Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä kun ei ole tyytyväinen elämäntilanteeseen ja tuntuu, että olen sortanut kaikki rakennelmat mitä sain aikaiseksi? AHDISTAA
08.05.2020 |
Tunnen itseni kiittämättömäksi koska perusasiat on siltä osin hyvin, että ainakin monipuolista ja ravitsevaa ruokaa on saatavilla joka päivä, ainakin toistaiseksi sekä lämmin koti jne. Nyt pudistelen päätäni, sillä oikeastiko, tuohon nyt olen tyytynyt. Tuoko on se asia, josta iloitsen ja osittain tunnen syyllisyyttä valituksestani.
Sillä, ne asiat joista ennen olin hyvin onnellinen aidosti, tyytyväinen elämääni on nyt mennyttä.
Työni oli todella voimaannuttavaa, rikastuttavaa ja täynnä nuoren ihmisen määrätietoisuutta, uskomatonta sinnikkyyttä jatkuvien tuloksien äärellä(esimiestehtäviä, palkankorotuksia, upeita työmahdollisuuksia). Minä olin työni kanssa hienossa suhteessa, tosin identeettini siitä koostaen erittäin vaikean lapsuuden ja nuoruuden jälkeen(alkoholismia, väkivaltaa, seksuaalista väärinkäyttöä, todella vääränlaisia ja vinoutuneita ihmissuhteita jne).
Ponnistin sieltä menneisyydestäni varhaisaikuisena tosiaan toiseen maailmaan, uudet (ihanat, hyväntahtoiset)ihmiset, uusi maisema, uusi minä. Keskityin työhön ensin ja parempaan taloustilanteeseen (ulosotto oli ja meni) sekä myöhemmin mielen hyvinvointiin ja siitä sitten myös fyysiseen. Olin hullaantunut mahdollisuukstani ja tein kaikenlaista, jotta elämänlaatu paranisi.
Tosin myöskin nauttien (päihteet) ja tuli aikalailla kompasteltua ihmissuhteissa sekä oman sisäisen tuskani kanssa kamppaillessa. Silti jaksoin ponnistella ja nousta aina jatkamaan hyvin alkanutta uutta elämääni.
No muutamassa vuodessa uuvuin ja pahasti. Vieläkin kun palaan näihin aikoihin, niin harmistun, että annoin otteeni livetä enkä käsittänyt uupumustani. Se tuli ja pysyi pitkään, olin aivan sekaisin ja vihainen, tuskastunut sekä kadotin jotain periksiantamattomuutta. Toki nousin sieltä jotenkuten ja olin iloinen, että sain muutettua identiteettiäni itselleni sopivammaksi, hieman armollisemmaksi ja ihmiset alkoivat arvostamaan minua eri tavoin ehkäpä. Tai en ainakaan välittänyt suorituksieni vaikutuksesta muiden mielipiteisiin samalla tavalla.
Urani on ollut hieno ja palkitseva monin tavoin mutta täyskaadon jälkeen minä en enää ole täysin noussut muutamaan vuoteen, voi sitä kompastelujen määrää silloisen uupumuksen keskellä.
Keskityin kuitenkin lopulta itseeni ja sain siitä voimaa, en työstä vaan omasta itsestäni.
Silti mentiin taas alamäkeen vaikka luulin olevani voimissani.
Maisemat ovat muuttuneet useaan kertaan, olen yrittänyt ottaa jostain taas kiinni ja kuulua jonnekkin.
Koska kai yritin niin paljon niin lopputulos on se, että menetin oikeastaan kaiken sen rakentamani.
Tutustuin vääriin ihmisiin, olen väärällä paikkakunnalla, vanhojen huonojen suhteiden ympäröivänä ja työtön, säästötkin menivät. Psyykkinen ja fyysinen hyvinvointi erittäin paljon huonontunut vuodessa. Henkinen tieni....
Voi luoja, menetin senkin. Luulin tosiaan oppineeni jo jotain, sillä oikeasti kasvoin tuskani kautta mutta onkohan siitäkään mitään jäljellä.
En ole oppinut juuri mitään, lähtöruudussa ollaan tai siltä se ainakin tuntuu.
Olen läheisriippuvainen, sen myönnän ainakin, kai siksi olen aina ihmisten vietävänä ja palaan helposti huonoille teille, vääränlaisten ihmisten kanssa viettämään aikaani. Se on kamalaa koska luulin jo olevani aivan h*lvetin vahva mutten ollutkaan.
Ahdistavinta on vaan tajuta se, etten selvinnytkään vaikka oikeasti kuvittelin niin ja nyt en tiedä enää yhtään mitä haluan, mihin pitäisi mennä ja jaksanko ponnistaa. Onkohan minulla kiire? Tuntuu, että jotain pitäisi tapahtua, minun pitäisi taas tajuta jotain hyvin oleellista. Vastauksia olisi mutta ei oikein nyt suuntavaisto toimi niiden lunastamiseen.
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia sinulle kirjoitti:
Aloitat vain taas alusta. Rakennat taas kaiken uudestaan. Se voi olla haasteellista, mutta sellaista elämä on.
Niiin! Tiedän kyllä, pakko se olisi nyt jostain aloittaa etten vain mene syvemmälle rotkooni.
Todella turhauttavaa se siltikin on. Katson kyllä jokaista ihmistä ylöspäin, joka on aina jaksanut ponnistaa vaikka mistä ylös ja saanut hyvän elämän itselleen sen myötä. Se on aika koskettavaakin.
Jos nyt jotain tässä olen miettinyt...
Olen ajatellut nyt vain heittäytyä virran mukana olemiseen mutta silti jonkinlaista päämäärää on. Olen parisuhteessa enkä enää asu yksin mutta en tahdo menettää itseäni ja tietynlaista vapautta kuitenkaan. Ajattelin lähteä ihan urheilun, terveellisemmän elämäntavan kautta uuteen nousuun. Töitäkin etsin aktiivisesti. On tässä jotain hyviäkin puolia, etten ole sillälailla enää eristäytynyt kuin ennen omassa luolassani töiden jälkeen, tosin ei siinäkään vikaa ollut mutta tähänkin olen jo tottunut vaikka se syö mnun kohdalla jonkinlaista kasvua kun keskityn toistenkin mielialoihin vähän tahtomattakin.
Kunhan vain nyt keskittyisin taas arkisiin asioihin, jotka tuovat elämään merkityksellisyyttä ja hyvää mieltä. Se tulee jo siitä, että kuntoni kohenee yms.
Joten sitä päin nyt ainakin aluksi...
Ap
Kuulostaa siltä, että olet elänyt muille. Näyttääksesi muille, saadaksesi arvostusta, kelvataksesi.
Tee tällä kertaa sitä, mikä tekee sinut itsesi onnelliseksi. Status on vain tyhjä kuori. Olet fiksu ja pärjäävä, mutta burn out jättää ikuisen arven, jatkossa sinun tulee oppia suojelemaan itseäsi, laittamaan rajoja. Kun olet onnellinen ja tasapainossa, saat vierellesi hyviä ihmisiä.
Lähde pois nykyisten luota äläkä elä näyttääksesi heille tai uusille ystävillesi.
Kaksi viikkoa teltassa nukkunut arvostaa oikeaa sänkyä enemmän kuin miljonääri, joka menetti yksityiskoneensa ja joutui bisnesluokkaan.
Sinulla on valtava henkinen pääoma, jota kukaan ei voi viedä sinulta pois. Olet kokenut jotain, mistä useimmilla ei ole mitään käsitystä. Itse tipuin asiantuntijatyöstä vankilan kautta sairauslomalle ja työttömäksi. Olen oppinut virheistäni ja maksanut niistä kovan hinnan. Kolikon kääntöpuolena mikään titteli tai suuri palkkakuitti kerran kuussa ei tehnyt minua onnelliseksi. Nyt rakennan omannäköistä elämää, jossa hienot tittelit eivät merkitse minulle enää mitään. Olen vapaa ja minun ei tarvitse todistella kenellekään mitään tai suorittaa jotain ollakseni arvostettu, kadehdittu tai edes hyväksytty.
Ei ehkä kannata velloa menneessä. Paras hetki istuttaa puu oli 20 vuotta sitten. Toiseksi paras hetki on nyt.
Elämä on hiekkaa varpaissa, rakkaan tuoksu vierellä, aamuyön tunnit kun aurinko koskettaa poskea. Sinulla on mahdollisuus saada sinun näköinen elämä. Oravanpyörään väsyy kun sitä vuosia polkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksi viikkoa teltassa nukkunut arvostaa oikeaa sänkyä enemmän kuin miljonääri, joka menetti yksityiskoneensa ja joutui bisnesluokkaan.
Sinulla on valtava henkinen pääoma, jota kukaan ei voi viedä sinulta pois. Olet kokenut jotain, mistä useimmilla ei ole mitään käsitystä. Itse tipuin asiantuntijatyöstä vankilan kautta sairauslomalle ja työttömäksi. Olen oppinut virheistäni ja maksanut niistä kovan hinnan. Kolikon kääntöpuolena mikään titteli tai suuri palkkakuitti kerran kuussa ei tehnyt minua onnelliseksi. Nyt rakennan omannäköistä elämää, jossa hienot tittelit eivät merkitse minulle enää mitään. Olen vapaa ja minun ei tarvitse todistella kenellekään mitään tai suorittaa jotain ollakseni arvostettu, kadehdittu tai edes hyväksytty.
Ei ehkä kannata velloa menneessä. Paras hetki istuttaa puu oli 20 vuotta sitten. Toiseksi paras hetki on nyt.
Tästä juuri hieman avauduin aikaisemmassa kommentissani kun kerroin katsovani tietynlaisia ihmisiä ylöspäin, siis siksi koska ymmärrän miten paljon se vaatii, jotta tuohon rikkauteen voi tulla.
Liikutuin tekstistäsi, ehkä siksi koska se oli inhimillisintä pähkinänkuoressa mitä olen hetkeen toisen ihmisen kautta tuntenut.
Juuri tuollainen varmasti mahdollistaa elämän, jossa on hyvä olla vaikka ei ole "mitään" tietyn maailmankuvan valosta katsottuna mutta silti todellisuudessa on kaikki on tarvittava.
Olen joskus ollut tuon kaltaisessa elämäntilanteessa, se oli vain nöyrää ja rehellistä katsomista elämää kohtaan. Se oli vasta aluillaan ja muistan sen seesteisen ja hyvän voimaannuttavan tunteen, ei ollut mikään pakko olla jotain. Olin ja keskityin tosiaan vain siihen mitä oli nyt ja miten voin hyvin.
Tunsin itseni voimakkaaksi joitakin kuukausia.
Valitettavasti kuitenkin asiat nyt eivät menneet ihan sitä polkua, jota olin jo lähtenyt kulkemaan.
Kornisti sanottuna valitsin risteyksessä väärän tien. Juurikin sen, joka palvoo materiaa, statusta yms.
Se on se jossa nyt elän, hienossa uudessa isossa talossa kulissielämää ja salaisuuksia kätkien. Minusta pidetään huolta täältä mutta tuo henkisyys ja mielenrauha on aika kaukana täältä.
Toivoisin, että voisin antaa itsestäni tälle ihmiselle jotain koska hän on hyvin ahdistunut ja masentunut mutta ehkä opetuksena minulle on se, etten voi auttaa ketään ainakaan loputtomiin jos omaa halua kasvamiseen ei löydy. Tähän jämähdin vasten tahtoanikin, lopetin kuuntelemasta itseäni.
Siksi tähän on tultu. Jossittelukaan ei auta. Ymmärrän tämänkin kokonaisuudessaan varmaan sitten myöhemmin kun voin katsoa tätä kuvaa kauempaa .
Kiitos sinulle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämä on hiekkaa varpaissa, rakkaan tuoksu vierellä, aamuyön tunnit kun aurinko koskettaa poskea. Sinulla on mahdollisuus saada sinun näköinen elämä. Oravanpyörään väsyy kun sitä vuosia polkee.
TÄMÄ
Vähän sama, mutta varsinaista menestystä ei edes tullut.
Tulotaso oli hyvä ja mainostoimisto täynnä energiaa ja työsuhde-etuja. Sain kuitenkin potkut yt:issä 10 vuoden jälkeen.
Tipuin, sain uuden työn, ja nyt huimaan rakentavani sitä samaa uudelleen. Haluaisin kuitenkin tehdä jotain luonnonläheistä. Nautinnollisempaa. Kuitenkin lasten elintason takia rakennan taas menestystä toimistorottana.
Oikeasti haaveena on punainen tupa ja oma perunamaa, jossain maalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksi viikkoa teltassa nukkunut arvostaa oikeaa sänkyä enemmän kuin miljonääri, joka menetti yksityiskoneensa ja joutui bisnesluokkaan.
Sinulla on valtava henkinen pääoma, jota kukaan ei voi viedä sinulta pois. Olet kokenut jotain, mistä useimmilla ei ole mitään käsitystä. Itse tipuin asiantuntijatyöstä vankilan kautta sairauslomalle ja työttömäksi. Olen oppinut virheistäni ja maksanut niistä kovan hinnan. Kolikon kääntöpuolena mikään titteli tai suuri palkkakuitti kerran kuussa ei tehnyt minua onnelliseksi. Nyt rakennan omannäköistä elämää, jossa hienot tittelit eivät merkitse minulle enää mitään. Olen vapaa ja minun ei tarvitse todistella kenellekään mitään tai suorittaa jotain ollakseni arvostettu, kadehdittu tai edes hyväksytty.
Ei ehkä kannata velloa menneessä. Paras hetki istuttaa puu oli 20 vuotta sitten. Toiseksi paras hetki on nyt.
❤️
Jokainen menettää kaiken viimeistään kuoleman porteilla. Keskity olennaisiin asioihin ja opi nauttimaan pienistä asioista ja valitse seurasi tarkemmin. Elämä ei ole kilpajuoksu tai mikään teatteriesitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista.
Tällainen jälkikysymys, kun yritän selvittää päätäni niin vastaan tulee aina häpeä.
Miten ihmeessä sen häpeän kanssa voi elää tai päästää irti?
Minusta tuntuu varsinkin nykyään, että tunnen häpeää ja syyllisyyttä lähes kaikesta. Typerää mutta tämän koko keskustelunkin kirjoittamisesta tunnen jonkinlaista häpeää. Yritän miettiä, että miksi mutta ehkä siksi, että tiedän jotain mutta en kuitenkaan elä sen mukaisesti vaikka nimeomaan tiedän, miten voisin päästä tästä henkisestä köyhyydestä pois, Pitäisi olla rohkea mutta tuntuu kun kysyisin aina lupaa jostain muualta omannäköiseen elämäni luomiseen.
Huomaan pelkääväni kovasti ja kaikki kulkee häpeän varjossa, ihan kun enää uskaltaisikaan elää haluamallani tavalla.
Pitäisi jotenkin osata kohdata ja uskaltaa olla rohkeasti se kuka olen. Tässäkin tulen taas siihen pisteeseen, että mietin tarvitsevani erilaisia ihmisiä ympärilleni, siis toisenlaisia, sellaisia joiden kanssa voin kasvaa tai tukevat sitä tyyliä.
En ole nyt sujut oikein minkään kanssa :D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa vastata häpeään. Itse häpeän edelleen, etten ole käynyt yliopistoa tai edes amk:ta. Ystävistä lähes kaikki on, tai sitten ovat löytäneet kutsumuksensa johonkin työhön.
Tienaan yhtä hyvin, mutta häpeä ei lähde. Toivon, että joku päivä voisin arvostaa itseäni enemmän.
Vierailija kirjoitti:
En osaa vastata häpeään. Itse häpeän edelleen, etten ole käynyt yliopistoa tai edes amk:ta. Ystävistä lähes kaikki on, tai sitten ovat löytäneet kutsumuksensa johonkin työhön.
Tienaan yhtä hyvin, mutta häpeä ei lähde. Toivon, että joku päivä voisin arvostaa itseäni enemmän.
Se on kyllä mystinen juttu tuo häpeä omista teoistaan tai jättämättä tekemisistään. Tai ihan vain olemisesta.
Kun vastauksesi perusteella minä taas ihmettelen, että miksi ihmeessä tunnet häpeää tuollaisesta asiasta?
Yhtään siis väheksymättä tunteitasi, lähinnä tarkoitan, että kukaan ei oikeasti perusta todellista arvoasi tai sinua ihmisenä tuon mukaan lainkaan eikä koskaan.
Ymmärrän kuitenkin sinua, se on jännä miten omat käsitykset ja suhde itseensä muodostuu asioista, joilla ei loppuen lopuksi ole juuri väliä todellisuudessa vaikka tällaisessa yhteiskunnassa elämmekin.
Siis itsekin taistelen samankaltaisten asioiden äärellä aika usein.
ap
Olet tärkeän ja olennaisen äärellä ap. Itse olen ollut jo vuosia samassa myllerryksessä. Tietyt sosiaaliset kiinnikkeet ja velvollisuudet aiheuttavat sen että en voi täysin tehdä mitä itse haluaisin. Olen voinut jo pitkään huonosti ja se on asia johon minun on alettava kiinnittää vakavasti huomiota.
Olen hukassa itseni kanssa mutta haluan alkaa tutustua itseeni ja omiin tarpeisiini paremmin. Alkaa elää itseni näköistä elämää. Se edellyttää itsetutkiskelua ja sitä että alkaa vähitellen tehdä itselle tärkeitä ja mielekkäitä asioita.
Toki on kysymys myös siitä tarvitseeko tavoittelemiinsa asioihin rahaa vai voiko ne asiat tai tietyt tunnetilat esim. sisäisen tyytyväisyyden saavuttaa muulla tavalla. Esim. jos kaipaa luonnonrauhaa vaatiiko sen saavuttaminen oman kesämökin ostoa vai riittääkö se että retkeilee luonnossa säännöllisesti. Rahallinen satsaus on tällöin aivan eri. Raha on tärkeää mutta se ei merkitse kaikkea.
Pohjimmiltaan on varmasti kyse siitä ohjautuuko sisältä vai ulkoakäsin. Muuttuminen on vaikeaa mutta ei mahdotonta. Välttämätöntä se ainakin on silloin kun voi huonosti omassa elämässään.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen menettää kaiken viimeistään kuoleman porteilla. Keskity olennaisiin asioihin ja opi nauttimaan pienistä asioista ja valitse seurasi tarkemmin. Elämä ei ole kilpajuoksu tai mikään teatteriesitys.
Valittevan moni valitsee silti teatterin ja kilpajuoksun. Tietenkin ne itse uskovat esitykseensä, homman suola on hurmaamisessa ja valheen läpimenossa. Ainoa tyydytys on huomio ja menestyskin voi olla osa sitä. Jos on saanut ns hyvät geenit, niitä voi käyttää myös muoden polkemiseen ja tuota nykymeno juuri ruokkii: kateuden lietsomista. Vapautta onkin se ettei tarvitse kadehtia ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa vastata häpeään. Itse häpeän edelleen, etten ole käynyt yliopistoa tai edes amk:ta. Ystävistä lähes kaikki on, tai sitten ovat löytäneet kutsumuksensa johonkin työhön.
Tienaan yhtä hyvin, mutta häpeä ei lähde. Toivon, että joku päivä voisin arvostaa itseäni enemmän.
Se on kyllä mystinen juttu tuo häpeä omista teoistaan tai jättämättä tekemisistään. Tai ihan vain olemisesta.
Kun vastauksesi perusteella minä taas ihmettelen, että miksi ihmeessä tunnet häpeää tuollaisesta asiasta?
Yhtään siis väheksymättä tunteitasi, lähinnä tarkoitan, että kukaan ei oikeasti perusta todellista arvoasi tai sinua ihmisenä tuon mukaan lainkaan eikä koskaan.
Ymmärrän kuitenkin sinua, se on jännä miten omat käsitykset ja suhde itseensä muodostuu asioista, joilla ei loppuen lopuksi ole juuri väliä todellisuudessa vaikka tällaisessa yhteiskunnassa elämmekin.
Siis itsekin taistelen samankaltaisten asioiden äärellä aika usein.
ap
En yhdy tuohon että kukaan ei perusta ihmisen arvoa koulutukseen. On paljon ihmisiä jotka arvottavat kanssaihmisiä koulutuksen, työelämän aseman, palkan, varallisuuden, kunnian, maineen, ulkonäön ja kuuluisuuden perusteella. Keskeistä on se millainen arvomaailma itsellä on ja elääkö sen mukaan. Ja miten itse arvottaa asioita. Ja kokeeko itsensä lähtökohtaisesti arvokkaana vai määräytyykö oma arvo suoritusten perusteella. Määrittääkö itse oman arvonsa vai määrittääkö sen joku muu.
Alue: Aihe vapaa
Aloitat vain taas alusta. Rakennat taas kaiken uudestaan. Se voi olla haasteellista, mutta sellaista elämä on.