Äidin kuolema pelottaa-miten siitä selviää? On nyt 74-vuotias.

Minä en kyllä osaa iloita ja nauttia nykyhetkestä vanhempien seurassa kun mietin vain koko ajan että mitä jos he kuolee vaikka koronaan ensi viikolla.

Olen miettinyt samaa. Isäni kuoli jo parikymmentä vuotta sitten. Ainoa sisarukseni kuoli viime vuoden lopussa. Äitini on kohta kahdeksankymppinen ja nyt on jysähtänyt päähän, että hän on todella jo noin iäkäs, eikä muuta lapsuuden perhettäni enää ole. Olen aiemminkin pelännyt hänen menettämistään, mutta nyt on lisäksi tullut se kauhu, että minun on sitten selvitettävä se kaikki, hautajaiset, perunkirjoitus, ihan kaikki. Hän asuu kaukana täältä ja kulkeminenkin sinne on vaikeaa. En käsitä, miten edes osaan hoitaa sen kaiken. Pitkään saatoin ajatella, että veljeni kanssa sitten hoidetaan asiat yhdessä, mutta nyt ei ole enää häntäkään. En pidä mitään yhteyttä sukulaisiin, miten ihmeessä saisin ketään edes kutsuttua hautajaisiin. Jollain tapaa se "huoleton varhaisaikuisuus" on nyt todella ohi. Olen todella kateellinen heille, joilla on iso ja lämmin suku ja jotka voivat tällaisiakin asioita hoitaa yhdessä :(

Minun äitini kuoli 74-vuotiaana kahdeksan vuotta sitten. Olin tavallaan valmistautunut hänen kuolemaansa, koska hänellä oli sydänvika ja hyvin korkea verenpaine. Mutta sitten kun hän kuoli, niin kyllä se valtava shokki oli. Meillä oli aina ollut tosi hyvät ja lämpimät välit. Ja yhtäkkiä sitä rakasta ja tärkeää ihmistä ei ollutkaan, jolta saattoi kysyä neuvoa ja joka kertoi tarinoita lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Kyllä siitä toipumiseen pitkä aika meni. Nyt jäljellä on paljon mukavia muistoja ja kiitollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt samaa. Isäni kuoli jo parikymmentä vuotta sitten. Ainoa sisarukseni kuoli viime vuoden lopussa. Äitini on kohta kahdeksankymppinen ja nyt on jysähtänyt päähän, että hän on todella jo noin iäkäs, eikä muuta lapsuuden perhettäni enää ole. Olen aiemminkin pelännyt hänen menettämistään, mutta nyt on lisäksi tullut se kauhu, että minun on sitten selvitettävä se kaikki, hautajaiset, perunkirjoitus, ihan kaikki. Hän asuu kaukana täältä ja kulkeminenkin sinne on vaikeaa. En käsitä, miten edes osaan hoitaa sen kaiken. Pitkään saatoin ajatella, että veljeni kanssa sitten hoidetaan asiat yhdessä, mutta nyt ei ole enää häntäkään. En pidä mitään yhteyttä sukulaisiin, miten ihmeessä saisin ketään edes kutsuttua hautajaisiin. Jollain tapaa se "huoleton varhaisaikuisuus" on nyt todella ohi. Olen todella kateellinen heille, joilla on iso ja lämmin suku ja jotka voivat tällaisiakin asioita hoitaa yhdessä :(

Tsemmpiä, kun sen aika koittaa. 

Itse menetin lähiomaiseni jo ennen keski-ikää ja hoidin yksin äidin sairaudenaikaiset jutut, istuin yksin sairaalasängyn vierellä, järjestin hautajaiset, hoidin raha-asiat, perunkirjoitukset, hautakiven jne. Se oli erittäin uuvuttavaa, koska kaikki piti tehdä yksin ja oli surullinen.

Mutta ehdottomasti se toi ison lisälastin, että jäi todella yksin. Ihminen ilman lähiomaisia on harvinaisempi tapaus ja mitä nuorempi, sitä harvinaisempi. Se vaati paljon päänsisäistä työtä, että sai oman identiteettinsä muokattua uudelleen sellaiseksi, ettei vajoa itsesääliin tai toivottomuuteen. 

Ehkä sinulla on jo elämässäsi uusia tukiverkkoja ennen äitisi kuolemaa. Suosittelen pitämään silmät auki. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole kiitollinen että sinulla on hyvä äiti. Olet saanut valtavan lahjan hyvän äidin muodossa. Mulla on paska äiti joka äitinä ollut täysin kylmä ja välinpitämätön, hylkäsi lapsensa pakottamalla muuttamaan ne heti kun täytti 18, eikä sen jälkeen enää viitsinyt pitää yhteyttä.

Ei ole halunnut nähdä, soitella. Ei ole halunnut tavara ainoita lapsenlapsiaan. Ei ole ikinä auttanut tai tukenut minua vaikka olisi ollut miten paha hätä tai kriisi. Olen surrut ”äidittömyyttäni” jo vuosikymmenet joten kun hän aikanaan poistuu, tunnen vain helpotusta.

Ei tämä sinua ehkä auta mutta jos näkisit asian ilon kautta, että näin pitkäänkin sait nauttia hyvästä äidistä. Moni ei saa koskaan.

No minun äitini ei ole ollut erityisen hyvä varsinkaan kun olin lapsi vaan poissaoleva ja etäinen, vasta kun jäi eläkkeelle sain vähän enemmän huomiota. Lapsuuden vuoksi olen mt ongelmainen ja 70 v äitini on ainoa ystäväni. En usko että selviän ilman häntä. Sama kuin jos joltain kuolisi vaikka sekä mies että lapset kerralla, eli ainoa perhe.

Anteeksi että tuon tällaisen aiheen vakavaan keskusteluun, mutta: en voi lakata ihmettelemästä miksi näin kirjoittavat naiset eivät halua etsiä miestä, jota rakastaa ja joka rakastaisi takaisin. Jotenkin kummalliseksi mennyt tämä homma, kun niin suuri osa naisista kieltäytyy syystä tai toisesta normaalista, pitkäaikaisesta, uskollisesta heteroparisuhteesta. Tuollainen parisuhde olisi suurimmalle osalle naisia hyvää elämää ja onnea tuova juttu, mutta naiset ovat jotenkin ostaneet niin vahvasti tämän viime vuosikymmenten feminismin ja kapitalismin "ilosanoman" sinkkunaisesta, joka ei tarvitse miehiä, paitsi ehkä panosuhteisiin.

M/40 joka myös suree sitä, että vanhemmat ovat jo iässä, jossa kuolema varsinkin näin korona-aikana käy jo ihan liian mahdolliseksi lähiaikoinakin

Vierailija kirjoitti:

Kasva aikuiseksi ja hyväksy kuolema osana elämää

Ihan pöyristyttävä vastaus. Niinkuin suru lähtis järkeilemällä. Tottakai kuolema on osa elämää. Sen jokainen tietää. Mutta on lupa surra myös! Ei se tarkoita että ei olisi aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole kiitollinen että sinulla on hyvä äiti. Olet saanut valtavan lahjan hyvän äidin muodossa. Mulla on paska äiti joka äitinä ollut täysin kylmä ja välinpitämätön, hylkäsi lapsensa pakottamalla muuttamaan ne heti kun täytti 18, eikä sen jälkeen enää viitsinyt pitää yhteyttä.

Ei ole halunnut nähdä, soitella. Ei ole halunnut tavara ainoita lapsenlapsiaan. Ei ole ikinä auttanut tai tukenut minua vaikka olisi ollut miten paha hätä tai kriisi. Olen surrut ”äidittömyyttäni” jo vuosikymmenet joten kun hän aikanaan poistuu, tunnen vain helpotusta.

Ei tämä sinua ehkä auta mutta jos näkisit asian ilon kautta, että näin pitkäänkin sait nauttia hyvästä äidistä. Moni ei saa koskaan.

No minun äitini ei ole ollut erityisen hyvä varsinkaan kun olin lapsi vaan poissaoleva ja etäinen, vasta kun jäi eläkkeelle sain vähän enemmän huomiota. Lapsuuden vuoksi olen mt ongelmainen ja 70 v äitini on ainoa ystäväni. En usko että selviän ilman häntä. Sama kuin jos joltain kuolisi vaikka sekä mies että lapset kerralla, eli ainoa perhe.

Anteeksi että tuon tällaisen aiheen vakavaan keskusteluun, mutta: en voi lakata ihmettelemästä miksi näin kirjoittavat naiset eivät halua etsiä miestä, jota rakastaa ja joka rakastaisi takaisin. Jotenkin kummalliseksi mennyt tämä homma, kun niin suuri osa naisista kieltäytyy syystä tai toisesta normaalista, pitkäaikaisesta, uskollisesta heteroparisuhteesta. Tuollainen parisuhde olisi suurimmalle osalle naisia hyvää elämää ja onnea tuova juttu, mutta naiset ovat jotenkin ostaneet niin vahvasti tämän viime vuosikymmenten feminismin ja kapitalismin "ilosanoman" sinkkunaisesta, joka ei tarvitse miehiä, paitsi ehkä panosuhteisiin.

M/40 joka myös suree sitä, että vanhemmat ovat jo iässä, jossa kuolema varsinkin näin korona-aikana käy jo ihan liian mahdolliseksi lähiaikoinakin

Etsiä? Luuletko että kaikille löytyy hyvä mies etsimällä.

Feminismiä voi näköjään syyttää mistä vaan. Eipä ole käynyt mieles että kun olen feministi, en voisi muka olla suhteessa. Mihinkään "miesten töihin" en mielestä tartte silti.

Käytännön jutut kuntoon, käyttöoikeus tileihin jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole kiitollinen että sinulla on hyvä äiti. Olet saanut valtavan lahjan hyvän äidin muodossa. Mulla on paska äiti joka äitinä ollut täysin kylmä ja välinpitämätön, hylkäsi lapsensa pakottamalla muuttamaan ne heti kun täytti 18, eikä sen jälkeen enää viitsinyt pitää yhteyttä.

Ei ole halunnut nähdä, soitella. Ei ole halunnut tavara ainoita lapsenlapsiaan. Ei ole ikinä auttanut tai tukenut minua vaikka olisi ollut miten paha hätä tai kriisi. Olen surrut ”äidittömyyttäni” jo vuosikymmenet joten kun hän aikanaan poistuu, tunnen vain helpotusta.

Ei tämä sinua ehkä auta mutta jos näkisit asian ilon kautta, että näin pitkäänkin sait nauttia hyvästä äidistä. Moni ei saa koskaan.

No minun äitini ei ole ollut erityisen hyvä varsinkaan kun olin lapsi vaan poissaoleva ja etäinen, vasta kun jäi eläkkeelle sain vähän enemmän huomiota. Lapsuuden vuoksi olen mt ongelmainen ja 70 v äitini on ainoa ystäväni. En usko että selviän ilman häntä. Sama kuin jos joltain kuolisi vaikka sekä mies että lapset kerralla, eli ainoa perhe.

Anteeksi että tuon tällaisen aiheen vakavaan keskusteluun, mutta: en voi lakata ihmettelemästä miksi näin kirjoittavat naiset eivät halua etsiä miestä, jota rakastaa ja joka rakastaisi takaisin. Jotenkin kummalliseksi mennyt tämä homma, kun niin suuri osa naisista kieltäytyy syystä tai toisesta normaalista, pitkäaikaisesta, uskollisesta heteroparisuhteesta. Tuollainen parisuhde olisi suurimmalle osalle naisia hyvää elämää ja onnea tuova juttu, mutta naiset ovat jotenkin ostaneet niin vahvasti tämän viime vuosikymmenten feminismin ja kapitalismin "ilosanoman" sinkkunaisesta, joka ei tarvitse miehiä, paitsi ehkä panosuhteisiin.

M/40 joka myös suree sitä, että vanhemmat ovat jo iässä, jossa kuolema varsinkin näin korona-aikana käy jo ihan liian mahdolliseksi lähiaikoinakin

No etsin kuule miestä kissojen ja koirien kanssa ikävuodet 20-35 v mutta en kelvannut kellekään. Ettäkö olisin kieltäytynyt parisuhteesta, hah!

En miestä tartte silti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole kiitollinen että sinulla on hyvä äiti. Olet saanut valtavan lahjan hyvän äidin muodossa. Mulla on paska äiti joka äitinä ollut täysin kylmä ja välinpitämätön, hylkäsi lapsensa pakottamalla muuttamaan ne heti kun täytti 18, eikä sen jälkeen enää viitsinyt pitää yhteyttä.

Ei ole halunnut nähdä, soitella. Ei ole halunnut tavara ainoita lapsenlapsiaan. Ei ole ikinä auttanut tai tukenut minua vaikka olisi ollut miten paha hätä tai kriisi. Olen surrut ”äidittömyyttäni” jo vuosikymmenet joten kun hän aikanaan poistuu, tunnen vain helpotusta.

Ei tämä sinua ehkä auta mutta jos näkisit asian ilon kautta, että näin pitkäänkin sait nauttia hyvästä äidistä. Moni ei saa koskaan.

No minun äitini ei ole ollut erityisen hyvä varsinkaan kun olin lapsi vaan poissaoleva ja etäinen, vasta kun jäi eläkkeelle sain vähän enemmän huomiota. Lapsuuden vuoksi olen mt ongelmainen ja 70 v äitini on ainoa ystäväni. En usko että selviän ilman häntä. Sama kuin jos joltain kuolisi vaikka sekä mies että lapset kerralla, eli ainoa perhe.

Anteeksi että tuon tällaisen aiheen vakavaan keskusteluun, mutta: en voi lakata ihmettelemästä miksi näin kirjoittavat naiset eivät halua etsiä miestä, jota rakastaa ja joka rakastaisi takaisin. Jotenkin kummalliseksi mennyt tämä homma, kun niin suuri osa naisista kieltäytyy syystä tai toisesta normaalista, pitkäaikaisesta, uskollisesta heteroparisuhteesta. Tuollainen parisuhde olisi suurimmalle osalle naisia hyvää elämää ja onnea tuova juttu, mutta naiset ovat jotenkin ostaneet niin vahvasti tämän viime vuosikymmenten feminismin ja kapitalismin "ilosanoman" sinkkunaisesta, joka ei tarvitse miehiä, paitsi ehkä panosuhteisiin.

M/40 joka myös suree sitä, että vanhemmat ovat jo iässä, jossa kuolema varsinkin näin korona-aikana käy jo ihan liian mahdolliseksi lähiaikoinakin

Kuvitteletko, että niitä miehiä riittää kaikille? Ainakin itse nimenomaan olisin halunnut puolison ja yhteisiä lapsia tai edes sen puolison, mutta ei niitä voi käydä ostamassa kaupan hyllyltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole kiitollinen että sinulla on hyvä äiti. Olet saanut valtavan lahjan hyvän äidin muodossa. Mulla on paska äiti joka äitinä ollut täysin kylmä ja välinpitämätön, hylkäsi lapsensa pakottamalla muuttamaan ne heti kun täytti 18, eikä sen jälkeen enää viitsinyt pitää yhteyttä.

Ei ole halunnut nähdä, soitella. Ei ole halunnut tavara ainoita lapsenlapsiaan. Ei ole ikinä auttanut tai tukenut minua vaikka olisi ollut miten paha hätä tai kriisi. Olen surrut ”äidittömyyttäni” jo vuosikymmenet joten kun hän aikanaan poistuu, tunnen vain helpotusta.

Ei tämä sinua ehkä auta mutta jos näkisit asian ilon kautta, että näin pitkäänkin sait nauttia hyvästä äidistä. Moni ei saa koskaan.

No minun äitini ei ole ollut erityisen hyvä varsinkaan kun olin lapsi vaan poissaoleva ja etäinen, vasta kun jäi eläkkeelle sain vähän enemmän huomiota. Lapsuuden vuoksi olen mt ongelmainen ja 70 v äitini on ainoa ystäväni. En usko että selviän ilman häntä. Sama kuin jos joltain kuolisi vaikka sekä mies että lapset kerralla, eli ainoa perhe.

Anteeksi että tuon tällaisen aiheen vakavaan keskusteluun, mutta: en voi lakata ihmettelemästä miksi näin kirjoittavat naiset eivät halua etsiä miestä, jota rakastaa ja joka rakastaisi takaisin. Jotenkin kummalliseksi mennyt tämä homma, kun niin suuri osa naisista kieltäytyy syystä tai toisesta normaalista, pitkäaikaisesta, uskollisesta heteroparisuhteesta. Tuollainen parisuhde olisi suurimmalle osalle naisia hyvää elämää ja onnea tuova juttu, mutta naiset ovat jotenkin ostaneet niin vahvasti tämän viime vuosikymmenten feminismin ja kapitalismin "ilosanoman" sinkkunaisesta, joka ei tarvitse miehiä, paitsi ehkä panosuhteisiin.

M/40 joka myös suree sitä, että vanhemmat ovat jo iässä, jossa kuolema varsinkin näin korona-aikana käy jo ihan liian mahdolliseksi lähiaikoinakin

No etsin kuule miestä kissojen ja koirien kanssa ikävuodet 20-35 v mutta en kelvannut kellekään. Ettäkö olisin kieltäytynyt parisuhteesta, hah!

Aivan takuuvarmasti olisit kelvannut. Yksinkertaisesti naisia, jotka ei kelpaisi jollekin vähintään "ihan ok" -miehelle parisuhteeseen, on todella todella vähän. Useimmiten kysymys on siitä, että naisille on tuon sinkkuelämäihannoinnin yhteydessä opetettu, että "ihan ok" mies ei ole riittävä, eikä kuulu kelvata kellekään naiselle.

M/40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole kiitollinen että sinulla on hyvä äiti. Olet saanut valtavan lahjan hyvän äidin muodossa. Mulla on paska äiti joka äitinä ollut täysin kylmä ja välinpitämätön, hylkäsi lapsensa pakottamalla muuttamaan ne heti kun täytti 18, eikä sen jälkeen enää viitsinyt pitää yhteyttä.

Ei ole halunnut nähdä, soitella. Ei ole halunnut tavara ainoita lapsenlapsiaan. Ei ole ikinä auttanut tai tukenut minua vaikka olisi ollut miten paha hätä tai kriisi. Olen surrut ”äidittömyyttäni” jo vuosikymmenet joten kun hän aikanaan poistuu, tunnen vain helpotusta.

Ei tämä sinua ehkä auta mutta jos näkisit asian ilon kautta, että näin pitkäänkin sait nauttia hyvästä äidistä. Moni ei saa koskaan.

No minun äitini ei ole ollut erityisen hyvä varsinkaan kun olin lapsi vaan poissaoleva ja etäinen, vasta kun jäi eläkkeelle sain vähän enemmän huomiota. Lapsuuden vuoksi olen mt ongelmainen ja 70 v äitini on ainoa ystäväni. En usko että selviän ilman häntä. Sama kuin jos joltain kuolisi vaikka sekä mies että lapset kerralla, eli ainoa perhe.

Anteeksi että tuon tällaisen aiheen vakavaan keskusteluun, mutta: en voi lakata ihmettelemästä miksi näin kirjoittavat naiset eivät halua etsiä miestä, jota rakastaa ja joka rakastaisi takaisin. Jotenkin kummalliseksi mennyt tämä homma, kun niin suuri osa naisista kieltäytyy syystä tai toisesta normaalista, pitkäaikaisesta, uskollisesta heteroparisuhteesta. Tuollainen parisuhde olisi suurimmalle osalle naisia hyvää elämää ja onnea tuova juttu, mutta naiset ovat jotenkin ostaneet niin vahvasti tämän viime vuosikymmenten feminismin ja kapitalismin "ilosanoman" sinkkunaisesta, joka ei tarvitse miehiä, paitsi ehkä panosuhteisiin.

M/40 joka myös suree sitä, että vanhemmat ovat jo iässä, jossa kuolema varsinkin näin korona-aikana käy jo ihan liian mahdolliseksi lähiaikoinakin

No etsin kuule miestä kissojen ja koirien kanssa ikävuodet 20-35 v mutta en kelvannut kellekään. Ettäkö olisin kieltäytynyt parisuhteesta, hah!

Eikä se mies silti korvaa äitiä. Miestä pitää miellyttää olemalla edes jollain lailla pantavan näköinen ja harrastamalla seksiä ja pyykkäämällä ja olemalla iloinen jne, ja silti mies voi häipyä jos naapuriin muuttaa hehkeä parikymppinen tai jos itse sairastuu vakavasti.

Vierailija kirjoitti:

Ole kiitollinen että sinulla on hyvä äiti. Olet saanut valtavan lahjan hyvän äidin muodossa. Mulla on paska äiti joka äitinä ollut täysin kylmä ja välinpitämätön, hylkäsi lapsensa pakottamalla muuttamaan ne heti kun täytti 18, eikä sen jälkeen enää viitsinyt pitää yhteyttä.

Ei ole halunnut nähdä, soitella. Ei ole halunnut tavara ainoita lapsenlapsiaan. Ei ole ikinä auttanut tai tukenut minua vaikka olisi ollut miten paha hätä tai kriisi. Olen surrut ”äidittömyyttäni” jo vuosikymmenet joten kun hän aikanaan poistuu, tunnen vain helpotusta.

Ei tämä sinua ehkä auta mutta jos näkisit asian ilon kautta, että näin pitkäänkin sait nauttia hyvästä äidistä. Moni ei saa koskaan.

kohtalotoveri täällä

mutsi ollut teholla myyräkuumeesta ,jääny puun alle.

Ei kuole ei sitten millään

Elää pska varmaan tuhat vuotiaaksi

En oo kullu siitä mitään 5 vuoteen..enkä halua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole kiitollinen että sinulla on hyvä äiti. Olet saanut valtavan lahjan hyvän äidin muodossa. Mulla on paska äiti joka äitinä ollut täysin kylmä ja välinpitämätön, hylkäsi lapsensa pakottamalla muuttamaan ne heti kun täytti 18, eikä sen jälkeen enää viitsinyt pitää yhteyttä.

Ei ole halunnut nähdä, soitella. Ei ole halunnut tavara ainoita lapsenlapsiaan. Ei ole ikinä auttanut tai tukenut minua vaikka olisi ollut miten paha hätä tai kriisi. Olen surrut ”äidittömyyttäni” jo vuosikymmenet joten kun hän aikanaan poistuu, tunnen vain helpotusta.

Ei tämä sinua ehkä auta mutta jos näkisit asian ilon kautta, että näin pitkäänkin sait nauttia hyvästä äidistä. Moni ei saa koskaan.

No minun äitini ei ole ollut erityisen hyvä varsinkaan kun olin lapsi vaan poissaoleva ja etäinen, vasta kun jäi eläkkeelle sain vähän enemmän huomiota. Lapsuuden vuoksi olen mt ongelmainen ja 70 v äitini on ainoa ystäväni. En usko että selviän ilman häntä. Sama kuin jos joltain kuolisi vaikka sekä mies että lapset kerralla, eli ainoa perhe.

Anteeksi että tuon tällaisen aiheen vakavaan keskusteluun, mutta: en voi lakata ihmettelemästä miksi näin kirjoittavat naiset eivät halua etsiä miestä, jota rakastaa ja joka rakastaisi takaisin. Jotenkin kummalliseksi mennyt tämä homma, kun niin suuri osa naisista kieltäytyy syystä tai toisesta normaalista, pitkäaikaisesta, uskollisesta heteroparisuhteesta. Tuollainen parisuhde olisi suurimmalle osalle naisia hyvää elämää ja onnea tuova juttu, mutta naiset ovat jotenkin ostaneet niin vahvasti tämän viime vuosikymmenten feminismin ja kapitalismin "ilosanoman" sinkkunaisesta, joka ei tarvitse miehiä, paitsi ehkä panosuhteisiin.

M/40 joka myös suree sitä, että vanhemmat ovat jo iässä, jossa kuolema varsinkin näin korona-aikana käy jo ihan liian mahdolliseksi lähiaikoinakin

No etsin kuule miestä kissojen ja koirien kanssa ikävuodet 20-35 v mutta en kelvannut kellekään. Ettäkö olisin kieltäytynyt parisuhteesta, hah!

Aivan takuuvarmasti olisit kelvannut. Yksinkertaisesti naisia, jotka ei kelpaisi jollekin vähintään "ihan ok" -miehelle parisuhteeseen, on todella todella vähän. Useimmiten kysymys on siitä, että naisille on tuon sinkkuelämäihannoinnin yhteydessä opetettu, että "ihan ok" mies ei ole riittävä, eikä kuulu kelvata kellekään naiselle.

M/40

No ei pidä paikkaansa. En ole hän, mutta kelpasin toki. Keskenkasvuiselle nuorellemiehelle, joka ei ollut vielä valmis aikuistumaan. Sen jälkeen luonnehäiriöiseksi osoittautuneelle hullulle. Sitten miehelle, joka alkoi alkoholisoitua. Sen jälkeen miehelle, jolla olikin jo vaimo. Ja nyt sitten kyse on siitä, että ihan todella kovasti vartavasten haluan elää sinkkuna? Kyllä, todellakin haluan elää mielummin sinkkuna kuin noissa edellä esitetyissä tilanteissa. Sen sijaan olisin todella kovasti halunnut tasapainoisen ja normaalin perheen aikuisen ja luotettavan ja hyväsydämisen miehen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole kiitollinen että sinulla on hyvä äiti. Olet saanut valtavan lahjan hyvän äidin muodossa. Mulla on paska äiti joka äitinä ollut täysin kylmä ja välinpitämätön, hylkäsi lapsensa pakottamalla muuttamaan ne heti kun täytti 18, eikä sen jälkeen enää viitsinyt pitää yhteyttä.

Ei ole halunnut nähdä, soitella. Ei ole halunnut tavara ainoita lapsenlapsiaan. Ei ole ikinä auttanut tai tukenut minua vaikka olisi ollut miten paha hätä tai kriisi. Olen surrut ”äidittömyyttäni” jo vuosikymmenet joten kun hän aikanaan poistuu, tunnen vain helpotusta.

Ei tämä sinua ehkä auta mutta jos näkisit asian ilon kautta, että näin pitkäänkin sait nauttia hyvästä äidistä. Moni ei saa koskaan.

No minun äitini ei ole ollut erityisen hyvä varsinkaan kun olin lapsi vaan poissaoleva ja etäinen, vasta kun jäi eläkkeelle sain vähän enemmän huomiota. Lapsuuden vuoksi olen mt ongelmainen ja 70 v äitini on ainoa ystäväni. En usko että selviän ilman häntä. Sama kuin jos joltain kuolisi vaikka sekä mies että lapset kerralla, eli ainoa perhe.

Anteeksi että tuon tällaisen aiheen vakavaan keskusteluun, mutta: en voi lakata ihmettelemästä miksi näin kirjoittavat naiset eivät halua etsiä miestä, jota rakastaa ja joka rakastaisi takaisin. Jotenkin kummalliseksi mennyt tämä homma, kun niin suuri osa naisista kieltäytyy syystä tai toisesta normaalista, pitkäaikaisesta, uskollisesta heteroparisuhteesta. Tuollainen parisuhde olisi suurimmalle osalle naisia hyvää elämää ja onnea tuova juttu, mutta naiset ovat jotenkin ostaneet niin vahvasti tämän viime vuosikymmenten feminismin ja kapitalismin "ilosanoman" sinkkunaisesta, joka ei tarvitse miehiä, paitsi ehkä panosuhteisiin.

M/40 joka myös suree sitä, että vanhemmat ovat jo iässä, jossa kuolema varsinkin näin korona-aikana käy jo ihan liian mahdolliseksi lähiaikoinakin

No etsin kuule miestä kissojen ja koirien kanssa ikävuodet 20-35 v mutta en kelvannut kellekään. Ettäkö olisin kieltäytynyt parisuhteesta, hah!

Aivan takuuvarmasti olisit kelvannut. Yksinkertaisesti naisia, jotka ei kelpaisi jollekin vähintään "ihan ok" -miehelle parisuhteeseen, on todella todella vähän. Useimmiten kysymys on siitä, että naisille on tuon sinkkuelämäihannoinnin yhteydessä opetettu, että "ihan ok" mies ei ole riittävä, eikä kuulu kelvata kellekään naiselle.

M/40

Noup. Ainoat miehet jotka suostui tapaamaan minua edes muutaman kuukauden ajan oli sellaisia jotka ei kelvanneet kellekään muullekaan, ja hekin arvosteli ulkonäköäni ja luonnettani alituisesti. En ole minkään näköinen, rumaksikin eräs tuntematon vastaantulija kutsui, en ole missään lahjakas ja olen mt ongelmainen pitkäaikaistyötön eikä minulla ole ystäviä tai rahaa ja ikää kohta 40. Ainoa juttujumppani äidin lisäksi on psykiatrinen sairaanhoitaja. Luuletko että tässä vietetään jotain hulvatonta sinkkuelämää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole kiitollinen että sinulla on hyvä äiti. Olet saanut valtavan lahjan hyvän äidin muodossa. Mulla on paska äiti joka äitinä ollut täysin kylmä ja välinpitämätön, hylkäsi lapsensa pakottamalla muuttamaan ne heti kun täytti 18, eikä sen jälkeen enää viitsinyt pitää yhteyttä.

Ei ole halunnut nähdä, soitella. Ei ole halunnut tavara ainoita lapsenlapsiaan. Ei ole ikinä auttanut tai tukenut minua vaikka olisi ollut miten paha hätä tai kriisi. Olen surrut ”äidittömyyttäni” jo vuosikymmenet joten kun hän aikanaan poistuu, tunnen vain helpotusta.

Ei tämä sinua ehkä auta mutta jos näkisit asian ilon kautta, että näin pitkäänkin sait nauttia hyvästä äidistä. Moni ei saa koskaan.

No minun äitini ei ole ollut erityisen hyvä varsinkaan kun olin lapsi vaan poissaoleva ja etäinen, vasta kun jäi eläkkeelle sain vähän enemmän huomiota. Lapsuuden vuoksi olen mt ongelmainen ja 70 v äitini on ainoa ystäväni. En usko että selviän ilman häntä. Sama kuin jos joltain kuolisi vaikka sekä mies että lapset kerralla, eli ainoa perhe.

Anteeksi että tuon tällaisen aiheen vakavaan keskusteluun, mutta: en voi lakata ihmettelemästä miksi näin kirjoittavat naiset eivät halua etsiä miestä, jota rakastaa ja joka rakastaisi takaisin. Jotenkin kummalliseksi mennyt tämä homma, kun niin suuri osa naisista kieltäytyy syystä tai toisesta normaalista, pitkäaikaisesta, uskollisesta heteroparisuhteesta. Tuollainen parisuhde olisi suurimmalle osalle naisia hyvää elämää ja onnea tuova juttu, mutta naiset ovat jotenkin ostaneet niin vahvasti tämän viime vuosikymmenten feminismin ja kapitalismin "ilosanoman" sinkkunaisesta, joka ei tarvitse miehiä, paitsi ehkä panosuhteisiin.

M/40 joka myös suree sitä, että vanhemmat ovat jo iässä, jossa kuolema varsinkin näin korona-aikana käy jo ihan liian mahdolliseksi lähiaikoinakin

No etsin kuule miestä kissojen ja koirien kanssa ikävuodet 20-35 v mutta en kelvannut kellekään. Ettäkö olisin kieltäytynyt parisuhteesta, hah!

Eikä se mies silti korvaa äitiä. Miestä pitää miellyttää olemalla edes jollain lailla pantavan näköinen ja harrastamalla seksiä ja pyykkäämällä ja olemalla iloinen jne, ja silti mies voi häipyä jos naapuriin muuttaa hehkeä parikymppinen tai jos itse sairastuu vakavasti.

Kyllä korvaa

Minulla kaunis hoikka mies ,hiukset päässä

Yhdessä 30 vuotta.

Hellyyttä suukkoja ,kehuja joka päivä

MUTTA VOITIN MIESLOTOSSA; MINUSSA EI OLE MITÄÄN JOKA OIKEUTTAISI IHANAAN MIEHEEN:

se äitinsä unohtanut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt samaa. Isäni kuoli jo parikymmentä vuotta sitten. Ainoa sisarukseni kuoli viime vuoden lopussa. Äitini on kohta kahdeksankymppinen ja nyt on jysähtänyt päähän, että hän on todella jo noin iäkäs, eikä muuta lapsuuden perhettäni enää ole. Olen aiemminkin pelännyt hänen menettämistään, mutta nyt on lisäksi tullut se kauhu, että minun on sitten selvitettävä se kaikki, hautajaiset, perunkirjoitus, ihan kaikki. Hän asuu kaukana täältä ja kulkeminenkin sinne on vaikeaa. En käsitä, miten edes osaan hoitaa sen kaiken. Pitkään saatoin ajatella, että veljeni kanssa sitten hoidetaan asiat yhdessä, mutta nyt ei ole enää häntäkään. En pidä mitään yhteyttä sukulaisiin, miten ihmeessä saisin ketään edes kutsuttua hautajaisiin. Jollain tapaa se "huoleton varhaisaikuisuus" on nyt todella ohi. Olen todella kateellinen heille, joilla on iso ja lämmin suku ja jotka voivat tällaisiakin asioita hoitaa yhdessä :(

Tsemmpiä, kun sen aika koittaa. 

Itse menetin lähiomaiseni jo ennen keski-ikää ja hoidin yksin äidin sairaudenaikaiset jutut, istuin yksin sairaalasängyn vierellä, järjestin hautajaiset, hoidin raha-asiat, perunkirjoitukset, hautakiven jne. Se oli erittäin uuvuttavaa, koska kaikki piti tehdä yksin ja oli surullinen.

Mutta ehdottomasti se toi ison lisälastin, että jäi todella yksin. Ihminen ilman lähiomaisia on harvinaisempi tapaus ja mitä nuorempi, sitä harvinaisempi. Se vaati paljon päänsisäistä työtä, että sai oman identiteettinsä muokattua uudelleen sellaiseksi, ettei vajoa itsesääliin tai toivottomuuteen. 

Ehkä sinulla on jo elämässäsi uusia tukiverkkoja ennen äitisi kuolemaa. Suosittelen pitämään silmät auki. 

No mä olen elänyt 18-vuotiaasta kokonaan ilman vanhempiani, siis ei mitään yhteidenpitoa, apua, tukea, ihan kuin heille omia lapsia ei ole olemassakaan. Olen koko elämäni ollut yksin ja juureton. Se mitä sinä koit vähän aikaa on joillekin koko aikuiselämä. Joillekin vielä pidempikin.

Ei kaikilla ole hyvää äitiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole kiitollinen että sinulla on hyvä äiti. Olet saanut valtavan lahjan hyvän äidin muodossa. Mulla on paska äiti joka äitinä ollut täysin kylmä ja välinpitämätön, hylkäsi lapsensa pakottamalla muuttamaan ne heti kun täytti 18, eikä sen jälkeen enää viitsinyt pitää yhteyttä.

Ei ole halunnut nähdä, soitella. Ei ole halunnut tavara ainoita lapsenlapsiaan. Ei ole ikinä auttanut tai tukenut minua vaikka olisi ollut miten paha hätä tai kriisi. Olen surrut ”äidittömyyttäni” jo vuosikymmenet joten kun hän aikanaan poistuu, tunnen vain helpotusta.

Ei tämä sinua ehkä auta mutta jos näkisit asian ilon kautta, että näin pitkäänkin sait nauttia hyvästä äidistä. Moni ei saa koskaan.

No minun äitini ei ole ollut erityisen hyvä varsinkaan kun olin lapsi vaan poissaoleva ja etäinen, vasta kun jäi eläkkeelle sain vähän enemmän huomiota. Lapsuuden vuoksi olen mt ongelmainen ja 70 v äitini on ainoa ystäväni. En usko että selviän ilman häntä. Sama kuin jos joltain kuolisi vaikka sekä mies että lapset kerralla, eli ainoa perhe.

Anteeksi että tuon tällaisen aiheen vakavaan keskusteluun, mutta: en voi lakata ihmettelemästä miksi näin kirjoittavat naiset eivät halua etsiä miestä, jota rakastaa ja joka rakastaisi takaisin. Jotenkin kummalliseksi mennyt tämä homma, kun niin suuri osa naisista kieltäytyy syystä tai toisesta normaalista, pitkäaikaisesta, uskollisesta heteroparisuhteesta. Tuollainen parisuhde olisi suurimmalle osalle naisia hyvää elämää ja onnea tuova juttu, mutta naiset ovat jotenkin ostaneet niin vahvasti tämän viime vuosikymmenten feminismin ja kapitalismin "ilosanoman" sinkkunaisesta, joka ei tarvitse miehiä, paitsi ehkä panosuhteisiin.

M/40 joka myös suree sitä, että vanhemmat ovat jo iässä, jossa kuolema varsinkin näin korona-aikana käy jo ihan liian mahdolliseksi lähiaikoinakin

No etsin kuule miestä kissojen ja koirien kanssa ikävuodet 20-35 v mutta en kelvannut kellekään. Ettäkö olisin kieltäytynyt parisuhteesta, hah!

Aivan takuuvarmasti olisit kelvannut. Yksinkertaisesti naisia, jotka ei kelpaisi jollekin vähintään "ihan ok" -miehelle parisuhteeseen, on todella todella vähän. Useimmiten kysymys on siitä, että naisille on tuon sinkkuelämäihannoinnin yhteydessä opetettu, että "ihan ok" mies ei ole riittävä, eikä kuulu kelvata kellekään naiselle.

M/40

Noup. Ainoat miehet jotka suostui tapaamaan minua edes muutaman kuukauden ajan oli sellaisia jotka ei kelvanneet kellekään muullekaan, ja hekin arvosteli ulkonäköäni ja luonnettani alituisesti. En ole minkään näköinen, rumaksikin eräs tuntematon vastaantulija kutsui, en ole missään lahjakas ja olen mt ongelmainen pitkäaikaistyötön eikä minulla ole ystäviä tai rahaa ja ikää kohta 40. Ainoa juttujumppani äidin lisäksi on psykiatrinen sairaanhoitaja. Luuletko että tässä vietetään jotain hulvatonta sinkkuelämää...

Nyt hommaat pienen koiran..HETI

koiran on oltava sen verran iso että pärjää koirapuistossa.

Saat ihanaa juttuseuraa JOKA PÄIVÄ.

Opettele pelaamaan nettipelejä

Luo itsellesi KAUNIS AVATAR.

Rakastu ja seikkaile fantasia maailmassa

kokeile!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole kiitollinen että sinulla on hyvä äiti. Olet saanut valtavan lahjan hyvän äidin muodossa. Mulla on paska äiti joka äitinä ollut täysin kylmä ja välinpitämätön, hylkäsi lapsensa pakottamalla muuttamaan ne heti kun täytti 18, eikä sen jälkeen enää viitsinyt pitää yhteyttä.

Ei ole halunnut nähdä, soitella. Ei ole halunnut tavara ainoita lapsenlapsiaan. Ei ole ikinä auttanut tai tukenut minua vaikka olisi ollut miten paha hätä tai kriisi. Olen surrut ”äidittömyyttäni” jo vuosikymmenet joten kun hän aikanaan poistuu, tunnen vain helpotusta.

Ei tämä sinua ehkä auta mutta jos näkisit asian ilon kautta, että näin pitkäänkin sait nauttia hyvästä äidistä. Moni ei saa koskaan.

No minun äitini ei ole ollut erityisen hyvä varsinkaan kun olin lapsi vaan poissaoleva ja etäinen, vasta kun jäi eläkkeelle sain vähän enemmän huomiota. Lapsuuden vuoksi olen mt ongelmainen ja 70 v äitini on ainoa ystäväni. En usko että selviän ilman häntä. Sama kuin jos joltain kuolisi vaikka sekä mies että lapset kerralla, eli ainoa perhe.

Anteeksi että tuon tällaisen aiheen vakavaan keskusteluun, mutta: en voi lakata ihmettelemästä miksi näin kirjoittavat naiset eivät halua etsiä miestä, jota rakastaa ja joka rakastaisi takaisin. Jotenkin kummalliseksi mennyt tämä homma, kun niin suuri osa naisista kieltäytyy syystä tai toisesta normaalista, pitkäaikaisesta, uskollisesta heteroparisuhteesta. Tuollainen parisuhde olisi suurimmalle osalle naisia hyvää elämää ja onnea tuova juttu, mutta naiset ovat jotenkin ostaneet niin vahvasti tämän viime vuosikymmenten feminismin ja kapitalismin "ilosanoman" sinkkunaisesta, joka ei tarvitse miehiä, paitsi ehkä panosuhteisiin.

M/40 joka myös suree sitä, että vanhemmat ovat jo iässä, jossa kuolema varsinkin näin korona-aikana käy jo ihan liian mahdolliseksi lähiaikoinakin

No etsin kuule miestä kissojen ja koirien kanssa ikävuodet 20-35 v mutta en kelvannut kellekään. Ettäkö olisin kieltäytynyt parisuhteesta, hah!

Aivan takuuvarmasti olisit kelvannut. Yksinkertaisesti naisia, jotka ei kelpaisi jollekin vähintään "ihan ok" -miehelle parisuhteeseen, on todella todella vähän. Useimmiten kysymys on siitä, että naisille on tuon sinkkuelämäihannoinnin yhteydessä opetettu, että "ihan ok" mies ei ole riittävä, eikä kuulu kelvata kellekään naiselle.

M/40

No ei pidä paikkaansa. En ole hän, mutta kelpasin toki. Keskenkasvuiselle nuorellemiehelle, joka ei ollut vielä valmis aikuistumaan. Sen jälkeen luonnehäiriöiseksi osoittautuneelle hullulle. Sitten miehelle, joka alkoi alkoholisoitua. Sen jälkeen miehelle, jolla olikin jo vaimo. Ja nyt sitten kyse on siitä, että ihan todella kovasti vartavasten haluan elää sinkkuna? Kyllä, todellakin haluan elää mielummin sinkkuna kuin noissa edellä esitetyissä tilanteissa. Sen sijaan olisin todella kovasti halunnut tasapainoisen ja normaalin perheen aikuisen ja luotettavan ja hyväsydämisen miehen kanssa. 

Ei kuulosta siltä, että olisit tuntenut vetoa hyväsydämisiä ja sinua tukevia miehiä kohtaan. Tälle en oikein mitään voi, näin miehenä joka tietää olevansa hyvä tukemaan rakastamaansa naista, silloin kun parisuhteeseen sattuu osumaan.

M/40