia elämässänne (työttömyys, pitkäaikaissairaudet, ero jne) ja olette olleet onnekkaita tämän suhteen. Jos olisi se kristallipallo josta katsoa että tuleeko oman elämän eteen "elämää isompia asioita" ja sitten voisi tehdä päätöksen lapsen hankinnasta . Mutta tämäpä se onkin tuurikauppaa, koskaan ei voi tietää. Mutta jos varmuudella haluaa helpon elämän niin sitten ei niitä lapsia kannata hankkia.
Kirjoittaja kertoo olevansa yh ja tekstistä päätellen on useamman lapsen äiti. Itsekin olen onnellinen kahden lapsen yh. Kyllä, elämä on subjektiivinen kokemus. Toki voi jäädä peiton alle pelkäämään elämää tai sitten voi elää ja hyväksyä, ettei elämässä voi kaikkeen vaikuttaa. En mene yksityiskohtiin, mutta ns paperille kirjoitettuna elämäntilanteeni voi kuulostaa aivan hirveältä. Oikeasti olen äärimmäisen onnellinen ja tyytyväinen elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinäpä pohdittavaa ja naiselle vielä vaikeampi kuin miehelle sillä aikaa ei ole loputtomiin. Lähipiirissä oli lapseton onnellinen pariskunta kunnes mies +50 muutti mielensä ja halusi lapsen. Vaimo myös lähellä viittäkymppiä joten ero tuli. Mies on nyt kahden pikkupojan onnellinen isä, ex-vaimon fiiliksiä en tiedä. Elämä on arvaamatonta eikä kaikki suunniteltu välttämättä toteudu. Helppous voi vaihtua yllättäen vaikka syöpäosaston asiakkuudeksi. Kannattaa miettiä siis helppo/vaikea-akselin ulkopuoleltakin asiaa. Itse ajattelen että elämäni tulee olla omannäköinen, sellainen että olen tyytyväinen valintoihini. Ja olenkin valinnut itselleni sopivia polkuja (jotka eivät tietenkään ole välttämättä muille niitä parhaiten sopivia juttuja). Terveisin eräs nainen ja yhden äiti, onnellinen.
Nimenomaan, jokainen voi vaikka saada syövän - haluaako ap silloin huolehtia vielä lapsista terveytensä päälle, ja surra miten parhaat vuodet meni kotitöissä ja harrastuskuskauksissa, vai keskittyä paranemiseen, ostaa parhaat mahdolliset hoidot ja olla ainakin onnellinen että on siihen asti elänyt täysillä omannäköistään elämää.
Ap - jos sairastuisit vakavasti 5 tai 10v päästä, haluaisitko sillä hetkellä olla lapsivapaa vai lisääntynyt?
Jos koko ajan pelkää mitä ehkä voi joskus tapahtua niin kyllä jää elämä elämättä.. sääliksi käy.
Eli ei siis kannata tehdä lapsia vain siksi, että pelkää tylsää elämää 20 vuoden päästä. Samaa mieltä!
Eikä jättää tekemättä siksi että voi sairastua 20 vuoden päästä, samaa mieltä!
Tein aikoinani perhetyötä ihan tavallisissa perheissä ja ajattelin että itselleni en halua tuollaista elämää. Tapasin tulevan mieheni kolmekymppisenä ja hänkään ei halunnut lapsia. Tyytyväisinä olemme elelleet rauhallista elämää. Olemme introverttejä joten nautimme rauhallisesta kotielämästä, kirjallisuudesta ja taide-elämyksistä. Nyt olemme jo eläkeiässä emmekä ole valintaamme katuneet. Jos olisimme saaneet vaativan lapsen olisimme hermoraunioita ja lapsiparka myös.
Kakkonen jatkaa: Olen samaa mieltä, että aika on tärkein ja kallein resurssi. Itse pyrin siihen, että väsyneenä en kokkaa koskaan. Olen yksinhuoltaja, ja ruoka on meillä aina valmiina. Nykyään, kun lapset ovat isompia, niin voimme odottaa esim. jos laitetaan ( Lue lapset laittavat.) ranskalaiset ja nakit uuniin, keitetään riisi/pasta tai valmiiksi pestyt perunat. Lisäksi kotitaloustunti-iässä olevat lapset pilkkovat kasviksia salaattia varten. Ruokaa laitttaessa tehdään suurempia annoksia esim. jauhelihakastikkeesta, uunipadoista yms. Näitä laitetaan pakkaseen, ja sieltä sitten otetaan edellisenä päivänä sulamaan.
Kerran kuukaudessa tai kahdessa tehdään lista tarvittavista tarvikkeista seuraavia kuukausia varten: lasten vaatteet, kengät, taloudessa tarvittavat isommat tarvikkeet yms. Nuo sitten hankitaan kerralla, eikä niin että kun päiväkodissa huomautetaan, että tarvittaisiin kurahaalaria, niin se pitäisi väsyneenä mennä ostamaan. Vaan ne kaikki ovat kotona odottamassa. Kurarukkasia, talvirukkasia oli minulla jokaista viikonpäivää kohti yhdet, jotka lapset olivat hoidossa. Näin saatoin joka päivä viedä hoitoon puhtaat hanskat, vaikka pyykkäsin ne vasta viikkonloppuna. Viikolla ei tarvinnut. Kotona on myös hyvä kotivara: on kuumelääkettä, vaippoja, vessapaperia, niitä ruoka-aineita, joita meidän kotona käytetään.
Lapsiin menevästä rahasta: Kyllä lapsiin menee rahaa, jos ei ole suunnitelmallinen ja taloudellinen: Vaatteita ja tarvikkeita voi ostaa tarjouksista ja kirpputoreilta, ja säästää isoja summia, jos on hiemankin suunnitelmallisuutta joukossa.
Lisäksi minulla on vielä oma periaatteeni: pyrin jokaisen lapsen kanssa viettämään joka päivä vähintään 5 minuutin mittaisen kahden hetkisen tuokion: Yleensähän perheessä ollaan yhdessä, mutta nämä hetket helpottavat elämää: lapset kertovat helpommin, mitä koulussa tarvitaan, mitä tapahtuu kavereiden kesken jne. Tämä on helpottanut omaa elämääni. Tiedän, että jokainen lapsi saa huomiota. Lapset eivät tänä päivänä tiedä, että minulla on tämä tapa, että nukkumaan en mene, jos en ole jokaisen muksun kanssa keskustellut tavalla tai toisella.
Kuulostaa varmaan siltä, että meillä ei olisi aikaa spontaaniudelle. Itse olen sitä mieltä, että juuri meillä sitä aikaa riittää, koska olen minimoinut ajan tuhlauksen ikäviin asioihin: kuten kurahousujen ostoksiin, ruoka tulee kuljetuksella kotiin jne. Siivoojaan ei itselläni ole varaa, mutta siivouspalvelua käyttäisin, jos se olisi mahdollista.
Toisten puolesta on tosiaan mahdotonta sanoa, että toisivatko lapset heidän elämäänsä iloa. Tosiaan, kuten joku jo kirjoitti, niin miettikää, millaisia olette 40-vuotiaina, 50-vuotiana jne. Miettikää myös, että mitä jää kokematta, jos teillä ei ole omia lapsia. On eri asia katsoa kummilapsen kasvua ja kehitystä kuin riemuita siitä oman lapsen ensiaskelista.