Menestyneet on aina hyvistä rakastavista perheistä ja heillä on vanhempien tuki, apu ja rakkaus

Vierailija kirjoitti:

0/5

Turha ruikutus, lähtökohdat nyt vaan on ne mitkä on, ja niistä vaan sitten pitää rakentaa itselle hyvä elämä. Harvalla se lapsuus on pelkkää onnea ja auringonpaistetta, turha käyttää aikaa muiden kadehtimiseen.

-huonoista oloista menestynyt-

Huonoista oloista lähteneen pitäisi ymmärtää parhaiten että kaikki ei siihen pysty.

Vierailija kirjoitti:

Isien pahat teot kostetaan lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen. Isossa kirjassa se jo lukee.

Se on ihan v*tun väärin. Mun sosiopaatti isä hakkasi mua jo koko lapsuuden joten pitääkö mun sen ilkeyksiä maksaa koko loppuelämä? Näinkö raamattu sanoo?

Näin on varmaan suurimman osan kohdalla. Mutta osa on niitä huonosti kohdeltuja sisuuntuneita yksilöitä, jotka ovat päättäneet näyttää vanhemmilleen ja koko maailmalle. Ne, joille on aina sanottu kotona että heistä ei koskaan tule mitään. 

Olen osittain samaa mieltä, mutta kuka uskaltaisi ottaa tämän kissan pöydälle ja esimerkiksi koulussa käsitellä näitä asioita lasten kanssa. Kertoa lapsille, että vanhempasi ovat työttömiä tapajuoppoja. Tämä ei ole mitenkään sinun syysi ja tällaisia tapauksia on Suomessa todella paljon. Tiedämme kokemuksesta, että sinun perheessäsi lapsia ei tueta ja kannusteta kovin paljoa, sekä lapset noudattavat vanhemmiltaan saatuja esimerkkejä. Tämän takia työttömyys ja köyhyys periytyvät. Sinusta tulee hyvin todennäköisesti työtön ja köyhä, jonka elinajan odote on lyhyempi ja elämä epäterveellistä, jos tähän kehityskulkuun ei puututa.

Älä tee kuten omat vanhempasi ovat tehneet, vaan hakeudu menestyvien ihmisten ja kavereiden seuraan, työskentele pitkäjänteisesti ja kovin kohti parempaa tulevaisuutta niin pääset pois tästä köyhyyden kierteestä. Opiskele pitkälle, hanki hyvä ammatti ja sitten vasta lapset. Jne jne..

Kyllähän se auttaa pärjäämään, jos on saanut kotona rakkautta, itsetunnon vahvistusta, emotionaalista tukea, sosiaalisten taitojen vahvistusta ja rohkaisua yrittämään ja käsittelemään myös ikäviä tunteita. Enkä tarkoita vain rahallista menestymistä vaan ihan riippumatta yhteiskuntaluokasta.

Vierailija kirjoitti:

Olen osittain samaa mieltä, mutta kuka uskaltaisi ottaa tämän kissan pöydälle ja esimerkiksi koulussa käsitellä näitä asioita lasten kanssa. Kertoa lapsille, että vanhempasi ovat työttömiä tapajuoppoja. Tämä ei ole mitenkään sinun syysi ja tällaisia tapauksia on Suomessa todella paljon. Tiedämme kokemuksesta, että sinun perheessäsi lapsia ei tueta ja kannusteta kovin paljoa, sekä lapset noudattavat vanhemmiltaan saatuja esimerkkejä. Tämän takia työttömyys ja köyhyys periytyvät. Sinusta tulee hyvin todennäköisesti työtön ja köyhä, jonka elinajan odote on lyhyempi ja elämä epäterveellistä, jos tähän kehityskulkuun ei puututa.

Älä tee kuten omat vanhempasi ovat tehneet, vaan hakeudu menestyvien ihmisten ja kavereiden seuraan, työskentele pitkäjänteisesti ja kovin kohti parempaa tulevaisuutta niin pääset pois tästä köyhyyden kierteestä. Opiskele pitkälle, hanki hyvä ammatti ja sitten vasta lapset. Jne jne..

Todella hyvä kirjoitus. Kunpa joku sanoisi nämä huonon perheen lapselle.

T. Kurjuudesta ylös ponnistanut

Minulle jäi mieleen madventures sarjan vikasta jaksosta se kun he palasivat helsinkiin ja iloisesti sanoivat että ei duunia,eikä kämppää.  Jäin pitkäksi aikaa miettimään että mihin he sitten menevät kentältä ja millä ja mistä ruokaa, noh,keksin vastauksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin siis oletko menestynyt vai et? Jäi epäselväksi, koska tekstisi mukaan olet ja et ole. 

Kyllä se hyvin selvästi sanottiin mutta huomasitko lainkaan että kyse ei ole nyt minusta vaan teemasta yleensä. Ymmärrätkö mitä on keskustelu yleisellä tasolla?

Miksi sitten otsikko on aina ja leipätekstissä lievennökset. Eli miten tätä nyt sitten pitäisi lähestyä? Eli keskustellaan siitä, että aina on näin vai ettei suinkaan läheskään aina olekaan vai siitä miksi sitten ei aina olekaan?

Keskustelunaihe on se että menestyjät on liki aina hyvistä kodeista koska niistä on helppo ponnistaa.

Tämä tosiasia esim politiikassa kielletään, varsinkin vassarit aina väittää että kaikilla on samat lähtökohdat. Ei ole.

Kaikilla on kyllä mahdollisuus kouluttautua mutta tästä ei ole kyse. Vaan vanhempien henkisestä tuesta ja avusta. Elämä on aivan erilainen niillä jotka sitä saa ja niillä jotka ei saa.

No ei vassarit näin väitä, vaan kokoomus!!! Mitään tukia ei kukaan tarvitse, koska jokainen on oman elämänsä sankari. Ja jokaiselta heiltä paljastuu turvallinen ja turvattu lapsuuden perhe.

Vähän ohi aiheen mutta työelämässä hyvin näkee kotitaustan. Hyvän perheen lapsilla on hyvä itsetunto ja käyvät usein aika röyhkeästi ja rohkealla otteella pyytämässä lisää palkkaa, parikin kertaa vuodessa. Huonomman perheen kasvatit ei kehtaa pyytää (vaikka näyttöjä olisi) ja jos kehtaavat joskus ”vaivata” niin tekevät sen anteeksipyydellen. Selvästi eroa itsetunnossa, siis siinä että toiset kokee oikeudekseen saada paljon, toiset ei taas koe oikein oikeutusta pyynnölleen ja jättävät pyytämättä. Olen siis HR-pomo ja tunnistan näitä eroja. Mun mielestä vaatimattomia pitää sitten HRn ”puolustaa” jotta saisivat oikeudenmukaista palkkaa jos itse eivät ymmärrä pyytää.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ei aina ole vanhempien ansiota. Eikä syytä.

Ei tietenkään aina, eikä kaikki. Hyvin usein kuitenkin hyvä/huono vanhemmuus määrittelee pitkälle lapsen tulevaisuuden.

Yliopistoonkin moni jaksaa, mutta opinnot voi jäädä kesken tai onvaikea luovia itsensä työn syrjään, kun jää itsevarmuudesta kiinni.

Sitten taas joku duunariyrittäjä voi olla hyvinkin ns pärjäävä, menestyvä, osaava.

Työhulluus voi tietysti olla tapa kompensoida sekin mutta akat.dropoutina näen kyllä monenlaista menestyjyyttä. Toisille raha on itseisarvo mutta se voi tehdä persoonasta aika kapean.

Nuorena ajattelee vain statusta, ainakin itse. Nyt tuon näkee vain yhtenä ulottuvuutena. Elämä on suht lyhyt eikä tiettyjä asioita pääse pakoon rahalla/statuksella. Seksikkyyskään ei takaa että joku oikeasti rakastaa sinua. Onhan näitä esimerkkejä pilvin pimein.

on se eriasia ajella isileasing bemarilla kouluun  bahaman loman jälkeen kuin talsia sohjossa miettien onko rahaa vuokraan ja pitäs töihin mennä ja koulussakin opiskella vaikkei  ole nukkunut kahteen viikkon.

Vierailija kirjoitti:

on se eriasia ajella isileasing bemarilla kouluun  bahaman loman jälkeen kuin talsia sohjossa miettien onko rahaa vuokraan ja pitäs töihin mennä ja koulussakin opiskella vaikkei  ole nukkunut kahteen viikkon.

Miten sitten selität sen, että saman huonon perheen lapsista toisesta tuli asiansa hoitava, pitkälle koulutettu ja tyytyväinen kansalainen, kun toinen jatkaa samoilla linjoilla kuin vanhempansa?

Ei ole kyse asenteesta, vaan geeneistä. Menestyneissä suvuissa on paremmat geenit, mutta huonoissakin perheissä kasvaneissa on hyvägeenisiä lapsia. Suomen kaltaisissa oloissa heillä on ihan hyvät mahdollisuuden kouluttautua ja päästä eteenpäin. Jopa kehitysmaissakin jotkut nousevat savimajojen köyhyydestä presidenteiksi geeniensä ansiosta. Tarvitaan joku joku uskoo lapseen ja lapsi, joka itse jaksaa yrittää ja uskoa itseensä. Mutta ilman älykkyyttä ja sinnikkyyttä se ei riitä.

On yleinen psykologisoiva väärinkäsitys, että vanhemmat ja kotitausta ratkaisee kaiken. On esimerkiksi todettu, että adoptoitujen lasten elämänura muistuttaa enemmän heidän biologisten sisarustensa ja vanhempiensa elämänuraa kuin adoptiovanhempien uraa. Älykkyys yksinkertaisesti asettaa raamit sille mitä voi saavuttaa. 

Suomessa johtajina on todella paljon myös sellaisia, joiden vanhemmat ovat matalasti koulutettuja. Sitä traumoihin pohjautuvaa häikäilemätöntä kieroa johtamistyyliä jopa nykyisin halutaan. Hyvistä perheistä tulevat erottuvat yleensä hyvinä rauhallisina tyyppeinä.