Lue keskustelun säännöt.
Mitä jotkut kristityt oikein luulevat?
06.05.2020 |
Miksi niin monet kristityt ajattelevat, että on ihan OK ehdottaa vaikka jonkun virren laulamista tilaisuuden lopussa? Tai että on kiva toivottaa kaikille siunausta?
Olin juuri nettikokouksessa, jossa yksi kristitty oli niin kovin kiitollinen jumalalleen ja kertoi rukoilevansa meidän kaikkien puolesta jne. Lainasi jonkun virren sanojakin.
Aika moni meistä oli hiljaa ja ajatteli, ettei tuollainen kyllä kuulu yhteiseen tapaamiseemme. Jälkeenpäin keskustelin parin ihmisen kanssa, että miten tässä pitäisi toimia. Kenelläkään (ei siis myöskään minulla) ole pokkaa huomauttaa tästä. Tuntuu kuitenkin ikävältä sekin, että puhumme vain selän takana.
Eivätkö uskovat vain voi säästää sitä uskonsa ilmaisua niihin hetkiin, joihin se sopii? Todella kiusallista tällainen, että joku vain olettaa oman uskonsa olevan muillekin tuttu tai jopa tärkeä ideologia.
Kommentit (133)
Jos joku toivottaa kokouksen jälkeen siunausta, mikä siinä on niin ahdistavaa? Eikö asian vaan voisi antaa olla. Maailmassa on paljon tärkempiä asioita, jotka pitäs ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna Jokipuro kirjoitti:
Itsetoistsmieltä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka asiaan suuttuvat kirjoitti:
En ymmärrä miksi pitää vetää hernettä nenään joka asiasta, Suomen lipussakin on risti ja raamatun arvoille rakennettu sanaa, nyt ne arvot on romutettu, olen agnostikko kanssa, en kiellä Jumalan olemassa oloa enkä raamatun tapahtumia ja mitä vielä hirveitä asioita tulee tapahtumaan
Itse ilahtuisin, en panisi pahakseni siunaus toivotuksesta, ei kaikesta tarvitse vetää hernettä nenään, ihmiset vihastuu nykyään vaikka siitä et lusikka putoaa lattialle :D siks monienkaan parisuhteet ei kestä, ollaan vaan jatkuvasti vihaisia ja suututaan joka asiasta
Lipussa on risti ja se kertoo jotain Suomen historiasta. Nykyään olemme kuitenkin onneksi päässeet irti monista Raamatun arvoista ja Suomesta on tullut parempi paikka elää.
Jos haluaa kulkea pinkit laput silmillä niin niin kai on hyvä elää:D minä näen vain vihaisia, katkeria, väsyneitä, köyhiä, sairaita ihmisiä, löyhä moraali, välinpitämättömyyttä, alkoholia, huumeita yms
Jos elettäisiin raamatun oppien mukaan niin uskon ett suomi olisi parempi paikka,
Näinhän se olisi. Kristinuskonkin ansiosta meillä on nykyään demokraattisuus tässä maassa. Ja hyvät ihmisarvot.
Demokratian juuret eivät ole kristinuskossa, vaan antiikin Kreikassa. Ihmisarvot käsitetään nykyään huomattavasti laajemmin kuin Raamatun tekstien kirjoittamisen aikaan. Kristinusko on vanhoillinen, suvaitsematon ideologia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo on enemmän luonnekysymys, kuin uskonsa suoranaista tuputtamista. Toiset vain ovat niin välittömiä sen uskonsa kanssa, etteivät pidä tuota käytöstään kummallisena. "Voishan tästä mun Herrastani teillekin riittää." Onkohan tuo ihminen muutenkin puhelias, avoin monista asioista ja luonteeltaan iloinen?
Näin voisin kuvitella. Positiivinen luonne pursuamassa positiista elämäänsä vähän yli.
Olen itse henkilökohtaisesti uskossa ja melkoisen introvertti, enkä todellakaan olen sen luontoinen että alkaisin tuollaisessa tilanteessa puhua mitään hengellisiin asioihin liittyvää. Luen tilannetta ja arvioin että hetki ei ole sopiva tai otollinen. Yleensä se ei ole. Eikä minun tarvitse luonnettani vastaan alkaa väkisin "saarnaamaan" tai edes siunausta toivottamaan.
Kyyninen uskova
Ongelma tässä on se, että tuollaisiin toivotteluihin sisältyy ajatus siitä, että toivottaja tietää mikä on oikea todellisuus tässä maailmassa ja olettaa että me muutkin elämme siinä todellisuudessa, vaikka emme sitä ymmärräkään. Siis pohjimmiltaan todella ylimielinen teko, vaikka ystävällisyydeltä pintapuolisesti vaikuttaakin.
Eiköhän joka ikinen ihminen ajattele juuri noin. Jos ei ajattele, on kyllä ihan hukassa olemisensa kanssa. Itsekin ajattelet, että vain sekularismi on oikein ja muut ovat hulluja. Hyvin ylimielinen asenne. Mutta minun puolestani saat pitää asenteesi, ei ole minulta pois.
- fundamentalistikristitty
Ajattelen mitä ajattelen, mutta en ainakaan toivottele kaikille mukavaa päivää tässä jumalattomassa maailmassa ja kuvittele vielä lisäksi, että saan siitä itselleni jotain kivakivapisteitä. Se oli se pointti tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuollainen kannattaisi ehdottomasti ottaa puheeksi. Tämä henkilö ei välttämättä yhtään ymmärrä, että tuo käytös voi ahdistaa muita, ellette kerro hänelle.
Jos ateistit eivät joudu kadotukseen niin miksi sitten ahdistuvat siitä? :P
Ei siinä kadotus varmaankaan ahdista. Jos ahdistaa, niin sitten ei ole ateisti.
Vierailija kirjoitti:
Joku peräänkuulutti vastausta siihen, pääseekö murhaaja, joka on kristityksi kääntynyt, taivaaseen. Tottakai pääsee. On todella surullista että ihmisillä tuntuu EDELLEEN olevan se käsitys, että kristittynä oleminen on suurta kiltteyttä ja "hyvänä poikana" olemista ja kaikki ei-kristityt on syntisiä, hyi hyi. On todella harmi, jos ja kun jotkut kristityt ovat tavalla tai toisella antaneet uskosta sellaisen kuvan. Kristinuskon mukaan KUKAAN, oli hän kristitty tai ei, ei ole taivaan arvoinen. Jokainen kristitty on yhtä syntinen kuin kuka tahansa muu, ei millään tavalla muita hienompi ihminen. Ei millään tavalla. Jumalan silmissä mikä tahansa "synti" on synti, eli rikkomus Jumalaa vastaan. Ihan sama onko kyseessä valehteleminen vai murha, yhtä lailla se on syntiä kristinuskon mukaan. Ja yhtälailla myöskin sen saa anteeksi, jos uskoo siihen, että Jeesus kuoli ristillä syntien puolesta (tietänette litanian). Siis: se mikä "pelastaa" kristityn taivaaseen, ja ylipäätään tekee hänestä kristityn on usko siihen että 1. hän on yhtä syntinen kuin kuka tahansa muu, eikä millään hyvillä teoillaan pääse taivaaseen, piste 2. usko siihen, että tästä huolimatta Jumala armahti ihmiskunnan otettuaan päälleen sen rangaistuksen, mikä olisi syntiselle ihmiselle kuulunut tekemistään synneistä. Luonnollisesti, kun ihminen tulee uskoon, ja ottaa (jos sallitte uskonnollisen ilmauksen) "Jeesuksen Herrakseen", hän myös palvelee herraansa yrittäen elää ilman syntiä. Tietenkään se ei ole mahdollista, mutta ihminen katuu aidosti, ja yrittää uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Siksi se murhaajakin pääsee taivaaseen. Jumala (kristinuskon mukaan) rakastaa ja armahtaa yhtä lailla kaikkia, jotka vain haluavat sen ottaa aidosti vastaan.
Ja mitä siihen tulee, että jotkut tuputtavat uskoaan, se ei ole minun omasta mielestäni kohteliasta. Olen itse vakaasti sitä mieltä, että ihmistä ei voi, ei pysty, eikä tule käännyttää. Usko on jokaisen HENKILÖKOHTAINEN päätös (jälleen, terveisin kristinusko), kukaan ei voi "pelastaa" sinua puolestasi. Joko ihminen siis "tulee uskoon" itse, omasta päätöksestään tai ei ollenkaan. Tietenkin on aivopesty kristityiksi ihmisiä historiassa (ja muissakin uskonnoissa kun kristinuskossa), ja se on äärimmäisen surullista, typerää, eikä kuulu Raamatun opetukseen. On siis turhaa ja inhottavaa kun uskoa tuputetaan. Minäkään en pidä siitä kun jehovat tulee ovelle. Mutta pyydän myös, ettei tuputtamista sekoiteta tavalliseen uskosta kertomiseen (koska sellaistakin on). "Kristityn tehtävä" on Raamatun mukaan muun muassa kertoa uskosta muille, jotta hekin voisivat "pelastua". Jos olet sitä mieltä, että se on kaikki hevonp*skaa, niin voit kohteliaasti sanoa, että "kiitos, pohdin asiaa itse", ja sitten olla oikeasti pohtimatta jos siltä tuntuu. Se on oma päätös uskooko vai eikö. Ja sit jos joku sen kun jatkaa tuputtamista, niin kohteliaasti voi pyytää lopettamaan.
Ja ennen kun joku vastaa niin: 1. Kyllä, monet kristityt luulee olevansa muita parempia, tämä on jälleen, surullista, ja vastoin Raamatun opetusta. Siitä voi näille kristityille muistuttaa. 2. Ei, syntien anteeksi anto ei tarkoita, että voi tehdä "uskoon tultuaan" mitä vaan. Kuten uskoon tullessakin, anteeksi saadaan aidosta katumuksesta. Mistä tietää onko aito katumus? Kyllä sen itse tietää, itselleen on hankala valehdella.
Mihin se raja sitten vedetään, että mikä on uskosta kertomista ja mikä tuputtamista. Minusta se on aina ylimääräistä, jos ei ole erikseen pyydetty kertomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.
-korinttolaiskirje
Höpönlöpön.
-minä
Vierailija kirjoitti:
Mistä tahansa yksipuoleisesti paasaaminen tai aatteen/uskon pakkosyöttö on tuskallista, mutta..
Mikä siinä siunauksen toivottamisessa on niin vastenmielistä?
Virsien veisuun tosin vielä ymmärrän, vaikka itse jopa nautin niiden hoilaamisesta 😁
Onko ok vaikka toivottaa hyvää jatkoa jne.?
Tai tervehtiä/hyvästellä sanomalla namaste?
En ole itse uskovainen, mutta en silti ymmärrä miksi otat siunaustoivotukset jne. niin raskaasti.
Samahan tuo on mitä toivotellaan, tarkoitus on ilmeisemmin hyvä tai neutraali/toiveikas ja pakanana sitä voi suhtautua niihin kuin mihin tahansa ei-uskonnollisesti värittyneisiinkiin- tai erilaisen kulttuurin hölmöihin tapoihin. Kohteliaasti.
Kun pois suljetaan pois epäkohtelias pakkotuputus tai muu paasaus, niin voin hyvin ymmärtää, ettei kristityille sen paremmin kuin muillekaan ole helppoa muistaa ja huomioida kaikkien ihmisten erilaisia näkemyksiä ja vakaumuksia, sekä ymmärtää, että joku voisi oikeasti loukkaantua ystävälliseksi eleeksi tarkoitetusta tavasta tai kokea sen hyökkäyksenä/tuputuksena.
Siunaustoivotus ei ole neutraali toivotus, vaan se sisältää kokonaisen maailmankuvan johon se pohjaa. Ei sillä, että muutenkaan olen mikään toivotusten ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna Jokipuro kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hänen tapansa osallistua ja olla ystävällinen. Ota se vastaan sellaisena, äläkä takerru ideologisiin eroihinne.
Jos kaikki uskontoon liittyvä pidettäisiin piilossa, uskovaisia alettaisiin syyttää salailevaksi kuittien orjiksi jne. Parempi, että toimivat normaalina osana yhteiskuntaa ja tulevat hyväksytyiksi sellaisina.
Eikös raamatussakin sanota, että se usko täytyy pitää omana asiana? Vai oliko se vain, että rukoilu pitää tehdä kotona yksityisesti?
EI. Sä voit rukoilla missä tahansa, MISSÄ TAHANSA. Ääneen tai mielessä! Jumala kuulee sinut ja pyyntösi!
Onko taas niin, että ateisti tuntee raamatun paremmin kuin uskovainen? Minusta siellä jossain kohti sanotaan että rukoilkaa kodeissanne älkääkä julkisesti. Voin toki olla käsittänyt jotain väärin. Tai sitten tässä on taas vanha kunnon selitys, "se oli vanhassa testamentissa, sitä ei lasketa".
Vierailija kirjoitti:
Jos joku toivottaa kokouksen jälkeen siunausta, mikä siinä on niin ahdistavaa? Eikö asian vaan voisi antaa olla. Maailmassa on paljon tärkempiä asioita, jotka pitäs ahdistaa.
Eikö yhtä hyvin voisi pitää sen suunsa supussa? Menee kaikilta vähemmän energiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Amanda78 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raamattu kertoo, että ihmiset, jotka eivät ole uskossa, eivät siedä kuulla Jeesuksesta...Mikä on todella surullista, koska yleensä uskovat tahtovat vilpittömästi pelastusta muillekin ja jotkut saattavat innostua hieman liikaa, eivät siis kiusallaan sitä tee. Tietenkään tuputtaminen väkisin ei toimi, mutta tänä aikana uskoviin, etenkin kristittyihin, suhtaudutaan aika aggressiivisesti ja vihamielisesti, minkä tälläkin palstalla olen saanut huomata
Et sinäkään ota vastaan uskontojen "pelastuksia". Paitsi sen oman uskontosi. Islamin ja monien kristinuskon suuntausten mukaan sinäkin joudut kadotukseen. Vaikka muut niin vilpittömästi haluaisivat sinut pelastaa. Ei ole aggressiivistä tai vihamielistä sanoa, että ei usko jumalaan ja pitää uskontoja typerinä. Se on vain mielipide. Sen sijaan on melko aggressiivista sanoa ihmisille, että he joutuvat kuoleman jälkeen tuliseen pätsiin tai että on olemassa joku jumala, joka loi heidät, mutta ei pidä heistä lainkaan.
Tässä muuten oikeasti parhaita on buddhalaiset. Vastaavat jos kysytään, mutta yhtään ”käänny tai joudut kadotukseen” -saarnaa ei tule. Eivät muuten usko (no osa suuntauksista pitää Buddhaa jumalana) jumaliin, vaan sielun kohtalon ihminen päättää tekojensa avulla. Jopa ei-buddhalaiset voi valaistua.
Vierailija kirjoitti:
Onko taas niin, että ateisti tuntee raamatun paremmin kuin uskovainen? Minusta siellä jossain kohti sanotaan että rukoilkaa kodeissanne älkääkä julkisesti. Voin toki olla käsittänyt jotain väärin. Tai sitten tässä on taas vanha kunnon selitys, "se oli vanhassa testamentissa, sitä ei lasketa".
Oman ymmärrykseni mukaan kyse on siitä, ettei rukouksen tarkoituksena tule olla oman hurskautensa korostaminen ja muiden silmissä hyvältä näyttäminen, vaan ihmisen ja Jumalan vuorovaikutus. Julkinen rukoilu ja uskonsa ilmaiseminen sinällään ovat aivan ok, kyse on asenteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ärsyttää siunausten toivottaminen juuri siitä syystä, minkä muutamat kirjoittajat ovat tuoneet esiin. Se pohjautuu tiettyyn maailmankuvaan, jonka toivottaja kokee todeksi. Hänen toivotuksensa tuovat esiin ajatusmaailman, jossa hän on oikeassa ja muut, jotka eivät usko samoin kuin hän, ovat väärässä. Itseäni kristityissä ärsyttää lähes raivon partaalle se umpimielisyys, jossa he kuvittelevat että heillä on ainoa oikea totuus, ja sen myötä he voivat suhtautua enemmän tai vähemmän alentuvasti niihin, ketkä eivät tähän heidän totuuteensa usko. Jokaisella on oma maailmankuvansa, joka on sille kyseiselle henkilölle se hänen oma totuutensa. Kenelläkään ei ole oikeutta kertoa että jonkun toisen maailmankuva on väärä (poislukien ehkä skitsofrenia ym. mielenterveydenhäiriöt). Lisänsä tähän tekee useiden kristittyjen järkyttävät ihmisoikeusloukkaukset, joita he eivät edes tajua harjoittavansa.
Ja sille joka kertoi että kristitty arabi tms kutsuu jumalaa allahiksi, johtuisiko siitä, että heidän kielellään allah tarkoittaa jumalaa, siinä missä englannin kielen god tarkoittaa myös jumalaa. Ja kirjoitan tarkoituksella pienellä, koska erilaisia jumaliahan on maailma täynnä, pitää vain etsiä se itselle sopivin. Sikäli jos siis on taipuvainen kaipaamaan jonkinlaista jumaluutta elämäänsä ohjaamaan.
T: Entinen uskovainen
Luin vain aloituksen.
Minun isäni oli kuolemaansa asti fundamentalistikristitty. Hän nyt ei virsiä laulanut, mutta Hän evankelioi tuntemattomia, ja toi uskonsa joka päivä esille, rukoili ihmisten puolesta ääneen ja hiljaa. Juuri se henkilö, joka toivottaisi palaverin lopussa Jumalan siunusta pitkän kaavan mukaan.
Se oli ärsyttävää. Mutta jotenkin tajuan, että seoli ilma, jotahän hengitti. Hän ei muusta tiennyt, eikä tajunnut sen olevan outoa.
Vähän sama kuin ihmiset, jotka kiroilevat paljon ja v:t lentävät vähän väliä. Eivät hekään takua olevansa epäkorrekteja. Tai vähän sama kuin ihmiset, jotka puhuvat valtavan paljon. Eivät hekään tajua, ettei muita kiinnosta.