Työpaikalla nainen, joka ollut aina vaan äitiyslomalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia poissaolot lasten takia pitäisi jakaa vanhempien välille 50:50. Nykyisellään tilanne (ja nämä sarjaporsijat) heikentää naisten mahdollisuutta päästä vakitöihin ja edetä urallaan, heikentäen myös naisten eläkettä. Ei ole myöskään reilua varsinkaan pientä työnantajaa kohtaan jos jäädään heti vakipaikka saatua äippälomalle, kotihoidontuella 3v:ksi asti ja taas uudelle äippälomalle, pahimmillaan lapsia tehdään liuta putkeen eikä loppua näy. Jos mies kantaisi puolet vastuusta, tilanne ei pilaisi naisten mainetta ja asemaa työmarkkinoilla. Lisäksi lojaliteettia työnantajaa kohtaan voisi miettiä ja antaa toiselle mahdollisuus saada se vakipaikka jos itsellä ei oikeasti ole aikomustakaan vuosikausiin palata töihin.

Sarjaporsijoilla viittaan näihin monta lasta liukuhihnalta tuottaviin mammoihin jotka hoitaa iänkaiken kotona, en niihin 1-2 lasta saaviin, jotka palaa myös töihin sen äitiysloman jälkeen.

Ja olen feministi.

Äitiysloma loppuu kun lapsi on muutaman kuukauden ikäinen. Äidin vanhempainvapaan päättyessä lapsi on n. 9kk ikäinen. Eli isä on siis lapsen kanssa pari vuotta, vai miten meinasit?

Itse sinnittelin keikkatöillä kunnes lapsi oli 3 vuotias. En ikinä laittaisi pikkutaaperoa päiväkotiin.

Äitiysvapaa on noin 4 kk ja sille siirrytään ennen synnytystä. Äitiysvapaa on ainoa vapaa, joka on tarkoitettu vain äidille.

Isyysvapaa on noin 9 viikkoa, josta osan voi käyttää yhtä aikaa äidin kanssa. Isyysvapaa on ainoa, joka on vain isälle tarkoitettu.

Vanhempainvapaa on noin puoli vuotta ja sen voi pitää kumpi vanhemmista tahansa.

Minun oma mallini olisi 9 + 9 kk, kuitenkin niin, että isällä on mahdollisuus olla kotona 1-2 viikkoa jo lapsen syntymän aikoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein paras on, kun tekee lapset putkeen. Ei tulisi töihin välillä ollenkaan. Lapset kerralla ja sitten keskittyy työelämään.

Miten sinne työelämään pääsee sen putken jälkeen?

Hankkii työpaikan. On siellä pari vuotta ja alkaa tekemään lapsia. Palaa äitiyslomalta ja vanhempainvapaalta takaisin töihin. Siis ei kävisikään välillä töissä. Näin tein kaksi lasta, olin pois kuusi vuotta yhteensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eduskuntaan lakialoite, jossa vanhemmuuden kustannukset jyvitetään MOLEMPIEN vanhempien työnantajilta! Käsittämätön sortosysteemi mikä heikentää nuorten naisten pääsyä vakituiseen työsuhteeseen.Kertakaikkiaan epäreilujärjestelmä!

Tämän seuraus työmarkkinoilla olisi se, että miehet, joilla on nuoria vaimoja eivät pääsisi kuin korkeintaan määräaikaisiin työsuhteisiin. Itse alkaisin palkkaamaan tuossa tilanteessa pääosin homoja.

Tämä pitäisi toteuttaa kollektiivisesti niin, että nämä kulut perittäisiin kaikilta työnantajilta, riippumatta siitä kenen kohdalle niitä lisääntyviä työntekijöitä osuu. Laskettaisiin vaikka edellisen vuoden perustella joku ennuste, paljonko tulee kuluja valtakunnan tasolla äitiysvapaista ja jaettaisiin se sitten kaikkien työnantajien kesken, joku prosenttiosuus palkkasummasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein paras on, kun tekee lapset putkeen. Ei tulisi töihin välillä ollenkaan. Lapset kerralla ja sitten keskittyy työelämään.

Miten sinne työelämään pääsee sen putken jälkeen?

Hankkii työpaikan. On siellä pari vuotta ja alkaa tekemään lapsia. Palaa äitiyslomalta ja vanhempainvapaalta takaisin töihin. Siis ei kävisikään välillä töissä. Näin tein kaksi lasta, olin pois kuusi vuotta yhteensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli pitäisi kituuttaa minimiäp rahoilla ja yrittää saada opiskelu valmiiksi 2 pienen lapsen kanssa? Joo ei kiitos.

Opiskelija tulee pienellä toimeen ja niin tulee pienet lapsetkin. Osa-aikatöillä voi paikata taloutta, niin kuin useimmat opiskelijat tekevät. Pitäähän viimeistään kandin jälkeen muutenkin hakeutua niihin oman alan töihin, että valmistumisen jälkeen on jotain toivoa työnsaannista. 

Toki se elämä voi olla tiukkaa ja raskasta. Mutta ehkä se vakituinen työpaikka valmistumisen jälkeen lohkeaisi paremmin tällä reseptillä? Kun lapset on tehty ja hoitovapaat lusittu, työnantajalla on paljon pienempi riski pitkiin, epätoivottuihin poissaoloihin. 

Siis miksi sinä kaadat naisten niskaan ja viaksi asiat jotka olisivat lailla muutettavissa? Naisen pitäisi valita kärsiä ja kituuttaa mikäli lapsia haluaa? Eikä työnantajalle kuulu kenenkään perhe-elämä millään tavalla, siinäkin naisen pitäisi yrittää selitellä ”minulla on lapset jo tehty..” kuinka alentavaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni saatua vakipaikan hän alkoi heti suunnitella lapsen tekemistä (oli mennyt myös naimisiin). Itse lapsettomana ja yhä omaa työpaikkaa etsivänä (parisuhteessa olen kuitenkin) sanoin että ei kannata koska mikään kiire ei ole (ikää vasta 24) ja sanoin myös, että jos he lopultakin pitkän etsimisen jälkeen hänet löysivät niin olisiko se reilua että menet melkein heti äitiyslomalle? Käytin siskoni kokemusta esimerkkinä, koska siskonikin antoi mielipiteensä asiasta. Siskoni (oli silloin 23) teki lapset heti kun valmistui omalle alalle mutta ei ollut töissä. Hän myöntää että tiukkaa teki kun vain mies kävi töissä ja hän kaipas työelämää. Lasten kasvettua heti työnhakuun mutta siinä kyllä meni aikaa että vakipaikka löytyi. Sanoin kaverilleni että kannattaa ensin tottua uuteen työpaikkaan, ns. kotiutua ja tottua sinne, ennen kuin alkaa perhettä perustaa. Tämä on minun mielipiteeni, mutta kannattaa kotiutua ja tottua ensin nykyiseen tilanteeseen ja sitten vasta lapsi, jos kunnon muutosta alkaa kaivata. Iän puolesta ystävälläni ei ainkaan ole hätää, kaikilla ei ole tietysti tätä etua mutta jotkut vanhemmat ihmiset ovat sanoneet (kuten siskoni) että kunpa olisi tehnyt lapsen vasta kun olisi työelämän ja vakaan talouden koonnut ympärille. Ystäväni onneksi kuunteli ja hänen miehensä kuulemma oli iloinen kun autoin lykkäämään lastentekoa, kun hänkin haluaa tottua ensin nykyiseen elämään eli ensin eletään aviopareina ja sitten vasta se lapsi. Minä toivon, että löytäisin itselleni vakipaikan ennen kuin täytän 30 ja ehtisin olemaan siellä vaikka 2 vuotta ennen kuin haluan perustaa perheen... Tämä on tokii jokaisen oma asia.

Voi miten naiivia ajattelua... sitten sen lapsi saa alkunsa heti kun päätät 32 vuotiaana? :,D

Jep. Kun jätimme ehkäisyn pois, olin 24-vuotias.

Esikoinen syntyi kun olin 27. Onneksi en odotellut sitä ihannetilannetta, yli kolmekymppisenä olisi voinut olla vielä vaikeampaa. Ne lapset kun ei aina tule juuri silloin kun haluaa.

Olin ollut työpaikalla 7-8 vuotta kun työkaverit kertoivat, että 'Minna' palaa töihin. En ollut tällaisesta ihmisestä kuullutkaan. Olin ihan äimän käkenä. Ollut äitiyslomalla/vanhempainvapaalla etc. koko tuon ajan selittivät muut...  (Ilmeisesti jo muutaman vuoden ennen minun tuloa taloon.) Tuona aikana firma oli vaihtanut omistajaa, työtehtävää missä hän oli ollut ei ollut enää olemassakaan. En ikinä kuullut, että kukaan olisi ollut hänen äitiysloman sijaisena. Aiemmin kotiman busineksessa ollut firma siirtynyt vientivetoiseksi. Kaivattiin kovasti kielitaitoisia ihmisiä. Ohjelmistot uusittu. Ainakin 1/3 porukasta vaihtunut.

'Minna' laitettiin laskutukseen toisen työntekijän pariksi. Eivät tulleet keskenään toimeen. (Ei välttämättä ollut 'Minnan' vika.) Olisi pitänyt hoitaa laskutusta ulkomaan kielillä, osata tullauksia jne.. Ei siitä mitään tullut. Sääliksi kävi ihmistä. Ihan mukavan oloinen ihminen, mutta ammattitaito oli täysin jäänyt edelliselle vuosikymmenelle. 

Ratkaisu on se, ettei lapsia tehdä. Yritys sitten kehittää automaatiolla itselleen sekä työntekijät että asiakkaat.

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi sinä kaadat naisten niskaan ja viaksi asiat jotka olisivat lailla muutettavissa? Naisen pitäisi valita kärsiä ja kituuttaa mikäli lapsia haluaa? Eikä työnantajalle kuulu kenenkään perhe-elämä millään tavalla, siinäkin naisen pitäisi yrittää selitellä ”minulla on lapset jo tehty..” kuinka alentavaa?

Yksittäinen synnyttäjä ei voi sitä lakia muuttaa. Jos ei ole niin toiveikas, että laki ehtii muuttua ennen kuin itsellä on tilanne päällä, ehkä on ihan hyvä miettiä miten voisi itse parantaa asemiaan työmarkkinoilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni saatua vakipaikan hän alkoi heti suunnitella lapsen tekemistä (oli mennyt myös naimisiin). Itse lapsettomana ja yhä omaa työpaikkaa etsivänä (parisuhteessa olen kuitenkin) sanoin että ei kannata koska mikään kiire ei ole (ikää vasta 24) ja sanoin myös, että jos he lopultakin pitkän etsimisen jälkeen hänet löysivät niin olisiko se reilua että menet melkein heti äitiyslomalle? Käytin siskoni kokemusta esimerkkinä, koska siskonikin antoi mielipiteensä asiasta. Siskoni (oli silloin 23) teki lapset heti kun valmistui omalle alalle mutta ei ollut töissä. Hän myöntää että tiukkaa teki kun vain mies kävi töissä ja hän kaipas työelämää. Lasten kasvettua heti työnhakuun mutta siinä kyllä meni aikaa että vakipaikka löytyi. Sanoin kaverilleni että kannattaa ensin tottua uuteen työpaikkaan, ns. kotiutua ja tottua sinne, ennen kuin alkaa perhettä perustaa. Tämä on minun mielipiteeni, mutta kannattaa kotiutua ja tottua ensin nykyiseen tilanteeseen ja sitten vasta lapsi, jos kunnon muutosta alkaa kaivata. Iän puolesta ystävälläni ei ainkaan ole hätää, kaikilla ei ole tietysti tätä etua mutta jotkut vanhemmat ihmiset ovat sanoneet (kuten siskoni) että kunpa olisi tehnyt lapsen vasta kun olisi työelämän ja vakaan talouden koonnut ympärille. Ystäväni onneksi kuunteli ja hänen miehensä kuulemma oli iloinen kun autoin lykkäämään lastentekoa, kun hänkin haluaa tottua ensin nykyiseen elämään eli ensin eletään aviopareina ja sitten vasta se lapsi. Minä toivon, että löytäisin itselleni vakipaikan ennen kuin täytän 30 ja ehtisin olemaan siellä vaikka 2 vuotta ennen kuin haluan perustaa perheen... Tämä on tokii jokaisen oma asia.

Voi miten naiivia ajattelua... sitten sen lapsi saa alkunsa heti kun päätät 32 vuotiaana? :,D

Siis hänen pointtinsa oli että toiveena olisi että olisi vakityössä ennen 30 vuoden ikää ja saisi lapsen ennen tuota tai viimeistään 30-vuotiaana. Näin ymmärsin. Eihän ehkä toteudu mutta tuollainen tavoite on ihan ymmärretävä. Tuohon vaikuttaa kuitenkin työkokemus ja muut olosuhteet.

Miksi niin monelle naiselle on vastenmielinen asia, että mies pitäisi puolet vanhempainvapaista? Olen itsekin nainen ja ainoa ehto, jolla olisi toisen lapsen saattanut haluta olisi ollut se, että isä jää kotiin vähintään yhtä pitkäksi aikaa kuin minä.

En usko, että raha selittää kaikkea. Ensinnäkin niihin omiin tuloihin olisi voinut ihan itse vaikuttaa niin, että olisi suunnilleen samat tulot kuin miehellä. Toiseksi puhutaan kuitenkin vain muutamista kuukausista/lapsi. Ja kun tästä tulisi laki, niin miesten työnantajillakaan ei olisi asiaan nokan koputtamista.

Mutta onko niin, että oikeasti haluatte olla kotona ettekä halua luopua siitä ilosta? Pidätte itsestäänselvänä, että naisena teillä on etuoikeus jäädä kotiin?

Vierailija kirjoitti:

Miksi synnyttävällä naisella ei olisi oikeutta pitää työpaikkaansa? Synnyttäminen on myös yhteiskunnallinen teko ja siihen kannustetaan yhteiskunnan tasolta. Päinvastoin kaikki tuki niille jotka vielä synnyttää ja tekee minimissään 18 vuoden työn/ lapsi. Suurin osa ei sen suhteen pistä tikkua ristiin enää nykypäivänä.

Voi tehdä pitkän työn myös esim.sijaisperheenä tai omaishoitajana,sitä vaan ei yhteiskunta arvosta.

Otappa alle 35 vuotias nainen töihin. Se on aina riski. Porsiihan se.

Vierailija kirjoitti:

Ei luoja sentään tätä alotusta. Jos niitä lapsia haluaa, niin irtisanoutuako pitäisi? Ootkohan sä ap mies^.

Ihmetyttää ap:n kertomassa tapauksessa se, että onko kyse hedelmöityshoitolapsista. Vai miksei tuon työkaverin mies jää välillä kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni saatua vakipaikan hän alkoi heti suunnitella lapsen tekemistä (oli mennyt myös naimisiin). Itse lapsettomana ja yhä omaa työpaikkaa etsivänä (parisuhteessa olen kuitenkin) sanoin että ei kannata koska mikään kiire ei ole (ikää vasta 24) ja sanoin myös, että jos he lopultakin pitkän etsimisen jälkeen hänet löysivät niin olisiko se reilua että menet melkein heti äitiyslomalle? Käytin siskoni kokemusta esimerkkinä, koska siskonikin antoi mielipiteensä asiasta. Siskoni (oli silloin 23) teki lapset heti kun valmistui omalle alalle mutta ei ollut töissä. Hän myöntää että tiukkaa teki kun vain mies kävi töissä ja hän kaipas työelämää. Lasten kasvettua heti työnhakuun mutta siinä kyllä meni aikaa että vakipaikka löytyi. Sanoin kaverilleni että kannattaa ensin tottua uuteen työpaikkaan, ns. kotiutua ja tottua sinne, ennen kuin alkaa perhettä perustaa. Tämä on minun mielipiteeni, mutta kannattaa kotiutua ja tottua ensin nykyiseen tilanteeseen ja sitten vasta lapsi, jos kunnon muutosta alkaa kaivata. Iän puolesta ystävälläni ei ainkaan ole hätää, kaikilla ei ole tietysti tätä etua mutta jotkut vanhemmat ihmiset ovat sanoneet (kuten siskoni) että kunpa olisi tehnyt lapsen vasta kun olisi työelämän ja vakaan talouden koonnut ympärille. Ystäväni onneksi kuunteli ja hänen miehensä kuulemma oli iloinen kun autoin lykkäämään lastentekoa, kun hänkin haluaa tottua ensin nykyiseen elämään eli ensin eletään aviopareina ja sitten vasta se lapsi. Minä toivon, että löytäisin itselleni vakipaikan ennen kuin täytän 30 ja ehtisin olemaan siellä vaikka 2 vuotta ennen kuin haluan perustaa perheen... Tämä on tokii jokaisen oma asia.

Voi miten naiivia ajattelua... sitten sen lapsi saa alkunsa heti kun päätät 32 vuotiaana? :,D

Jep. Kun jätimme ehkäisyn pois, olin 24-vuotias.

Esikoinen syntyi kun olin 27. Onneksi en odotellut sitä ihannetilannetta, yli kolmekymppisenä olisi voinut olla vielä vaikeampaa. Ne lapset kun ei aina tule juuri silloin kun haluaa.

Joillekkin taas tulee. Päälle kolmikymppisenä tehdyt lapsemme on suunniteltu ihan täsmäkuukausille, milloin on kannattavinta tulla raskaaksi. Joten väittämääsi ei voi yleistää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö työssäkäyvöt naiset saisi tehdä lapsia vai mitä tarkoitat? On jokseenkin hastaavaa nykyaikana, jos haluaa lapsia, niin olisi ihan järkevää, että on ensin käynyt koulut ja edes hetken ehtinyt olla töissä. Näin niin kuin toimeentulon kannalta ja että olisi jotain millä elättää niitä lapsia. Harmi vain, että kun nuo koulutukset ja työt on hankittu, niin ollaan jo siinä kolmenkympin korvilla ja jos haluaa useamman lapsen niin biologiselta kantilta voi kiirettä pitää. Itsellä ainakin on tuo tilanne eli työpaikan nakökulmasta nämä viimeiset viisi vuotta ovat vaikuttaneet siltä, että enhän mä muuta tee kuin lapsia ja ole poissa. Noh, nyt on kohta kolmas lapsi sylissä ja sitten lapsilukuni on täynnä. Sitten voin omistautua työelämälle. Miten ap:sta pitäisi lapset tehdä työelämää ajatellen?

Yksi varteenotettava vaihtoehto on tehdä ne lapset opiskelujen aikana. Jos siis se puoliso on löytynyt. Normaalitahdilla maisteritasoinen tutkinto on valmis 24-25-vuotiaana. Niitä opintoja voi ihan hyvin venyttää 2-3 vuodella, ja tulla sitten työmarkkinoille lähempänä kolmeakymmentä kahden lapsen äitinä. Eikö opiskelijoille ole päivähoitokin ilmainen ja opiskelija-asunnoissa voi perheenä asua aika edullisesti. Opinnot joustavat paremmin kuin työ (poislukien ehkä lääkis) ja niitä voi rytmittää ja opiskeleva puolisokin voi jakaa hoitovastuuta paremmin kuin joku uratykki. 

Taitaa vaan olla niin, että opiskelijoilla on kova tarve viettää railakasta opiskelijaelämää ja villejä sinkkuvuosia. Ei siihen kuvioon taida perheen perustaminen mahtua. Vasta kolmen kympin jälkeen  aletaan havahtua siihen, että puolisoa ei ole vieläkään löytynyt ja lapsenteolla alkaa olla kiire.

Joo mutta millä tuloilla? Meidän kahden opiskelijan kuukausittaiset bruttotulot on 1700€. Siitä 750€ vuokraan ja asutaan sentään Mikkelissä eikä pk-seudulla!

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein paras on, kun tekee lapset putkeen. Ei tulisi töihin välillä ollenkaan. Lapset kerralla ja sitten keskittyy työelämään.

Juu, niin sitten on hyvä tulla 5 vuoden päästä töihin. Oikeasti ei muista opinnoista ja töistä mitään. Ihan sama kuin palkkais jonkun randomin tyypin kadulta töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita työttömiä naisia, jotka ei edes aio mennä töihin. Nytkin he jo hoitaa 10 lapsisine perheineen suomen huoltovarmuuden lapsista. Miksi töissä käyvillä naisilla pitäisi olla oikeus lasten tekoon

Oletkin varmaan jo huomannut ihan vain vilkaisemalla nykyisiä syntyvyyslukemia miten monia tuollainen elämäntapa sattuu kiinnostamaan. Yleensä kuluja tapetaan ravaamalla hyväntekeväisyysjonoissa ja kerjäämällä somessa

Yleensä ovat näitä tummempia kymmenen lapsen yksinhuoltajia

Ihanaa, kun ihmiset ajattelee nykyään työnantajaa noin paljon, etteivät tee lainkaan lapsia. Nauran matkalla pankkiin

Vierailija kirjoitti:

Miksi niin monelle naiselle on vastenmielinen asia, että mies pitäisi puolet vanhempainvapaista? Olen itsekin nainen ja ainoa ehto, jolla olisi toisen lapsen saattanut haluta olisi ollut se, että isä jää kotiin vähintään yhtä pitkäksi aikaa kuin minä.

En usko, että raha selittää kaikkea. Ensinnäkin niihin omiin tuloihin olisi voinut ihan itse vaikuttaa niin, että olisi suunnilleen samat tulot kuin miehellä. Toiseksi puhutaan kuitenkin vain muutamista kuukausista/lapsi. Ja kun tästä tulisi laki, niin miesten työnantajillakaan ei olisi asiaan nokan koputtamista.

Mutta onko niin, että oikeasti haluatte olla kotona ettekä halua luopua siitä ilosta? Pidätte itsestäänselvänä, että naisena teillä on etuoikeus jäädä kotiin?

Olemme mieheni kanssa veloja. Sanonpa kuitenkin. Voisimme periaatteessa laittaa yhden tilaukseen johtuen kummankin etätöihin kannustavasta työnantajasta sekä siitä ettei mieheni järkyty väsyneestä kullasta. Tajuaa kyllä miltä väsymys tuntuu.

Mutta, mutta emme nyt kuitenkaan lähde mukaan näihin talkoisiin.