En jaksa enää töiden ja lastenhoidon yhdistelmää
Olen yh (lapsi joka toinen vkl isällään) ja olen tähän tilanteeseen aivan lopussa. Minulla on ollut tosi raskasta koko korona-arki. Vaativa asiantuntijatyö etänä etäpalavereineen yhdistettynä 5-vuotiaan lapsen kotihoitoon 8 viikon ajan on imenyt kaikki voimani. Lapsi hyppii pienessä kerrostaloasunnossa seinille tekemisen puutteesta. En pysty aktivoimaan ihan koko ajan, itsenäisesti jaksaa puuhailla ehkä tunnin pari, mutta silloinkin tarvitsee huomiota vähän väliä ("katso äiti"). Oma elämäni koostuu tyynysodasta, strategiapalavereista, linnan rakentamisesta ja asiakaspuheluihin vastaamisesta. Mitään ei pysty tekemään kunnolla, ei töitä eikä lastenhoitoa. Jatkuva syyllisyys joka suuntaan. Liikaa ruutuaikaa lapsella, liian huono työteho töissä. Voisin vaan itkeä aamusta iltaan.
Olen henkisten voimieni äärirajoilla ja valmis vaikka irtisanoutumaan työstä jotta elämä edes jostain päästä vähän helpottuisi. En jaksa enää. Vien lapsen ma päiväkotiin mutta pelkään että joudun jäämään itse sairaslomalle kun keskittymiskykyni ja työkykyni ovat tämän tilanteen seurauksena raunioina. Olen lapselle jatkuvasti kireä ja kiukkuinen vaatimastaan huomiosta.
Pahinta on kaiken kattava huonommuuden tunne siitä miten huonosti jaksan. Häpeän omaa kyvyttömyyttäni niin että tekisi mieli hypätä sillalta. Miten muut lapselliset tuntuvat selviytyvän tästä ajasta niin upeasti?
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia sulla ylipäätään on ollut lapsi kotona? Jos teet töitä, lapsi hoitoon.
Päiväkodit olleet auki koko ajan, teidän valinta pitää lapsi kotona. Laitetaanko mitali tulemaan postissa, vai kiillotatko vielä vähän sitä marttyyrikruunua?
No kyllä joka helkkarin paikassa on hakattu päähän, että päiväkodit on vain yhteiskunnan kannalta kriittisten alojen työntekijöiden lapsille. Eikä päiväkodeissa kovin paljon ole lapsia käynytkään. Eli suurin osa ihmisistä on toiminut niin kuin Ap, turha sitä mennä haukkumaan.
Höpöhöpö. Joka paikassa on nimenomaan sanottu, että jos pystyy pitämään lapsen kotona niin suositellaan, mutta mikäli vanhemman työssäkäynti sen vaatii, lapsen voi viedä hoitoon. Jos perheessä on käytännössä yksi vanhempi, ja hän tekee töitä (ihan sama tapahtuuko työt etänä vai ei), niin lapsi voi mennä hoitoon.
Olen itse päiväkodissa töissä, ja ihan kaikkien alojen työntekijöiden lapsia on ollut hoidossa. Kotiin on jääneet pääasiassa ne, joiden lapset ovat olleet virikehoidossa. Lisäksi tietysti ne, joiden opinnot keskeytyivät koronan vuoksi, ja lomautetut, ovat pitäneet lapset kotona. Jotkut vanhemmat ovat pitäneet lomia pois, tai muuttaneet työvuorojaan niin että toinen vanhempi on aina kotona.
Lapsia on ollut noin 1/4 normaalista.
Vaikea kuvitella, että kotiin olisi jääneet vain virikehoitolaiset (mikä ylipäätään on ikävä nimitys). Olen sos.tt lastensuojelussa eli kriittisellä alalla ja meillä töissä kaikilla on lapset kotona etätöiden ajan.
Ja joo, on superrankkaa.
Hei, mua kiinnostaa kun on ollut sama tilanne. Miten pystyt käsittelemään kaikkea sitä salassa pidettävää materiaalia samalla, kun hoidat lapsia? Mulle tää tilanne on melkolailla täysin mahdoton, miten soittaa asiakkaille ja jutella luottamuksellisesti, kun vieressä on lauma sen ikäisiä omia muksuja, jotka ymmärtävät kaiken mitä puhuu. Onnistuuko sulla myös keskittyminen lakiasioihin ym. tärkeään? Pelkään itse koko ajan tekeväni virheitä, kun joku huutaa pyyhkimään ja toinen kaataa maidot lattioille, eikä tässä työssä kerta kaikkiaan saa tehdä virheitä.
Etätöissä oleva puoliso pelastaa paljon, tarvittaessa vuorottelemme töiden tekemisessä. Meillä on iso talo ja teen töitä suljetun oven takana yläkerrassa, muut ovat alhaalla. Läppärin näytössä on suojakalvo, joten olan yli ei voi kurkkia. En tuo asiakkaiden papereita kotiin (tarvittaessa olen käynyt toimistolla). Lapset voivat olla hetken aidatulla takapihallamme, jonne on näköyhteys sisältä. Lapset ovat Viskari ja 4-vuotias, joten osaavat jo hetken viihdyttää toisiaan. Pienempien kanssa voisi olla vaikeampaa.
Mutta onneksi päiväkoti kutsuu ensi viikolla...
Ok, kiitos kun avasit enemmän. Meillä on neljä lasta. Koululaisilla ei ole kunnollista etäopetusta, vaan aamulla tulee wilmaan lista tehtävistä, jotka on oltava tehtyinä ja palautettuina yleensä iltapäivään mennessä. Käytännössä me vanhemmat opetamme lapsia sen minkä töiltämme ehdimme, jotta he eivät putoa kelkasta. Plus pienempien perushoito. Meillä pieni asunto, ei pihaa johon lapsia laittaa. Mitään työhuoneita emme voi järjestää, ei ole tilaa. Etätyötä tekevä puoliso on virka-ajat kiinni omassa työssään, ei voi sitä juuri keskeyttää, joten minä olen se joka joudun joustamaan.
Meillä tulee lähetteitä ym. papereita paljon sähköisinä, ja edellytetään etäyhteyksillä tapahtuvia asiakaskontakteja puheluiden lisäksi. Koen nämä todellisina tietoturvariskeinä, ihmettelen hiukan etteivät kollegani näe asiaa samalla tavalla. Minun ei ole mahdollista linnoittautua mihinkään, jotta voisin tehdä töitäni lain mukaan. Koen, että minua syytetään siitä, mikä tuntuu pahalta. Ilmeisesti kaikilla muilla on sitten kotona työhuoneet ja mahdollisuus järjestää lastenhoito niin, ettei äkillisiä keskeytyksiä tule.
T: 60
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko ajan ihan tavallisten perheiden lapsia on ollut hoidossa ja hoidossa olevien määrä kasvaa jatkuvasti. Mistä ap edes tietää, kuinka moni ryhmästä on kotona? Ei ne päivähoitoon vievät asiasta huutele.
Meillä ainakin päiväkodista lähetetään viikottain sähköpostia asiaan liittyen. Pari kertaa ollaan myös kerrottu hoidossa olevien lasten määrä sekä mm. se, jos on ollut tarve yhdistää ryhmiä tai tullut muutoksia henkilökunnan suhteen. Meillä ainakin infotaan tosi hyvin asioista ja pidetään vanhempia ajantasalla.
Meidän päiväkoti ei kyllä informoi mitään. Sain tietää, ettei siellä ole yhtään lasta, kun soitin ja kysyin olisiko leikkikavereita.
Ap
Ymmärrän, että on raskasta, ellei mahdotonta tehdä etätöitä ja hoitaa pikkulapsia samaan aikaan. Ainakin teoriassa on kuitenkin mahdollista saada lapset hoitoon korona-aikaankin. Itse hoidan muistisairasta puolisoani ja alan kohta hyppiä seinille. Normaaliaikana on päivätoiminta tarjonnut minulle kerran viikossa puoli päivää hengähdystaukoa. Nyt ei loppua näy tälle tauottomalle hoidolle. Puoliso uhkaa välillä hypätä parvekkeelta, mutta en ole varma, kumpi meistä on ensin siinä pisteessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moinkä takia sulla ylipäätään on ollut lapsi kotona? Jos teet töitä, lapsi hoitoon.
Päiväkodit olleet auki koko ajan, teidän valinta pitää lapsi kotona. Laitetaanko mitali tulemaan postissa, vai kiillotatko vielä vähän sitä marttyyrikruunua?
Näinpä! Me pidettiin lapset (2 kpl) poissa päiväkodista 4 viikkoa jonka jälkeen oltiin niin poikki, että lapset sai mennä päiväkotiin. Jälkeenpäin mietin miksi me edes pidettiin niitä kotona, mutta alkuun sitä oikeasti pelkäs koronatartuntuu.
Mies tekee vaativaa asiantuntijatyötä ja minä olen opettaja. Ei vaan vuorokauden tunnit riittäneet vaikka tehtiin klo 8-21 vuorotellen töitä.
Vierailija kirjoitti:
Lamisa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista helvettiä se on kaikilla, joilla hoidettavana lapset ja päätoimiset etätyöt yhtäaikaa.
Ei kyllä normaalilta kuulosta noin kova huomiontarve kuin aloittajan lapsella.
Kiitos, mutta ihan normaali lapsi kyllä on. Tämä poikkeusaika on vaan ottanut kaikille koville.
Ap
Älä välitä tuollaisista kommenteista. Sun lapsi on vielä pieni.
Ja ihan samoja ajatuksia arjesta täällä! Huvitti ja samalla ärsytti niin tuo päiväjärjestys minkä laitoit ylempänä... Itsekin olen ollut etätöissä lasten kanssa kotona ja aika lopussa on voimat. Mietin taaperon laittamista hoitoon kokopäiväisesti (nyt on jo osittain ollutkin kun lähityöpäiviä aloittelin osan viikosta). Tsemppiä ja voimia, hyvä että ajattelet nyt omaa jaksamistasi! 🤗
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moinkä takia sulla ylipäätään on ollut lapsi kotona? Jos teet töitä, lapsi hoitoon.
Päiväkodit olleet auki koko ajan, teidän valinta pitää lapsi kotona. Laitetaanko mitali tulemaan postissa, vai kiillotatko vielä vähän sitä marttyyrikruunua?
Näinpä! Me pidettiin lapset (2 kpl) poissa päiväkodista 4 viikkoa jonka jälkeen oltiin niin poikki, että lapset sai mennä päiväkotiin. Jälkeenpäin mietin miksi me edes pidettiin niitä kotona, mutta alkuun sitä oikeasti pelkäs koronatartuntuu.
Mies tekee vaativaa asiantuntijatyötä ja minä olen opettaja. Ei vaan vuorokauden tunnit riittäneet vaikka tehtiin klo 8-21 vuorotellen töitä.
Kiitos tästä kommentista! On "helpottavaa" kuulla, että kahdenkin vanhemman perheissä on haastavaa. Ei tule niin luuseri olo itselle.
Ap
Palaan tähän. Lapsi ollut nyt 2 päivää hoidossa ja rauha on palannut kotiimme. Hän on torstaihin asti ainoa ryhmässään, mutta kavereita on löytynyt muista ryhmistä.
Käytännössä hän saa nämä muutamat päivät erittäin yksilöllistä huomiota, mahdollisuuden liikkua ja ulkoilla päiväsaikaan ja kaikkea kehittävää tekemistä. Myös oma työtilanteen on rauhoittunut, kun pystyn työskentelemään päivän keskeytyksettä. Illat ovat rauhallisia jaksetaan puuhailla ihan eri tavalla.
Tämä oli ihan paras päätös, olisi ehkä pitänyt luovuttaa jo aiemmin, oltais molemmat säästytty paljolta mielipahalta ja stressiltä!
Ap
En jaksa lukea koko ketjua, mutta iso halaus täältä! Mun silmissä sä todella olet sankari, kun olet pyörittänyt tuota show’ta yksin.
Meitä on kaksi aikuista ja kaksi villiä lasta ja tää korona-aika on ollut aivan hirveää, kun on pitänyt hoitaa sekä työt että lapset kotona. Mutta tosiaan, meitä on sentään 2.
Maanantaina mekin veimme lapset hoitoon, emmekä hetkeäkään liian aikaisin...
Tsemppiä kovasti!
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, mutta iso halaus täältä! Mun silmissä sä todella olet sankari, kun olet pyörittänyt tuota show’ta yksin.
Meitä on kaksi aikuista ja kaksi villiä lasta ja tää korona-aika on ollut aivan hirveää, kun on pitänyt hoitaa sekä työt että lapset kotona. Mutta tosiaan, meitä on sentään 2.
Maanantaina mekin veimme lapset hoitoon, emmekä hetkeäkään liian aikaisin...
Tsemppiä kovasti!
Kiitos, paljon jaksamista myös teille! :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, mutta iso halaus täältä! Mun silmissä sä todella olet sankari, kun olet pyörittänyt tuota show’ta yksin.
Meitä on kaksi aikuista ja kaksi villiä lasta ja tää korona-aika on ollut aivan hirveää, kun on pitänyt hoitaa sekä työt että lapset kotona. Mutta tosiaan, meitä on sentään 2.
Maanantaina mekin veimme lapset hoitoon, emmekä hetkeäkään liian aikaisin...
Tsemppiä kovasti!
Samaa mieltä. Meillä kaksi aikuista, kaksi asiantuntijatyötä etänä ja yksi nelivuotias kotona. Olen raskaana. Unet ja terveys mennyttä, parisuhde yhtä riitelyä siitä kumpi voi ottaa palaveripuhelun ja yötä myöten teemme hommia. Toki pitkään todennut että eihän töitä voi tässä tehdä kuin vasemmalla kädellä. Kärsikööt laatu sitten. Kun kerran lapsikin kärsii. Surettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, mutta iso halaus täältä! Mun silmissä sä todella olet sankari, kun olet pyörittänyt tuota show’ta yksin.
Meitä on kaksi aikuista ja kaksi villiä lasta ja tää korona-aika on ollut aivan hirveää, kun on pitänyt hoitaa sekä työt että lapset kotona. Mutta tosiaan, meitä on sentään 2.
Maanantaina mekin veimme lapset hoitoon, emmekä hetkeäkään liian aikaisin...
Tsemppiä kovasti!
Samaa mieltä. Meillä kaksi aikuista, kaksi asiantuntijatyötä etänä ja yksi nelivuotias kotona. Olen raskaana. Unet ja terveys mennyttä, parisuhde yhtä riitelyä siitä kumpi voi ottaa palaveripuhelun ja yötä myöten teemme hommia. Toki pitkään todennut että eihän töitä voi tässä tehdä kuin vasemmalla kädellä. Kärsikööt laatu sitten. Kun kerran lapsikin kärsii. Surettaa.
Tiedän tunteen! On raastavaa, jos on tottunut tekemään parhaansa ja yhtäkkiä oma paras onkin laadultaan paljon huonompaa kuin ennen. Kai viette lapsen hoitoon nyt kun "saa"? Tsemppiä!
Oon töissä ja lapsi on päiväkodissa, enkä ole edes yksinhuoltaja. Olen silti ihan loppu. Ei kiinnosta luokitteleeko joku minut velliperseeksi. Tiedän itse asiani. Ei kannata vertailla muihin, mutta jos tästä kommentista on jotain apua sulle niin hienoa.
Etätöissä oleva puoliso pelastaa paljon, tarvittaessa vuorottelemme töiden tekemisessä. Meillä on iso talo ja teen töitä suljetun oven takana yläkerrassa, muut ovat alhaalla. Läppärin näytössä on suojakalvo, joten olan yli ei voi kurkkia. En tuo asiakkaiden papereita kotiin (tarvittaessa olen käynyt toimistolla). Lapset voivat olla hetken aidatulla takapihallamme, jonne on näköyhteys sisältä. Lapset ovat Viskari ja 4-vuotias, joten osaavat jo hetken viihdyttää toisiaan. Pienempien kanssa voisi olla vaikeampaa.
Mutta onneksi päiväkoti kutsuu ensi viikolla...