Oletteko sinkut matkustaneet koskaan mihinkään yksin?

Olen matkustanut yksin mm. maailman ympäri.

Euroopassa oon matkustanut, useammin itsekseni kuin seurassa. Tykkään matkustaa yksin, saa mennä vapaammin ja tulee helpommin myös tutustuttua uusiin ihmisiin, kun ei nyhjää vain oman kaverin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Olen, sekä kotimaassa että ulkomailla. Hyvä puoli on täysi vapaus tehdä mitä huvittaa. Huono puoli on yksinäisyys, joka korostuu, kun katsoo muita turisteja, jotka eivät ole yksin.

Monissa maissa Euroopassakin saa ravintolassa huonoa palvelua, kun on nainen ja haluaa pöydän yhdelle.

Ryhmämatkaa suosittelen, jos ihan yksin meneminen hirvittää, löytyy juttuseuraa ja tuntuu turvalliselta.

Opastettuja kierroksia nähtävyyksiin suosittelen myöskin, saa aikaa kulumaan ja siinäkin tulee tunne, että kuuluu edes hetken siihen turistiryhmään.

Itse koen juuri syömiset tympeinä yksin reissatessa. Tuntuu jotenkin kiusalliselta mennä sellaiseen pöytiintarjoilupaikkaan istumaan yksin... Niinpä tulee suosittua reissuilla pikaruokaa :) ja myös kaupasta tulee osteltua ruokia.

Joo, yksin matkustava nainen saa huonoa palvelua ravintolassa. Syön mieluummin tukevan lounaan, jotta ei tarvitse kerjätä pöytää illalliselle. Yritän tästä lähin vuokrata useamminkin kämpän keittiöllä. Muutenkin ravintolaruoka alkaa pitkällä reissulla tökkiä. Yleensä liian rasvaista jne. Kokkaan mieluummin itse.

Hyi en. En tykkää epätietoisuudesta Kalliimpaakin on.

Joskus ollut kivaa joskus ei eli sama kun perheen tai kaverin kanssa matkustaessa

Matkustan aina yksin. Ei tarvitse kokoajan ottaa huomioon toisen mieltymyksiä ja neuvotella joka asiasta.  Kiva tarkkailla ympäristöään ja ihmisiä vailla raportointia. Tuntee olevansa vapaa.

Kerran erehdyin matkustamaan ystäväni kanssa, joka muuten on ihan jees, mutta jo toisena päivänä kyllästyin totaalisesti, sekä ahdistuin jatkuvasta seuranpidosta. Ilmoitinkin, että nyt haluan olla yhden päivän ihan vain itsekseni. Ei tuntunut, tai ei ainakaan näyttänyt, olevan pahastunut.

Opin tästä kokemuksesta niin paljon, ettei hevin tule lähdettyä toiste, ainakaan hotellihuonetta en suostu jakamaan, ei hetken rauhaa, vaan 24/7  seuranpitoa, ei hetkeäkään omille ajatuksille.

Herätään yhdessä, syödään aamiainen yhdessä, suihkut ja vessassa käynnit sovitettava,päiväohjelma neuvoteltava, iltaohjelma neuvoteltava, nukkuminen samassa rytmissä jne. Ei kiitos.

Yksin matkailussa on muutama huono puoli.

- syöminen pöytiintarjoilupaikoissa, jotenkin vaan kiusallista ja inhottavaa, siis omasta mielestäni, ei kaikilla varmaan tätä ongelmaa ole, yksin tykkään siis syödä paikoissa, joissa ruoka maksetaan heti kassalla ja viedään itse pöytään

- tietyt turvallisuusasiat eli esim. pimeään aikaan kävely yksin, taksimatkat välillä inhottavia yksin, ja tuohon turvallisuuteen pitää kiinnittää hieman enemmän huomiota

- uimarannalla ei ole ketään, joka vahtisi tavaroita eli tässä pitää olla tarkkana mitä ottaa rannalle mukaan, toki kahdestaankin pitäisi sitten uida vuorotellen jos haluaa että koko ajan joku vahtii tavaroita

Minä kävin kerran Lahdessa.

Kannattaa ehkä aloittaa muutaman päivän reissulla ja ottaa sellainen hotelli, missä on ilmainen wifi. Voi sitten vaikka katsella elokuvia ja selata nettiä, jos hirvittää iltaisin liikkua. On myös mukavampi suunnitella vaikka seuraavan päivän ohjelmaa kaikessa rauhassa. Äkkiä tottuu liikkumaan vieraassakin kaupungissa, ainakin Euroopan kaupungeissa. Julkiseen liikenteeseen saa yleensä muutaman päivän bussi/metro/ratikkakortin edullisesti. Youtubessa on hyviä matkavideoita melkein mistä tahansa, niissä näytetään kädestä pitäen, kuinka pääsee vaikka lentokentältä kaupungille.

En ole enää sinkku, mutta suuren osan matkoistani olen tehnyt yksin. Ensimmäisen kerran lähdin yksin ulkomaille yo-kirjoitusten jälkeen, kiertelin kolmisen viikkoa junalla. Sen jälkeen olen reissannut pitkin-poikin Eurooppaa. Nykyisin matkustelen myös puolisoni kanssa (ja yksin) mutta muussa seurassa en matkoille edes lähtisi.

Älä hyvä ihminen tuhlaa elämääsi jumittamalla kotona!

Vierailija kirjoitti:

Olen, sekä kotimaassa että ulkomailla. Hyvä puoli on täysi vapaus tehdä mitä huvittaa. Huono puoli on yksinäisyys, joka korostuu, kun katsoo muita turisteja, jotka eivät ole yksin.

Monissa maissa Euroopassakin saa ravintolassa huonoa palvelua, kun on nainen ja haluaa pöydän yhdelle.

Ryhmämatkaa suosittelen, jos ihan yksin meneminen hirvittää, löytyy juttuseuraa ja tuntuu turvalliselta.

Opastettuja kierroksia nähtävyyksiin suosittelen myöskin, saa aikaa kulumaan ja siinäkin tulee tunne, että kuuluu edes hetken siihen turistiryhmään.

Tuon huonon palvelun olen itsekin huomannut. En edes mene mihinkään fine dining - paikkoihin mutta ihan tavallista on antaa yksin matkustavalle naiselle pöytä jostain nurkasta tai vessan oven vierestä ja palvelu on tylyä. Toisaalta enpä läheskään joka ilta enää edes kaipaa ravintola-ateriaa, kun joka puolelta saa hyvää pikaruokaa, falafelia, salaatteja, patonkia yms.

Olen matkustanut yksin. Se on samaan aikaan vapauttavaa ja stressaavaa. Matkoilla sattuu aina kommelluksia ja yksin matkustaessa on aina mielessä ne kaikkein pahimmat pelot.

Vierailija kirjoitti:

Olen matkustanut yksin. Se on samaan aikaan vapauttavaa ja stressaavaa. Matkoilla sattuu aina kommelluksia ja yksin matkustaessa on aina mielessä ne kaikkein pahimmat pelot.

Tuo on niin totta. Mutta kun muistaa, että tyhmä saa kirkossakin turpaansa, vaikka siellä ei normaalisti anneta, niin pärjää kyllä. Ihmiset on kuitenkin aika samanlaisia kaikkialla.

Toi oli hyvä, tyhmä saa kirkossakin turpaan :DDDD

Mä olen matkustanut kotimaassa yksin ja mukavaa ollut. Ulkomailla en työmatkoja lukuunottamatta, mutta kynnys pienenee koko ajan.

Minusta on ollut mukava olla reissussa jonkun hyvän ystävän kanssa, ihana jakaa asioita ja siitä mitä ympärillä tapahtuu jonkun kanssa ja lähinnä noi ravintolassa syömiset yksin ärsyttää. Viihdyn kyllä yksin, mutta jotenkin on tuntunut etten nauti niin paljon jos ei ole ketään jonka kanssa jakaa asioita. Kaupunkilomille ulkomaille voisin kuitenkin jo kuvitella lähteväni yksinkin.

Yksi mun ystävistä matkustaa paljon yksin, tosin käy silloin lähinnä vain lempikohteessaan ulkomailla ja aina samassa. Nauttii kovasti, mutta se ero meissä on, että minä kuitenkin haluaisin nähdä useampia paikkoja enkä vain aina sitä yhtä, vaikka viihtyisä paikka onkin.

Uuteen paikkaan yksin matkustaminen siis vielä välillä arveluttaa,mutta kynnys on mafaltumassa..

Olen. Ennen lapsia matkustelin yksin Euroopassa. Usein menin niin, että majapaikan etsin vasta paikan päällä mikä oli kyllä välillä stressaavaa. Muuten tykkäsin kun sai kierrellä museoissa ja kirjaksupoissa rauhassa. Ravintoloissa tosiaan oli välillä tylyä palvelua, kun oli yksin, etenkin sesonkiaikoina.

Oon matkustanut montakin kertaa, tosin vaan Euroopassa. Täytyy myöntää, että kivempi on reissata esim. siskon kanssa, joka usein onkin innokas lähtemään mukaan jos vaan pääsee. Ollaan luonteeltamme niin samanlaisia, että tykätään käydä samankaltaisissa museoissa, ravintoloissa jne. eikä niistä tarvitse kiistellä.

Toisaalta yksinkin on ihan ok. Kuten monet on maininnut, ainoa "ongelma" on yksin syöminen ravintoloissa. Usein oon sitten käynyt mäkkärissä tai ottanut take awayn hotellille, mikä nyt on vähän ankeaa. Muuten nähtävyyksissä ja kaupunkilla kiertely yksin ei ole mikään ongelma. Oon myös "löytänyt" viime vuosina turistiryhmille pidettävät kävelykierrokset, joihin on yksinkin tosi kiva osallistua ja niissä on aina muitakin yksin matkaavia. Myös ihmiset ulkomailla uskaltaa ottaa vieraisiin kontaktia jos seuraa kaipaisi, varsinkin miehet :P En ole tähän mennessä kaivannut.

Yksi matkustava minäkin. Hassua, että täällä mainittu paljon tuosta yksinsyömisestä. Minä en ole sellaista huomannut. Kohdellaanko miehiä sitten eri tavalla? On siinä myös varmaan suomalaista nöyryyttäkin: ei olla totuttu olemaan palveltavina. Tosin en minäkään yleensä mihinkään hienoon paikkaan yksin mene, mutta kuitenkin nyt sellaiseen missä tarjoillaan pöytiin.

Vierailija kirjoitti:

Yksi matkustava minäkin. Hassua, että täällä mainittu paljon tuosta yksinsyömisestä. Minä en ole sellaista huomannut. Kohdellaanko miehiä sitten eri tavalla? On siinä myös varmaan suomalaista nöyryyttäkin: ei olla totuttu olemaan palveltavina. Tosin en minäkään yleensä mihinkään hienoon paikkaan yksin mene, mutta kuitenkin nyt sellaiseen missä tarjoillaan pöytiin.

Ei se palveltavana olemiseen liity, koska kohtelu on ihan erilaista silloin, kun liikun puolisoni kanssa. Ja me syömme normitilanteessa paljon ulkona myös kotimaassa. Minusta näkee kyllä, että olen "budjettimatkailija", mutta niin näkee silloin kun olen puolisonikin kanssa, eli sekään ei selitä välinpitämätöntä kohtelua. Etelä-Euroopan maissa olen tähän törmännyt, en esim. Briteissä.