Menestyneet on aina hyvistä rakastavista perheistä ja heillä on vanhempien tuki, apu ja rakkaus

Kaikki ei aina ole vanhempien ansiota. Eikä syytä.

Niin siis oletko menestynyt vai et? Jäi epäselväksi, koska tekstisi mukaan olet ja et ole. 

Enimmäkseen noin se taitaa mennä. Joskus kyllä huonoistakin lähtökohdista voi päästä sosioekonomiseen menestykseen.

nämä ns. rohkeat yrittäjät on lähes poikkeuksetta rikkaista perheistä, aina on se koti mihin palata ja urokaa  jos menee bisnekset nurin,ja rahaa tulee siltikin kotoa.

Oon samaa mieltä. Ne joilla on ollu hyvät lähtökohdat on pitemmällä kun ne jotka on joutunu kitumaan paskoissa perheissä. Täälä yksi joka yrittää ponnistaa mutta tämä valtio vieläpä lyö lyötyä.

Kandee pitää välimatkaa niihin ihmisiin, joiden mielestä sun kuuluu epäonnistua taustasi takia. Et saa ainakaan nousta parempaan asemaan kuin missä nämä kateellisahneet itse ovat. Muuten sut suljetaan ainakin takanapäin ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Niin siis oletko menestynyt vai et? Jäi epäselväksi, koska tekstisi mukaan olet ja et ole. 

Kyllä se hyvin selvästi sanottiin mutta huomasitko lainkaan että kyse ei ole nyt minusta vaan teemasta yleensä. Ymmärrätkö mitä on keskustelu yleisellä tasolla?

Kyllä se tausta luonteeseen vaikuttaa. Psykopaatit ovat usein menestyneitä toimareita, ihan tutkittua. Tai jotain kirurgeja. Siitä kylmyydestä on etua tietyillä aloilla ja raha/maine/valta on noiden juttu. Ne tunteet eivät ole sotkemassa päämäärätietoisuutta.

Hyvä tausta mahdollistaa perheonnea, aitoja ystäviä. Innostusta, iloa, henkisiä arvoja. Samoin moni ns onnelliselta tai idylliseltä näyttävä perhe ei aina ihan ole sitä. Lapsillekin voi ostaa vaikka mitkä koulutukset ja tulevaisuudet, muttei se heistä automaattisesti onnellisia tee. Katkeruuden tai tyytymättömyyden syyt ovat vaan vähän toisenlaisia.. Tai se hymy päälleliimattua (tulee nyt se viimeisin Kennedy-vainaaäiti mieleen).

Hyviä rakastavia vanhempia löytyy kaikista sosiaaliluokista. Tyytyväisiä, rentoja duunareita ja tyytyväisiä rentoja asiantuntijoita. Kumpia on enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis oletko menestynyt vai et? Jäi epäselväksi, koska tekstisi mukaan olet ja et ole. 

Kyllä se hyvin selvästi sanottiin mutta huomasitko lainkaan että kyse ei ole nyt minusta vaan teemasta yleensä. Ymmärrätkö mitä on keskustelu yleisellä tasolla?

Miksi sitten otsikko on aina ja leipätekstissä lievennökset. Eli miten tätä nyt sitten pitäisi lähestyä? Eli keskustellaan siitä, että aina on näin vai ettei suinkaan läheskään aina olekaan vai siitä miksi sitten ei aina olekaan?

Se on ihan tutkittu juttu että hyvän perheen lapsi uskaltaa ottaa riskejä, tavoitella unelmia, ostaa asunnon jne kun TIETÄÄ että vanhemmat aina suttaa ja tulee, lainaa tarvittaessa rahaa, kotiin voi mennä.

Mulla on hirveät vanhemmat jotka ei auta missään periaatteesta ja pari kertaa olisin tarinnit ”kodin” johon palata tai muuten apua. Eka kerta kun miehen kanssa tuli ero, oli hirveä pettämiskuvio jne ja oli ihan sietämätön olo, totisesti kaipasin paikkaa missä olla turvassa. Sitä vaan ei ollut.

Toisella kertaa kun perheeni seisoi ulkosalla yön pimeydessä kun talo oli vaurioitunut ja tuli äkkilähtö. Ei mitään voinut ottaa mukaan. Olisipa päässyt edes yhdeksi yöksi johkin.

Siis toki nää järjestyi, hotellit keksitty, mutta noissa muistan aina miten itkien olisin halunnut ”turvapaikan”, mikä muilla on ne hyvät vanhemmat ja koti.

Tän lisäksi vietin monta joulua yksin opiskelija-asuntolassa. En saanut mennä vanhemmilleni. Pelotti, sillä olin oikeesti ainoa jonka ikkunassa oli valo isossa kerrostalossa.

Olipa sekava keskustelunavaus.

Mä en saanut opiskelijana mennä jouluksi koskaan kotiin vaan piti olla yksin tyhjässä opiskelija-asuntolassa.

Kun erosin ja oli hirveä pettämiskriisi, en saanut mennä vanhemmilleni edes yhdeksi yöksi.

Kun seisoin perheen kanssa pakksyössä talo vaurioituneena eikä paikkaa mihin mennä yöksi, en saanut mennä yhdeksi yöksi perheeni kanssa vanhempien luokse.

Vanhemmat laittoivat lapsensa ulos 18v iässä ja ilmoittivat että missään emme auta ja takaisin ei saa tulla.

Tällaista ei hyvän kosin lapsi ymmärrä, koska jos heillä on hätätila niin tietenkin ne hyvät vanhemmat auttaa hädässä.

Vierailija kirjoitti:

Mä en saanut opiskelijana mennä jouluksi koskaan kotiin vaan piti olla yksin tyhjässä opiskelija-asuntolassa.

Kun erosin ja oli hirveä pettämiskriisi, en saanut mennä vanhemmilleni edes yhdeksi yöksi.

Kun seisoin perheen kanssa pakksyössä talo vaurioituneena eikä paikkaa mihin mennä yöksi, en saanut mennä yhdeksi yöksi perheeni kanssa vanhempien luokse.

Vanhemmat laittoivat lapsensa ulos 18v iässä ja ilmoittivat että missään emme auta ja takaisin ei saa tulla.

Tällaista ei hyvän kosin lapsi ymmärrä, koska jos heillä on hätätila niin tietenkin ne hyvät vanhemmat auttaa hädässä.

Plääh, eka viesti ei menny läpi ja kirjotin uudestaan, sorry tuplat. Miksi tää näyttää välillä että viestiä ei hyväksytty?

Kyllähän se kieltämättä näin vähän on, huomaa jo omastakin tuttavapiiristä. Usein omaavat myös kovat asenteet niitä kohtaan, ketkä eivät ole korkeasti kouluttautuneet yms. Se on kuitenkin täysin eri asia ponnistaa mielenterveys-/alkoholistiperheestä esim. lukioon kuin hyvästä ja rauhallisesta kasvuympäristöstä, missä vanhemmat on tukena ja kannustaa. Enkä puhu nyt vanhempien varakkuudesta, sillä en näe olevan merkitystä.

Tässä kohtaa kuulee joka kerta kommentin, että ”jokainen on oman elämänsä seppä”. Tavallaan joo, mutta ei kyllä päde käytännössä. Itseni on 16-vuotiaana pistetty pihalle kotoa ja ei se helppoa ollut yksin lähteä elämää rakentamaan. Oma lapseni on nyt myös 16v ja lukioon menossa. Kyllähän hän ihan eri lähtökohdista maailmaan ponnistaa ja siitä kiitän meitä vanhempia. Tarjottu tasapainoinen elämä, hyvät harrastukset ja sieltä kautta saatu iso ystäväpiiri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis oletko menestynyt vai et? Jäi epäselväksi, koska tekstisi mukaan olet ja et ole. 

Kyllä se hyvin selvästi sanottiin mutta huomasitko lainkaan että kyse ei ole nyt minusta vaan teemasta yleensä. Ymmärrätkö mitä on keskustelu yleisellä tasolla?

Miksi sitten otsikko on aina ja leipätekstissä lievennökset. Eli miten tätä nyt sitten pitäisi lähestyä? Eli keskustellaan siitä, että aina on näin vai ettei suinkaan läheskään aina olekaan vai siitä miksi sitten ei aina olekaan?

Keskustelunaihe on se että menestyjät on liki aina hyvistä kodeista koska niistä on helppo ponnistaa.

Tämä tosiasia esim politiikassa kielletään, varsinkin vassarit aina väittää että kaikilla on samat lähtökohdat. Ei ole.

Kaikilla on kyllä mahdollisuus kouluttautua mutta tästä ei ole kyse. Vaan vanhempien henkisestä tuesta ja avusta. Elämä on aivan erilainen niillä jotka sitä saa ja niillä jotka ei saa.

Samaan aikaan meillä on vallalla ajattelutapa, jossa sijoitettu lapsi pitää palauttaa biologisille vanhemmilleen, vaikka nämä olisivat millaisia. Miksi näissä tapauksissa biologinen vanhemmuus nähdään ohittamattoman tärkeänä, vaikka sillä selkeästi on vaikutusta lapsen myöhempään elämään. Moni lapsi saisi hyvän tulevaisuuden sijaisperheen avulla, mutta nykyinen malli estää sen.

Myös paljon siltä väliltä on ja näkymättömiä ongelmia perheen suhteissa. Esimerkiksi minä olen keskiluokkaisesta perheestä, jossa vanhemmat ovat yliopistokoulutettuja. Minun pitäisi olla päässyt samaan taustani perusteella. Äiti on kumminkin tunneriippuvainen lapsista eikä ole halunnut päästää irti, ja tämä on vaikuttanut salakavalasti. On kannustettu vähän, jätetty henkisesti yksin ja korostettu sitä, miten vaikeaa maailmassa on pärjätä. Kärsin masennuksesta ja identiteetin hukkumisesta. Olen vasta 30+ alkanut kannustaa itseäni omien mielenkiinnon kohteiden suuntaan. Äiti lobbaa yhä ajatusta, että olen arka, epäitsevarma ja tavoitteeni eivät ole korkealla minkään suhteen. Jos olen niin kovasti noita asioita hänen mielestään, eikö hänen pitäisi katsoa peiliin ja miettiä, mistä se johtuu? Olen vasta aikuisena alkanut ottaa etäisyyttä, ettei tarvitse kuulla tuota hyvin hienovaraista lyttäämistä. Silti sanat ja äidin asenne surettaa ja satuttaa.

0/5

Turha ruikutus, lähtökohdat nyt vaan on ne mitkä on, ja niistä vaan sitten pitää rakentaa itselle hyvä elämä. Harvalla se lapsuus on pelkkää onnea ja auringonpaistetta, turha käyttää aikaa muiden kadehtimiseen.

-huonoista oloista menestynyt-

Vierailija kirjoitti:

Samaan aikaan meillä on vallalla ajattelutapa, jossa sijoitettu lapsi pitää palauttaa biologisille vanhemmilleen, vaikka nämä olisivat millaisia. Miksi näissä tapauksissa biologinen vanhemmuus nähdään ohittamattoman tärkeänä, vaikka sillä selkeästi on vaikutusta lapsen myöhempään elämään. Moni lapsi saisi hyvän tulevaisuuden sijaisperheen avulla, mutta nykyinen malli estää sen.

Ai miten niin on vallalla?

Isien pahat teot kostetaan lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen. Isossa kirjassa se jo lukee.