Voiko alkoholistia rakastaa aidosti?

Aito rakkaus: 

"Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii." 

Eli kyllä. Mutta kuka voi? Jeesus ainoastaan <3 Me ihmiset ollaan aina tarvitsevia.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ihmiset rakastavat liian pitkään alkoholisteja, on huonoksi alkoholisteille, liikaa paapomista ja mahdollistamista.

Tämä.

Sitten kun sen paapomisen viimein lopettaa, olet häijy ihminen.

Rakastin ja rakastan vielä kuoleman jälkeen, kaipaus ei lopu koskaan

Voiko läskiä rakastaa? Addikti joka valehtelee parantavansa tapansa. Aina saa hävetä kun menee kauppaan tai näkee kavereita.

Ei välitä siitä että muut joutuvat kärsimään addiktiosta.

Vierailija kirjoitti:

Rakastin ja rakastan vielä kuoleman jälkeen, kaipaus ei lopu koskaan

Osanottoni.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ihmiset rakastavat liian pitkään alkoholisteja, on huonoksi alkoholisteille, liikaa paapomista ja mahdollistamista.

Tämä.

Sitten kun sen paapomisen viimein lopettaa, olet häijy ihminen.

Ei kyllä ne on noi sun ajatukset mikä tekee susta häijyn ja sen lisäksi tyhmän.

Se on sairaus, mikä sen aiheutti mikä taustatekijä ei saa ihmistä elämään selvänä, ehkä ei voi päättää päiviään mutta ei voi myöskään elää itsenaä kanssa sitten on ne jotka hyötyvät tästä juoposta ja ne jotka kokevat juopot sydämmettöminä ihmisinä, vaikka oikeasti sydämmetön ihminen on sydämmetön oli juoppo tai absolutisti kuten sinä. Sydämmetön ja kylmä ehkä aiheutti sen jonkun alkoholismin ehkä ei mutta ei tuo alkoholismi ole mikään luonteenpiirre kuten ei muukaan sairaus ole!

Kenestä tahansa voi tulla alkoholisti. Eli jos alkoholistia ei voi aidosti rakastaa, niin ei kai mitään tosirakkautta ole sitten olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Pakko pystyä. Mikä muuten selittäisi sen että suurin osa alkoholisteista on varsin suosittuja naisten parissa?

Hoivavietillä ja tottumuksella selitän. Isäni on alkoholisti ja lapsena rakastin = tottumus. Tuosta rakkaudesta ei kyllä mitään hyötyä ollut. Oon kyllä pariin otteeseen rakastunut alkoholistiin. Toinen raitistui ja kiittelee siitä. Tosin se että on ollut ja kai aina on alkoholisti, näkyy kyllä luonteesta. Toisen jätin, koska en usko että haluaa muuttua eli parantua alkoholismistaan. Ja mitä oon tarinoita lukenut juopon kanssa elämisestä, niin ei kiitos.

Molempien kanssa rikottuja lupauksia, valheita jne.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Rakastin ja rakastan vielä kuoleman jälkeen, kaipaus ei lopu koskaan

Luultavasti minäkin tulen aina kaipaamaan tuota toista juoppoani, jota sanoinkin "elämäni rakkaudeksi". Toivoisin todellakin ettei jäisi oikeasti sellaiseksi.

Ehkä enemmänkin tällä aloituksellani aloin miettimään, mitä se oikea ihmisten välinen rakkaus on. Ehkä enemmän pitää rakastaa itseään eikä jäädä "rakkaudesta" suhteeseen, joka riuduttaa. :(

ap

Up

Jos rakastaa jotain, niin ei rakkaus välttämättä siihen lopu, että toinen alkoholisoituu.

Kyllä alkoholistia voi rakastaa syvästi. Kokemusta on. Mut alkoholistin kanssa eläminen hajottaa ihmisen. En ryhtyisi enää ikinä siihen.