Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa elämää huomasit,että vanhat ystävät ovat "vanhoja ystäviä",joiden kanssa ei ole mitään yhteistä?
Wilhelm
05.05.2020 |
Itselle kävi niin viime viikonloppuna,kun tapasin taas pitkästä aikaa vanhoja kavereita.Käytiin kalassa ja kuunneltiin musiikkia.juteltiin niitä näitä.Halusin vaan äkkiä yksin kotiin.
Vaimoni kuoli vaikeaan sairauteen ja olin hänen kanssaan 24/7 yli 20 vuotta ja hoidin häntä jatkuvasti.
Vanhat ystävät tuntuvat jääneen jonnekin 80-90-luvulle musiikki-intoiluineen ja vouhotuksineen.
Meillä ei yhteisiä lapsia ollut,mutta musta tuntui ,että kuinka lapselliseksi ihminen voi oikein jäädä.Oltiin kuin eri planeetoilta.ei mulla muuta.
Kommentit (5)
Teininä kun lähdin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, eikä kukaan näistä ”ystävistä” koskaan tullut kylään kutsuista huolimatta, niin ymmärsin, että en ollut heille tärkeä (Ei niinkään, etteikö olisi ollut jotain yhteistä).
Ei nuo mitään oikeita ystäviä olleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun hän sai lapsen eikä enää kysynyt minulta mitä minulle kuuluu. Ehkä kun lapsi kasvaa..
Vierailija kirjoitti:
Kun hän sai lapsen eikä enää kysynyt minulta mitä minulle kuuluu. Ehkä kun lapsi kasvaa..
Minulle kävi toisinpäin. Sain lapsen, eikä hän enää kysynyt kuulumisiani. Jonkin aikaa jaksoin itse olla yhteyksissä, mutta turha on roikkua ihmisissä, joita ei selkeästi kiinnosta yhtään. Ja ei, en puhunut lapsestani hänelle, vaan ihan muista asioista.
Kun eivät pyydä enää mihinkään. Ei jaksa olla aina se aktiivinen osapuoli. Silloin pyydän johonkin seuraksi jos kukaan muu ei pääse.
Vähän päälle nelikymppisenä alkoi tuntua, ettei ole tarvetta pitää yhteyttä nuoruuden ystäviin, ehkä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta.