11 vuotias perhepedissä?

Ap, onko lapsi kehityksessä jäljessä?

Se on sinulta viisautta laittaa hänet omaan huoneeseen. Unia ei tuossa iässä aloiteta vanhempien vieressä muuta kuin kipeänä tai jos isä on reissussa.

Viereen voi joskus harvoin tulla mutta tapaa siitä ei tule ottaa. Ota tämä nyt asiaksesi ja hoida teille Juhannukseen mennessä aikuisten makkari.

Meillä myös tytär muinoin olisi vielä tuossakin iässä halunnut tulla viereen. Loppujen lopuksi vain kielsin ja kerroin perustelut, ja se loppui siihen.

Ihanampi huomata kyllä että on lapsia joille vanhemmat on tuossakin iässä tärkeitä. Tiedän niitä 10v pissiksiä kun on vapaasti kasvaneita ja kuvittelevat jo olevansa aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Painopeitto lapselle ja oma sänky, joko teidän makariin tai sitten vaan omaan huoneesen iltavalon kanssa. Johan se lapsikin heräilee, jos samassa sängyssä teidän kanssa (yrittää) nukkua. Ja tuolle yhdelle vastaajalle: siinä vaiheessa kun parisuhteen hoito on noin pahasti paikkariippuvaista, suosittelen tereapiaa teille.

Eiköhän tätä mieltä ollut aika moni muukin? Varmasti vaikuttaa parisuhteeseen jos lapsi on tullut viereen joka yö 11 vuotta! Laittakaa peukku jos olette samaa mieltä! Ja mullakin on ollut viereen hiipivä lapsi mutta lopetti kouluiässä. Ja hän kyllä hiippaili iltaisin olkkariinkin valittamaan kun ei saa unta tai "millon tuutte nukkumaan" tai pelottaa jne. Eli eipä se parisuhteen hoito, ainakaan jos seksiä tarkoitetaan, niin oikein siinäkään olisi onnistunut. Jossain vessassa lukkojen takana ainut turvallinen paikka, jee. Ymmärrän ihan täysin että tämmöinen voi vaikuttaa aikuisten suhteeseen enkä ymmärrä miksi sitä pitää vähätellä? Ei kyse ole huonosta suhteesta tai siitä että oltais eron partaalla tilanteen takia mutta saa kai sitä sanoa että vaikuttaa se parisuhteeseenkin kun ei kahdenkeskistä aikaa ole, ilman pelkoa että lapsi ilmaantuu paikalle. Perheessä voi olla myös muita lapsia jotka kuormittaa omalta osaltaan.

Mulla on kolme lasta, nyt teini-iässä kaikki.. ja koko tämä aika on harrastettu miehen kanssa seksiä niin toki sängyssä mutta monessa muussakin paikassa, meillä ei ole edes ovea makkarissa, ei ole koskaan ollut. Koska jos se lapsi lähtee hiippailemaan, niin jos nyt ei olla panemassa pihalla, niin eiköhän me kiinni jäädä?  Eli ei ole parisuhteen hoito paikkasidonnaista, vaan halusta kiinni. ja jos halu on vain pimeässä, peiton alla, niin terapia alkaa olla tarpeeseen. 

Kurjaa lukea näitä kommentteja, joissa neuvotaan vaan pakottamaan lapsi nukkumaan itsekseen omassa huoneessa. Yksitoistavuotias on kuitenkin vielä lapsi ja tilanne varmaankin muuttuu ihan parin vuoden kuluessa itsekseen. Omat lapset saivat nukkua vieressä niin kauan kuin halusivat mutta eipä niitä enää teini-iässä siinä näkynyt vaikka itse toivoinkin sitä. Tuolla pakottamisella ei saa muuta aikaan kuin koko eliniän kestävät uniongelmat. Jos lapsi pelkää, älkää nyt hyvät ihmiset pakottako nukkumaan omassa huoneessa. Ihminen on ainoa nisäkäs, joka laittaa lapsensa eri kammioon nukkumaan, muut lajit nukkuvat poikastensa kanssa. Aloittajalle sanoisin että siirtäkää lapsen sänky samaan huoneeseen niin pelko varmaankin helpottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, onko lapsi kehityksessä jäljessä?

Se on sinulta viisautta laittaa hänet omaan huoneeseen. Unia ei tuossa iässä aloiteta vanhempien vieressä muuta kuin kipeänä tai jos isä on reissussa.

Viereen voi joskus harvoin tulla mutta tapaa siitä ei tule ottaa. Ota tämä nyt asiaksesi ja hoida teille Juhannukseen mennessä aikuisten makkari.

Eli isä ei ole vanhempi vai äidin reissun ajan isällä on sängyssään jotain muuta, että sinne ei lapsi mahdu?

Vierailija kirjoitti:

Kurjaa lukea näitä kommentteja, joissa neuvotaan vaan pakottamaan lapsi nukkumaan itsekseen omassa huoneessa. Yksitoistavuotias on kuitenkin vielä lapsi ja tilanne varmaankin muuttuu ihan parin vuoden kuluessa itsekseen. Omat lapset saivat nukkua vieressä niin kauan kuin halusivat mutta eipä niitä enää teini-iässä siinä näkynyt vaikka itse toivoinkin sitä. Tuolla pakottamisella ei saa muuta aikaan kuin koko eliniän kestävät uniongelmat. Jos lapsi pelkää, älkää nyt hyvät ihmiset pakottako nukkumaan omassa huoneessa. Ihminen on ainoa nisäkäs, joka laittaa lapsensa eri kammioon nukkumaan, muut lajit nukkuvat poikastensa kanssa. Aloittajalle sanoisin että siirtäkää lapsen sänky samaan huoneeseen niin pelko varmaankin helpottaa. 

Ja laumaeläimet nukkuu kasassa vielä aikuisenakin, juurikin tuon turvallisuuden takia.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuonikäinen lapsi on jo minun kokoiseni fyysisesti ja veisi kaiken tilan sängyssä. Toki joskus olen antanut tulla nukkumaan patjalle makuuhuoneeseen jos on esim. herännyt painajaiseen. Pitäisikö teidän kokeilla esim. melatoniinia nukahtamisen ja unessapysymisen tueksi? Liikuntaa? Kunnon iltapala? Ehkä olette jo kokeilleet mutta nuo tulee ekana mieleen.

Luulen että lapsi kyllä pompottelee teitä jos vaatii viereen öisin. On tottunut siihen, eikä osaa nukahtaa yksin, eli kun havahtuu hereille niin keinona nukahtamiseen toimii aikuisen läsnäolo (uniassosiaatio). Uni on todella tärkeä asia joten teidän täytyy kyllä saada muutos tuohon. Lisäksi kai te joskus haluatte nukkua kumppanisi kanssa vierekkäin rauhassa ja hoitaa parisuhdettakin.

Niin olen kyllä miettinyt onko kyse pompottelusta vai onko hänellä oikeasti uniongelmia johon voisi auttaa nuo melatoniinit ym. Yritetään kyllä liikkua ja ulkoilla päivän aikana. Lapsi myös syö hyvin. Joku kysyi että eikö lapsi käy kavereilla yökylässä niin ei ole koskaan ollut yökylässä. Ei häntä oikein voi päästää tuon heräilyn takia kun en tiedä miten reagoi kun herää vieraassa paikassa.

Aloittaja

Käyttäisin lapsen lääkärissä ja pyytäisin pvk:n sekä myös rauta-arvot katsottaviksi. Ihan perus raudanpuutekin voi aiheuttaa uniongelmia.

Mulla alkoi menkat 11-vuotiaana ja olisin kyllä kokenut erittäin oudoksi sen että nukkuisin vanhempieni kanssa samassa sängyssä vielä sen ikäisenä.

Mielestäni toki silloin jos on esim. kipeänä tai kokenut jonkun traumaattisen tapahtuman niin voi sen yhden yön nukkua yhdessä mikä on ymmärrettävää paljon vanhemmiltakin lapsilta, mutta näin yleisesti ottaen kuulostaisi melko oudolta ajatukselta.

Kyllä vanhemman tehtävä on myös tukea lasta itsenäistymään. Joskus näissä tapauksissa tulee mieleen ettei äiti vaan malta irrottautua lapsestaan, onhan yhdessä nukkuminen toisaalta ihanaa ja joskus lapsen haluaa pitää pienempänä kun hän onkaan. Nyt kyseessä on kuitenkin vähintäänkin murrosikää lähestyvä lapsi niin väitän että irrottautuminen vanhemmista on normaalia kehitystä jota vanhemman tulee tukea. Eikö noin ison lapsen kanssa nukkuminen ole epämukavaa? Itse opetin 3 vuotiaan omaan petiin kun alkoi tulla yöllä viereen ja kyse oli selvästi vaan tavasta. En saanut itse nukuttua kun 3v nujusi siinä puolet yöstä