Kaveri pilasi jälleen kerran kaveriaikamme ottamalla lapsen mukaan

Ei nyt ole muutenkaan hyvä aika tavata kavereita. Olette varmaan kohta kaikki kipeinä.

Mutta noin niin kuin muuten, miksi et puhu kaverisi kanssa tuosta asiasta suoraan? Jos se ei mene jakeluun tai et saa tyydyttävää selitystä, anna olla.

Mulle ei ole kavereiden muksut ongelma. Mutta aina, kun ollaan tapaamisia sovittu niin ovat maininneet, joko ei pääse ilman lapsia tai että pääsee yksin tulemaan.

Vaikuttaa se lasten mukana oli kuitenkin jutusteluihin. Eipä siinä paljoa aleta avautumaan mieltä painavista asioista, kun toinen keskittyy kuitenkin enemmän siihen lapseen.

Mihin se 4v:n pitäisi sun mielestäsi laittaa? Mummolaan ei voi viedä, päiväkodeissa on koronaa, mies voi olla töissä. Itselläni on 4v ja ei sitä kyllä voi yksin mihinkään jättää.

Ehkä on tosiaan parempi, että etsit samassa elämäntilanteessa olevan kaverin. Teidän tapaamisenne tuskin tulevat olemaan lapsettomia lähiaikoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saatat ap olla parin vuoden päästä samassa tilanteessa mutta vastarannalla: haluaisit tavata kavereitasi, mutta se on hankalaa järjestää ilman että otat mukulan mukaan. Arvostat silloin kavereitasi jotka eivät ala skitsoilemaan asian suhteen.

Sitä paitsi, lapset kasvavat: 8 vuoden päästö kaverisi tapaavat sinua ilman lapsiaan, ainakin päivällä.

En todellakaan aio ikinä mennä lisääntymään. En kaipaa vastuuta vaan vapautta. Lapset vievät vapauden ja tuovat ylimääräistä vastuuta. Ap

  

Tähän en voi olla sanomatta, että plussapuolet kyllä voittavat vaivat. Ja sitten kun ollaan sillä viimeisellä suoralla, niin jälkikasvusta on iso ilo. Ystävät ja rakastetut tulevat ja menevät, mutta jälkikasvu sinulla on aina. Vaikka olisi toisella puolella maapalloa. (Ja yleensä ei ole niin kaukana, vaan käyvät katsomassa ja pitävät yhteyttä, poikkkeukset ovat poikkeuksia.)

"Ja sitten kun ollaan sillä viimeisellä suoralla, niin jälkikasvusta on iso ilo."

En usko että ne lukuisat vanhukset jotka hoitokodeissa yksin makaavat ja odottavat että se jälkikasvu tulisi edes joskus käymään katsomassa, tuntee kovin suurta iloa jälkikasvustaan. Enemmän se murhetta aiheuttaa kun tiedät että sinulla on ihmisiä joiden kaiken järjen mukaan pitäisi välittää sinusta, mutta eivät silti koskaan tule käymään vaikka puhelimessa joskus soittaessaan sellaista aina kovasti lupailevat. Tämä on monen vanhuksen todellisuutta ihan normaaleissa olosuhteissa, kun mikään ei estä kyläilyä.

Miksi kahvittelette normaalisti poikkeusaikana, kun on ohjeistettu pitämään kontaktit minimissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

oo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saatat ap olla parin vuoden päästä samassa tilanteessa mutta vastarannalla: haluaisit tavata kavereitasi, mutta se on hankalaa järjestää ilman että otat mukulan mukaan. Arvostat silloin kavereitasi jotka eivät ala skitsoilemaan asian suhteen.

Sitä paitsi, lapset kasvavat: 8 vuoden päästö kaverisi tapaavat sinua ilman lapsiaan, ainakin päivällä.

En todellakaan aio ikinä mennä lisääntymään. En kaipaa vastuuta vaan vapautta. Lapset vievät vapauden ja tuovat ylimääräistä vastuuta. Ap

  

Tähän en voi olla sanomatta, että plussapuolet kyllä voittavat vaivat. Ja sitten kun ollaan sillä viimeisellä suoralla, niin jälkikasvusta on iso ilo. Ystävät ja rakastetut tulevat ja menevät, mutta jälkikasvu sinulla on aina. Vaikka olisi toisella puolella maapalloa. (Ja yleensä ei ole niin kaukana, vaan käyvät katsomassa ja pitävät yhteyttä, poikkkeukset ovat poikkeuksia.)

"Ja sitten kun ollaan sillä viimeisellä suoralla, niin jälkikasvusta on iso ilo."

En usko että ne lukuisat vanhukset jotka hoitokodeissa yksin makaavat ja odottavat että se jälkikasvu tulisi edes joskus käymään katsomassa, tuntee kovin suurta iloa jälkikasvustaan. Enemmän se murhetta aiheuttaa kun tiedät että sinulla on ihmisiä joiden kaiken järjen mukaan pitäisi välittää sinusta, mutta eivät silti koskaan tule käymään vaikka puhelimessa joskus soittaessaan sellaista aina kovasti lupailevat. Tämä on monen vanhuksen todellisuutta ihan normaaleissa olosuhteissa, kun mikään ei estä kyläilyä.

Niin surullista :(

Kuinka idiootti pitää olla, että loukkaantuu, kun ihmiset ei halu nähdä hänen pikku Pentti-Pillervoa? Sun lapset ei kiinnosta ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tulla lapsen kanssa. Voit kysyä tapaamista sovittaessa asiasta ja perut tapaamisen jos lapsi on tulossa mukaan.

Perheelliselle on normaalia että lapset kulkee mukana.

Opettele avaamaan suusi tapaamista sovittaessa äläkä syyllistä kaveriasi. Joko siedät tilanteen tai et tapaa.

Etsi muita kaltaisiasi kavereita jotka ovat lapsivihamielisiä.

Opettele sinä lukemaan. Mainitsin nimittäin jo, että olen tehnyt jo vuosia sitten erittäin selväksi tällekin kaverille suhtautumiseni lapsiseuraan. Hän tiesi kyllä, sopi kahvittelut luonani ja toi perkəle sen lapsensa mukanaan pilaamaan päiväni. Ap

No aiotko tehdä asialle jotain vai kiukutteletko vain? Miksi et käännyttänyt häntä jo ovelta kun näit että tuli lapsen kanssa?

Miksi tehdä jotain, kun voi vain valittaa. Taas se teki niin! Ja taas! Ja taas!

Vierailija kirjoitti:

Ehkä teidän ei pitäisi olla kavereita, jos inhoat noin kovasti kaverisi elämän joitain puolia?

Mun kaverit ottaa mukaan milloin lapsensa, milloin koiransa, milloin miehensä... onpa joku ottanut mummonsakin mukaan. :D So what, ei se ole niin vakavaa. Ja joskus nähdään kaksinkin.

Joskus tunsin ihmisen, joka ärsyyntyi ihan hirveästi, kun samaan pöytään ahtaassa kahvilassa istumaan tullut mummeli alkoi jutella meille. Sanoi silleen töykeästi, että tulin tänne kahvilaan tapaamaan kaveriani, joten antaisitko meidän jutella keskenämme. Meni maku tuosta ihmisestä ja annoin kaveruuden hiipua.

Höh, tulipa paha mieli mummelin puolesta 😕 Tylyt ihmiset on ikäviä, vähän humaaniutta ja psykologista pelisilmää pitäisi olla.

Itsekin otan pienen lapsen joskus mukaan kärryihin jos lähden kaverin kanssa lenkille, mutta lapsi ei vielä puhu eikä häiritse muutenkaan, eikä ymmärrä aikuisten juttuja. On kuitenkin monia tilanteita jolloin lapsen mukanaolo on selkeästi häiriötekijä, varsinkin kun kyseessä on niin iso lapsi että puhuu ja ymmärtää aikuisten jutut, jolloin ei muutkaan voi puhua vapaasti.

Yhdellä kaverillani on niin huonokäytöksinen lapsi etten sen vuoksi halua nähdä kaveriakaan sillä lapsi on aina mukana. Mistään ei tule mitään kun tämä 6-vuotias määräilee ja komentelee, puhuu päälle, kiipeilee päällä, läpsii, vaatii huomiota, keskeyttää, ja valittaa ja narisee tylsyyttä ja haluaa lähteä pois jos joka hetki ei ole mieluisaa tekemistä. Aivan kammottavaa.

Itse monesti ehdotan, että haluaako kaveri lähteä mukaan, jos olen menossa lapsen kanssa ulkoilemaan tai kaupungille, jolloin kaveri tietää että lapsi on mukana. Muutoin sovin tapasmiset niin että lapsi on sillä aikaa isänsä kanssa kotona. Jos joku tulee meille, niin silloin tietysti näkee lapsenkin, onhan tämä lapsen koti.

Joustoa olisi hyvä olla molemmin puolin. Eihän lapsi voi lakata olemasta siksi aikaa että äiti tapaa muita ihmisiä, ja monesti helpointa on ottaa lapsi mukaan. Täytyy kuitenkin ymmärtää että joka kerta tai joka paikkaan ei lasta kannata tuoda mukanaan.

Ihan älytöntä roikkua vuosia jossain kaverissa, joka aina pilaa tapaamiset otramalla lapset mukaan.

Onneksi omille kavereille lapseni eivät ole noin suuri ongelma ja ne joille on ehkä ollut eivät sovi kanssani tapaamisia ja valita toisaalla kun oli taas kerran niin perseestä.

Mielestäni on kohteliasta kysyä etukäteen, että sopiiko että otan lapsen mukaan. Näin itsekin teen.

Ja joidenkin lapset ovat syystä tai toisesta niin huomionkipeitä, ettei niitä oikeasti jaksa sellainen jolla ei ole kiintymystä tai ammattiroolia kyseistä lasta kohtaan.

Mä en itse jaksa varttia kauempaa sellaisia lapsia, jotka pyytävät kokoajan ihailemaan mitä osaavat ja mitä ovat oppineet. Eri asia jos kerran näyttää kuinka tekeen kärrynpyörän, mutta jos parin minuutin välein pitää olla kehumassa niin huh. Pahemmaksi tilanteen tekee, jos vanhemmat pitävät lasta seuraavana Einsteininä, koska tämä osaa laskea kahteenkymmeneen tai kirjoittaa nimensä. En vaan kerta kaikkiaan jaksa sellaista tilannetta, että vanhemmat haluavat muidenkin ihailevan lastaan maailman fiksuimpana yksilönä.

Lapsi joka osaa sopivasti olla omissa leikeissäkin eikä kokoajan vaadi aikuisia itsetuntoa pönkittämään sopii välillä ihan hyvin seuraksi.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka idiootti pitää olla, että loukkaantuu, kun ihmiset ei halu nähdä hänen pikku Pentti-Pillervoa? Sun lapset ei kiinnosta ketään.

Kuinka idiootti pitää olla ettei läheisen ihmisen lapsi kiinnosta yhtään?

Kyllä minä ainakin loukkaannun mikäli joku kaverini ignooraa tai vihaa lastani, tai asia ei kiinnosta lainkaan.

Itsekin olin lapseton pitkään, eikä lapset yleisesti ottaen kiinnostaneet, mutta suhtauduin silti myönteisesti kavereideni ja muiden lähipiiriläisten lapsiin. Lapset ovat vanhemmilleen maailman tarkein asia, ja jos kaverilla on lapsi, niin hän on jollain tavalla myös osa minun elämääni.

Kyllä minä ymmärrän ettei lapseni kiinnosta ketään muuta niin paljon kuin meitä vanhempia, mutta hän on nyt olemassa, ja jokaisen lähipiirini ihmisen täytyy se hyväksyä. Lapseni on niin iso osa elämääni että väkisinkin osa kuulumisistani koskee häntä.

Minulla on kuitenkin muutakin elämää ja olen kiinnostunut monista lapseen liittymättömistä asioista sekä pystyn puhumaan kaikesta muustakin, kyse ei ole siitä. Tapaan kavereitani myös ilman että lapsi on mukana. Mutta kaikenlainen vihamielinen suhtautuminen lapseeni kaverin taholta merkitsisi kyllä sen kaverisuhteen loppua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka idiootti pitää olla, että loukkaantuu, kun ihmiset ei halu nähdä hänen pikku Pentti-Pillervoa? Sun lapset ei kiinnosta ketään.

Kuinka idiootti pitää olla ettei läheisen ihmisen lapsi kiinnosta yhtään?

Kyllä minä ainakin loukkaannun mikäli joku kaverini ignooraa tai vihaa lastani, tai asia ei kiinnosta lainkaan.

Itsekin olin lapseton pitkään, eikä lapset yleisesti ottaen kiinnostaneet, mutta suhtauduin silti myönteisesti kavereideni ja muiden lähipiiriläisten lapsiin. Lapset ovat vanhemmilleen maailman tarkein asia, ja jos kaverilla on lapsi, niin hän on jollain tavalla myös osa minun elämääni.

Kyllä minä ymmärrän ettei lapseni kiinnosta ketään muuta niin paljon kuin meitä vanhempia, mutta hän on nyt olemassa, ja jokaisen lähipiirini ihmisen täytyy se hyväksyä. Lapseni on niin iso osa elämääni että väkisinkin osa kuulumisistani koskee häntä.

Minulla on kuitenkin muutakin elämää ja olen kiinnostunut monista lapseen liittymättömistä asioista sekä pystyn puhumaan kaikesta muustakin, kyse ei ole siitä. Tapaan kavereitani myös ilman että lapsi on mukana. Mutta kaikenlainen vihamielinen suhtautuminen lapseeni kaverin taholta merkitsisi kyllä sen kaverisuhteen loppua.

MIKSI mun pitäs olla kiinnostunu??

Itselle lapsen mukanaolo ei haittaa, jos lapsi osaa suhteellisen itsenäisesti viihdyttää itseään eikä jatkuvasti ole huomion keskipisteenä. Esimerkiksi pari ystävääni ottavat usein lapsen mukaan vierailulle, mutta heidän lapsensa (iältään 3-8) osaavat rauhassa esimerkiksi piirtää, leikkiä leluilla tai katsoa lastenohjelmaa tabletilta. Itseä raivostuttaisi suunnattomasti kaveri, joka tuo aina lapsensa mukaan muttei keksi mitään tekemistä lapselle ja sitten pentu pyörii ja hyrrää koko ajan ympärillä, lähmii tavaroita ja tutkii kaappeja. Kahvipöydässä pitää tietenkin olla mukana kovaan ääneen kailottamassa lastenohjelmista ja sotkemassa tarjottavien kanssa. 

Sanomattakin selvää, etten juuri vieraiden lapsista välitä.

Mä olisin huolestunu, jos ulkopuoliset ihmiset olis kiinnostunu mun lapsista.

Jos kaverin tapaamisessa huomio menee liiaksi lapseen niin sitten voi aina lähteä pois. Ja olen tapaamassa kaveria enkä leikkitätinä. Jos kaveri odottaa minun leikkivän lapsen kanssa niin, että hän voi tehdä kotitöitä tai sometella tai käydä kaupassa niin kannattaa varmistaa ja kysyä etukäteen, muuten ei sovi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tulla lapsen kanssa. Voit kysyä tapaamista sovittaessa asiasta ja perut tapaamisen jos lapsi on tulossa mukaan.

Perheelliselle on normaalia että lapset kulkee mukana.

Opettele avaamaan suusi tapaamista sovittaessa äläkä syyllistä kaveriasi. Joko siedät tilanteen tai et tapaa.

Etsi muita kaltaisiasi kavereita jotka ovat lapsivihamielisiä.

Opettele sinä lukemaan. Mainitsin nimittäin jo, että olen tehnyt jo vuosia sitten erittäin selväksi tällekin kaverille suhtautumiseni lapsiseuraan. Hän tiesi kyllä, sopi kahvittelut luonani ja toi perkəle sen lapsensa mukanaan pilaamaan päiväni. Ap

Eli yhden kerran vuosia sitten? Vai säännöllisesti?

Minullakin oli kyllä tuollainen ystävä. Pahoittelin vuolaasti, jos lapsen jouduin ottamaan mukaan ja kysyin siirretäänkö tapaamista. Välistä siitä tuli mykkistä, välistä istui naama väärinpäin tovin kanssamme. Kahdenkesken hän muisti aina kertoa miten vihaa lapsia, ja haukkui heitä. Kun meno oli muutamankin vuoden yhtä hirveää, niin lakkasin ottamasta yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tulla lapsen kanssa. Voit kysyä tapaamista sovittaessa asiasta ja perut tapaamisen jos lapsi on tulossa mukaan.

Perheelliselle on normaalia että lapset kulkee mukana.

Opettele avaamaan suusi tapaamista sovittaessa äläkä syyllistä kaveriasi. Joko siedät tilanteen tai et tapaa.

Etsi muita kaltaisiasi kavereita jotka ovat lapsivihamielisiä.

Opettele sinä lukemaan. Mainitsin nimittäin jo, että olen tehnyt jo vuosia sitten erittäin selväksi tällekin kaverille suhtautumiseni lapsiseuraan. Hän tiesi kyllä, sopi kahvittelut luonani ja toi perkəle sen lapsensa mukanaan pilaamaan päiväni. Ap

Eli yhden kerran vuosia sitten? Vai säännöllisesti?

Minullakin oli kyllä tuollainen ystävä. Pahoittelin vuolaasti, jos lapsen jouduin ottamaan mukaan ja kysyin siirretäänkö tapaamista. Välistä siitä tuli mykkistä, välistä istui naama väärinpäin tovin kanssamme. Kahdenkesken hän muisti aina kertoa miten vihaa lapsia, ja haukkui heitä. Kun meno oli muutamankin vuoden yhtä hirveää, niin lakkasin ottamasta yhteyttä.

Mulla riitti kaksi vuotta ja sitten lopetin yhteydenpidon. Olisi pitänyt lopettaa jo aiemmin. Ei tarvitse sietää yhtään ihmistä, joka inhoaa kaverin perheenjäsentä niin ettei meinaa henkeä saada. Varsinkin jos on kyseessä ihan vauva, joka ei ole voinut tehdä yhtään mitään pahaa hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tulla lapsen kanssa. Voit kysyä tapaamista sovittaessa asiasta ja perut tapaamisen jos lapsi on tulossa mukaan.

Perheelliselle on normaalia että lapset kulkee mukana.

Opettele avaamaan suusi tapaamista sovittaessa äläkä syyllistä kaveriasi. Joko siedät tilanteen tai et tapaa.

Etsi muita kaltaisiasi kavereita jotka ovat lapsivihamielisiä.

Opettele sinä lukemaan. Mainitsin nimittäin jo, että olen tehnyt jo vuosia sitten erittäin selväksi tällekin kaverille suhtautumiseni lapsiseuraan. Hän tiesi kyllä, sopi kahvittelut luonani ja toi perkəle sen lapsensa mukanaan pilaamaan päiväni. Ap

Eli yhden kerran vuosia sitten? Vai säännöllisesti?

Minullakin oli kyllä tuollainen ystävä. Pahoittelin vuolaasti, jos lapsen jouduin ottamaan mukaan ja kysyin siirretäänkö tapaamista. Välistä siitä tuli mykkistä, välistä istui naama väärinpäin tovin kanssamme. Kahdenkesken hän muisti aina kertoa miten vihaa lapsia, ja haukkui heitä. Kun meno oli muutamankin vuoden yhtä hirveää, niin lakkasin ottamasta yhteyttä.

Olemme tunteneet toisemme mukuloista asti. Meitä ei lapsina kiinnostanut olla "pikkupentujen" kanssa, eikä nuorina nuorempien kanssa, eikä aikuisina nuorten saati lasten kanssa, mutta nyt yhtäkkiä kuvitellaan, että minua jostain syystä kiinnostaisi muiden kuin omien ystävieni seura. Olen läpi elämäni tehnyt kavereille kantani selväksi lapsiseuran (kuten muunkin ennalta sopimattoman seuran) suhteen ja siksi otankin tämän víttuiluna. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka idiootti pitää olla, että loukkaantuu, kun ihmiset ei halu nähdä hänen pikku Pentti-Pillervoa? Sun lapset ei kiinnosta ketään.

Kuinka idiootti pitää olla ettei läheisen ihmisen lapsi kiinnosta yhtään?

Kyllä minä ainakin loukkaannun mikäli joku kaverini ignooraa tai vihaa lastani, tai asia ei kiinnosta lainkaan.

Itsekin olin lapseton pitkään, eikä lapset yleisesti ottaen kiinnostaneet, mutta suhtauduin silti myönteisesti kavereideni ja muiden lähipiiriläisten lapsiin. Lapset ovat vanhemmilleen maailman tarkein asia, ja jos kaverilla on lapsi, niin hän on jollain tavalla myös osa minun elämääni.

Kyllä minä ymmärrän ettei lapseni kiinnosta ketään muuta niin paljon kuin meitä vanhempia, mutta hän on nyt olemassa, ja jokaisen lähipiirini ihmisen täytyy se hyväksyä. Lapseni on niin iso osa elämääni että väkisinkin osa kuulumisistani koskee häntä.

Minulla on kuitenkin muutakin elämää ja olen kiinnostunut monista lapseen liittymättömistä asioista sekä pystyn puhumaan kaikesta muustakin, kyse ei ole siitä. Tapaan kavereitani myös ilman että lapsi on mukana. Mutta kaikenlainen vihamielinen suhtautuminen lapseeni kaverin taholta merkitsisi kyllä sen kaverisuhteen loppua.

MIKSI mun pitäs olla kiinnostunu??

No miksi kenenkään pitäisi olla kiinnostunut mistään sinulle tärkeästä asiasta elämässä? Parisuhteesta tai sen puutteesta, harrastuksista, matkoista, työpaikasta, opiskelusta, bilettämisestä, meikeistä, tai mikä sulla nyt elämässä onkaan merkittävässä osassa. Ois varmaan sinustakin ankeaa jos kavereidesi tai perheesi asenne sinun elämääsi kohtaan olisi ”että miks v*tussa mua pitäis kiinnostaa yhtään mitä sulle kuuluu”! Lapsi kuitenkin on erottamaton osa vanhempiensa elämää, eikä sitä voi kokonaan ohittaa mikäli aikoo jonkinlaista suhdetta tähän vanhempaan ylläpitää.

Eihän tässä nyt puhuta siitä että sun tarvitsee kenenkään lapsia adoptoida, vaan siitä että hieman osoittaa sydämen sivistystä ja empatiaa ja on miedosti kiinnostunut myös niistä muiden läheisten ihmisten lapsiin liittyvistä asioista ja hyväksyy että ne on olemassa ja merkittävin osa kaverisi elämää.